Henkisen väkivallan seuraukset

Luin hyvän artikkelin someväkivallasta ja sen seurauksista. Tällainen ihmisten laumakäyttäytyminen ei juuri eroa henkisestä väkivallasta työpaikoilla. Kaikki on sallittua ja valheita levitellään työkavereille ja esimiehille jatkuvalla syötöllä.

Surullisin asia ovat kuitenkin ne sivustakatsojat, jotka näkevät ja tietävät ettei kiusaajan toiminta ole oikein, mutta vaikenevat pelosta. Niin monta kertaa olen kuullut positiivisesti päättyneistä henkisen väkivallan tapauksista, joissa yhdistävänä tekijänä on se, että henkiseen väkivaltaan puututtiin sivullisten toimesta. Tällöin kiusaajalta riisuttiin aseet, suuri joukko ei enää ollutkaan hänen takanaan naureskelemassa vaan ilmoitti hänelle ettei tällaista käyttäytymistä suvaita meidän työpaikalla.

On vaikeaa sanoa kuinka moni työpaikallaan kiusattu ajautuu tekemään lopullisen päätöksen tilanteeseensa, koska asiaa ei ole koskaan tutkittu, mutta jos ottaa vertailuun työpaikkakiusattujen määrän eli noin 100.000, niin tutkimuksen tulokset olisivat todennäköisesti karmeaa luettavaa. Tämän lisäksi moni kiusattu joutuu tilanteensa vuoksi työkyvyttömyyeläkkeelle, myöskään tätä asiaa ei ole vielä tutkittu. Jos joku tutkija sattuu lukemaan tätä kirjoitusta, niin tässä olisi hyvä aihe tutkittavaksi.

Henkinen väkivalta työpaikoilla on yleistä

Muutamia vuosia sitten keskustelin viranomaisten kanssa henkisen väkivallan lisääntymisestä ja kerroin heille, että kunhan talous alkaa heikentyä ja yrityksillä mennä huonosti, niin henkinen väkivalta työpaikoilla tulee vielä räjähtämään käsiin.

Valitettavasti näin on nyt käynyt, kuten aiemmin arvelin ja viranomaiset eivät olleet valmistautuneet tilanteeseen riittävästi. Nyt myönnetään jo tilanteen vakavuus, mutta edelleenkään ei löydy keinoja tilanteen korjaamiseksi, vaikka niitä on tuotu esiin mm. tällä sivustolla jo 12 vuotta. Tulevaisuus näyttää löytyykö ymmärrystä ja keinoja henkisen väkivallan vähentämiseen vai luemmeko ikäviä uutisia mediasta myös myöhemmin.

Kiusaamista

Lukaisin jutun, jossa yritysjohtaja väittää pääministeriin jääviyden vuoksi kohdistuvien median tekemien tiedusteluiden olevan kiusaamista. Rehellisesti sanoen harmittaa, että henkistä väkivaltaa käytetään heppoisesti poliittisten päämäärien ajamiseen.

Oikeasti työpaikoillaan kiusatut henkilöt ovat ne jotka maksavat hinnan johtajien harrastamasta kiusaamisella ratsastamisesta ja surkeista johtamistavoista. Tällaiset uutiset ovat omiaan vähentämään kiusaamisen vakavuutta, jos parin viikon ajan ja asiallisten kysymysten katsotaan heti olevan kiusaamista. Nykyinen hallitus lisää henkistä väkivaltaa työpaikoille omilla toimillaan, eriarvoistamisella ja kilpailun kasvaessa työpaikoilla. Viimeisin huolestuttava piirre ovat työttömien tahallinen syyllistäminen ja työvelvoitteet.

Tämä tulee aiheuttamaan lisää irtisanomisia, koska mikä yritys maksaisi palkkaa, jos saa TE toimistosta työttömän tekemään samaa työtä ilmaiseksi valtion kustantamana? Tämä lisää myös työpaikkakiusaamista, koska työpaikoilla sinne tuleva työtön on uhka muille työntekijöille, kuka tahansa voi menettää työnsä seuraavaksi. Tulevaisuus näyttää miten paljon vahinkoa hallituksen toimet työelämään tekevät.

