Eteenpäin elämässä

Joskus olen kuullut sanottavan, että mikäli lähtee sairaasta työpaikasta taistelematta niin kiusaaja on voittanut. Myöhemmin aloin miettimään mitä tämä tarkoittaa, mitä kiusaaja on voittanut?
Onko hän voittanut egojen taistelun? Onko hän voittanut olla suosittu työpaikalla? Onko hän voittanut ylennyksen tai palkankorotuksen? Onko hän voittanut kiusatun henkisesti? Mitä hän on voittanut?

Lopulta tulin seuraavaan lopputulokseen, kiusaaja on voittanut oikeuden harjoittaa henkistä väkivaltaa koko työyhteisölle. Tästä päästään seuraavaan kysymykseen, miksi yhden ihmisen pitäisi taistella kiusaajaa vastaan muiden taputellessa selkään, vaikka he voisivat yhdessä lopettaa kiusaamisen, pelkäämisen sijaan?

Tästä asiasta päädyin seuraavaan, kiusatun kannattaisi ajatella tilanteessa ainoastaan omaa terveyttään, omaa onnellisuuttaan, omaa itsetuntoaan, perheensä onnellisuutta ja terveempää työpaikkaa. Vaikka tämä saattaa tuntua itsekkäältä ajattelulta, niin nämä ovat ne kiusatun elämän tärkeimmät asiat, jotka kiusaaja voittaa ja vie taistelun varjolla.

Tarkoitan tällä sitä, että oikeuksistaan pitää huolehtia ja viedä kiusaajat/tukijat vastuuseen, mutta sitä ei kannata tehdä onnellisten ja elämässään tärkeiden asioiden kustannuksella. Joskus on parasta päästää irti ikävistä asioista, vaikka ne olisivat kuinka epäoikeudenmukaisia ja tahallisia tekoja hyvänsä.

Jokainen elämä on liian tärkeä tuhlattavaksi kiusaajan peleihin voittamisesta ja häviämisestä, kiusaajan tukijat ovat oman tiensä valinneet ja tulevat aikanaan saamaan kiusaajalta saman kohtelun, kuin jokainen aiemmin kiusattu. Liian moni ei ymmärrä mitä henkinen väkivalta on, ennen sen osumista omalle kohdalle.

Tällaisia ajatuksia tällä kertaa, voimia kaikille kiusatuille.

Tsemppiä!

Naiset keskustelevat henkisestä väkivallasta, erityisesti sen kohteena olemisesta ja jaksamisesta.

Tsemppiä! Kannustavat naiset toisiaan. Tarjosivat tukeaan. Sellainen tuntuu hyvältä. Toisten tuki on enemmän kuin välttämätöntä hänelle, johon häirintä kohdistuu.

Tsemppiä! Pysähdyin pohtimaan, mitä tuo Tsemppiä -kannustus tarkoittaa siinä tilanteessa, kun työtoveri avautuu kertomaan kokemuksestaan olla häirinnän kohteena, kauhun sisällä. Tsemppiä tarkoittaa, että olemme tukenasi. Koita jaksaa. Koita kestää. Olen puolellasi. Haluan, että jaksat.

Tsemppiä? Mitä korvani kuulevat? Aivot ajattelevat? Kun toiset vielä lisäävät taakkaa. Koita jaksaa. Kestät kyllä. Ajattele, miten ihana tuo ihminen on! Mitä kaikkea hänen on tarvinnut kestää. Täytyy häntäkin ymmärtää. Kiusaajaa.

Tsemppiä! Kauhu kulkee vierelläni tasatahtia. Tekee mieli oksentaa. Että vielä pitäisi ymmärtää TOISTA, JOKA RIKKOO, SÄRKEE, … Koska hänellä on niin vaikeaa. Miksi hän kaikin tavoin yrittää muuttaa elämääni yhtä vaikeaksi?

Tsemppiä? Mihin? En ole nukkunut viiteen vuorokauteen. En tunne itseäni. Olen kadottanut itseni. On vain kauhu. Jatkuva jankutus päässä. Olen loppu.

Ääni sisälläni. Sanoo. Käännä kaikki nurinpäin. Mitä? Kysyn? En käsitä. Käännä kaikki nurinpäin. Toistaa kaiku.

