Kertomukset

Tälle sivulle voitte kirjoittaa omista henkisen väkivallan kokemuksistanne työpaikoilla.

Ohjeita kirjoituksiin:

1. Nimimerkki ja sähköpostiosoite ovat pakollisia, annettu sähköpostiosoite ei näy muille kirjoittajille,  tieto näkyy ainoastaan ylläpidolle.

2. Viestin saa lähetettyä painamalla Lähetä

3. Toivomme, ettei kirjoituksissa mainita henkisen väkivallan tapauksiin liittyviä ihmisiä tai yrityksiä nimeltä, ellei asiaa ole jo aiemmin käsitelty julkisuudessa median toimesta.

59 vastausta artikkeliin ”Kertomukset

  1. Koska tämä kirjoitukseni on aiheuttanut epäselvyyksiä siitä missä työpaikassa nämä asiat ovat tapahtuneet, niin oikaisen asian poikkeuksellisesti julkistamalla työnantajan nimen sivustolla. En halua että tämä asia yhdistetään niihin hyviin työnantajiin joita minulla on ollut.

    Tapahtumat ulkoistuksesta 1.11.2001, perusteettomaan irtisanomiseeni HEWLETT-PACKARD OY:ssä 5.2.2004 ja sen jälkeisiä tapahtumia.

    Tapahtuman kulku

    Uuteen työporukkaan valittiin 4 henkilöä.

    Nopeasti sen jälkeen, kun esimiehemme vaihtui ja uuden esimiehemme asemapaikkana oli Oulu, kävi selville, että yksi ryhmämme jäsenistä oli ylentänyt itsensä esimieheksemme. Ensimmäiseksi kiusaajamme arvostelun kohteeksi joutuivat työtoverini X:n sairauspoissaolot, kommentein:”Lintsaa töistä! Tutkituttaisi päänsä siellä lääkärillä käydessään.” X sai jostain kuulla tämän ja pyysi kiusaajaa selvittämään sanomansa. Kiusaaja kielsi kaiken, mutta hermostui tilanteesta niin, että uhkasi X:ää väkivallalla sanoen, että ”Mennäänkö selvittämään tämä tuonne pihalle?” Rauhoitin tilanteen, ilmoitin esimiehelleni työpaikkakiusaamisesta, pyysin luvan ja poistuin työpaikalta kesken päivän.

    Tätä ennen oli X:n työssäoppimisesta valitettu esimiehellemme jo monta kertaa ja asian kiusaaja oli hoitanut kaikkien muidenkin tietoon. Tämän jälkeen yhdyin esimieheni mielipiteeseen tiimimme siirtämiseksi lähemmäs väliaikaisen tiiminvetäjän olinpaikkaa.

    Y:n ollessa raskaana arvosteli kiusaaja tämänkin sairauspoissaoloja tuumien, että ”lintsaa” töistä. Kiusaaja kertoili myös naispuolisten työntekijöiden kuullen sovinistisia vitsejään. Jos joku arvosteli hänen käyttäytymistään, syytti kiusaaja ko. henkilöä huumorintajuttomaksi ja kuittasi arvostelun sanoen ”Kysy keneltä vaan, niin kaikkihan täällä tietävät miten mukava ja humoristinen kaveri minä olen”.

    Itse huomasin tilanteen muuttuneen niihin aikoihin, kun minut valittiin YT valtuutetuksi ja X vaihtoi työtehtäviä, omasta pyynnöstään, hän ei jaksanut enää, kun kiusaamista oli kestänyt noin vuoden. Ilmeisesti minä olin seuraavana, koska olin puolustanut edellistä kiusaajan uhria.

    Tavallinen hyvää huomenta aamuisin, muuttui minunkin kohdallani kommentiksi ”Ai, sinäkin tulit lopulta töihin…”. Samaa kommenttia oli käytetty X:ään jo aiemmin. Meillä oli liukuva työaika 07-09 ja tulin työhön sen sallimissa rajoissa 08.30, kiusaaja tuli 07.30.

    YT-palavereissa käyntini leimattiin ja juoruiltiin selkäni takana “lintsaamiseksi”.
    Muiden tehdessä töitä saatoi kiusaaja pelailla tetristä kesken työpäivän, kuunnella musiikkia firman koneella tai katsoa elokuvia ja esimiehellemme Ouluun hän väitti tekevänsä muidenkin työt.

    Eräänä huoltoviikonloppuna kiusaaja aiheutti tärkeälle asiakkaalle mittavan laskun, ammattitaidottomuudellaan hän viivytti paikalle tilatun konsultin työtä niin pitkään, että asiakkaalle koitui kaksinkertainen lasku konsultin palkkioista, ilmoitin asian esimiehellemme Ouluun. Asiakas alkoi ihmettelemään laskun tuplaantumista, mutta asia “painettiin villaisella” esimiehen taholta ja asiakas joutui maksamaan kiusaajan ammattitaidottomuudesta.

    Kävimme tutustumassa muihin tiimimme jäseniin Oulussa. Tutustumis palaverin jälkeen menimme syömään ja siitä ilta jatkui muutaman oluen merkeissä. Vetäydyin nukkumaan hyvissä ajoin, koska seuraava päivä oli työpäivä. Kiusaaja sen sijaan jatkoi illanviettoa ja ilmestyi seuraavana päivänä työpaikalle 3 tuntia myöhässä noin klo 11 ja nukkui viinalta haisten koko kyseisen työpäivän toimistossa, esimies näki tilanteen eikä tehnyt ko. asialle mitään.

    Autoin kiusaajaa hänen omissa töissään, niin paljon kuin mahdollista, kuitenkin sain kuulla kommentteja, että ”Vien kaikki uudet projektit” ja ”Et auta minua tarpeeksi”. Esimies oli tietoinen tilanteesta. Annoin jopa omia projektejani kiusaajalle lopettaakseni kommentit, mutta sitten en kiusaajan mielestä tehnyt kuulemma mitään ja kaadoin kaikki työn hänen niskaansa.

    En saanut työrauhaa kiusaajalta lainkaan, koska minun piti auttaa häntä kaikessa, pahimmillaan työni keskeytyi 30 min välein. Jos jokin neuvomani työtehtävä menikin pieleen, kommentoi kiusaaja heti työtovereilleni, että meni näin väärin siksi, kun minä neuvoin häntä. Kun kerran kuulin vierestä kommentin, oikaisin hänen sanomisensa, jolloin kiusaaja käänsi asian päälleni. Hänen mielestään hermostuin kuulemma turhasta ja hän kehoitti minua menemään pihalle ”jäähtymään”.

    Kiusaaja ei saanut lähetettyä edes sähköpostia asiakkaalle luettamatta sitä ensin jollain työtoverillaan, hänen päätöksentekokykynsä oli olematon ja hän rasitti koko työporukkaamme.

    Vaikka tiimillä oli yhteinen sähköposti tietokantahälytysten vastaanottamiseen ja kaikilla yhteinen vastuu hoitaa hälytykset pois, keskittyi kiusaaja vain omien tietokantojensa hälytyksiin ja jos en kantojeni hälytyksia hoitanut samassa ajassa kuin hän, niin kiusaaja huomautteli, soitteli tai lähetti sähköpostia jatkuvasti ja kysyi ”Milloin aioin tilanteelle tehdä jotain?”, tätä tapahtui päivittäin. Kiusaajan itsensä olessa ylipitkillä kahvitauoilla ja ruokatunnilla hoisimme kaikki työt säännöllisesti, jos muut olivat tauolla ja vain kiusaaja työpisteessä oli kaikki hommat hoitamatta takaisin tullessamme. Toisten tiimien työkavereitakaan ei kiusaaja suostunut auttamaan, kun se “Ei kuulunut toimenkuvaan.” Kun itse autoin kaikkia jotka apua pyysivät, oli kiusaaja sitä mieltä, että tuhlaan työaikaa asioihin, jotka eivät minulle kuuluisi lainkaan.