Opettaja raivostui

Uuutisissa on ollut tapaus opettajan raivostumisesta ja siitä levinneestä nettivideosta. Videota tai sen linkkiä en halua tänne jakaa, koska se sotii perustavalla tavalla tämän sivuston aihetta vastaan. Tässä on klassinen esimerkki henkisestä väkivallasta työpaikalla. Kiusattua ärsytetään siihen pisteeseen, että hermot menee ja lopputulos kuvataan sekä levitetään nettiin.

Mielestäni järkyttävintä on kuitenkin tapauksesta netiin kirjoitetut kommentit, joissa kuvaaminen ja nettiin levittäminen hyväksytään sekä nähdään sallittavana toimintana. Onneksi suurin osa ihmisistä näkee tilanteen vakavuuden ja ymmärtää kuvaamisen sekä levittämisen järkyttävyyden. Jokaisen tällaisen käytöksen hyväksyjän olisikin syytä miettiä, miltä tuntuisi jos vastaava video kuvattaisiin omalla työpaikallasi ja levitettäisiin nettiin?

Korvausten hakijat

Vuosien aikana on syntynyt pieni ryhmä ihmisiä, joiden päämääränä on vain korvausten hakeminen. Tällainen toiminta heikentää merkittävästi kiusattujen mahdollisuuksia saada tapauksiaan käsitellyksi. Tälle ryhmälle on ominaista työnantajan painostaminen sadoilla rikosilmoituksilla ja käräjöinneillä, ennen Kotkan tapausta se ei ole onnistunut. Esim. Loviisassa kävi aivan toisin, tuli korvausten sijaan lasku. Kun työnantaja antaa periksi tällaiselle toiminnalle kerran ja maksaa korvauksia rikosilmoitusten/käräjöinnin lopettamisesta, niin tämä pieni ryhmä tulee kasvamaan tulevaisuudessa, ”kerran tuo sai rahaa, niin miksi en minäkin?”.

Kun olen kuunnellut vastaavien ”kiusattujen” juttuja, niin korvausrahoilla suunnitellaan jo etukäteen ostettavaksi saunamökkejä, autoja, ulkomaanmatkoja ja mitä mieleen sattuu juolahtamaan. Tällaisesta käytöksestä voi päätellä mikä on henkilön todellinen motiivi rikosilmoituksille ja käräjöinnille, ei henkinen väkivalta vaan puhtaasti raha. Tällainen toiminta luo hyvin nopeasti julkista ennakkoluuloa siitä, että jokainen kiusattu on vain rahan perässä ja kiusaamista ei ole koskaan tapahtunutkaan. Hyväksikäyttäjiä on ollut maailmassa aina, mutta en olisi uskonut tämän käytännön pesiytyvän myös henkisen väkivallan alle.

Suurin osa

Kiusaajat perustelevat toimintaansa monenlaisilla syillä, hyvin harvoin kuulee kiusaajan tunnustavan olevansa kiusaaja. Nykyisessä tilanteessa ja keskusteluissa samanlaista välttelyä on havaittavissa rasistien toiminnassa. Kiusaaja on omasta mielestään mm. huumorimies, vitsailija ja mukava tyyppi, kaikkihan sen tietää kysy keneltä vaan. Rasisti on mielestään maahanmuuttokriittinen, isänmaallinen, silmänsä avannut. Molemmille on siis tyypillistä kieltää totuus ja piiloutua erilaisten termien taakse, selitelläkseen omaa asiatonta toimintaansa.

Mitä sitten tapahtuu, jos kiusaaja tai rasisti joutuu samanlaisen kohtelun kohteeksi, jota he itse harrastavat? Pari kertaa annoin omalle kiusaajalleni omaa lääkettään ja kohtelin häntä samalla tavalla, kuin hän minua. Kuvittelin tietysti, että hän huomaisi ettei sellainen tunnu kivalta ja korjaisi tapansa, mutta toisin kävi. Kiusaaja piti omaa toimintaansa ”vittuiluna”, kun se kohdistui häneen itseensä, minuun kohdistunut toiminta oli ”huumoria”. Samoin on rasistin kohdalla, jos hän saa samanlaista kommentointia osakseen, jota hän itse viljelee, se on ”kantaväestöön kohdistuvaa rasismia” tai ”suvakkihuorien vittuilua”. Näin samanlaisia keinoja käyttävät siis molemmat tyypit.

