Lukaisin artikkelin Työpaikoilla ei osata puuttua häirintään ja tuli mieleen, että samaa viestiä tämä sivustomme on vienyt viranomaisille jo 9 vuotta, nyt viesti tuntuisi menneen perille.

Työpaikkojen ongelmana on juuri niiden henkisen väkivallan varalle tehtyjen ohjeiden ja suunnitelmien toteuttaminen käytännössä. Laki ei tarjoa paljoa apua käytännön ratkaisuihin, kun ainoa ohje on että pitää puuttua käytettävissä olevin keinoin. Yleisin keino onkin sitten palaveri, jossa kiusaaja haukkuu/lyttää kohteen ja esimiehet kuuntelevat vierestä. Tämän jälkeen esimiehet toteavat, että kyseessä on kahden työntekijän erimielisyydet, eikä kiusaaminen. Henkinen väkivalta pahenee entisestään ja liian usein kiusaajalle ei koidu mitään seurauksia tällaisista palavereista.

Työnantaja voitaisiin aivan hyvin velvoittaa työterveyshuollon käyttämiseen henkisen väkivallan tapausten ratkaisemisessa. Pienemmillä työpaikoilla voitaisiin käyttää esim. sovittelutoimistojen apua. Liian ympäripyöreä laki on ongelma työnantajille ja henkisen väkivallan ehkäisemiselle. Henkiseen väkivaltaan puuttumiselle pitää saada valtakunnallinen ohjeistus ja käytäntö, joilla saadaan karsittua sekalaiset käytännöt työpaikoilta.

(Omien kokemuksien perusteella kertyneet ehdotukset lainsäätäjille.)

– työnantaja ja työntekijä ei saisi liittyä samaan ammattiliittoon

– työnantajapuoli tai aikaisempi työnantajapuoli ei missään tapauksessa alaisten pääluottamusmieheksi

– OAJ:in toimintasäännöt on muutettava siten, että se puuttuisi mahdollisen kiusaamistapauksen uhrin asiaan konkreettisella tasolla jo varhaisessa vaiheessa. (Minä ja kaksi kollegaamme tarjouduttiin lähtemään Helsinkiin, pyysimme OAJ:ltä aikaa voidaksemme kertoa kohtelustamme, mutta emme sitä saaneet. Sain joitakin juristikielellä kirjoitettuja neuvoja antavia kirjeitä ja selitettiin, että OAJ ei tule väliin, vasta, kun on ryhdytty oikeudellisiin toimenpiteisiin = kun minut irtisanottiin ja/jos minä valitan siitä. Se on henkisesti pahoinpidellyn ihmisen kannalta myöhäistä ja riittämätöntä. OAJ:llä olisi oltava sääntöjä, joiden mukaan se tulisi jo varhaisessa vaiheessa työnantajan ja työntekijän väliin. Henkisesti pahoinpidelty ihminen ei välttämättä jaksa lukea huolellisesti juristin kiemura-kieltä. Olen täysin vakuuttunut siitä, että tapauksessani työnantaja puoli olisi pysähtynyt heti alkuun, jos OAJ:n edustaja olisi sanonut sille: työntekijälle annettu 15 tunnin valmistumisaika kuulemistilaisuuteen ei riitä, siirretään ajankohta ja minä OAJ:n edustajana tulen kuulemistilaisuuteen mukaan.)

– lautakunnan jäsenten paljon perusteellisempi valmentaminen tehtäväänsä (oikeudet, tehtävät, velvollisuudet, työnjako – Vaasassa AVI:n lautakunnalle osoittamia kirjeitä ei lautakunta välttämättä saa, vasta kun
virkamiehet tekivät vastineensa, ja lautakunnan jäsenet hyväksyvät lausunnon näkemättä varsinaista AVI:n tekstiä)

– pykälän, joka sanoo, että työntekijä ei saa asettaa työnantajaa huonoon valoon (ristiriidassa sananvapauden kanssa? ja
työntekijä ei saa kertoa enää faktojakaan) uudelleen miettiminen (nythän oli Riihimäen tapaus)

– koulujen johtokunnat takaisin (he tuntevat opettajia, heidän välissä olo voi estää jo /työnantajan/ ajatustakin ruveta kiusaamaan saati irtisanomaan)

– ehdottomasti muutettava se, että rehtori saa antaa omassa vallassaan varoituksen eikä siitä voi valittaa mihinkään! Ei edes AVI:lle.