    Asiakkaille käskettiin myös valehdella palveluista, esimiestasolta. En tähän suostunut, vaan ilmoitin, että asiakkaan tiedustellessa palveluista en aio valehdella, vaan laitan kyselyt suoraan esimiehelleni.

    Menetin hermoni jatkuvaan valehteluun, huomautteluun ja juoruiluun selkäni takana. Kävin työterveyslääkärillä, sain lähetteen psykiatrille. Ilmoitin työpaikkakiusaamisesta esimiehelle, ei toimenpiteitä.

    Otin kesälomani niin, että näkisin kiusaajaa mahdollisimman vähän. Kesälomani viimeisellä viikolla kiusaaja soitti ja ilmoitti epäilevänsä, etten saisi hänen tehtäviään hoidettua hänen kesälomansa aikana kuitenkaan. Masennuin, pelkäsin mennä työpaikalle.

    Työsuojeluvaltuutettu Z:n oli hankalaa puuttua tilanteeseen, koska hän oli huolissaan työpaikkansa puolesta, hän oli saanut jo varoituksen luottamusmiestoiminnastaan lähetettyään liittoon liittymisen eduista kertovan sähköpostin työntekijöille.

    Kiusaaja arvosteli tiimimme kaikkia jäseniä äänekkäästi ja avoimesti toimistossa, kun nämä eivät olleet itse kuulemassa. Tiiminvetäjät ja esimieskin saivat osuutensa. Kyseinen käyttäytyminen jatkui koko Salossa oloaikani.

    Ensimmäisessä esimieheni järjestämässä palaverissa oli paikalla esimieheni (puhelimitse), tiiminvetäjä (paikalla) ja kiusaaja (puhelimitse). Kiusaaja käänsi syyn minun niskaani kuittaamalla, etten auttanut häntä tarpeeksi, kun hän tarvitsi apua ja että minun kanssani oli hankalaa keskustella mistään, esimieheni uskoi kaiken. Kiusaaja ilmoitti myös ”alkavansa kumartamaan minua lattiaan asti” aamuisin.

    Tiiminvetäjä oli aiemmin savustanut ulos pätevämmän työntekijän ja saanut esimiehen lähettämään tämän työterveyshuoltoon tutkittavaksi. Kun henkilö oli lopulta eristetty täysin muusta tiimistä tiiminvetäjän toimesta, hän ei jaksanut enää ja irtisanoutui itse. Tiiminvetäjä ilmoitti asiasta kävellen pitkin toimiston käytävää muun tiimin luo ja ilmoitti: “Nyt se on sitten selvä” ja piti korkealla kädessään irtisanoutuneen henkilön irtisanoutumisilmoitusta.

    Pyysin siirtoa Espoon toimipisteeseen päästäkseni eroon kiusaajasta, sain siirron samana päivänä. Espooseen siirtymiseni syytä esimieheni kielsi kertomasta kiusaajalle ja tiimini jäsenille, koska tiimin ja etenkin kiusaajan työmotivaatio olisi kuulemma kärsinyt. Siirtymiseni piti esimiehen määräyksestä valheellisesti selittää kiusaajalle johtuvan vain ammatillisista syistä.

    Espooseen siirtymiseni jälkeen kaikki tuntui olevan kunnossa, mutta jo parin viikon päästä alkoi kiusaajan sama huomauttelu ja irvailu puhelimitse ja sähköpostilla. Vaikka työmatkaa tuli 95km yhteen suuntaan olin tyytyväinen.Työporukka oli mukava ja työntekokin tuntui taas kivalta. Mutta kaikki ei ollut hyvin, univaikeuteni alkoivat ilmeisesti pitkän ajomatkan myötä. Selvisin jo marraskuuhun asti, mutta sitten väsymys alkoi painaa.

    Saatoin unohtaa asioita, jotka oli puhuttu vain muutama minuutti sitten. Sain työterveyslääkäriltä lähetteen psykiatrille. Esimieheni järjesti palaverin, jossa luulin käsiteltävän kiusaamista, erehdyin. Esimieheni ja henkilöstö-osaston järjestämässä palaverissa, minulta tiedusteltiinkin alkoholin käytöstäni ja moitittiin, etten muiden tiimiläisten mielestä vastaa työaikana puhelimeeni. Tämä väite on perätön ja heijastuu tapaukseen, jossa en työaikani päätyttyä vastannut kiusaajan soittoihin vapaa-ajallani. Myös käytöstäni muita tiimiläisiä kohtaan arvosteltiin perättömästi.

    Firman mielestä minulla oli liikaa sairaspoissaoloja ja se todettiinkin palaverin oikeaksi syyksi. Muistiongelmani todettiin ja työtehtäviäni alettiin “sopeuttaa” tilanteeseen.

    “Sovittiin”, siis määrättiin “pelisäännöt”:

    1. Kaikista sairaslomista lääkärintodistus, vain työpaikkalääkärin antama käy.

    2. Työterveyshuolto Salosta Espooseen. (Kotini sijaitsi 95km päässä.)

    3. Poissaoloista ilmoittaminen vain henkilökohtaisesti puhelimitse esimiehelle. (Tekstiviestiä ei enää hyväksytty ilmoitustavaksi, kuten ennen.)

    Palaverissa kävi myös ilmi, että esimies ja HR-koordinaattori olivat täysin tietoisia kiusaajani käyttätymisestä ja he puolustelivat kiusaajan käytöstä sillä, että hän käyttäytyy yhtä asiattomastai kaikkian kohtaan.

    Olin yrityksessä myös EWC varaedustaja, eli eurooppatasoisessa konserniyhteistyössä mukana, edustin koko yritystä eli n.900 työntekijää. Kävin Brysselissä 2003 joulukuussa EWC:n kokouksessa,edustamassa yritystä. Minulla oli näin ollen irtisanomissuoja tekemästäni luottamustyöstä konserniyhteistyön osalta. Toimintani YT-valtuutettuna ja EWC-varaedustajana oli myös yksi syy irtisanomiseeni, koska puolustin henkilöstöä johdon harjoittamaa sanelupolitiikkaa vastaan.

    Henkilöstö-osaston saadessa huonoa palautetta työilmapiirimittauksissa, ihmetteli minut irtisanonut henkilöstö-osaston edustaja asiaa: “En ymmärrä miksi ihmiset eivät irtisanoudu, jos töissä on niin paha olla, ei täällä kenenkään pakko ole olla.”

    Sain jouluna vielä henkilökohtaisia kiitoksia yhden projektin loppuun hoitamisesta asiakkaalta ja viinipullon joulubonuksena. Tein siis hommani loppuun asti hyvin.

    2004 alussa esimieheni karsi työtehtäväni minimiin. Antoi listan jossa oli ohjelmien asennuksien tarkastuksia n.20 kpl. Muutaman tunnin homma ja aikaa oli kuulemma tammikuun alusta helmikuun loppuun. Ilmoitin, että alan etsiä uutta työpaikkaa, mikäli kiusaaminen ei lopu ja että työtehtäväni on vitsi.

    Sain kuulla tammikuussa, että kiusaajani oli tulossa Espooseen, samaan toimitilaan harjoittelemaan päivystystä. Talvilomani ajankohta oli ennalta jo tammikuussa sovittu, yritin saada talvilomani kiusaajan harjoitteluviikolle espoossa, mutta esimies eväsi pyyntöni. Pyysin siis talvilomani seuraavalle viikolle, jonka esimeheni hyväksyi. Mielessäni kävi, että saisin levätä kiusaajan kanssa vietetyn viikon jälkeen.