Yksi yhteinen tekijä on myös sanonta ”suurin osa on kanssani samaa mieltä”. Mikä tai kuka tämä suurin osa sitten on? Onko se kiusaajat tai rasistit? Onko se heidän tukijansa? Nämä molemmat ovat hyvin suppea ryhmä, eikä varmasti ”suurin osa”. Jos näin on niin mistä tällainen ”suurin osa” sitten heidän puheisiinsa löytyy? Se löytyy niistä hiljaisista hyväksyjistä, jotka eivät puutu/tuomitse asiatonta käyttäytymistä ja tämän kiusaajat sekä rasistit tulkisevat niin, että ”suurin osa on heidän kanssaan samaa mieltä”.

Mitä sitten pitäisi tehdä, että tämä ”suurin osa” lakaisi olemasta samaa mieltä? Yksinkertaisesti, puuttua millä tahansa syyllä tapahtuvaan syrjintään. Miksi tämä ”suurin osa” ei sitten näin tee? Pääsyynä on pelko, pelko siitä että syrjintä ja kiusaaminen kohdistuukin puuttumisen seurauksena heihin itseensä tai että he joutuvat naurunalaisiksi kiusaajan/rasistin ja heidän tukijoidensa toimesta. ”suurin osa” toimii siis itsekkäästi suojellen omaa asemaansa, nämä ovat niitä tapauksia jotka kulkevat onnettomuuspaikan ohi auttamatta/pysähtymättä, eivät puutu tajuttoman/hädänalaisen ihmisen tilanteeseen vaan jättävät lojumaan kadulle ja kävelevät ohi. Tätä ilmiötä voi kutsua nimellä JTO -> ”Jonkun Toisen Ongelma” eli se ei kosketa heitä itseään. On surullista huomata millainen maa Suomesta on tullut ja on edelleen tulossa. Kiusaaminen ja rasismi on meidän jokaisen ongelma.

Maahanmuuttajien työpaikkakiusaaminen

Kirjoittelen nyt aiheesta, josta ei ole vielä paljon puhuttu. Maahanmuuttajien taival työelämään on vaikea, kielikoulutuksiin on kaupungista riippuen 6-24kk jonot ja ilman kielitaitoa on turhaa hakea töitä. Kielen opiskelu riittävälle tasolle vie yleensä 2-3 vuotta, tämän jälkeen on mahdollista hakea ammatilliseen koulutukseen tai töihin. Kielikoulutuksissa oppilaat ovat maahanmuuttajia ja kiusaamista ei paljon esiinny.

Mitä tapahtuu sitten kun maahanmuuttaja hakee työpaikkaa, työnantajat ovat melko nihkeitä ottamaan maahanmuuttajia töihin, tämä voi johtua osaksi pelosta kielitaitoa ja ammattitaitoa kohtaan tai sitten aivan rasistisista syistä. Kun nykyään netissä on erilaisia viharyhmiä kuten MV sivusto ja Rajat kiinni FB-ryhmä joissa riemuitaan maahanmuuttajien tappamiseen liittyvillä aiheilla, niin voi vain kuvitella millaisen työympäristön se luo näihin yrityksiin. Maahanmuuttajat joutuvat tällöin sekä henkisen, että fyysisen väkivallan kohteiksi täysin ilman omaa syytään, pelkästään rasistisista syistä.

Viimeisen vuoden aikana olen seurannut Suomalaisten ihmisten asenteiden muuttumista maahanmuuttajia kohtaan. Väkivallan ihannoinnista on tullut joillekin ihmisille arkipäivää ja näitä mielipiteitä puolustellaan mm. sananvapaudella, isänmaallisuudella, euroopan tapahtumilla. Toiminta on saanut täysin hysteeriset mittakaavat, jossa ihmisiä pelotellaan 100.000 – 1.500.000 pakolaisen virralla Suomeen jo heti ensikesänä. Ketään ei kiinnosta se, ettei tuollaista määrää ihmisiä kykene tähän maahan tulemaan enää mitään kautta tai että niistä 32.000 jotka jo tulivat menee itse takaisin tuhansia ja lähetetään kotiin n. 65% ja jäljelle jää muutama tuhat. Tätä ”uhkaa” vastaan on perustettu ”katupartiot” ja lukuisia viharyhmiä nettiin, jotka tulevat väistämättä johtamaan maahanmuuttajien joutumiseen henkisen väkivallan kohteiksi työpaikoillaan.