– AVI:ille, oikeuskanslerille ja eduskunnan oikeusapumiehelle enemmän valtaa, kuin että se vain voi huomauttaa (esimerkiksi varoituksen antaminen tai valta ehdottaa kaupungille harkita mahdollinen varoitus, valta todeta esimies tehtäväänsä kykenemättömäksi, jne.)

– harkita velvoite AVI:lle, oikeuskanslerille ja oikeusasiamiehelle lähettää asia eteenpäin välittömästi – vaikka pyytämättäkin – toisille tahoille, mikäli näkee, että jutussa lienee kyse esimerkiksi mahdollisesta rikoksesta (esim. henkinen pahoinpitely, virkarikos, jne.)

– AVI:n pitäisi olla vastuussa jollekin ylemmälle taholle päätöksistään

– harkita velvoite hallinto-oikeudelle lähettää asia eteenpäin välittömästi – vaikka pyytämättäkin – toisille tahoille, mikäli näkee, että jutussa lienee kyse esimerkiksi mahdollisesta rikoksesta (esim. henkinen pahoinpitely, virkarikos, jne.)

– rehtorilla ei saisi olla liikaa valtaa – hänellä (ainakin Vaasassa) on
nyt yksinoikeus ottaa työhön ja irtisanoa

– työnantajan vallan tulisi edellyttää vastuuta eli työantajan olisi oltava vastuussa teoistaan mielellään lain määräämällä tavalla ja ilman että työntekijä joutuu tekemään poliisille erillisiä tutkintapyyntöjä, mielellään jo hallinto-oikeuden päätöksessä automaattisesti mukana (!!!), jotta ei voisi käydä (kuten äskettäin Vaasassa, jolloin AVI pyysi kiinnittämään kaupungin huomion siihen, että oppilaiden oikeus poljettiin eikä silti – esimies-pikkupiirissä tapahdu yhtikäs mitään)

Vastuunkannon muodot: varoitus, oikeudenkäynnin kulujen korvaus, mikäli kaupunki häviää esimiehen nostaman jutun, yms. Se ei voi olla oikein, että esimiehet voivat holtittomasti järjestellä irtisanomisia, yms. ja laittomien päätöksien oikeuskulut maksavat syyttömät veronmaksajat. (Jotka tapauksessani jopa vielä olivat /yli 700 henkilöä/ vedonneetkin päättäjiin välttää moisia toimenpiteitä.)

– irtisanomisasioiden käsittelylle (varsinkin jos siinä on epäiltävissä mahdollinen narsismi-tapaus, henkinen pahoinpitely tai työpaikkakiusaaminen) tulisi olla kohtuullinen määräaika, jotta voitaisiin välttyä uhrin terveyden huonontumisesta. Tässä mielessä lainsäätäjien tulisi huomioida, että kyseessä on ruumiilliseen pahoinpitelyyn rinnastettava asia, joka esimiesten taholta voi olla jatkuvaa aivan niin pitkään, kuin oikeuden päätös saatetaan lainvoimaiseksi.

– lainsäätäjän on lähdettävä siitä, että kyseessä on prosessin aikanakin jatkuvasta henkisestä pahoinpitelystä, joka on saatava poikki välittömästi. (Aivan, kuten kadulla lyötäisiin joku tai jos perheessä joku pahoinpidellään, se on saatava poikki heti.)

