Olemme seuranneet mediassa Hilkka Ahteen työpaikkakiusaamisoikeudenkäyntiä. Helsingin hovioikeus antoi päätöksen. Sen mukaan Auto- ja kuljetusalan Työntekijäliiton (AKT) entinen puheenjohtaja Timo Räty tuomittiin liiton viestintäpäällikön Hilkka Ahteen pahoinpitelystä ja työturvallisuusrikoksesta 80 päiväsakkoon. Tuomio oli merkittävä avaus työssä tapahtuvan häirinnän rikosoikeudellisessa tarkastelussa. Ahteen asianajaja Mika Kivikoski toivoo, että tapauksella olisi yleinen positiivinen vaikutus. Työpaikoilla tulee kiinnittää ajoissa huomiota henkiseen väkivaltaan ja pyrittävä säädösten mukaisesti ratkaisemaan asioita ajoissa työpaikoilla.

Työpaikkakiusaamisen kohteeksi joutuu 100 000 – 140 000 henkilöä vuosittain. Joka viides suomalainen päätyy jossain vaiheessa työuraansa kiusatuksi. Uusimman Julkisen alan työhyvinvointi 2014 -tutkimuksen mukaan vähintään joka neljäs on kokenut vuoden aikana epäasiallista kohtelua tai kiusaamista esimiehen tai työtoverin suunnalta sekä kunta- että kirkonalalla (s. 58, Kevan tutkimuksia 1/2014). Euroopan työolotutkimuksen (Eurofond) mukaan Suomi on EU-maiden keskinäisessä vertailussa työpaikkakiusaamisen kärkimaa.

Viime vuosina oikeuslaitos ja esitutkintaviranomaiset ovat havahtuneet siihen, että vakavan kiusaamisen ehkäisemisessä on haastavaa löytää sovellettavia oikeusnormeja. Maaliskuussa on avautunut kansalaislakialoite työpaikkakiusaamista koskevan lainsäädännön muuttamiseksi, jonka tavoitteena on saada aikaan lakialoite työpaikkakiusaamiseen soveltuvien säännösten lisäämiseksi työturvallisuuslakiin sekä työturvallisuusrikosten vanhenemisaikojen pidentämiseksi. Asianajajat Sanna Luoma ja Mika Kivikoski näkevät, että nykylainsäädäntö mahdollistaa häirinnän jatkumisen ja puuttumisen keinot ovat vähäiset. Myös häirinnän kohteeksi joutuneen keinot saada oikeutta ovat olleet olemattomat. Kivikoski ja Luoma toivovatkin, että lainsäätäjä reagoi täsmentämällä voimassaolevia työturvallisuus- ja rikoslain säännöksiä ja lisäämällä työpaikkakiusaamista koskevat määritelmät lakiin. Lisäksi rangaistusasteikkoa on korotettava. Asianajajien mukaan työturvallisuusrikosten kahden vuoden vanhentumisaika on aivan liian lyhyt, kun otetaan huomioon henkisen väkivallan uhrille aiheuttamat terveydellisesti erittäin vakavat, pitkäkestoiset ja vaikeasti hoidettavat fyysiset, psyykkiset ja sosiaaliset seuraukset. Lainsäätäjän tulee myös entistä tarkemmin velvoittaa esimiestä määräämään seuraamuksia kiusaamiseen syyllistyvälle. Huolestuttavaa on, että lainsäädännössä ei ole riittäviä säännöksiä ja määräyksiä kiusaavan esimiehen toimintaan puuttumiseksi. Aluehallintoviranomaisten rooli tulee myös tarkastaa nykymenettelyn ollessa hidas ja byrokraattinen.

Henkinen väkivalta tapahtuu salaa, vaivihkaa, harvoin suoraan kiusaajan ja kiusatun välillä. Kiusaaja manipuloi tilannetta ulkopuolisena. Tässä koulu- ja työpaikkakiusaaminen poikkeavat toisistaan. Kiusaaminen on usein kolmanteen henkilöön kohdistuvien negatiivisten vihjeiden viidakko, joka synnyttää kilpailua, kateutta tai kaunaa. Henkinen väkivalta voi olla myös suoraa naljailua, vähättelyä, nimittelyä, kun todistajia ei ole paikalla. Käsitettä on pyritty määrittelemään ja Sirpa Polo on tavoittanut määritelmässään myös teon vaikutuksen toiseen ihmiseen” Henkinen väkivalta on pitkään kestävää naljailua, mikä kohdistuu toisen ihmisen ytimeen, sisäiseen minään (Polo, Sirpa. 2015, julkaisematon lähde). Tunnusomaista kiusaamiselle on, että se on jatkuvaa, pitkäkestoista, kielteistä kohtelua ja leimaamista. Tilanne, jossa kohde ei pysty puolustautumaan sitä vastaan.