Samaan aikaan nämä ”maahanmuuttokriittiset” pauhaavat kuinka ”maahanmuuttajat loisivat täällä toisten verorahoilla”. Tällöin kannattaisi katsella sinne peiliin ajatuksen kanssa, jos rasistisen asenteen omaava työnantaja jättää maahanmuuttajan palkkaamatta tai rasistiset työkaverit savustavat maahanmuutajat ulos työpaikoiltaan, niin kuinka maahanmuuttaja pääsee osaksi yhteiskuntaa, työelämää ja maksamaan verot kaikkien muiden tavoin? Sanonta kuuluu ”Joukossa tyhmyys tiivistyy” ja näin on jo Suomessakin valitettavasti käynyt.

Heikki Dillström

Eteenpäin elämässä

Joskus olen kuullut sanottavan, että mikäli lähtee sairaasta työpaikasta taistelematta niin kiusaaja on voittanut. Myöhemmin aloin miettimään mitä tämä tarkoittaa, mitä kiusaaja on voittanut?
Onko hän voittanut egojen taistelun? Onko hän voittanut olla suosittu työpaikalla? Onko hän voittanut ylennyksen tai palkankorotuksen? Onko hän voittanut kiusatun henkisesti? Mitä hän on voittanut?

Lopulta tulin seuraavaan lopputulokseen, kiusaaja on voittanut oikeuden harjoittaa henkistä väkivaltaa koko työyhteisölle. Tästä päästään seuraavaan kysymykseen, miksi yhden ihmisen pitäisi taistella kiusaajaa vastaan muiden taputellessa selkään, vaikka he voisivat yhdessä lopettaa kiusaamisen, pelkäämisen sijaan?

Tästä asiasta päädyin seuraavaan, kiusatun kannattaisi ajatella tilanteessa ainoastaan omaa terveyttään, omaa onnellisuuttaan, omaa itsetuntoaan, perheensä onnellisuutta ja terveempää työpaikkaa. Vaikka tämä saattaa tuntua itsekkäältä ajattelulta, niin nämä ovat ne kiusatun elämän tärkeimmät asiat, jotka kiusaaja voittaa ja vie taistelun varjolla.

Tarkoitan tällä sitä, että oikeuksistaan pitää huolehtia ja viedä kiusaajat/tukijat vastuuseen, mutta sitä ei kannata tehdä onnellisten ja elämässään tärkeiden asioiden kustannuksella. Joskus on parasta päästää irti ikävistä asioista, vaikka ne olisivat kuinka epäoikeudenmukaisia ja tahallisia tekoja hyvänsä.

Jokainen elämä on liian tärkeä tuhlattavaksi kiusaajan peleihin voittamisesta ja häviämisestä, kiusaajan tukijat ovat oman tiensä valinneet ja tulevat aikanaan saamaan kiusaajalta saman kohtelun, kuin jokainen aiemmin kiusattu. Liian moni ei ymmärrä mitä henkinen väkivalta on, ennen sen osumista omalle kohdalle.

Tällaisia ajatuksia tällä kertaa, voimia kaikille kiusatuille.

Tsemppiä!

Naiset keskustelevat henkisestä väkivallasta, erityisesti sen kohteena olemisesta ja jaksamisesta.

Tsemppiä! Kannustavat naiset toisiaan. Tarjosivat tukeaan. Sellainen tuntuu hyvältä. Toisten tuki on enemmän kuin välttämätöntä hänelle, johon häirintä kohdistuu.

Tsemppiä! Pysähdyin pohtimaan, mitä tuo Tsemppiä -kannustus tarkoittaa siinä tilanteessa, kun työtoveri avautuu kertomaan kokemuksestaan olla häirinnän kohteena, kauhun sisällä. Tsemppiä tarkoittaa, että olemme tukenasi. Koita jaksaa. Koita kestää. Olen puolellasi. Haluan, että jaksat.