Miten väkivallan uhrina jo pidemmän aikaa olleen aivot tulkitsevat kannustuksen, tsemppiä? Että vielä pitäisi kestää tätä helvettiä! Tsemppiä toivotuksen hyvä kääntyy korvissani vastakohdakseen.

Yritän selittää.

Asetu katsomaan ihmistä ulkoapäin.

Ihmisessä on kaksi minuutta. Toinen minä maailmassa toisten kanssa olemiseen. Ulkoinen minä. Vuorovaikutuksen minä. Peili toiselle. Että olisi toinen ihminen peilinä minulle, koska ilman sinua en ole olemassa, en kasva, kehity, en tee töitä niin kuin minä teen. Ulkoinen minä tekee minusta sosiaalisen, toisten kanssa toimeen tulevan ihmisen. Saan (nykyisen tieteellisen tulkinnan mukaan) eväät tähän ensimmäisten vuosieni aikana niiltä ihmisiltä, jotka ylläpitävät elämääni. Ruokkivat, pukevat, pesevät, huolehtivat unen ja valveen rytmistä, lohduttavat, opettavat ja, Rakastavat.

Toinen, sisäinen minä. Se joka olen. Ainutkertainen. Se, jonka vain minä tunnen. Siis tunnen ehdolla, että olen luonut yhteyden tunteiden tyyssijaan, elämän energialähteeseen. Tarkoittaen, että hoivaajani on luonut olosuhteet, että aivoihini on rakentunut yhteys sisäiseen minääni. Minän rakentumisen ensimmäinen aalto on suhteeni ulkoiseen, tärkeisiin toisiin ihmisiin, jotka ruokkivat, eivätkä missään tilanteessa jätä eivät hylkää. Yhteys luontoon, joita ilman sisäinen minä ei elä, ei kasva, ei kehity, ei puhkea kukkaan. Vähitellen, kun olen valmis, suhteeni toisiin. Ryhmään. Vuorovaikutukseen. Toisiin, jotka minulle ovat peili, jota heijastan nähdäkseni minäni. Minän, jonka näen vain heijastuksena. En koskaan suoraan, konkreettisesti. Kehityn olemaan yhdessä toisten kanssa. Vuorovaikutuksessa. Peilinä toiselle, jotta hän kasvaisi ja kehittyisi siksi, mikä hän on. Että minä kehityn siksi, mikä minä olen.

Tämä on ihmisenä olemisen ydin ja koko oleminen.

Miksi nyt kärsit?

Kun todellisuus katoaa, alat kärsiä. Ahdistut. Mielesi etsii pysähtymättä vastausta kysymykseen, joka öin ja päivin pyörii, estää nukkumisen, estää rauhoittumisen, mutta ei anna vastausta. ”Tsemppiä” kaikuu korvissa. Toimii päinvastoin. Kiihdyttää. Hengityksen. Kuristaa kurkkua. Ääni katoaa. Ahdistus ja käsittämättömyys johtaa lopulta kyvyttömyyteen puhua. Unettomuus katkaisee yhteyden omaan itseesi. Päädyt toisten huomion kohteeksi, koska sinussa on ilmiselvästi jotain vikaa. Kaikki sen tietävät.

Leimat joita kannamme

Kärsimys, jonka tunnet, mutta jota et käsitä. Et tiedä tehneesi mitään pahaa. Kukaan ei ole valittanut mistään tekemisestä tai tekemättä jättämisestä. Kun yrität kysyä, miksi toinen käyttäytyy sinua kohtaan, kuten tekee. Nälvii. Kulkee ohi huomaamatta. Pyytää kahdenkeskiseen keskusteluun, jossa ei ole aihetta mistä keskustella. Huutaa. Keskustelussa, missä kuulet itsestäsi totuuksia, joita et allekirjoita, jotka eivät ole sinun totuuksiasi. Missä sinua syytetään syyttä.

Et käsitä vaikka kuinka yrität selvittää. Täytyy olla joko väärinkäsitys, joka puretaan keskustelemalla. Käymällä dialogia. Se tarkoittaa, että puhutaan samasta asiasta, missä molemmat puhuvat vuorotellen ja molemmat kuuntelevat toisiaan tarkoituksella ymmärtää, voi löytää vastauksen. Mutta nyt? Keskustelu on kuin sammakonkutu kämmenellä. Se ei pysy. Se ei putoa. Kehossani herää epäilys. Onko itseni suhteen väärässä? Olenko sitä, mitä he väittävät?