    Menin kuitenkin paniikkiin, pelkäsin espoon työtovereitteni uskovan kiusaajan sepittämät jutut. Kun palasin töihin sairaslomalta, kiusaaja oli hoitanut hommansa ja uudet työtoverini suhtautuivat puheisiini kiusaamisesta naureskellen. Väsyin koko ajan enemmän ajaessani pitkää työmatkaa. Olin töissä etänä kotoani, kun kiusaajani soitti ja arvosteli työtäni viimeisen kerran.
    Käskin hänen painua helvettiin!

    Voimani olivat nyt lopussa, makasin 2 päivää sängyssäni ja yritin saada lääkäriä kiinni puhelimitse, en saanut. 3. päivänä lääkkeiden avustuksella pääsin vihdoin ylös ja vaimoni pakottamana sain itseni psykiatrille espooseen. Töistä oli koetettu soittaa, huomasin sen vasta tässä vaiheessa.

    Ollessani sairauslomalla, sain postissa 6.2 irtisanomisilmoituksen, 12.2 irtisanottu, ei työvelvoitetta. Soitin esimiehelleni ja kerroin, että minut on irtisanottu, esimieheni kummasteli, ettei hänelle ole ilmoitettu mitään ja sanoi, että minulle piti tulla vain varoitus. Irtisanomisperusteena oli luvaton poissaolo, vaikka olin ilmoittanut sairauspoissaoloistani. Lähetin irtisanomispaperini liiton lakimiehelle.

    Menin työpaikalle, palautin henkilökorttini, avaimeni ja puhelimeni.
    Yritin päästä mailiini ottamaan talteen kiusaajan lähettämiä sähköpostiviestejä, mutta tunnukseni oli poistettu irtisanomispäivänä. Etäyhteyteni oli katkaistu esimiesten oikeudessa kertoman mukaan jo irtisanomisviikon alussa ja tietokantoihin oli vaihdettu salasanat, koska olin kuulemma yritykselle tietoturvariski.

    Työpisteeni oli tyhjennetty pahvilaatikkoon, keskellä irtisanomispäivää, kaikkien nähden ja jätetty laatikko näkyvälle paikalle toimistoon. Tämä oli tarkoitettu varoittavaksi esimerkiksi muille työntekijöille. Palaverissa paperille kirjatut “pelisäännöt” olivat mystisesti kadonneet.

    YT lain kohtaa henkilöstön edustuksesta yrityksen johdossa ei yrityksessä noudatettu.
    Asiaa piti käsitellä YT kokouksessa 18.2.2004, mutta 6.2.2004 minut irtisanottiin kirjeellä, irtisanomispäiväksi ilmoitettiin 12.2.2004 ja aloitteeni ko. asiasta haudattiin.

    Lakimieheni sovittelupyyntöön (Pyysimme työsuhteeni palauttamista, sekä ehdotimme rahallista sopimusta asiassa.) Työnantaja vastasi vasta, kun 6kk irtisanomisestani oli kulunut ja ilmoitettuamme, että asia viedään oikeuteen, seuraavasti :

    “Tapauksessani, ei työnantajan mielestä, minkäänlainen sopimus ole mahdollinen.”, sekä “Lopeta kirjoittelu, ajattele mainettasi työmarkkinoilla!”

    Pyysin henkilöstö-osastolta työsuhdettani koskevia asiakirjoja, pyyntöni evättiin yrityksen lakimiehen toimesta perusteluin “Työnantajalla ei ole mitään velvollisuutta toimittaa mitään asiakirjoja kenellekään.” Otin yhteyttä tietosuojavaltuutettuun ja pyysin määräyksen antamista työnantajalle ko. asiakirjojen luovutukseen henkilötietolain nojalla.

    Tietosuojavaltuutetun otettua yhteyttä työnantajaan, vastasi samainen lakimies pyyntööni seuraavasti. “Työnantaja on erittäin yhteistyöhalukas, kunhan vain yksilöin mitä asiakirjoja haluaisin saada.” Pyytämäni asiakirjat tulivat tämän jälkeen parin päivän viiveellä.

    Sain vahvistuksen erääseen asiaan, jota jo ounastelin aiemmin.
    Kiusaajani työskentelee nykyään esimies asemassa, savustettuaan kaikki muut 3 tiimin jäsentä ensin ulos työporukasta. Näin entinen työnantajani palkitsee työpaikkakiusaamisesta.

    Faktaa:

    Tapaustani käsiteltiin Käräjäoikeudessa ja Hovioikeudessa, jossa hävisimme jutun liiton kanssa tuomariäänin 2-1.

    Jutun valmisteluistunnossa vastapuolen asianajaja ei ilmoittanut, että työnantaja olisi ollut tietämätön sairaudestani, sen laadusta ja siihen johtaneista syistä, eikä oma asianajajani vaatinut sitä riidattomiin asioihin, koska asian piti olla päivänselvä. Tämä perätön väite vedettiin esiin sitten vasta käräjäoikeuden istunnossa ja tällä kikkailulla jutun kulku käännettiin itselleni epäedulliseen suuntaan.

    Oikeudessa tuli esiin muutamia seikkoja:

    1. Oikeudessa työnantaja kielsi tienneensä sairaudestani, sen laadusta ja siihen johtaneesta syystä. Esitimme hovioikeudelle lisätodisteena 6kk ennen irtisanomista, jossa diagnoosi oli kirjoitettuna suomeksi, eikä vain koodina. Helsingin hovioikeus hylkäsi todisteemme äänestyksen jälkeen.

    2. Työnantajan henkilöstöosaston edustaja kertoi oikeudessa, että syy/selitys työterveyspalveluiden siirtämiseen 95km päähän kotoani oli, että “minun on helppoa käydä lääkärissä työpäivän jälkeen.”, siirron syyksi esitettiin myös, että Espoossa oli työnantajan “virallinen” työterveyslääkäri, vaikka työnantajalla oli myös järjestettynä työterveyspalvelut 50 työntekijälle Salossa vain 25km kotoani.

    3. HR-Koordinaattori ja entinen esimieheni syyttivät oikeudessa toisiaan irtisanomisestani, siinä tapahtuneista laiminlyönneistä ja tiedonkulun katkoksista. He myös väittivät, että minusta olisi valitettu runsaasti työtovereiden ja asiakkaiden taholta. Kun lakimieheni pyysi nimeämään valittaneet työtoverit ja asiakkaat, ei kumpikaan kyennyt nimeämään ainoatakaan.

    4. Henkilöstöosaston edustaja, HR-Koordinaattori väitti oikeudessa, etteivät he olleet nähneet lainkaan sairauslomatodistuksiani ennen irtisanomista tai edes hankkineet niitä pidettyä irtisanomispalaveria varten. Palaverissa olivat olleet Henkilöstöpäällikkö, HR-Koordinaattori, Esimieheni ja yrityksen lakimies, tästä palaverista ja sen kulusta tai päätetyistä asioista ei myöskään oltu tehty mitään pöytäkirjaa tai muistiota.

    Muuta tietoa:

    1. Minua hoitanut lääkäri kirjoitti valaehtoisen todistajalausunnon pyynnöstäni, jossa hän toteaa, että sairastumiseni johtui työpaikkakiusaamisesta, vaikka yritys väitti oikeudessa olleensa tietämätön sairaudestani, sen laadusta ja siihen johtaneista syistä.

    2. Työnantajan palkkatodistuksesta selviää, että yritys on maksanut täyttä sairausajan palkkaa kaikista minulle määrätyistä sairauslomista, vaikka yritys väitti oikeudessa olleensa tietämätön sairaudestani, sen laadusta ja siihen johtaneista syistä.