Tsemppiä? Mitä korvani kuulevat? Aivot ajattelevat? Kun toiset vielä lisäävät taakkaa. Koita jaksaa. Kestät kyllä. Ajattele, miten ihana tuo ihminen on! Mitä kaikkea hänen on tarvinnut kestää. Täytyy häntäkin ymmärtää. Kiusaajaa.

Tsemppiä! Kauhu kulkee vierelläni tasatahtia. Tekee mieli oksentaa. Että vielä pitäisi ymmärtää TOISTA, JOKA RIKKOO, SÄRKEE, … Koska hänellä on niin vaikeaa. Miksi hän kaikin tavoin yrittää muuttaa elämääni yhtä vaikeaksi?

Tsemppiä? Mihin? En ole nukkunut viiteen vuorokauteen. En tunne itseäni. Olen kadottanut itseni. On vain kauhu. Jatkuva jankutus päässä. Olen loppu.

Ääni sisälläni. Sanoo. Käännä kaikki nurinpäin. Mitä? Kysyn? En käsitä. Käännä kaikki nurinpäin. Toistaa kaiku.

Miten väkivallan uhrina jo pidemmän aikaa olleen aivot tulkitsevat kannustuksen, tsemppiä? Että vielä pitäisi kestää tätä helvettiä! Tsemppiä toivotuksen hyvä kääntyy korvissani vastakohdakseen.

Yritän selittää.

Asetu katsomaan ihmistä ulkoapäin.

Ihmisessä on kaksi minuutta. Toinen minä maailmassa toisten kanssa olemiseen. Ulkoinen minä. Vuorovaikutuksen minä. Peili toiselle. Että olisi toinen ihminen peilinä minulle, koska ilman sinua en ole olemassa, en kasva, kehity, en tee töitä niin kuin minä teen. Ulkoinen minä tekee minusta sosiaalisen, toisten kanssa toimeen tulevan ihmisen. Saan (nykyisen tieteellisen tulkinnan mukaan) eväät tähän ensimmäisten vuosieni aikana niiltä ihmisiltä, jotka ylläpitävät elämääni. Ruokkivat, pukevat, pesevät, huolehtivat unen ja valveen rytmistä, lohduttavat, opettavat ja, Rakastavat.

Toinen, sisäinen minä. Se joka olen. Ainutkertainen. Se, jonka vain minä tunnen. Siis tunnen ehdolla, että olen luonut yhteyden tunteiden tyyssijaan, elämän energialähteeseen. Tarkoittaen, että hoivaajani on luonut olosuhteet, että aivoihini on rakentunut yhteys sisäiseen minääni. Minän rakentumisen ensimmäinen aalto on suhteeni ulkoiseen, tärkeisiin toisiin ihmisiin, jotka ruokkivat, eivätkä missään tilanteessa jätä eivät hylkää. Yhteys luontoon, joita ilman sisäinen minä ei elä, ei kasva, ei kehity, ei puhkea kukkaan. Vähitellen, kun olen valmis, suhteeni toisiin. Ryhmään. Vuorovaikutukseen. Toisiin, jotka minulle ovat peili, jota heijastan nähdäkseni minäni. Minän, jonka näen vain heijastuksena. En koskaan suoraan, konkreettisesti. Kehityn olemaan yhdessä toisten kanssa. Vuorovaikutuksessa. Peilinä toiselle, jotta hän kasvaisi ja kehittyisi siksi, mikä hän on. Että minä kehityn siksi, mikä minä olen.

Tämä on ihmisenä olemisen ydin ja koko oleminen.

Miksi nyt kärsit?

Kun todellisuus katoaa, alat kärsiä. Ahdistut. Mielesi etsii pysähtymättä vastausta kysymykseen, joka öin ja päivin pyörii, estää nukkumisen, estää rauhoittumisen, mutta ei anna vastausta. ”Tsemppiä” kaikuu korvissa. Toimii päinvastoin. Kiihdyttää. Hengityksen. Kuristaa kurkkua. Ääni katoaa. Ahdistus ja käsittämättömyys johtaa lopulta kyvyttömyyteen puhua. Unettomuus katkaisee yhteyden omaan itseesi. Päädyt toisten huomion kohteeksi, koska sinussa on ilmiselvästi jotain vikaa. Kaikki sen tietävät.