Kun sinua manipuloidaan, se tarkoittaa, että sinut halutaan kantamaan jonkun toisen taakkaa. Kyse on henkisestä väkivallasta, pyrkimyksestä valjastaa syylliseksi. Sitä ei pidä hyväksyä. Jokainen kantaa oman taakkansa. Häirintää vastaan täytyy suojautua. Sen aiheuttamaan pelkoon ei pidä kiinnittyä. Miten sen teet? Siinä kysymys! Vastausta on vaikea löytää.

Ihmisten maailmassa ajattelemme, että ongelmat ratkaistaan keskustelemalla. Tämä on tervettä käyttäytymistä. Tästä seuraa käsitys, että ongelman takana on aina kaksi ihmistä, jotka/joiden välillä on ristiriitaa. Ja että ongelmat selvitetään niin, että nämä kaksi keskustelevat niin kauan, että asiat selviävät ja nämä kaksi ihmistä pystyvät taas tekemään asioita yhdessä. Tervehtimään toisiaan kaduilla ja toreilla. Hymyilemään.

Näin me toimimme, me ihmiset. Paitsi silloin, kun toinen meistä toimii toisin. On ihmisiä, jotka synnyttävät ristiriidan ja aiheuttavat mekkalan toisen kanssa ilman, että tällä on pienintäkään käsitystä mistä on kyse. Kun kuvio avautuu tälle toiselle. Kun hän löytää itsensä syytösten virrasta, tuntee itsensä niin hölmöksi, ettei sanaa saa suustaan. Tässä vaiheessa se toinen meistä, joka toimii toisin, on levittänyt huhua siitä, mitä jälkimmäinen on tehnyt, jättänyt tekemättä, mitä hän ajattelee, mihin hän pyrkii. Tekee virheitä, jopa rangaistavia vääryyksiä. Mikä pahinta, pyrkii ottamaan vallan. Pelikenttä on miehitetty. Toisessa päässä on vastassa ’johtajana’ toinen ”joka toimii toisin”, perässään suuri ihailijoiden joukkue. Toisessa päässä H Moilanen. Yksin vastaan tusina muita, eikä hänellä ole pienintä aavistustakaan siitä, mikä peli, mitkä säännöt, mikä pelin henki. Hän, joka toimii toisiin, johtaa joukkojaan ja hyökkää ja jota joukot seuraavat ihaillen ja ylistäen. Salaa peloissaan, mutta eivät siitä hiiskahda.

H Moilanen yrittää kaikin tavoin selvittää, mistä on kysymys. Jokainen kysymys, jokainen teko kiristää köyttä kaulalla. Sen verran on kuitenkin elintilaa, että jaksat kertoa jollekin toiselle, miltä sinusta tuntuu. Et pysty kertomaan tarinaasi ilman, että liität tarinaasi hänet, ”joka toimii toisin” mutta joka antaa vaikutelman siitä, että hän tekee oikein, tuntemuksesi kertomiseen. H Moilasella on raskaita asioita koettuna aiemmin. Jokaisella meistä on. Hänen on itsekin vaikea käsittää. Miten sitten saisi toisen uskomaan totuuksia, jotka tuntuvat käsittämättömiltä. Ei kukaan usko H Moilasta. Tässä vaiheessa ei edes H Moilanen itse. Sen uskovat useimmat, että H Moilanen on ongelma ja täyttää kaikki ne kieroudet, joita ”joka toimii toisin” kertoo taustajoukoilleen. Varmistaakseen kokonaisuuden, hänellä on useita taustajoukkoja. Jokaisella niistä on oma tarinansa H Moilasesta. Eikä mikään tarinoista kerro asiallisesta käyttäytymisestä. Jokainen tarina kertoo ”joka toimii toisin” omista ajatuksista, jotka hän kertomalla toisille antaen samalla ymmärtää ne H Moilasen ajatuksina, siirtää toisten avulla H Moilaseen. Muut toiset uskovat H Moilasesta sen, minkä he ovat kuulleet, mutta eivät koskaan varmistaneet asian todenperäisyyttä itseltään H Moilaselta. Moilasen tila yhteisössä toisten silmissä on pimeä, hän pelottaa toisia, eikä kukaan halua olla hänen kanssaan, tai jos haluaakin, ei uskalla. Suojaa itsensä. Moilanen jää yksin sisällään ”joka toimii toisin” sisäisen minän tyhjyys ja kauhu. Moilasen sisäinen minä on kaapattu. Moilanen kuulee sen ”joka toimii toisin” puheesta, kun tarkkaan kuuntelee.