    Asia on loppuunkäsitelty.

    Heikki Dillström

    • Pyysin haastattelua ja vastinetta tähän tapaukseen kyseiseltä yritykseltä 22.10.2011, aikaa vastaamiseen annettiin viikko.
      Yritys olisi saanut kertoa tapauksesta oman selvityksensä täysin vapaasti.

      Yrityksen henkilöstöjohtaja vastasi tuohtuneesti, etteivät he anna mitään haastattelua tai vastinetta tapaukseen liittyen.

      Työpaikkakiusatut.net

    • Haluan kertoa teille oman tarinani, en tiedä onko tämä varsinaisesti kiusaamista, mutta välillä tunnen sen olevan:

      Olen 24-vuotias nainen ja työskentelen valtion virastossa.
      Olin ala-asteella koulukiusattu ja se on vaikuttanut elämääni suuresti. Olen rauhallinen, ystävällinen, mutta suutun pikaisesti. Negatiivisen palautteen vastaanottaminen on joskus hankalaa, koen olevani heti paska ja huono ihminen.

      Olen työskennellyt nykyisessä työpaikassa 3 vuotta.
      Henkilö jonka koen ”kiusaavan” / huomauttelevan asioista on hyvin ulospäinsuuntautunut, hieman rasittava. Välillä tuntuu että hän hakee huomiota kaikilta kovaäänisyydellään. Kiusaaja ei ole esimies, mutta välistä tuntuu, että hän leikkii sellaista. Hän ei noudata kaikkia työpaikan sääntöjä. Tai oikeastaan hän on huomionkipeä. Ja hän puhuu suunsa aina puhtaaksi ja puhuu todella suoraan asioista.

      Kun alotin työt, virastolla oli tyttö jolla oli paljon poissaoloja henkilökohtaisista syistä. Kiusaaja uhkaili häntä työpaikan menetyksellä. Ja kirjoitteli hänelle viestejä, että me nuoret pidämme työpaikkaa suojatyöpaikkana.
      Ei mennyt aikaakaan kun tämä tyttö sai lähteä.
      Kiusaaja myös kertoi, että haluaisi palkattavan vanhempia ihmisä töihin, eikä aina nuoria.

      En ole hoikka ihminen ja vihaan käydä syömässä samaan aikaan hänen kanssaan, hän aina tutkii katseellaan kaikkien eväät ja melkein ilmeestä voi nähdä mitä hän ajattelee. Kerran olin pakannut vain salaattia mukaan ja sanoi ”sullahan on terveelliset eväät kerrankin, hyvä!”. Yleensä syön perus makaroonilaatikkoa tms.
      Kerran hän kehui minun kuullen työkaverini eväitä ”sulla on aina terveelliset eväät”, siinä vaiheessa oma lihapulla-muusi evääni tuntuivat pahoilta. En tiedä oliko se vain huomion osoitus vai piilopiikittelyä. Koin sen jälkimmäisenä.
      Hän on myös minun kuulteni kehunut toista työkaveriani joka kuulemma vastasi radiossa kerrottua miesten ihannetta naisesta ”olet hyvä vartaloinen ja nätti muutenkin, kyllä sä miehen vielä löydät”. Siinä tilanteessa ajattelin vain, että onneksi minulla on jo oma mies.

      Muutama viikko takaperin, siivosin vaatekaappiani ja löysin aivan ihanan mekon. Laitoin sen seuraavana päivänä töihin ja taas sain kommentin ”mikäs tuo vaate on? Ei sulla yleensä tollasia ole. Yleensä sulla on vaan villapaitoja” pidin alkuun tätä kommenttia hyvänä, mutta jälkeenpäin aateltuna, en enää tiedä mitä sillä tarkoitettiin.

      Tällä viikolla rikoin vahingossa työpaikan tauko sääntöä.. Sain kiusaajalta ja kakkospomolta huudot asiakkaiden kuullen, molemmat hyökkäsivät kimppuuni. Ja kiusaaja sanoi loppuun ”kannattaisi miettiä jatkonkin kannalta tätä asiaa”. Olen siis määräaikaisessa virassa.

      Loukkaannuin tavasta jolla asiasta kerrottiin. Mielestäni ei ole oikeudenmukaista huomauttaa asiasta asiakkaiden kuullen. Itkukurkussa silmät vetisinä palvelin asiakkaita. Loppu päivänä en puhunut kummallekkaan mitään. En ole vältellyt henkilöitä, mutta en halua heihin nyt kontaktiakaan millään tavalla, tänään olin tilanteessa jossa kiusaaja oli taas esittämässä omaa numeroaan ja yhtäkkiä sain häneltä katseen ”mitä sinä siinä teet?”
      Onneksi hän lähti pois tilanteesta, mutta olin todella hämmentynyt että mitä nyt tein?

      Myönnän rikkoneeni tauko sääntöä ja otan vastuun tekemisistäni, mutta tämän viikon aikana olen miettinyt myös heidän käytöstään. Kiusaajasta kerroin jo alussa ja tämä toinen harvoin moikkaa aamuisin, kävelee vaan ohitse. Ja jos pyydät apua, avun saat silloin kun sitä et enään tarvitse. Hänellä on myös 2 persoonaa; työpaikkapersoona joka on omasta mielestäni ilkeä, välinpitämätön ja ylimielinen ja normaalipersoona ystävällinen. Tämän normaalin persoonan olen nähnyt kerran kehityskeskustelussamme jossa hän kertoi, että aina voi tulla kertomaan jos joku on huonosti. Olin todella yllättynyt kommentista, koska hänen työpaikkapersoona on niin luontaasatyöntävä, ettei todellakaan tekisi mieli mennä hänen luokseen itkemään asioista.

      Jo eläkkeelle jääneeltä henkilöltä sain arvokkaan neuvon, joka meinaa välillä unohtua: ÄLÄ LUOTA SIELLÄ KENEENKÄÄN!!
      Ja tämä lause pitää paikkansa.

      Olen aiemmin työskennellyt paikassa jossa oli enemmän miehiä kun naisia ja työpaikka oli ihan loistava. Ryhmähenki oli parasta ikinä.
      Naisvaltaisella alalla jossa nyt olen on niiin paljon selkäänpuukottajia ja perus ämmä meininkiä. Ja nuorimmaisena oleminen ei ole helppoa. Välistä koen että nuoria on helpompi talloa ja mollata.

      Odotan edelleen sitä päivää, että saisin ikäistäni seuraa, ettei tarvitsi mummojen kanssa tehdä töitä.

      Lili

  2. Sain lopputilin 09.09.2011 sen vuoksi, että tein liitolle ilmoituksen syrjinnästäni työpaikalla. Syrjintä oli sellaista, että minulle ei tehty täysaikaista työsopimusta millään ja minun jälkeeni tulleet työntekijät saivat täysaikaisia vakituisia virkoja paljon. Itselläni oli tarvittaessa vakituinen työsopimus, jossa oli minimi viikkotyöaika 24/h per viikko. Koskaan edellisillä viikoilla en tiennyt tarkalleen tulevien viikkojen työaikaa siten, että oliko tulevalla viikolla kolme vai viisi työpäivää. Itse aina joduin kyselemään aktiivisestikkin, että eikö tulevilla tyhjillä päivillä olisi ollut vaihteeksi töitä tarjolla. Yleensä sain vain sesonki aikoina tehdä täyttäkin työviikkoa, mutta muuten kaikki muut ajat olivat pelkkiä kolmen päivän työviikkoja minulla.