Leimat joita kannamme

Kärsimys, jonka tunnet, mutta jota et käsitä. Et tiedä tehneesi mitään pahaa. Kukaan ei ole valittanut mistään tekemisestä tai tekemättä jättämisestä. Kun yrität kysyä, miksi toinen käyttäytyy sinua kohtaan, kuten tekee. Nälvii. Kulkee ohi huomaamatta. Pyytää kahdenkeskiseen keskusteluun, jossa ei ole aihetta mistä keskustella. Huutaa. Keskustelussa, missä kuulet itsestäsi totuuksia, joita et allekirjoita, jotka eivät ole sinun totuuksiasi. Missä sinua syytetään syyttä.

Et käsitä vaikka kuinka yrität selvittää. Täytyy olla joko väärinkäsitys, joka puretaan keskustelemalla. Käymällä dialogia. Se tarkoittaa, että puhutaan samasta asiasta, missä molemmat puhuvat vuorotellen ja molemmat kuuntelevat toisiaan tarkoituksella ymmärtää, voi löytää vastauksen. Mutta nyt? Keskustelu on kuin sammakonkutu kämmenellä. Se ei pysy. Se ei putoa. Kehossani herää epäilys. Onko itseni suhteen väärässä? Olenko sitä, mitä he väittävät?

Kun sinua manipuloidaan, se tarkoittaa, että sinut halutaan kantamaan jonkun toisen taakkaa. Kyse on henkisestä väkivallasta, pyrkimyksestä valjastaa syylliseksi. Sitä ei pidä hyväksyä. Jokainen kantaa oman taakkansa. Häirintää vastaan täytyy suojautua. Sen aiheuttamaan pelkoon ei pidä kiinnittyä. Miten sen teet? Siinä kysymys! Vastausta on vaikea löytää.

Ihmisten maailmassa ajattelemme, että ongelmat ratkaistaan keskustelemalla. Tämä on tervettä käyttäytymistä. Tästä seuraa käsitys, että ongelman takana on aina kaksi ihmistä, jotka/joiden välillä on ristiriitaa. Ja että ongelmat selvitetään niin, että nämä kaksi keskustelevat niin kauan, että asiat selviävät ja nämä kaksi ihmistä pystyvät taas tekemään asioita yhdessä. Tervehtimään toisiaan kaduilla ja toreilla. Hymyilemään.

Näin me toimimme, me ihmiset. Paitsi silloin, kun toinen meistä toimii toisin. On ihmisiä, jotka synnyttävät ristiriidan ja aiheuttavat mekkalan toisen kanssa ilman, että tällä on pienintäkään käsitystä mistä on kyse. Kun kuvio avautuu tälle toiselle. Kun hän löytää itsensä syytösten virrasta, tuntee itsensä niin hölmöksi, ettei sanaa saa suustaan. Tässä vaiheessa se toinen meistä, joka toimii toisin, on levittänyt huhua siitä, mitä jälkimmäinen on tehnyt, jättänyt tekemättä, mitä hän ajattelee, mihin hän pyrkii. Tekee virheitä, jopa rangaistavia vääryyksiä. Mikä pahinta, pyrkii ottamaan vallan. Pelikenttä on miehitetty. Toisessa päässä on vastassa ’johtajana’ toinen ”joka toimii toisin”, perässään suuri ihailijoiden joukkue. Toisessa päässä H Moilanen. Yksin vastaan tusina muita, eikä hänellä ole pienintä aavistustakaan siitä, mikä peli, mitkä säännöt, mikä pelin henki. Hän, joka toimii toisiin, johtaa joukkojaan ja hyökkää ja jota joukot seuraavat ihaillen ja ylistäen. Salaa peloissaan, mutta eivät siitä hiiskahda.