Loppusanat

Eikä tämä kaikki vaadi narsistia kumppaniksi, hämähäkiksi. Riittää, kun on sopivat olosuhteet, herää halu saada ja ottaa valtaa itselleen. Herää myös sisäinen hirviö, vaikka sisäinen minä on kehittynyt, riittävän kokonainen käsittämään, mitä on terve vuorovaikutus ja miten oleellinen se on ihmisten vuorovaikutuksessa ja asioiden hoitamisessa. Sisäisen minän tasapainon voi järkyttää pelkästään otolliset olosuhteet, hetken mielihyvä tai -paha. Kateus. Pelko tai halu asettua asemaan, minkä haltijaa palvellaan. Johtaja, piispa, presidentti, opettaja, …

Pahalta meidät suojaa vastavuoroinen käyttäytyminen suhteessa, puhuminen ja kuunteleminen, pyrkimys ymmärtää, käsittää konkreettisesti toisen pyrkimykset, ottaa toinen todesta vaikka pysymällä omalla tontilla. Luottamus. Myötätunto. Vilpitön ja puhdas halu tehdä hyvää toiselle siten, minkä toinen kokee hyväksi ja ottaa itse vastaan toisen antava lämpö sellaisena, mikä itseä lämmittää.

Tsemppiä! Tsemppiä, mikä tarkoittaa. Minä olen tässä ja kuulen sinua, kun puhut. Olen tässä. En sanomassa, miten asiat ovat. Sinä itse tiedät. Olen sinulle peili, johon heijastat ajatuksesi nähdäksesi, miten asiat oikeasti ovat. Peilinä, että ymmärrät, missä on vika, mikä on ongelma. Tsemppiä! Uskalla olla avoin. Oma itsesi. Avaa se, mikä häiritsee. Löydä oikea ongelma. Uskalla luottaa. Löydät oikean vastauksen. Keho kertoo, kun vastaus on oikea. Hyväksy se.

Tsemppiä! Sinun ei tarvitse uskoa sitä, mitä ei ole vaikka niin joku väittää. Sinun täytyy uskoa se, mikä on ja toimia ja olla sen mukaan. Silloinkin kun se tekee kipeää tai joudut toimimaan vastoin käsityksiäsi. Jos olet tehnyt virheen, oikaise se. Sano, että olet tehnyt virheen. Pyydä anteeksi, vain jos on oikeasti tarpeen. Maailmassa on asioita. Vastuu pitää kantaa. Kaikkea ei pysty käsittämään. Se mikä pitää käsittää, on, että itseä, omaa minää, ei pidä uhrata. Sinä olet se ihminen, jonka turvavyön kiinnität ensimmäiseksi.

Pysytkö perässä? Yritä uudelleen!

Turvallista yhteiseloa!

Sirpa Polo

Henkinen väkivallan selvittäminen

Voiko henkistä väkivaltaa saada tutkittavaksi asiallisesti ja tuloksellisesti nykyisten säädösten, niiden tulkinnan tradition ja itse ilmiön luonteen – mahdotonta käsittää – perusteella?

* Käsityksemme ovat historian ja kulttuurimme tuotteita ja siksi suhteellisia. Omat käsitykset eivät välttämättä ole parempia kuin toisten tai totuudenmukaisempia kuin muiden. Ainakin, mitä tulee kommunikaatioon oikeussalissa.

* Tieto syntyy aina sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Totuus on se, mikä ihmisten keskinäisessä vuorovaikutuksessa sellaiseksi tunnustetaan ja TUNNISTETAAN. Ei se, mikä oletetusti parhaiten vastaa ulkoista todellisuutta. Häirintä on aina molempien osapuolien sisäistä todellisuutta. Tutkimisen tekee ongelmalliseksi se, että sisäinen todellisuus on kaiken lisäksi joka hetki erilainen.