Kiusaajan tunnistaminen on haasteellista. Kiusaaja ei välttämättä olekaan se työpaikan öykkäri, nyrkillä pöytään lyöjä tai vastarannan kiiski. Kiusaaja voi olla miellyttävä, hyväkäytöksinen, näkymätön taustatoimija, joka ei ota vahvasti kantaa tai ilmaise mielipiteitään. On pohdittu, mikä tekee kiusaajasta kiusaajan. Kyse on kehittymättömästä sisäisestä minuudesta. ”Kun kehitys ei tapahdu inhimillisten tarpeiden vaatimalla tavalla, lapsessa kasvaa kyvyttömyys ymmärtää omia ja toisen ihmisen tarpeita. Hänestä kehittyy vailla tervettä minuutta oleva, itsekeskeinen vuorovaikutukseen kykenemätön ja omia rajojaan tuntematon yksilö, joka käytöksellään, projektion so. tunteiden heijastamisen ja riiston kautta tuhoaa lähipiirissä olevien ihmisten elämän.” (Polo, Sirpa. 2015 julkaisematon lähde)

Kiusaaminen noudattaa yllättävän samanlaista kaavaa. Toimittaja Brita Jokinen on käynyt läpi suuren aineiston kiusaamiskuvauksia ja huomannut kiusaamisen noudattavan eri tapauksissa samanlaista kaavaa. (Jokinen, Brita 2012, Narsisti keskellämme). Työyhteisössä alkaa ilmetä kilpailua tilanteessa, jossa kukaan ei edes tiedä, mistä kilpaillaan. Siellä esiintyy avointa kateutta. Hämmentäviä kommentteja kiertää työyhteisössä. On epävarmuutta, levottomuutta ja sovitut asiat eivät pidä paikkansa. Syntyy riitoja ja ahdistusta ja tilanteen pitkittyessä työuupumusta. Asiat ja tunteet kietoutuvat yhteen. Työyhteisöön syntyy vähitellen ongelmahenkilö, josta ei pidetä ja joka koetaan syypääksi työyhteisön ongelmiin. Musta lammas, kiusattu, ei välttämättä itsekään ymmärrä, mistä on kyse. Pikkuhiljaa syntyy tarinoita ja uskomuksia, joiden alkuperää ei kukaan tiedä ja todenperää ei kukaan epäile. Yksittäiset työyhteisön jäsenet ajautuvat mukaan toimintaan, jonka merkitystä he eivät välttämättä tunne. Joku saattaa tunnistaa tai aavistaa kiusaamisen, kykenemättä sanoittamaan, uskaltamatta puuttua tai jättäytyä toiminnan ulkopuolelle. Pelkona on joutua itse asiattoman käytöksen kohteeksi. On helpointa ja parasta vaieta.

Johdolla on aina vastuu kiusaamistilanteessa. Työsuojelulaki on määrittänyt esimiehen puuttumisvelvoitteen. Sen mukaan johdon tulee asettaa rajat sille, mitä työyhteisössä suvaitaan. Esimiehen tehtävänä on puuttua välittömästi kiusaamistapahtumaan asiasta kuultuaan tai havaittuaan. Usein kiusaamisen annetaan jatkua esimiehen vältellessä vastuutaan. Asioiden selvittämisen sijaan johdon ratkaisu on lähes säännön mukaisesti irtisanoa kiusattu hankalana henkilönä työyhteisöstä toivoen tilanteen näin rauhoittuvan ja työpaikan ilmapiirin paranevan. Nämä irtisanomiset aiheuttavat yksilötasolla taloudellisen ja henkisen konkurssin, jonka yhteiskunnalliset kustannusvaikutukset mm. menetettyinä verotuloina, työttömyytenä, mielenterveyspalvelujen tarpeena ovat mittavat. Työrauhaa irtisanominen ei palauta. On vain ajan kysymys, kun yhteisön sisältä löytyy seuraava hankalaksi koettava henkilö. Johdon mentori Toni Hinkka kohtaa työssään työpaikkojen ongelmatilanteita ja on nähnyt, mikä merkitys riittävän aikaisella puuttumisella ja työpaikkakiusaamisen nollatoleranssilla on organisaatioiden menestykselle.

Työpaikkakiusatut.net –sivuston ylläpitäjä tekninen asiantuntija Heikki Dillström on 10 vuoden aikana seurannut työpaikkakiusaamista sivustolla. Pelko ja ahdistus ovat se määräävin tunnetila, mikä leimaa sivuilla käytävää keskustelua. Pelko saa ihmiset vaikenemaan ja ilmiö jää näkymättömäksi. Osaamisen kehittämisen asiantuntija Riitta Hyvärinen näkeekin ongelman laajana koko työyhteisöä syövänä ongelmana. Tilanteena, jossa yksilö on kyvytön oppimaan ja vastaanottamaan uutta. Työyhteisön luovuus on nollassa ja organisaation on haasteellista vastata toimintaympäristönsä muutospaineisiin.

Työpaikkakiusaamisesta vaikeneminen ja ilmiön piilottelu ei edesauta terveen ja innovatiivisen työkulttuurin rakentumista. Nyt on aika keskustella ja aktiivisesti vaikuttaa ja puuttua. Tutustu aloitteeseen ja allekirjoita.