Vuosien aikana on syntynyt pieni ryhmä ihmisiä, joiden päämääränä on vain korvausten hakeminen. Tällainen toiminta heikentää merkittävästi kiusattujen mahdollisuuksia saada tapauksiaan käsitellyksi. Tälle ryhmälle on ominaista työnantajan painostaminen sadoilla rikosilmoituksilla ja käräjöinneillä, ennen Kotkan tapausta se ei ole onnistunut. Esim. Loviisassa kävi aivan toisin, tuli korvausten sijaan lasku. Kun työnantaja antaa periksi tällaiselle toiminnalle kerran ja maksaa korvauksia rikosilmoitusten/käräjöinnin lopettamisesta, niin tämä pieni ryhmä tulee kasvamaan tulevaisuudessa, ”kerran tuo sai rahaa, niin miksi en minäkin?”.

Kun olen kuunnellut vastaavien ”kiusattujen” juttuja, niin korvausrahoilla suunnitellaan jo etukäteen ostettavaksi saunamökkejä, autoja, ulkomaanmatkoja ja mitä mieleen sattuu juolahtamaan. Tällaisesta käytöksestä voi päätellä mikä on henkilön todellinen motiivi rikosilmoituksille ja käräjöinnille, ei henkinen väkivalta vaan puhtaasti raha. Tällainen toiminta luo hyvin nopeasti julkista ennakkoluuloa siitä, että jokainen kiusattu on vain rahan perässä ja kiusaamista ei ole koskaan tapahtunutkaan. Hyväksikäyttäjiä on ollut maailmassa aina, mutta en olisi uskonut tämän käytännön pesiytyvän myös henkisen väkivallan alle.