Henkinen väkivalta työpaikoilla on yleistä

Muutamia vuosia sitten keskustelin viranomaisten kanssa henkisen väkivallan lisääntymisestä ja kerroin heille, että kunhan talous alkaa heikentyä ja yrityksillä mennä huonosti, niin henkinen väkivalta työpaikoilla tulee vielä räjähtämään käsiin.

Valitettavasti näin on nyt käynyt, kuten aiemmin arvelin ja viranomaiset eivät olleet valmistautuneet tilanteeseen riittävästi. Nyt myönnetään jo tilanteen vakavuus, mutta edelleenkään ei löydy keinoja tilanteen korjaamiseksi, vaikka niitä on tuotu esiin mm. tällä sivustolla jo 12 vuotta. Tulevaisuus näyttää löytyykö ymmärrystä ja keinoja henkisen väkivallan vähentämiseen vai luemmeko ikäviä uutisia mediasta myös myöhemmin.

Kiusaamista

Lukaisin jutun, jossa yritysjohtaja väittää pääministeriin jääviyden vuoksi kohdistuvien median tekemien tiedusteluiden olevan kiusaamista. Rehellisesti sanoen harmittaa, että henkistä väkivaltaa käytetään heppoisesti poliittisten päämäärien ajamiseen.

Oikeasti työpaikoillaan kiusatut henkilöt ovat ne jotka maksavat hinnan johtajien harrastamasta kiusaamisella ratsastamisesta ja surkeista johtamistavoista. Tällaiset uutiset ovat omiaan vähentämään kiusaamisen vakavuutta, jos parin viikon ajan ja asiallisten kysymysten katsotaan heti olevan kiusaamista. Nykyinen hallitus lisää henkistä väkivaltaa työpaikoille omilla toimillaan, eriarvoistamisella ja kilpailun kasvaessa työpaikoilla. Viimeisin huolestuttava piirre ovat työttömien tahallinen syyllistäminen ja työvelvoitteet.

Tämä tulee aiheuttamaan lisää irtisanomisia, koska mikä yritys maksaisi palkkaa, jos saa TE toimistosta työttömän tekemään samaa työtä ilmaiseksi valtion kustantamana? Tämä lisää myös työpaikkakiusaamista, koska työpaikoilla sinne tuleva työtön on uhka muille työntekijöille, kuka tahansa voi menettää työnsä seuraavaksi. Tulevaisuus näyttää miten paljon vahinkoa hallituksen toimet työelämään tekevät.

Opettaja raivostui

Uuutisissa on ollut tapaus opettajan raivostumisesta ja siitä levinneestä nettivideosta. Videota tai sen linkkiä en halua tänne jakaa, koska se sotii perustavalla tavalla tämän sivuston aihetta vastaan. Tässä on klassinen esimerkki henkisestä väkivallasta työpaikalla. Kiusattua ärsytetään siihen pisteeseen, että hermot menee ja lopputulos kuvataan sekä levitetään nettiin.

Mielestäni järkyttävintä on kuitenkin tapauksesta netiin kirjoitetut kommentit, joissa kuvaaminen ja nettiin levittäminen hyväksytään sekä nähdään sallittavana toimintana. Onneksi suurin osa ihmisistä näkee tilanteen vakavuuden ja ymmärtää kuvaamisen sekä levittämisen järkyttävyyden. Jokaisen tällaisen käytöksen hyväksyjän olisikin syytä miettiä, miltä tuntuisi jos vastaava video kuvattaisiin omalla työpaikallasi ja levitettäisiin nettiin?

Korvausten hakijat

Vuosien aikana on syntynyt pieni ryhmä ihmisiä, joiden päämääränä on vain korvausten hakeminen. Tällainen toiminta heikentää merkittävästi kiusattujen mahdollisuuksia saada tapauksiaan käsitellyksi. Tälle ryhmälle on ominaista työnantajan painostaminen sadoilla rikosilmoituksilla ja käräjöinneillä, ennen Kotkan tapausta se ei ole onnistunut. Esim. Loviisassa kävi aivan toisin, tuli korvausten sijaan lasku. Kun työnantaja antaa periksi tällaiselle toiminnalle kerran ja maksaa korvauksia rikosilmoitusten/käräjöinnin lopettamisesta, niin tämä pieni ryhmä tulee kasvamaan tulevaisuudessa, ”kerran tuo sai rahaa, niin miksi en minäkin?”.