    Kun tein liitolleni ilmoituksen työpaikkasyrjinnästäni minulle tarjottiin heti täysaikaista työvirkaa aivan eri työstä mitä tein. Siihen en halunnut suostua, koska halusin tehdä sitä työtä missä olin. Halusin pitää työni ja jatkoin taas pelkällä kolmipäiväisellä sopimuksella töitä. Kun YT-neuvottelut koittivat työmaallamme arvasin heti, että minusta mitä luultavammin halutaan eroon, koska olin tehnyt liitollekkin ilmoituksen työsyrjinnästä.

    09.09.2011 minulta loppui työt sitten kokonaan ja sen jälkeen kuulleita huhuja työmaalta sain kuulla paljon.Kuulin nimittäin, että yksi johtajistamme oli maininnut yhdelle työkaverillenikin niin, että töitä olisi paljon, mutta kukaan irtisanotuista ei ole halunnut palata takaisin vanhaan työhön. Hommahan oli jokatapauksessa niin, että kukaan meistä irtisanotuista ei ollut saanut kirjattua kirjettä työmaalta missä olisi tarjottu työmahdollisuuksia. Ja kaikenlisäksi nykyinen henkilökunta mitä työmaalla vielä oli paahtoi tukka putkella ylitöitä päivästä toiseen.

  3. OLIN LIKI 5 VUOTTA CNC KONEISTAJANA. 4 VUOTTA SUORASTAAN RAKASTIN TYÖTÄNI JA IHANIKSI KEHUMIANI TYÖTOVEREITA. MINÄ PIDIN HEISTÄ JA LUULLAKSENI HE PITIVÄT MINUSTA. OLIN TIIMINI AHKERIN JA PIDIN JUPISEMATTA HUOLEN JÄLKIEMME SIIVOAMISESTA. MIKSIPÄ POJAT EIVÄT OLISI TYKÄNNEET SEMMOISESTA NAISESTA TIIMISSÄÄN JA TIIMIMME YHTEISTYÖ TOIMI UPEASTI.TALOSSA OLI AIKANANI KAHDET YT NEUVOTTELUT JA VÄKEÄ IRTISANOTTIIN JA LOMAUTETTIIN. MINÄ SAIN PITÄÄ SILLOIN TYÖNI JA LUULINKIN . ETTÄ AHKERUUTENI JA TYÖSTÄ PITÄMISENI PALKITAAN…

    MUTTA SITTEN TALOSTA LAITETTIIN ULOS NE KAIKKI HYVÄT JA KOKENEET ESIMIEHET, JOHTO VAIHTUI JA HELVETTI ALKOI. OLIN AINA TUNNETTU TÖISSÄ SUORASANAISUUDESTANI JA KUINKA USKALSIN HOITAA JOHDON KANSSA VAIKEITAKIN ASIOITA. ENTISEN JOHDON KANSSA JOPA PYSTYI VITSAILLENKIN HOITAMAAN ASIAT. NO EI TÄMÄN UUDEN.VIIMEISIN MUKAVA ESIMIEHENI LÄHTI VUODEN VAIHTEESSA JA HÄN SANOI LÄHTIESSÄÄN MINULLE ETTÄ NYT KANNATTAISI LÄHTEÄ HAKEMAAN UUTTA TYÖTÄ…HÄNKIN LÄHTI KUULEMA UUDEN JOHDON UUSIEN JOHTAMIS TAPOJEN VUOKSI. INHIMILLISYYS ALKOI HÄVITÄ. ASTUIN ESIMIEHENI VARPAILLE TYPERÄSTÄ ASIASTA. HÄN EI OSANNUT HOITAA TEHTÄVIÄÄN JA TEKI VIRHEITÄ EIKÄ MYÖNTÄNYT NIITÄ VAAN SYYTTI JÄRJÄSTELMÄÄ TAI MEITÄ TYÖNTEKIJÖITÄ. LUOTTAMUSMIES KÄSKI MINUN KIRJOITTAA ESIMIEHENI TEKEMISTÄ VIRHEISTÄ LAPULLE JA SIIHEN LAPPUUN TULI VARMAAN 10 ERI IHMISELTÄ MITÄ KENENKIN KOHDALLA OLI TAPAHTUNUT. LUOTTO TEKI VIRHEEN JA VEI SEN LAPUN MINUN KÄSIALALLANI JOHDON ETEEN, JOLLOIN MINUA ALETTIIN SYYTTÄMÄÄN ESIMIEHENI MUSTAMAALAAMISESTA VAIKKA OLIN VAIN KIRJURINA MUILLE TYÖNTEKIJÖILLE.

    JOHTO ALKOI JAKAMAAN PÄIVITTÄIN KIINTIÖITTEN MUKAAN VAROITUKSIA KAIKESTA MAHDOLLISESTA. EN HYVÄKSYNYT TOIMINTAA. ERÄÄN MIEHEN VAROITUKSESSAKIN LUKI MEINASI MENNÄ TUPAKALLE TYÖAIKANA…VAROITUKSIA SAATETTIIN JAKAA 10 KPL PÄIVÄSSÄ. EN EDES JAKSA MUISTAA MITÄ KAIKKEA SIELLÄ TAPAHTUIKIN. UHMASIN TÄTÄ NATSIVALTAA USKOMATTA ETTÄ SE VOISI OLLA EDES TOTTAKAAN, KUNNES TEIN TALON HISTORIALLISET ENNÄTYKST 3 VAROITUSTA YHDEN PÄIVÄN AIKANA JA KUN RIITAUTIN NIITÄ JOUDUIN ESIMIESTENI KANSSA HENKILÖSTÖPÄÄLLIKÖN LUOKSE SUORANAISEEN KUULUSTELUUN, JOKA KESTI 1,5 TUNTIA JA MINUSTA TEHTIIN SYYLLINEN KAIKKEEN. ITKIN JA ITKIN JA TAAS ITKIN. YÖUNET VÄHENI PÄIVÄ PÄIVÄLTÄ. MINUT SIIRRETTIIN POIS PITÄMÄSTÄNI TYÖSTÄ, PAIKALLENI OTETTIIN KOKEMATON KAVERI OPETTELEMAAN JA JOUDUIN PÄIVÄVUOROON TYÖHÖN, JOTA EN OSANNUT EIKÄ SE VASTANNUT KOULUTUSTANI. SE TYÖ PISTE OLI ESIMIEHENI TYÖPISTEEN VIERELLÄ, JOLLOIN HÄN PÄÄSI KYTTÄÄMÄÄN MINUA HELPOMMIN JA HÄN SEISOIKIN USEIN KYTTÄÄMÄSSÄ KESKEYTÄNKÖ KENTIES TYÖNI JOSSAIN VAIHEESSA JA VOIKO ANTAA VAROITUKSEN JOSTAIN.

