Kiusaamiseen ei puuttunut kukaan

Osallistuin Samanarvoisten Suomi projektiin, joka on osa 100-vuotisjuhlavuoden virallista ohjelmaa. Samanarvoisten Suomi kertoo sadan suomalaisen tarinan – yhden päivässä, itsenäisyyspäivään 6.12. asti. Meitä on todellakin kirjava joukko ja jokaisella on ollut elämässä omat haasteensa. Hyvä että niitä tuodaan esille, että ihmiset voivat nähdä erilaisuuden sitä tuomitsematta.

Neuvoja henkisen väkivallan kohteelle

Luin pitkästä aikaa hyvän kirjoituksen henkisestä väkivallasta ja tällä kertaa mukaan oli saatu asiallisia neuvoja tilanteesta selviämiseen.

Liian monesti ainoa neuvo on ”ota itseäsi niskasta kiinni” sellaisten ihmisten toimesta joilla ei ole hajuakaan henkisestä väkivallasta, sen mekanismeista ja siitä mitä se aiheuttaa.

Laitan tähän listan tuosta artikkelista ja lisään niihin omia näkemyksiäni:

1) Älä odota, että sinun hyvyytesi vaikutuksesta kiusaaja muuttuu, tai katuu, tai myöntää kiusanneensa. Mikään näistä ei kuulu ilmiön luonteeseen.

– Tämä pitää paikkansa, henkistä väkivaltaa ei kohde voi lopettaa omaa käytöstään muuttamalla kiusaajalle mieluiseksi.

2) Älä anna kiusaajallesi lisää materiaalia, jota käyttää sinua vastaan. Kommunikoi lyhyesti ja selkeästi ainoastaan työasioista.

– Myös hyvä neuvo, kaikkea mitä sanot tullaan käyttämään itseäsi vastaan.

3) Älä vastaa henkilökohtaisiin kysymyksiin. Yksityisasiat eivät kuulu työpaikalle, ellet itse niin tahdo.

– Työpaikalla, jossa esiintyy henkistä väkivaltaa kannattaa olla hyvin varovainen mitä itsestään kertoo.

4) Älä vastaa alatyylisiin sähköposteihin äläkä käytävillä heitettyihin karkeuksiin.

– Tämä on se taktiikka jolla kohde koetetaan saada leimattua julkisesti ”hankalaksi” ihmiseksi ja näin oikeuttaa kiusaajan harjoittama henkinen väkivalta muille.

5) Älä koskaan jää huoneeseen yksin kiusaajasi kanssa.

– Suurin osa henkisestä väkivallasta tapahtuu ilman todistajia.

6) Kerro kaikki työterveyslääkärillesi. Työterveyslääkärisi soittaa luvallasi esimiehellesi ja vaatii turvaamaan työturvallisuutesi.

– Näin sen pitäisi mennä, mutta useissa tapauksissa työterveyslääkäri ”laulaa sen lauluja, jonka leipää syö”.

Listasta puuttuvat vielä omat neuvoni ja ne ovat nämä:

– Jos tunnet etteivät voimasi riitä tilanteen selvittämiseen, niin poistu ko. työpaikasta heti kun mahdollista, ennen terveyden pettämistä, vaikka työttömäksi jos muuta vaihtoehtoa ei ole. Meillä jokaisella on vain yksi terveys ja sen vahingoituttua on tilannetta usein mahdotonta enää jälkikäteen korjata.

– Jos tunnet että kykenet tilanteen selvittämiseen, varaudu että se voi viedä vuosia, tulla kalliiksi ja lopputulos voi olla irtisanominen/oikeusprosessi. Jos kaikki palaset loksahtavat paikalleen on tilanne mahdollista myös selvittää ja voi käydä jopa niin, että kiusaaja joutuu lähtemään.

Uusia työpaikkakiusattuja

Hallitus on linjannut työttömiä koskevassa esityksessään, että rekrytointikokeilu tai työelämäkokeilu järjestettäisiin yrityksissä. Mallia kokeillaan ensin Porissa, Kuopiossa, Siilinjärvellä ja Tuusniemellä.