* Tieto ja sosiaalinen toiminta (esim. tieto siitä, mitä on henkinen väkivalta ja väkivallan harjoittaminen ja sen kohteena oleminen) kuuluvat yhteen. Sillä mikä kulloinkin hyväksytään totuudeksi (tieto), on monenlaisia seurauksia (toiminta). Miten kukin sitten käsittää poikkeaman – epäasiallisen johtamisen asiallisesta johtamisesta – vastaus on siinä, miten poikkeavuus ymmärretään, so tulkitaan ja määritellään ja minkä ajatellaan olevan sen syynä. Kysymyksen ratkaisee se, jolla on valta ratkaista ongelma. … toivottavasti hänellä on vankka osaaminen asiassa ja toiminnassa ja korkea moraali.

* Tieto on aina myös poliittinen asia. Tieto on VALTAA. Kysymys on siitä, miten vastuullinen tiedon tuottaja on antamansa tiedon seurauksista. Kokemus on osoittanut, että se, jolla on valta, se voittaa. Häirintää kokeneella valtaa on harvoin. Pahimmassa tapauksessa hän on vastaamassa omista oikeuksistaan tilassa, missä henkisen väkivallan seurauksena puolustaa itseään minuutensa menettäneenä.

Näitä voitas miettiä!
MIELENRAUHAA!

Sirpa Polo

Henkinen väkivalta on vaiettu salaisuus

Olemme seuranneet mediassa Hilkka Ahteen työpaikkakiusaamisoikeudenkäyntiä. Helsingin hovioikeus antoi päätöksen. Sen mukaan Auto- ja kuljetusalan Työntekijäliiton (AKT) entinen puheenjohtaja Timo Räty tuomittiin liiton viestintäpäällikön Hilkka Ahteen pahoinpitelystä ja työturvallisuusrikoksesta 80 päiväsakkoon. Tuomio oli merkittävä avaus työssä tapahtuvan häirinnän rikosoikeudellisessa tarkastelussa. Ahteen asianajaja Mika Kivikoski toivoo, että tapauksella olisi yleinen positiivinen vaikutus. Työpaikoilla tulee kiinnittää ajoissa huomiota henkiseen väkivaltaan ja pyrittävä säädösten mukaisesti ratkaisemaan asioita ajoissa työpaikoilla.

Työpaikkakiusaamisen kohteeksi joutuu 100 000 – 140 000 henkilöä vuosittain. Joka viides suomalainen päätyy jossain vaiheessa työuraansa kiusatuksi. Uusimman Julkisen alan työhyvinvointi 2014 -tutkimuksen mukaan vähintään joka neljäs on kokenut vuoden aikana epäasiallista kohtelua tai kiusaamista esimiehen tai työtoverin suunnalta sekä kunta- että kirkonalalla (s. 58, Kevan tutkimuksia 1/2014). Euroopan työolotutkimuksen (Eurofond) mukaan Suomi on EU-maiden keskinäisessä vertailussa työpaikkakiusaamisen kärkimaa.

Viime vuosina oikeuslaitos ja esitutkintaviranomaiset ovat havahtuneet siihen, että vakavan kiusaamisen ehkäisemisessä on haastavaa löytää sovellettavia oikeusnormeja. Maaliskuussa on avautunut kansalaislakialoite työpaikkakiusaamista koskevan lainsäädännön muuttamiseksi, jonka tavoitteena on saada aikaan lakialoite työpaikkakiusaamiseen soveltuvien säännösten lisäämiseksi työturvallisuuslakiin sekä työturvallisuusrikosten vanhenemisaikojen pidentämiseksi. Asianajajat Sanna Luoma ja Mika Kivikoski näkevät, että nykylainsäädäntö mahdollistaa häirinnän jatkumisen ja puuttumisen keinot ovat vähäiset. Myös häirinnän kohteeksi joutuneen keinot saada oikeutta ovat olleet olemattomat. Kivikoski ja Luoma toivovatkin, että lainsäätäjä reagoi täsmentämällä voimassaolevia työturvallisuus- ja rikoslain säännöksiä ja lisäämällä työpaikkakiusaamista koskevat määritelmät lakiin. Lisäksi rangaistusasteikkoa on korotettava. Asianajajien mukaan työturvallisuusrikosten kahden vuoden vanhentumisaika on aivan liian lyhyt, kun otetaan huomioon henkisen väkivallan uhrille aiheuttamat terveydellisesti erittäin vakavat, pitkäkestoiset ja vaikeasti hoidettavat fyysiset, psyykkiset ja sosiaaliset seuraukset. Lainsäätäjän tulee myös entistä tarkemmin velvoittaa esimiestä määräämään seuraamuksia kiusaamiseen syyllistyvälle. Huolestuttavaa on, että lainsäädännössä ei ole riittäviä säännöksiä ja määräyksiä kiusaavan esimiehen toimintaan puuttumiseksi. Aluehallintoviranomaisten rooli tulee myös tarkastaa nykymenettelyn ollessa hidas ja byrokraattinen.

