Joskus olen kuullut sanottavan, että mikäli lähtee sairaasta työpaikasta taistelematta niin kiusaaja on voittanut. Myöhemmin aloin miettimään mitä tämä tarkoittaa, mitä kiusaaja on voittanut?
Onko hän voittanut egojen taistelun? Onko hän voittanut olla suosittu työpaikalla? Onko hän voittanut ylennyksen tai palkankorotuksen? Onko hän voittanut kiusatun henkisesti? Mitä hän on voittanut?

Lopulta tulin seuraavaan lopputulokseen, kiusaaja on voittanut oikeuden harjoittaa henkistä väkivaltaa koko työyhteisölle. Tästä päästään seuraavaan kysymykseen, miksi yhden ihmisen pitäisi taistella kiusaajaa vastaan muiden taputellessa selkään, vaikka he voisivat yhdessä lopettaa kiusaamisen, pelkäämisen sijaan?

Tästä asiasta päädyin seuraavaan, kiusatun kannattaisi ajatella tilanteessa ainoastaan omaa terveyttään, omaa onnellisuuttaan, omaa itsetuntoaan, perheensä onnellisuutta ja terveempää työpaikkaa. Vaikka tämä saattaa tuntua itsekkäältä ajattelulta, niin nämä ovat ne kiusatun elämän tärkeimmät asiat, jotka kiusaaja voittaa ja vie taistelun varjolla.

Tarkoitan tällä sitä, että oikeuksistaan pitää huolehtia ja viedä kiusaajat/tukijat vastuuseen, mutta sitä ei kannata tehdä onnellisten ja elämässään tärkeiden asioiden kustannuksella. Joskus on parasta päästää irti ikävistä asioista, vaikka ne olisivat kuinka epäoikeudenmukaisia ja tahallisia tekoja hyvänsä.

Jokainen elämä on liian tärkeä tuhlattavaksi kiusaajan peleihin voittamisesta ja häviämisestä, kiusaajan tukijat ovat oman tiensä valinneet ja tulevat aikanaan saamaan kiusaajalta saman kohtelun, kuin jokainen aiemmin kiusattu. Liian moni ei ymmärrä mitä henkinen väkivalta on, ennen sen osumista omalle kohdalle.

Tällaisia ajatuksia tällä kertaa, voimia kaikille kiusatuille.