Terveisin,

Vaasalainen musiikinopettaja

Yhä useammissa tutkimuksissa aletaan päätyä samaan johtopäätökseen, henkinen väkivalta sairastuttaa koko työyhteisön, myös ne jotka seuraavat tilannetta sivusta.

Työpaikkakiusaaminen koskettaa ainakin joka toista

”Työpaikkakiusaamisen on todettu aiheuttavan tilannetta sivusta seuraavissa työntekijöissä samoja haitallisia seurauksia, joita tavataan itse kiusatuilla (mm. tavallista enemmän masentuneisuutta, hermostuneisuutta, väsymystä, uniongelmia). Tätä kautta kiusaaminen vaikuttaa siis koko työyksikköön ja sen ilmapiiriin, ei pelkästään yksittäiseen kiusattuun. ”

Työpaikkakiusaamista todistavat lopettavat työn uhreja useammin

”Tulosten mukaan kaikki kiusaamista kokeneet sanoivat joko suoraan tai epäsuorasti haluavansa lopettaa työnsä. Tuloksista havaittiin kuitenkin myös, että ne hoitajat, jotka olivat kokeneet kiusaamista sivustakatsojina, halusivat lopettaa työnsä useammin kuin kiusatut.”

Silti työnantajien ja työsuojeluviranomaisten puuttuminen henkiseen väkivaltaan on lepsua, kysyimme asiaa Sosiaali- ja Terveysministeriöstä, emme ole toistaiseksi saaneet vastausta.

”Haluamme tietää miksi Etelä-Suomen Aluehallintoviraston työuojelualue on siirtänyt poliisille vuosina 2006-2010 tulleista häirintää koskevista 1500 ilmoituksesta 7kpl -> n.0.5%, kun samaan aikaan työsyrjinnästä on siirretty poliisille 539kpl -> 137kpl, n.26% ja lisäksi työsyrjinnän osalta on tehty vihjetietoihin perustuvia tarkastuksia 230 kpl vuonna 2010.

Miten tämä on mahdollista ja kuinka monta vihjetietoihin perustuvaa tarkastusta työsuojelu on tehnyt häirinnän osalta vuonna 2010?”

Toivoisinkin työnantajia ja viranomaisia puuttumaan henkiseen väkivaltaan työpaikoilla reippain ottein, se on koko maan etu että työurat jatkuvat ja työntekijät jaksavat työelämässä pidempään.

Kiusaamisella vaikutetaan yksilön mahdollisuuksiin tehdä työtään, hänen maineeseensa ja mahdollisuuksiinsa kommunikoida muiden kanssa työyhteisössä. Kiusaamista on mm. jatkuva ja toistuva

•kohtuuttoman työmäärän vaatiminen, kohtuuttomien aikataulujen antaminen
•kokouksiin kutsumatta tai tiedonvälityksen ulkopuolelle jättäminen
•osaamisen ja kykyjen kannalta vaatimattomien tehtävien antaminen
•sosiaalinen eristäminen
•huutaminen, haukkuminen ja solvaaminen
•loukkaavien kommenttien esittäminen
•pilkkaaminen, naurunalaiseksi saattaminen, nöyryyttäminen
•mustamaalaaminen ja perättömien tietojen levittäminen
•aiheeton arvostelu ja väärien syytösten esittäminen
•mielenterveyden kyseenalaistaminen.

Uusin Työ- ja Elinkeinoministeriön Työolobarometri, sivu 30, on synkkää luettavaa henkisen väkivallan osalta.

”Kaikista palkansaajista niiden osuus, jotka vastasivat että työpaikkakiusaamista tapahtui heidän työpaikallaan, oli 24 prosenttia vuonna 2010 ja 29 prosenttia vuonna 2011.”
”Työpaikkakiusaaminen näyttää siis olevan paitsi yleistä, myös lisääntyneen selvästi, eli viidellä prosenttiyksiköllä.”