Henkinen väkivalta tapahtuu salaa, vaivihkaa, harvoin suoraan kiusaajan ja kiusatun välillä. Kiusaaja manipuloi tilannetta ulkopuolisena. Tässä koulu- ja työpaikkakiusaaminen poikkeavat toisistaan. Kiusaaminen on usein kolmanteen henkilöön kohdistuvien negatiivisten vihjeiden viidakko, joka synnyttää kilpailua, kateutta tai kaunaa. Henkinen väkivalta voi olla myös suoraa naljailua, vähättelyä, nimittelyä, kun todistajia ei ole paikalla. Käsitettä on pyritty määrittelemään ja Sirpa Polo on tavoittanut määritelmässään myös teon vaikutuksen toiseen ihmiseen” Henkinen väkivalta on pitkään kestävää naljailua, mikä kohdistuu toisen ihmisen ytimeen, sisäiseen minään (Polo, Sirpa. 2015, julkaisematon lähde). Tunnusomaista kiusaamiselle on, että se on jatkuvaa, pitkäkestoista, kielteistä kohtelua ja leimaamista. Tilanne, jossa kohde ei pysty puolustautumaan sitä vastaan.

Kiusaajan tunnistaminen on haasteellista. Kiusaaja ei välttämättä olekaan se työpaikan öykkäri, nyrkillä pöytään lyöjä tai vastarannan kiiski. Kiusaaja voi olla miellyttävä, hyväkäytöksinen, näkymätön taustatoimija, joka ei ota vahvasti kantaa tai ilmaise mielipiteitään. On pohdittu, mikä tekee kiusaajasta kiusaajan. Kyse on kehittymättömästä sisäisestä minuudesta. ”Kun kehitys ei tapahdu inhimillisten tarpeiden vaatimalla tavalla, lapsessa kasvaa kyvyttömyys ymmärtää omia ja toisen ihmisen tarpeita. Hänestä kehittyy vailla tervettä minuutta oleva, itsekeskeinen vuorovaikutukseen kykenemätön ja omia rajojaan tuntematon yksilö, joka käytöksellään, projektion so. tunteiden heijastamisen ja riiston kautta tuhoaa lähipiirissä olevien ihmisten elämän.” (Polo, Sirpa. 2015 julkaisematon lähde)

Kiusaaminen noudattaa yllättävän samanlaista kaavaa. Toimittaja Brita Jokinen on käynyt läpi suuren aineiston kiusaamiskuvauksia ja huomannut kiusaamisen noudattavan eri tapauksissa samanlaista kaavaa. (Jokinen, Brita 2012, Narsisti keskellämme). Työyhteisössä alkaa ilmetä kilpailua tilanteessa, jossa kukaan ei edes tiedä, mistä kilpaillaan. Siellä esiintyy avointa kateutta. Hämmentäviä kommentteja kiertää työyhteisössä. On epävarmuutta, levottomuutta ja sovitut asiat eivät pidä paikkansa. Syntyy riitoja ja ahdistusta ja tilanteen pitkittyessä työuupumusta. Asiat ja tunteet kietoutuvat yhteen. Työyhteisöön syntyy vähitellen ongelmahenkilö, josta ei pidetä ja joka koetaan syypääksi työyhteisön ongelmiin. Musta lammas, kiusattu, ei välttämättä itsekään ymmärrä, mistä on kyse. Pikkuhiljaa syntyy tarinoita ja uskomuksia, joiden alkuperää ei kukaan tiedä ja todenperää ei kukaan epäile. Yksittäiset työyhteisön jäsenet ajautuvat mukaan toimintaan, jonka merkitystä he eivät välttämättä tunne. Joku saattaa tunnistaa tai aavistaa kiusaamisen, kykenemättä sanoittamaan, uskaltamatta puuttua tai jättäytyä toiminnan ulkopuolelle. Pelkona on joutua itse asiattoman käytöksen kohteeksi. On helpointa ja parasta vaieta.