    YRITIN LUOTON KAUTTA JA TSVALTUUTETUN KAUTTA AJAA ASIAA TYÖPAIKKA KIUSAAMISESTA LIITON JA TYÖSUOJELUPIIRIN KANSSA. APU OLI MITÄTÖNTÄ. MENIN KOPIOIMAAN TAUOLLA LUOTON LUO PAPEREITA LÄHETETTÄVÄKSI TSPIIRIIN KIUSAAMISESTANI. TAUKONI MENI PITKÄKSI JA ESIMIES HYÖKKÄSI KIMPPUUNI HAUKKUMAAN MINUT KUN OLIN POISTUNUT KONEELTA LUVATTA JA TAAS VAROITUS TULOSSA. SOITIN HETI TS PIIRIIN JA SIELTÄ SANOTTIIN VAROTUSTA LAITTOMAKSI. LOPPUPÄIVÄN JOHTO SELVITTELI VAROITUSTANI JA JOUTUIVAT LOPULTA MUUTTAMAAN SEN VAKAVASTA RIKKEESTÄ HUOMAUTUKSEKSI. OLIN KUOLEMAN VÄSYNYT MUSTANAAMIO. TYÖKAVERIT EIVÄT USKALTANEET ENÄÄ PUHUA KANSSANI, KOSKA OLIN JATKUVASSA TARKKAILUSSA KONEELLANI. HAJOTA HALLITSE TOIMI HYVIN. TYÖTOVERINI KÄSKIVÄT MINUA HAKEMAAN JO SAIRASLOMAA KUN NÄYTIN JO PUOLIKUOLLEELTA JA ITKIN JATKUVASTI. MENIN TYÖTERVEYS LÄÄKÄRILLE, JOKA TIESI KIISTOISTAMME. SAIN SAIRASLOMAA YHDEN PÄIVÄN JA NUKAHTAMIS LÄÄKKEITÄ. PALASIN KIDUTETTAVAKSI. LOPULTA MENIN TERVEYSKESKUKSEEEN JA SIELLÄ LÄÄKÄRI SEURASI ITKUANI JA SANOI HETI ETTEI NÄE MINUA JATKAMASSA SIINÄ TYÖSSÄ. JA ALUKSI 2 VIIKKOA SAIKKUA JA LISÄÄ SEN JÄLKEEN.KOTIIN MINULLE VIELÄ ILMOITETTIIN ETTÄ EN SAISI KÄYTTÄÄ TERVEYSKESKUKSEN PALVELUJA JA KUN PALAAN TÖIHIN, OLISIN ERIKOISTARKKAILUN ALLA.

    KYSYIN LIITON MIEHELTÄ NEUVOA JA LIITON MIES OLI ALUKSI SITÄ MIELTÄ ETTEN SAISI MISSÄÄN NIMESSÄ IRTISANOUTUA, MUTTA VASTENMIELISYYTENI TYÖPAIKKAANI JA ESIMIEHIÄNI KOHTAAN OLI NIIN SILMITÖN ETTEN MISSÄÄN NIMESSÄ HALUNNUT PALATA. LIITON MIES SAI SOVITTUA MINULLE MINULLE TUKIPAKETIN TYÖPAIKALTANI, JOTTEN JOUTUISI KÄRSIMÄÄN KARENSSISTA. NIIN LÄHDIN HELMIKUUSSA VAKI PAIKASTANI TYÖTTÖMÄKSI ASUNTOVELKOJENI KANSSA. HALUSIN POIS ENNEN KUIN SAIRASTUN LIIKAA. HELPOTTI OLOA JA ENTÄ NYT…MISTÄ TÖITÄ. JÄLKEENI SIELTÄ PAIKASTA ON LÄHTENYT JO AINAKIN 4 VAKITUISTA SAMOIN PERUSTEIN. MINULLEKKIN TYÖNANTAJA MAKSOI YHDEN TYÖPSYKOLOGILLA KÄYNNIN JA KÄVIN HAKEMASSA SIELTÄ TYÖKKKÄRIIN SEMMOSEN LAUSUNNON ETTEN SAANUT EDES KARENSSIA. TOIVOTTAVASTI TÄSTÄ YMMÄRSI JOTAIN…… MIKSEI KIUSATUT RYHDY PITÄMÄÄN MIELENOSOITUKSIA YMPÄRI SUOMEN…OLISIN HETI VALMIS LÄHTEMÄÄN MUKAAN SIIHEN…

  4. Taloushallinnon palveluja tuottava jyväskyläläisyhtiö irtisanoi työntekijänsä laittomasti,
    arvioi Keski-Suomen käräjäoikeus ja velvoitti yhtiön korvauksiin.
    Yhtiö määrättiin korvaamaan perusteettomasta työsopimuksen päättämisestä runsaat
    22 000 euroa, sekä työntekijän 11 000 euron oikeudenkäyntikulut.

    Yhtiö irtisanoi palveluksessaan kymmenen vuotta työskennelleen henkilön 2009. Perusteeksi ilmoitettiin työntekoedellytysten vähentyminen, asiakkaiden menettäminen toisille, asiakastyytyväisyyden laskeminen ja kehittämistehtävien puutteellisuus.

    Oikeus katsoi osasyynä henkilön sairastumiseen olleen liiallisen työmäärän, minkä vuoksi yhtiön olisi pitänyt olla erityisen hienovarainen ja huolellinen suunnitellessaan henkilön työhön palaamista. Työkyvyttömyys ei ole pysyvää, ja oikeuden mukaan työkyky olisikin ilmeisesti palautunut, jos asiat olisi järjestetty toisella tavalla. Muistakaan irtisanomisperusteista oikeus ei löytänyt näyttöä.

  5. Olin vaihtanut työpaikkaa noin vuotta aikaisemmin. Yritys missä työskentelin oli asiakasdokumentaation alihankkija. Toki he tekivät muutakin, mutta minä työskentelin kyseisellä alueella. Heillä oli asiakkaana suuri suomalainen yritys jonka bisneksen he sanoivat omistavansa. Työhaastattelussa yrityksen manageri jo kertoi kuinka he voivat tehdä mitä vain ja kyseinen yritys ei voi viedä näitä töitä heiltä pois, joten yrityksen tulevaisuus oli turvattu. Toki turvallinen tulevaisuus oli houkutteleva ajatus, mutta silti koko kuvio kuulosti hieman oudolta.

    Entinen työpaikkani missä olin työskennellyt menestyksekkäästi viisi vuotta oli sillä hetkellä hyvin epävakailla vesillä ja asuntolainat painoivat päälle, joten päätin siirtyä kyseiseen yritykseen. Ensimmäinen vuosi meni ihan OK vaikkakin kyseisen vuoden aikana paljastui millaisessa kaaoksessa kyseinen yritys oli. Asiakasta haukuttiin räävittömästi ja avoimesti, sekä usein kohdeltiin erittäin töykeästi. Pyrin erottamaan itseni tällaisesta käytöksestä ja palvelemaan asiaksta parhaan taitoni mukaan ja kohteliaasti. Toki asiakkaankin puolella oli asiatonta käytöstä, mutta minusta reuhaaminen ei ole ikinä vastaus ongelmanratkaisussa.

    Työskentelin ensimmäisen vuoden projektissa jossa vaihtui resurssit ihan koko ajan. Projekti viipyi ja venyi ja siitä syystä tein työtä myös kyseisen asiakkaan muissa projekteissa. Tutustuin moniin ihmisiin ja osa oli tuttuja jo opiskeluajoilta. Sain palautetta esimieheltäni, että olin erittäin tykätty ihminen yrityksessä ja olin sujahtanut helposti muiden joukkoon. Kaikki oli hyvin ja olin ihan tyytyväinen työhöni.

    Hyvästä asenteestani ja hyvästä työsuorituksestani johtuen sain siirron projektipäälliköksi. Siirryin projektiin joka oli ollut puoli vuotta hoitamatta. Kaikki oli täydessä kaaoksessa ja viimeinen julkaisu oli aivan ovella. Kaikki tiimin jäsenet uhkasivat irtisanoutua, koska rinnakkaisprojektin työntekijät jättivät suuria määriä töitään tekemättä. Julkaisevana projektina heidän oli pakko tehdä niitä välttääkseen satojenkin tuhansien sakot asiakkaalta. Tämä voi kuulostaa oudolta, mutta julkaisut olivat useamman suuren projektin yhteistyön summa. Oma työni oli siis johtaa projektitiimiä joka teki omat dokumenttinsa sekä julkaisi omat ja toisten projektien tekemät dokumentit.