Tämä montaa eri nimeä kantava kokeilu on lyhyesti sanottuna palkatonta työtä tai orjatyötä, josta ei myöskään kerry eläkettä. Samalla syntyy uusi työväenluokka, joka tulee olemaan työpaikoilla eriarvoisessa asemassa muihin työntekijöihin nähden.

Pelkään pahoin, että tämä tulee näkymään henkisen väkivallan tilastoissa melko nopeasti ainakin kahdesta eri syystä: 1. Vakituiset ja määräaikaiset työntekijät tulevat kokemaan oman työpaikkansa uhatuksi ilmaistyöntekijöiden taholta. 2. Koska ilmaistyöntekijöillä ei ole työsopimusta, ei heillä ole myöskään samoja oikeuksia työpaikalla.

Nämä asiat mahdollistavat mittavan ilmaistyöntekijöiden kiusaamisen ja karenssin uhalla työpaikassa on myös pysyttävä vähintään 6kk. Ilman työsopimuksen suojaa nämä ilmaistyöntekijät ovat vapaata riistaa simputettavaksi työpaikoilla ja TE toimisto määrää heidät seuraavaan paikkaan taas karenssin uhalla.

Toivon taas kerran, että olisin väärässä näissä päättelyissäni.

Henkisen väkivallan seuraukset

Luin hyvän artikkelin someväkivallasta ja sen seurauksista. Tällainen ihmisten laumakäyttäytyminen ei juuri eroa henkisestä väkivallasta työpaikoilla. Kaikki on sallittua ja valheita levitellään työkavereille ja esimiehille jatkuvalla syötöllä.

Surullisin asia ovat kuitenkin ne sivustakatsojat, jotka näkevät ja tietävät ettei kiusaajan toiminta ole oikein, mutta vaikenevat pelosta. Niin monta kertaa olen kuullut positiivisesti päättyneistä henkisen väkivallan tapauksista, joissa yhdistävänä tekijänä on se, että henkiseen väkivaltaan puututtiin sivullisten toimesta. Tällöin kiusaajalta riisuttiin aseet, suuri joukko ei enää ollutkaan hänen takanaan naureskelemassa vaan ilmoitti hänelle ettei tällaista käyttäytymistä suvaita meidän työpaikalla.

On vaikeaa sanoa kuinka moni työpaikallaan kiusattu ajautuu tekemään lopullisen päätöksen tilanteeseensa, koska asiaa ei ole koskaan tutkittu, mutta jos ottaa vertailuun työpaikkakiusattujen määrän eli noin 100.000, niin tutkimuksen tulokset olisivat todennäköisesti karmeaa luettavaa. Tämän lisäksi moni kiusattu joutuu tilanteensa vuoksi työkyvyttömyyeläkkeelle, myöskään tätä asiaa ei ole vielä tutkittu. Jos joku tutkija sattuu lukemaan tätä kirjoitusta, niin tässä olisi hyvä aihe tutkittavaksi.

Henkinen väkivalta työpaikoilla on yleistä

Muutamia vuosia sitten keskustelin viranomaisten kanssa henkisen väkivallan lisääntymisestä ja kerroin heille, että kunhan talous alkaa heikentyä ja yrityksillä mennä huonosti, niin henkinen väkivalta työpaikoilla tulee vielä räjähtämään käsiin.

Valitettavasti näin on nyt käynyt, kuten aiemmin arvelin ja viranomaiset eivät olleet valmistautuneet tilanteeseen riittävästi. Nyt myönnetään jo tilanteen vakavuus, mutta edelleenkään ei löydy keinoja tilanteen korjaamiseksi, vaikka niitä on tuotu esiin mm. tällä sivustolla jo 12 vuotta. Tulevaisuus näyttää löytyykö ymmärrystä ja keinoja henkisen väkivallan vähentämiseen vai luemmeko ikäviä uutisia mediasta myös myöhemmin.