Johdolla on aina vastuu kiusaamistilanteessa. Työsuojelulaki on määrittänyt esimiehen puuttumisvelvoitteen. Sen mukaan johdon tulee asettaa rajat sille, mitä työyhteisössä suvaitaan. Esimiehen tehtävänä on puuttua välittömästi kiusaamistapahtumaan asiasta kuultuaan tai havaittuaan. Usein kiusaamisen annetaan jatkua esimiehen vältellessä vastuutaan. Asioiden selvittämisen sijaan johdon ratkaisu on lähes säännön mukaisesti irtisanoa kiusattu hankalana henkilönä työyhteisöstä toivoen tilanteen näin rauhoittuvan ja työpaikan ilmapiirin paranevan. Nämä irtisanomiset aiheuttavat yksilötasolla taloudellisen ja henkisen konkurssin, jonka yhteiskunnalliset kustannusvaikutukset mm. menetettyinä verotuloina, työttömyytenä, mielenterveyspalvelujen tarpeena ovat mittavat. Työrauhaa irtisanominen ei palauta. On vain ajan kysymys, kun yhteisön sisältä löytyy seuraava hankalaksi koettava henkilö. Johdon mentori Toni Hinkka kohtaa työssään työpaikkojen ongelmatilanteita ja on nähnyt, mikä merkitys riittävän aikaisella puuttumisella ja työpaikkakiusaamisen nollatoleranssilla on organisaatioiden menestykselle.

Työpaikkakiusatut.net –sivuston ylläpitäjä tekninen asiantuntija Heikki Dillström on 10 vuoden aikana seurannut työpaikkakiusaamista sivustolla. Pelko ja ahdistus ovat se määräävin tunnetila, mikä leimaa sivuilla käytävää keskustelua. Pelko saa ihmiset vaikenemaan ja ilmiö jää näkymättömäksi. Osaamisen kehittämisen asiantuntija Riitta Hyvärinen näkeekin ongelman laajana koko työyhteisöä syövänä ongelmana. Tilanteena, jossa yksilö on kyvytön oppimaan ja vastaanottamaan uutta. Työyhteisön luovuus on nollassa ja organisaation on haasteellista vastata toimintaympäristönsä muutospaineisiin.

Työpaikkakiusaamisesta vaikeneminen ja ilmiön piilottelu ei edesauta terveen ja innovatiivisen työkulttuurin rakentumista. Nyt on aika keskustella ja aktiivisesti vaikuttaa ja puuttua. Tutustu aloitteeseen ja allekirjoita.

Nimien kerääminen on alkanut!

1.3.2015 alkoi nimien kerääminen työpaikkakiusaamiseen liittyvän lainsäädännön muuttamiseksi. 50.000 nimeä pitää saada kasaan ja siihen tarvitsemme kaikkien apua. Pyydänkin että jakaisitte tätä viestiä niin monelle kuin mahdollista, samalla autatte jokaista työntekijää saamaan paremman ja terveemmän työympäristön. Allekirjoittajien nimiä ei näytetä sivustolla.

Nimien kerääminen aloitteeseen loppui 1.9.2015, kiitos kaikille!

Työpaikkakiusatut.net 10v ja Kansalaisloite

Sivustomme täytti tänään 10v, samaan aikaan julkaisimme kansalaisaloitteen henkistä väkivaltaa koskevan lainsäädännön uudistamiseksi. Allekirjoitusten kerääminen alkaa 1.3.2015 ja tavoitteena on tarvittavat 50.000 nimeä.

Kiusaaja on vihdoin laitettava vastuuseen ja henkinen väkivalta käsittelyyn rikosasiana esim. pahoinpitelynä. Samoin kiusaajan tulee henkilökohtaisesti korvata aiheuttamansa vahinko. Myös vanhenemisaikaan vaaditaan pidennystä, etteivät tapaukset vanhenisi tutkinnan aikana. Lisäksi työnantajan tulisi jatkossa todistaa, onko henkistä väkivaltaa ole tapahtunut, ei kiusatun.