Yllä mainitut yhteisluvut eivät kerro koko totuutta, joten lisään tähän tarkennuksia:

Sukupuoli:

Miehet
2010 – 20%
2011 – 22%

Naiset
2010 – 29%
2011 – 36%

Sektori:

Teollisuus
2010 – 22%
2011 – 27%

Yksityiset palvelut
2010 – 21%
2011 – 25%

Valtio
2010 – 38%
2011 – 33%

Kunta
2010 – 32%
2011 – 38%

Ainoa sektori, joka on saanut henkistä väkivaltaa vähennettyä näyttää olevan Valtio, silti henkisen väkivallan kasvu on ollut huimaa 4-7% vuodessa.
Viimeistään nyt pitäisi päättäjien herätä tekemään henkistä väkivaltaa vähentäviä päätöksiä, koska pelkään pahoin, että vuoden 2012 luvut tulevat muuten olemaan vieläkin rumempaa luettavaa.

Osuin netissä Elisabeth Kübler-Ross:in surun viiteen vaiheeseen: kieltäminen, viha, kaupankäynti, masennus ja hyväksyminen. Ajatuksiini tuli se, kuinka henkisen väkivallan harjoittajien ja puolustelijoiden toiminta seuraa tätä samaa kaavaa:

Kieltäminen

Ensimmäisessä vaiheessa henkisen väkivallan harjoittajat ja puolustajat kieltävät henkisen väkivallan olemassaolon.
He etsivät syyn omalle toiminnalleen kohteesta, mielenterveysongelmainen, vaikea ihminen, hullu, se vain kuvittelee kaiken päässään, yms.

Viha

Toisessa vaiheessa henkisen väkivallan harjoittajat ja puolustajat vihaavat kohdetta ja mm. sivustoamme, koska henkisen väkivallan olemassaolo on todistettu.
Kohde ei todistetusti enää olekaan: mielenterveysongelmainen, vaikea ihminen, hullu, se vain kuvittelee kaiken päässään, yms.

Kaupankäynti

Kolmannessa vaiheessa henkisen väkivallan harjoittajat ja puolustajat alkavat kaupankäynnin, jos henkistä väkivaltaa on kerran olemassa, niin miksi viranomaiset eivät puutu siihen?
Edelleen henkisen väkivallan olemassaoloa yritetään mitätöidä viranomaisten päätöksillä ja muilla mitä kummallisimmilla syillä.

Masennus

Neljännessä vaiheessa henkisen väkivallan harjoittajat ja puolustajat lukevat tietoa aiheesta mm. sivustoltamme ja alkavat käsittää, että henkistä väkivaltaa on olemassa ja että se on vakava ongelma.
He myös alkavat ymmärtää oman toimintansa ja sen, että he ovat loukanneet ja vaarantaneet monen ihmisen terveyden itsekkäällä toiminnallaan ja siitä seuraa masennus.

Hyväksyminen

Viidennessä vaiheessa henkisen väkivallan harjoittajat ja puolustajat hyväksyvät sen faktan, että he ovat toimineet itsekkäästi ja aiheuttaneet kohteille kärsimystä omalla toiminnallaan.
Samalla he alkavat miettimään keinoja, kuinka he voisivat muuttaa omaa toimintaansa henkisen väkivallan lopettamiseksi.

Tämä prosessi vie aikaa ja siksi sivustomme on tuonut henkistä väkivaltaa esille pian 7 vuotta, 15. Helmikuuta 2012. Sivustollemme kirjoittaneiden presidenttiehdokkaiden sanomisista päätellen olemme tämän vuoden aikana siirtymässä Suomessa vaiheeseen Hyväksyminen ja siitä tulee ajan kanssa seuraamaan työelämää mullistava muutos. Nettikirjoittelussa esiintyy edelleen kaikkia yllämainittuja vaiheita, mutta ajan kanssa kaikki nekin päättyvät lopulta Hyväksymiseen.