Kiusaamista

Lukaisin jutun, jossa yritysjohtaja väittää pääministeriin jääviyden vuoksi kohdistuvien median tekemien tiedusteluiden olevan kiusaamista. Rehellisesti sanoen harmittaa, että henkistä väkivaltaa käytetään heppoisesti poliittisten päämäärien ajamiseen.

Oikeasti työpaikoillaan kiusatut henkilöt ovat ne jotka maksavat hinnan johtajien harrastamasta kiusaamisella ratsastamisesta ja surkeista johtamistavoista. Tällaiset uutiset ovat omiaan vähentämään kiusaamisen vakavuutta, jos parin viikon ajan ja asiallisten kysymysten katsotaan heti olevan kiusaamista. Nykyinen hallitus lisää henkistä väkivaltaa työpaikoille omilla toimillaan, eriarvoistamisella ja kilpailun kasvaessa työpaikoilla. Viimeisin huolestuttava piirre ovat työttömien tahallinen syyllistäminen ja työvelvoitteet.

Tämä tulee aiheuttamaan lisää irtisanomisia, koska mikä yritys maksaisi palkkaa, jos saa TE toimistosta työttömän tekemään samaa työtä ilmaiseksi valtion kustantamana? Tämä lisää myös työpaikkakiusaamista, koska työpaikoilla sinne tuleva työtön on uhka muille työntekijöille, kuka tahansa voi menettää työnsä seuraavaksi. Tulevaisuus näyttää miten paljon vahinkoa hallituksen toimet työelämään tekevät.

Opettaja raivostui

Uuutisissa on ollut tapaus opettajan raivostumisesta ja siitä levinneestä nettivideosta. Videota tai sen linkkiä en halua tänne jakaa, koska se sotii perustavalla tavalla tämän sivuston aihetta vastaan. Tässä on klassinen esimerkki henkisestä väkivallasta työpaikalla. Kiusattua ärsytetään siihen pisteeseen, että hermot menee ja lopputulos kuvataan sekä levitetään nettiin.

Mielestäni järkyttävintä on kuitenkin tapauksesta netiin kirjoitetut kommentit, joissa kuvaaminen ja nettiin levittäminen hyväksytään sekä nähdään sallittavana toimintana. Onneksi suurin osa ihmisistä näkee tilanteen vakavuuden ja ymmärtää kuvaamisen sekä levittämisen järkyttävyyden. Jokaisen tällaisen käytöksen hyväksyjän olisikin syytä miettiä, miltä tuntuisi jos vastaava video kuvattaisiin omalla työpaikallasi ja levitettäisiin nettiin?

Korvausten hakijat

Vuosien aikana on syntynyt pieni ryhmä ihmisiä, joiden päämääränä on vain korvausten hakeminen. Tällainen toiminta heikentää merkittävästi kiusattujen mahdollisuuksia saada tapauksiaan käsitellyksi. Tälle ryhmälle on ominaista työnantajan painostaminen sadoilla rikosilmoituksilla ja käräjöinneillä, ennen Kotkan tapausta se ei ole onnistunut. Esim. Loviisassa kävi aivan toisin, tuli korvausten sijaan lasku. Kun työnantaja antaa periksi tällaiselle toiminnalle kerran ja maksaa korvauksia rikosilmoitusten/käräjöinnin lopettamisesta, niin tämä pieni ryhmä tulee kasvamaan tulevaisuudessa, ”kerran tuo sai rahaa, niin miksi en minäkin?”.