Kun olen kuunnellut vastaavien ”kiusattujen” juttuja, niin korvausrahoilla suunnitellaan jo etukäteen ostettavaksi saunamökkejä, autoja, ulkomaanmatkoja ja mitä mieleen sattuu juolahtamaan. Tällaisesta käytöksestä voi päätellä mikä on henkilön todellinen motiivi rikosilmoituksille ja käräjöinnille, ei henkinen väkivalta vaan puhtaasti raha. Tällainen toiminta luo hyvin nopeasti julkista ennakkoluuloa siitä, että jokainen kiusattu on vain rahan perässä ja kiusaamista ei ole koskaan tapahtunutkaan. Hyväksikäyttäjiä on ollut maailmassa aina, mutta en olisi uskonut tämän käytännön pesiytyvän myös henkisen väkivallan alle.

Suurin osa

Kiusaajat perustelevat toimintaansa monenlaisilla syillä, hyvin harvoin kuulee kiusaajan tunnustavan olevansa kiusaaja. Nykyisessä tilanteessa ja keskusteluissa samanlaista välttelyä on havaittavissa rasistien toiminnassa. Kiusaaja on omasta mielestään mm. huumorimies, vitsailija ja mukava tyyppi, kaikkihan sen tietää kysy keneltä vaan. Rasisti on mielestään maahanmuuttokriittinen, isänmaallinen, silmänsä avannut. Molemmille on siis tyypillistä kieltää totuus ja piiloutua erilaisten termien taakse, selitelläkseen omaa asiatonta toimintaansa.

Mitä sitten tapahtuu, jos kiusaaja tai rasisti joutuu samanlaisen kohtelun kohteeksi, jota he itse harrastavat? Pari kertaa annoin omalle kiusaajalleni omaa lääkettään ja kohtelin häntä samalla tavalla, kuin hän minua. Kuvittelin tietysti, että hän huomaisi ettei sellainen tunnu kivalta ja korjaisi tapansa, mutta toisin kävi. Kiusaaja piti omaa toimintaansa ”vittuiluna”, kun se kohdistui häneen itseensä, minuun kohdistunut toiminta oli ”huumoria”. Samoin on rasistin kohdalla, jos hän saa samanlaista kommentointia osakseen, jota hän itse viljelee, se on ”kantaväestöön kohdistuvaa rasismia” tai ”suvakkihuorien vittuilua”. Näin samanlaisia keinoja käyttävät siis molemmat tyypit.

Yksi yhteinen tekijä on myös sanonta ”suurin osa on kanssani samaa mieltä”. Mikä tai kuka tämä suurin osa sitten on? Onko se kiusaajat tai rasistit? Onko se heidän tukijansa? Nämä molemmat ovat hyvin suppea ryhmä, eikä varmasti ”suurin osa”. Jos näin on niin mistä tällainen ”suurin osa” sitten heidän puheisiinsa löytyy? Se löytyy niistä hiljaisista hyväksyjistä, jotka eivät puutu/tuomitse asiatonta käyttäytymistä ja tämän kiusaajat sekä rasistit tulkisevat niin, että ”suurin osa on heidän kanssaan samaa mieltä”.

Mitä sitten pitäisi tehdä, että tämä ”suurin osa” lakaisi olemasta samaa mieltä? Yksinkertaisesti, puuttua millä tahansa syyllä tapahtuvaan syrjintään. Miksi tämä ”suurin osa” ei sitten näin tee? Pääsyynä on pelko, pelko siitä että syrjintä ja kiusaaminen kohdistuukin puuttumisen seurauksena heihin itseensä tai että he joutuvat naurunalaisiksi kiusaajan/rasistin ja heidän tukijoidensa toimesta. ”suurin osa” toimii siis itsekkäästi suojellen omaa asemaansa, nämä ovat niitä tapauksia jotka kulkevat onnettomuuspaikan ohi auttamatta/pysähtymättä, eivät puutu tajuttoman/hädänalaisen ihmisen tilanteeseen vaan jättävät lojumaan kadulle ja kävelevät ohi. Tätä ilmiötä voi kutsua nimellä JTO -> ”Jonkun Toisen Ongelma” eli se ei kosketa heitä itseään. On surullista huomata millainen maa Suomesta on tullut ja on edelleen tulossa. Kiusaaminen ja rasismi on meidän jokaisen ongelma.