Ahteen tapaus hovioikeudessa

Ahteen tapauksessa saatiin tänään päätös hovioikeudelta ja käräjäoikeuden tuomio jäi suurilta osin voimaan.

Timo Rädyn kiusaamistuomio pysyi hovissa

Näkökulma: AKT:n työpaikkakiusaamistuomiolla on suuri merkitys

Nyt saadulla päätöksellä on tärkeä tehtävä toimia ennakkotapauksena tulevissa henkisen väkivallan oikeuskäsittelyissä.

Ennen tätä tuomiota henkisen väkivallan tapauksia on saatu oikeuteen harvoin ja silloinkin vain työturvallisuusrikoksena, nyt tuomioon oli kirjattuna myös pahoinpitely.

Silti on vielä paljon tehtävää ja mm. työturvallisuuslaki ja rikoslaki kaipaavat päivitystä henkisen väkivallan osalta. Nähtäväksi jää, käsitelläänkö asiaa vielä Korkeimman oikeuden toimesta.

Ketään ei saa kiusata!

Työ & Elämä radio-ohjelma käsitteli henkistä väkivaltaa 8.12.2014. Ohjelma on kuunneltavissa linkin kautta.

”Sille, että joudumme kiusaamisen kohteeksi emme voi mitään. Mutta siihen, miten me itse toimimme työyhteisössä voimme vaikuttaa. Se ei ole yksin kiusatun eikä esimiehen ongelma vaan se pitää nähdä koko työyhteisön ongelmana. Jokaisen pitää kantaa siitä vastuu”, muistuttaa Työterveyslaitoksen asiantuntija Maarit Vartia-Väänänen.

”Kiusaamisen juuret ovat kaukana lapsuudessa. Kiusaamisessa on kysymys vallankäytöstä. Valtaa haetaan sen oman minuuden tueksi, joka ei ole välttämättä kehittynyt hyvissä sosiaalisissa olosuhteissa. Tavalla tai toisella kiusaaminen on valtaa ja vallankäyttöä, yliotetta toisesta”, tietää työpaikkakiusaamisesta selvinnyt kirjailija Sirpa Polo.

Töissä ei saa kiusata!

Väsyttää

Vaihdoin työpaikkaa n. 2-3 vuotta sitten ja n. vuosi sitten yksi mies täällä töissä otti minut silmätikukseen,puuttui joka asiaan mitä tein ja arvosteli kaikkea, omituisinta oli se että kehui mm. vaatteitani ja hiuksiani,ehdotti jopa että saisi koskea hiuksiini. Antoi pisteitä aina kun kuuli jotain mikä oli hänenkin mielestään oikein tehty ja sitten kun tein häirinnästää ilmoituksen,käveli rajusti mua päin työpaikan käytävällä.

Kukaan ei ole ollut koskaan näkemässä tai kuulemassa. Vain kaksi kertaa on ollut todistajat ja nyt viime viikolla meillä jonkun sortin ”välien selvittely” siinä oli tämä mies,esimies,työsuojeluvaltuutettu,henkilöstöpäällikkö ja mä. Mitään ei ratkottu,henk.pääl. totesi moneen kertaan että olemme kokeneet kummatkin asiat omalla tavallamme ja esimies hoki että meillä on tässä nyt jotakin meidän välillä….. niin ja myöhemmin työsuoj.valt. sanoi että meillä on molemmilla peiliin katsomisen paikka ja tangoon tarvitaan aina kaksi.

Tämä mies puolestaan sanoi että voisi haastaa mut oikeuteen,kun kuulemma ensiksi kävelen häntä päin ja sitten kehtaan vielä tehdä ilmoituksen,myönsi vain nämä kaksi asiaa,mille oli todistajat,sanoi että olen vainoharhainen ja kun esimies kysyi,onko syytä olla huolissaan väkivallasta sanoi,että hänellä on oikeus puolustaa itseään ja häntä ei ole ikinä tuomittu mistään….. olen ihan järkyttynyt ja täysin ymmälläni koko asiasta ja siitä että työsuoj.valt. sanoi että jos asioita ei saada kuntoon,jompi kumpi pitää siirtää muualle töihin pelkään työpaikkani puolesta. Olen ihan turta ja onneton tästä kaikesta.