H Moilanen yrittää kaikin tavoin selvittää, mistä on kysymys. Jokainen kysymys, jokainen teko kiristää köyttä kaulalla. Sen verran on kuitenkin elintilaa, että jaksat kertoa jollekin toiselle, miltä sinusta tuntuu. Et pysty kertomaan tarinaasi ilman, että liität tarinaasi hänet, ”joka toimii toisin” mutta joka antaa vaikutelman siitä, että hän tekee oikein, tuntemuksesi kertomiseen. H Moilasella on raskaita asioita koettuna aiemmin. Jokaisella meistä on. Hänen on itsekin vaikea käsittää. Miten sitten saisi toisen uskomaan totuuksia, jotka tuntuvat käsittämättömiltä. Ei kukaan usko H Moilasta. Tässä vaiheessa ei edes H Moilanen itse. Sen uskovat useimmat, että H Moilanen on ongelma ja täyttää kaikki ne kieroudet, joita ”joka toimii toisin” kertoo taustajoukoilleen. Varmistaakseen kokonaisuuden, hänellä on useita taustajoukkoja. Jokaisella niistä on oma tarinansa H Moilasesta. Eikä mikään tarinoista kerro asiallisesta käyttäytymisestä. Jokainen tarina kertoo ”joka toimii toisin” omista ajatuksista, jotka hän kertomalla toisille antaen samalla ymmärtää ne H Moilasen ajatuksina, siirtää toisten avulla H Moilaseen. Muut toiset uskovat H Moilasesta sen, minkä he ovat kuulleet, mutta eivät koskaan varmistaneet asian todenperäisyyttä itseltään H Moilaselta. Moilasen tila yhteisössä toisten silmissä on pimeä, hän pelottaa toisia, eikä kukaan halua olla hänen kanssaan, tai jos haluaakin, ei uskalla. Suojaa itsensä. Moilanen jää yksin sisällään ”joka toimii toisin” sisäisen minän tyhjyys ja kauhu. Moilasen sisäinen minä on kaapattu. Moilanen kuulee sen ”joka toimii toisin” puheesta, kun tarkkaan kuuntelee.

Loppusanat

Eikä tämä kaikki vaadi narsistia kumppaniksi, hämähäkiksi. Riittää, kun on sopivat olosuhteet, herää halu saada ja ottaa valtaa itselleen. Herää myös sisäinen hirviö, vaikka sisäinen minä on kehittynyt, riittävän kokonainen käsittämään, mitä on terve vuorovaikutus ja miten oleellinen se on ihmisten vuorovaikutuksessa ja asioiden hoitamisessa. Sisäisen minän tasapainon voi järkyttää pelkästään otolliset olosuhteet, hetken mielihyvä tai -paha. Kateus. Pelko tai halu asettua asemaan, minkä haltijaa palvellaan. Johtaja, piispa, presidentti, opettaja, …

Pahalta meidät suojaa vastavuoroinen käyttäytyminen suhteessa, puhuminen ja kuunteleminen, pyrkimys ymmärtää, käsittää konkreettisesti toisen pyrkimykset, ottaa toinen todesta vaikka pysymällä omalla tontilla. Luottamus. Myötätunto. Vilpitön ja puhdas halu tehdä hyvää toiselle siten, minkä toinen kokee hyväksi ja ottaa itse vastaan toisen antava lämpö sellaisena, mikä itseä lämmittää.

Tsemppiä! Tsemppiä, mikä tarkoittaa. Minä olen tässä ja kuulen sinua, kun puhut. Olen tässä. En sanomassa, miten asiat ovat. Sinä itse tiedät. Olen sinulle peili, johon heijastat ajatuksesi nähdäksesi, miten asiat oikeasti ovat. Peilinä, että ymmärrät, missä on vika, mikä on ongelma. Tsemppiä! Uskalla olla avoin. Oma itsesi. Avaa se, mikä häiritsee. Löydä oikea ongelma. Uskalla luottaa. Löydät oikean vastauksen. Keho kertoo, kun vastaus on oikea. Hyväksy se.

Tsemppiä! Sinun ei tarvitse uskoa sitä, mitä ei ole vaikka niin joku väittää. Sinun täytyy uskoa se, mikä on ja toimia ja olla sen mukaan. Silloinkin kun se tekee kipeää tai joudut toimimaan vastoin käsityksiäsi. Jos olet tehnyt virheen, oikaise se. Sano, että olet tehnyt virheen. Pyydä anteeksi, vain jos on oikeasti tarpeen. Maailmassa on asioita. Vastuu pitää kantaa. Kaikkea ei pysty käsittämään. Se mikä pitää käsittää, on, että itseä, omaa minää, ei pidä uhrata. Sinä olet se ihminen, jonka turvavyön kiinnität ensimmäiseksi.

Pysytkö perässä? Yritä uudelleen!

Turvallista yhteiseloa!

Sirpa Polo