Kun olen kuunnellut vastaavien ”kiusattujen” juttuja, niin korvausrahoilla suunnitellaan jo etukäteen ostettavaksi saunamökkejä, autoja, ulkomaanmatkoja ja mitä mieleen sattuu juolahtamaan. Tällaisesta käytöksestä voi päätellä mikä on henkilön todellinen motiivi rikosilmoituksille ja käräjöinnille, ei henkinen väkivalta vaan puhtaasti raha. Tällainen toiminta luo hyvin nopeasti julkista ennakkoluuloa siitä, että jokainen kiusattu on vain rahan perässä ja kiusaamista ei ole koskaan tapahtunutkaan. Hyväksikäyttäjiä on ollut maailmassa aina, mutta en olisi uskonut tämän käytännön pesiytyvän myös henkisen väkivallan alle.

Suurin osa

Kiusaajat perustelevat toimintaansa monenlaisilla syillä, hyvin harvoin kuulee kiusaajan tunnustavan olevansa kiusaaja. Nykyisessä tilanteessa ja keskusteluissa samanlaista välttelyä on havaittavissa rasistien toiminnassa. Kiusaaja on omasta mielestään mm. huumorimies, vitsailija ja mukava tyyppi, kaikkihan sen tietää kysy keneltä vaan. Rasisti on mielestään maahanmuuttokriittinen, isänmaallinen, silmänsä avannut. Molemmille on siis tyypillistä kieltää totuus ja piiloutua erilaisten termien taakse, selitelläkseen omaa asiatonta toimintaansa.

Mitä sitten tapahtuu, jos kiusaaja tai rasisti joutuu samanlaisen kohtelun kohteeksi, jota he itse harrastavat? Pari kertaa annoin omalle kiusaajalleni omaa lääkettään ja kohtelin häntä samalla tavalla, kuin hän minua. Kuvittelin tietysti, että hän huomaisi ettei sellainen tunnu kivalta ja korjaisi tapansa, mutta toisin kävi. Kiusaaja piti omaa toimintaansa ”vittuiluna”, kun se kohdistui häneen itseensä, minuun kohdistunut toiminta oli ”huumoria”. Samoin on rasistin kohdalla, jos hän saa samanlaista kommentointia osakseen, jota hän itse viljelee, se on ”kantaväestöön kohdistuvaa rasismia” tai ”suvakkihuorien vittuilua”. Näin samanlaisia keinoja käyttävät siis molemmat tyypit.

Yksi yhteinen tekijä on myös sanonta ”suurin osa on kanssani samaa mieltä”. Mikä tai kuka tämä suurin osa sitten on? Onko se kiusaajat tai rasistit? Onko se heidän tukijansa? Nämä molemmat ovat hyvin suppea ryhmä, eikä varmasti ”suurin osa”. Jos näin on niin mistä tällainen ”suurin osa” sitten heidän puheisiinsa löytyy? Se löytyy niistä hiljaisista hyväksyjistä, jotka eivät puutu/tuomitse asiatonta käyttäytymistä ja tämän kiusaajat sekä rasistit tulkisevat niin, että ”suurin osa on heidän kanssaan samaa mieltä”.

Mitä sitten pitäisi tehdä, että tämä ”suurin osa” lakaisi olemasta samaa mieltä? Yksinkertaisesti, puuttua millä tahansa syyllä tapahtuvaan syrjintään. Miksi tämä ”suurin osa” ei sitten näin tee? Pääsyynä on pelko, pelko siitä että syrjintä ja kiusaaminen kohdistuukin puuttumisen seurauksena heihin itseensä tai että he joutuvat naurunalaisiksi kiusaajan/rasistin ja heidän tukijoidensa toimesta. ”suurin osa” toimii siis itsekkäästi suojellen omaa asemaansa, nämä ovat niitä tapauksia jotka kulkevat onnettomuuspaikan ohi auttamatta/pysähtymättä, eivät puutu tajuttoman/hädänalaisen ihmisen tilanteeseen vaan jättävät lojumaan kadulle ja kävelevät ohi. Tätä ilmiötä voi kutsua nimellä JTO -> ”Jonkun Toisen Ongelma” eli se ei kosketa heitä itseään. On surullista huomata millainen maa Suomesta on tullut ja on edelleen tulossa. Kiusaaminen ja rasismi on meidän jokaisen ongelma.