    Otin viipymättä yhteyttä projektipäällikköön joka oli vastuussa projektista joka jätti tuhansia tunteja töitään tekemättä. Keskustelin hänen kanssaan asiasta ja kävi erittin selväksi, että hänellä ei ollut pienintäkään aikomusta korjata tilannetta. Hän sanoi, että koska häneltä oli viety joku resurssi pois, niin protestina hän ei aio anoa uutta resurssia. Neuvottelin asiasta hänen kanssaan ja hänen esimiehensä kanssa, mutta asia ei edennyt mihinkään. Neuvottelin asiasta oman esimieheni kanssa ja hänen esimiehensä kanssa, mutta asia ei edennyt mihinkään. Minä ja tiimini pidimme lukuisia koulutustilaisuuksia kyseiselle tiimille missä yritimme siirtää heille heidän omia töitään. Tämä oli oleellista jo siksikin, että kaikki rahat kyseisten töiden tekemisestä menivät heille. Silti työt kaatuivat meille. Tämä sai asiat näyttämään siltä, että tämä projektipäällikkö oli niin huipputaitava että sai aina budjettinsa alitettua ja minä menin aina rajusti omani ylitse.

    Jotta asia menisi vielä vaikeammaksi, teimme töitä samalle asiakkaalle, mutta asiakkaan sisällä eri organisaatioille eli budjettimme tuli eri puolelta kyseistä asiakasyritystä. Minä en siis voinut laskuttaa asiakasta niistä tunneista minkä minä ja tiimimme teki tämän toisen projektin eteen. Minä en myöskään saanut lupaa käyttää toisen projektin budjettia. Tämä tarkoitti että yritys menetti n. 125 000 euroa per projekti laskuttamattoman työn muodossa. Tämä oli paljon yrityksessä joka teki voittoa vain noin 50 000 euroa. Silti mikään taho ei ottanut asiaa hoitaakseen vaikka väänsin kuinka rautalankaa asiasta. Selitin asiaa suullisesti ja väänsin rautalankaa kirjallisesti ja lopputulos oli aina sama: iso osa kyseisen projektin töistä oli tekemättä ja minä jouduin hoitamaan töille tekijät ilman budjettia. Pidin huolen että tiimiläiseni eivät joutuneet tekemään kohtuuttomia määriä ylitöitä ja vaadin lisäresursseja oli budjettia tai ei. Kukaan ei tietysti huolehtinut minun työmääristäni. Ylitöitä tuli luonnollisesti paljon. Silti, jos olisimme vain sulkeneet silmämme näille tekemättömille töille ja antaneet dokumenttien jäädä tekemättä, minun julkaiseva projekti olisi saanut sakot. Tämä oli todella sekava ja epäreilu tilanne. Minun projektini saattoi saada sakkoja siitä että joku sellainen taho mihin minulla ei ollut mitään valtaa jätti työnsä tekemättä. Olin kuitenkin asiakkaan kanssa hyvissä väleissä ja sain jatkuvasti palautetta hyvästä asenteestani ja siitä kuinka olin saattanut pitkään kaaoksessa olleen projektin järjestykseen. Oma työnantajani ei ikinä reagoinut saamiini kehuihin. Minua kohdeltiin managerien toimesta kuin idioottia. Minua pidettiin ongelmahenkilönä mm. siksi että en harrastanut golfia enkä viininmaistelua. Kyseisen yrityksen managerilla nämä harrastukset olivat paljon tärkeämpiä kuin työnteko. Hän oli muutenkin asenteeltaan erikoinen. Hän suututti paikallisen yliopiston haukkumalla heidät pystyyn sen sijaan että olisi pyrkinyt yhteistyöhön yliopiston kanssa parempia työntekijöitä saadakseen. Yliopisto oli yrittänyt aloittaa teknisen kommunikaation opintoja ja sen sijaan että olisi antanut yliopistolle vinkkejä, kyseinen manageri oli vain lytännyt heidät.

    Huono tilanne jatkui kaksi vuotta. Koko tämän kaksi vuotta valitin asiasta kaikille mahdollisille tahoille, mutta en tullut kuulluksi. Koko ajan yritys menetti rahaa muutenkin vaikeassa taloudellisessa tilanteessa. Jokaisessa palaverissa missä yritin asiaa viedä eteen päin bisnesyksikön manageri keskeytti puheeni ja vähätteli ongelmaa, sekä teki kaikkensa saadakseen minut kuulostamaan naurettavalta. Hän kertoi kuinka ison osan töistään tekemättä jättävä projektipäällikkö oli paras meistä kaikista ja hänen suojattinsa. Hän oli kasvattamassa kyseisestä projektipäälliköstä manageria.

    Eräänä päivänä hän ilmoitti että kyseinen henkilö siirretän noin puolen vuoden kuluttua projektiin missä häneen ei kukaan saa olla yhteydessä. Huolestuneena sanoin managerille, että ongelmat olivat jatkuneet kyseisen miehen projektissa jo kaksi vuotta ja ne olivat vain pahentuneet viime aikoina. Nykyään projektin työntekijät eivät edes tienneet enää mitkä olivat heidän töitään. Asioita ei ollut missään kirjattuna ylös ja kaikki oli täysi kaaos. Vaadin että ennen kuin kyseinen henkilö siirretään pois tehtävistään, hänen tulee korjata virheensä ja nostaa projekti jaloilleen ja pois minun projektini selästä. Manageri lupasi hoitaa asian kuntoon. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut, niin kuin ei aikaisemminkaan. Puoli vuotta myöhemmin kyseinen projektipäällikkö siirrettiin toisiin hommiin ja hänen projektinsa romahti lopullisesti. Hän ei jättänyt jälkeensä mitään käyttökelpoisia dokumentteja projektistaan.

    Häntä seurasi pari kolme lyhytaikaista projektipäällikköä, jotka olivat ihan pihalla, luonnollisesti… koska heillä ei ollut mitään mahdollisuutta päästä projektiin sisään ilman mitään tietoja. Bisnesyksikön manageri kaatoi koko ongelman minun niskaani ja kävi minun kimppuuni käytävällä. Hän huusi ja reuhasi kuinka minun pitää tukea kyseinen projekti jaloilleen. Minä olin yli kahden vuoden raatamisen jälkeen jo aivan lopussa. Olin tehnyt hirveän pitkiä päiviä ja viikonloppuja töitä tehdäkseni omat työni ja ison osan tämän toisen projektin töitä. Minulla oli omia töitä jo aivan hirvittävän paljon, joten kaikki tämä ei budjetoitu työ meni ylitöiksi. Nyt tämä bisnesyksikön manageri sitten vaati että minun pitäisi tehdä vielä moninkertainen työ ja ottaa koko projekti harteilleni ja hoitaa projekti jaloilleen ja kouluttaa joku uusi ihminen tilalle projektipäälliköksi.

    Useampi ihminen näki hyökkäyksen, mutta kukaan ei tehnyt mitään minua auttaakseen. Päin vastoin, muutama työntekijä teki minusta valituksen että tuskani näkyy heille liian selvästi. Täytyy sanoa että sillä hetkellä tunsin oloni todella pahaksi.

    Kun sain bisnesyksikön managerin rauhoittumaan ja kuuntelemaan, selitin hänelle koko kuvion ja sanoin että minähän olen eskaloinut tätä ongelmaa jo kaksi vuotta. Lisäksi puoli vuotta sitten sanoin, että jos hän toteuttaa suunnitelmansa siitä että siirtää projektipäällikön toiseen salaiseen projektiin ja täysin tavoittamattomiin ilman että tämä siivoaa projektinsa, niin koko korttitalo kaatuu. Bisnesyksikön manageri oli hetken hiljaa ja totesi sitten: ”Jos tämä paljastuu, niin minähän näytän täysin idiootilta”.

    En silloin tajunnut minkä vihakampanjan hän aikoo aloittaa itseään suojellakseen, mutta se selvisi hyvin pian. Myös se selvisi miten valmiita ihmiset ovat lähtemään sellaiseen mukaan.

