Väsyttää

Vaihdoin työpaikkaa n. 2-3 vuotta sitten ja n. vuosi sitten yksi mies täällä töissä otti minut silmätikukseen,puuttui joka asiaan mitä tein ja arvosteli kaikkea, omituisinta oli se että kehui mm. vaatteitani ja hiuksiani,ehdotti jopa että saisi koskea hiuksiini. Antoi pisteitä aina kun kuuli jotain mikä oli hänenkin mielestään oikein tehty ja sitten kun tein häirinnästää ilmoituksen,käveli rajusti mua päin työpaikan käytävällä.

Kukaan ei ole ollut koskaan näkemässä tai kuulemassa. Vain kaksi kertaa on ollut todistajat ja nyt viime viikolla meillä jonkun sortin ”välien selvittely” siinä oli tämä mies,esimies,työsuojeluvaltuutettu,henkilöstöpäällikkö ja mä. Mitään ei ratkottu,henk.pääl. totesi moneen kertaan että olemme kokeneet kummatkin asiat omalla tavallamme ja esimies hoki että meillä on tässä nyt jotakin meidän välillä….. niin ja myöhemmin työsuoj.valt. sanoi että meillä on molemmilla peiliin katsomisen paikka ja tangoon tarvitaan aina kaksi.

Tämä mies puolestaan sanoi että voisi haastaa mut oikeuteen,kun kuulemma ensiksi kävelen häntä päin ja sitten kehtaan vielä tehdä ilmoituksen,myönsi vain nämä kaksi asiaa,mille oli todistajat,sanoi että olen vainoharhainen ja kun esimies kysyi,onko syytä olla huolissaan väkivallasta sanoi,että hänellä on oikeus puolustaa itseään ja häntä ei ole ikinä tuomittu mistään….. olen ihan järkyttynyt ja täysin ymmälläni koko asiasta ja siitä että työsuoj.valt. sanoi että jos asioita ei saada kuntoon,jompi kumpi pitää siirtää muualle töihin pelkään työpaikkani puolesta. Olen ihan turta ja onneton tästä kaikesta.

Miten kannattaa menetellä

Hei,

pyytäisin teiltä neuvoa. Työkaverin kiusaamisen vuoksi, alkaa voimavarani olla vähissä ja nyt on tunne etten kykene työpaikalle menemään. Työkaverin huonosta kohtelusta olen informoinut omaa esimiestäni, ja hän kyllä uskoo minua, mutta eri asia sitten on, voidaanko tilanteelle tehdä mitään.

Tiedän, että jos tekemäni valitus menee työkavrin korviin, tilanteeni pahenee entisestään. Hän ei pysty ottamaan kritiikkiä vastaan. Ikää minulla on jo yli 50, joten työllistyminen ei tässä työllisyystilanteessa ole mitenkään helppo juttu, mutta en halua sairastuttaa itseäni nykyisellä työpaikallani.

Olen sisukas ja sitkeä ihminen, mutta jossakin kohtaa tulee raja vastaan mitä sietää ja mitä ei. Miten minun kannattaa menetellä, jotta pääsen mahdollisimman pienillä taloudellisilla menetyksillä?

Tuomitsijat ja tuomitut

Ajattelin henkistä väkivaltaa elämässä ja sain siitä tämän aiheen kirjoitettavaksi.
Jokainen on aina elämänsä summa, kaikki vanhempien, ystävien, tuttujen ja tuntemattomien mielipiteet ja ”opetukset” muokkaavat meitä kaikkia siinä miten näemme maailmamme.
Kenenkään näiden elämämme varrella tapaamiemme ihmisten mielipiteet tai ”opetukset” eivät ole se mitä me oikeasti olemme.

Kiusaaja on opetettu tuomitsemaan muita elämässään ja hän tekee sen tehokkaasti, jopa niin tehokkaasti, että hän unohtaa itsensä täysin. Miksi näin tapahtuu on erilaisten asioiden summa, kuten itsetunnon puuttumisen, itsekkyyden ja muiden tuomitsemisen helppouden aiheuttama huuma.

Kiusattu on opetettu tuomitsemaan itsensä ennen muita ja se asia kulkee myös läpi elämän, aiheuttaen sairastumista. Tämä on myös erilaisten asioiden summa, kuten empaattisuuden ja muiden auttamisen tärkeys elämässä.

Kuitenkin nämä molemmat asiat ovat vain yksi puoli kolikkoa, toistensa vastakohdat. Vastakohdilla on taipumus kumota toisensa, jolloin saadaan syntymään ykseys, tila jossa ei ole tuomitsijaa eikä tuomittavaa.

Yhtenä elämän päämääränä ja avaimena onnellisuuteen on kaiken tuomitsemisen loppuminen, sekä itsensä, että toisten.

Toisena on että asioita ei pidä ottaa henkilökohtaisesti, tarkoittaen sitä, että mitä tahansa joku toinen sanookin sinulle, se on vain hänen mielipiteensä ja totuus löytyy vain itsestäsi. Siihen ei voi kukaan ulkopuolinen puuttua tai vaikuttaa.

Kolmantena haluan mainita anteeksiantamisen, muille ja varsinkin itselleen, me olemme itsemme pahin painajainen, mikäli emme osaa antaa itsellemme anteeksi tapahtumia elämässämme. Hyvänä ohjeena on mikä tapahtui kerran annetaan anteeksi kerran ja sen jälkeen siihen asiaan ei ole enää tarvetta palata.

Elämän tarkoituksena on olla onnellinen ja arvostaa kaikkea mitä elämä meille tarjoaa, koska kaiken sen tuloksena olemme olemassa täydellisinä olentoina tässä hetkessä.