    Minut pakotettiin siis väkivalloin ottamaan entistä enemmän töitä. Istuin kyseisen projektin uuden projektipäällikön vieressä kaiket päivät. Väänsin hänelle rautalankaa projektista ja sen ongelmista. Kävin hänen suunnitelmansa lävitse sivu sivulta ja sanoin mitä pitää päivittää ja miten. Sanelin hänelle sähköpostitkin mitä hän asiakkaalle lähetti, koska hänellä ei ollut mistään mitään hajua. Kävin heidän budjettinsa lävitse ja pidin huolen että vuosia tekemättömät työt viimenkin sijoitettiin kyseiseen projektiin. Tein aivan kaiken… ja väsyin ja väsyin. Omat työt tein sitten yöllä ja viikonloppuisin. Olin täysin shokissa managerini fyysisestä päällekäymisestä. En tiennyt mihin suuntaan kääntyisin. Kyseisessä yrityksessä ei ollut HR-edustajia kuin yksi ja hän ei edes vastannut puhelimeen.

    Kun kyseinen projekti viimein seisoi omilla jaloillaan, en enää jaksanut ja jäin burn out -sairaslomalle. Olin ihan lopussa.

    Sairaslomani aikana bisnesyksikön manageri alkoi toimia. Hän kiersi koko yrityksen kaikki managerit ja projektipäälliköt ja selitti heille kuinka mitään ei ollut edes tapahtunut ja kuinka minä olin vain perheongelmien vuoksi seonnut. Minun sähköposteihini ei siis kannata edes vastata, eikä mikään mitä minä sanon ole totta. Uusi projektipäällikkö palkittiin minun työstäni ja siitä kuinka hän oli muka yksin nostanut pitkään vinossa olleen projektin jaloilleen.

    Työpaikkalääkärille ja työpsykologiin hän oli myös yhteydessä ja selitti samat asiat. Työpaikkalääkärin asenne minuun muuttui aivan täysin. Hän muuttui halveksuvaksi ja vihamieliseksi. Puhuin hänelle väkivallasta jota olin saanut kokea ja hän kielsi kaiken vihaisena.

    Yritin palata töihin ja ensimmäisenä minut istutettiin managerien huoneeseen. Minulle sanottiin että jos puhun kenellekään menneestä enää mitään, minulta otetaan kaikki työt pois. Minulle sanottiin että kukaan heistä ei aio tehdä mitään sen eteen että olin joutunut väkivallan kohteeksi. Uhkailu jatkui jonkun aikaa ja sain palata töihin. Jäin saman tien uudelleen sairaslomalle.

    Työpaikkalääkäri haukkui minut kuinka nyt noin pienestä suutun että vähän nyt jos väärin sanoo, niin heti minä olen kiihtynyt. Sain hänet pakotettua siihen että sain lähetteen psykiatrille. Minusta oli yritetty tehdä hullua ja yliherkkää työnantajan ja työpaikkalääkärin toimesta, joten halusin neutraalin mielipiteen.

    Selitin kaiken tapahtuneen psykiatrille ja hän istuin hetken hiljaa ja totesi. Minusta sinä olet terve ja älykäs nuori nainen, mutta on pakko kysyä: miksi olet töissä tuollaisessa paikassa? Hän lupasi kirjoittaa minulle sairaslomaa ihan niin pitkään kuin tarvitsen. Minun oli kuitenkin pakko palata töihin rahatilanteeni vuoksi. Asuntolaina painoi päälle ja sairaspäivärahalla ei pitkälle pötki.

    Töihinpaluuta edelsi keskustelu työpaikkalääkärin ja managerini kanssa. Manageri selitti työpaikkalääkärille kuinka mitään mitä olen sanonut ei ole ikinä tapahtunut ja kuinka minä vain ihan väen vängällä väsytän itseni. Minä olen sellainen henkilö, että minulla on vain taipumus väsyttää itseni. Lääkäri uskoi kaiken ja yhdessä he lyttäsivät minua parin tunnin session ajan. Istuin enimmäkseen hiljaa, koska tiesin että palatakseni töihin en voinut muuta kuin alistua.

    Kun palasin töihin, kaikki työni oli viety minulta pois. Minulle sanottiin että olen ongelmaihminen ja he eivät luottaa että kykenen yhteistyöhön muiden kanssa. Hain salassa töitä asiakkaan puolelta ja sainkin paikan satojen hakijoiden joukosta. Olin kuulemma ainoa hakija jota kaikki puolsivat. Kävin päivän pituisen psykologiset testit ja sain sieltäkin parhaan mahdollisen suosituksen. Omassa työpaikassani väkivalta jatkui. Minua lytättiin päivittäin ja isutettiin omalla paikallani ilman töitä. Esimiehelleni oli sanottu että he toivoivat minun irtisanoutuvan, joten mitään pitkäaikaista ei saa edes antaa. Istuin päivät ja surffasin netissä ilman mitään järkevää tekemistä. Suurin osa entisistä ystävistäni töissä oli käätänyt minulle selkänsä ja levitti minusta juoruja, että olen hullu ja minulla on perheongelmia ja mitä sun milloinkin. Kukaan ei puolustanut minua ja kaveruus minun kanssani olisi muutenkin varmaan ollut este urakehitykselle, koska johto oli tehnyt selväksi että minä olin sosiaalinen hylkiö yrityksessä.

    Sitten sain viimein allekirjoitettua uuden työsopimuksen työnantajani suuren asiakkaan kanssa ja kävin jättämässä irtisanoutumiseni. Aioin lähteä täysin hiljaisuudessa, mutta manageri sanoi että he mielellään haluaisivat tietää miksi lähden, joten kerroin sitten että miksi. Listasin lyhyesti kokemani väkivallan ja sanoin että on todella valitettavaa että tällaiset väkivaltaiset ihmiset ovat managerin positiossa kyseisessä yrityksessä. Lisäksi kerroin minne siirryn töihin.

    Minut siirrettiin heti lomalle ja myöhemmin kuulin, että bisnesyksikön manageri oli kauhusta kankeana heti singonnut uuden työnantajani luokse minua haukkumaan. Hän oli kutsunut uuden työnantajani golffaamaan ja siellä selitti ummet ja lammet siitä miten hirveä ihminen olen ja kuinka vaarannan yritysten yhteistyön.

    Kun aloitin työni, kyseinen manageri kävi reuhaamassa minulle, mutta teki siinä vain itsestään narrin. Hän oli täysin entisen työnantajani taskussa. Hän ja eräs toinen uuden työpaikkani managereista nauttivat avoimesti lahjuksista: matkoista lappiin, kalliista illallisista ja muista lahjoista. Entisen työnantajani bisnesyksikön johtaja olikin leuhottanut kuinka hänellä on taskussa asiakasyrityksen managereita ja kuinka hän vetelee heitä kuin pässiä narussa.

    Aloitin työni uudella työnantajalla. Tuli mainiosti toimeen työkaverieni ja managerini kanssa. Valitettavasti työtehtäväni tarkoittivat sitä että olin rajapinnassa entisiin työkavereihini ja he jatkoivat minuun kohdistuvaa väkivaltaa kaikin mahdollisin keinoin. Minuun kohdistui seuraavat kaksi vuotta aivan hirveä vihakamppanja. He haukkuivat minua ympäriinsä ja yrittivät lavastaa minua syylliseksi milloin mihinkin. Kaikki mahdolliset työt tuntuivat olevan minun velvollisuuteni tehdä heille valmiiksi ja tietysti niin että 100 prosenttia budjetista on kuitenkin heillä. Tämä oli tilanteenakin täysin sekopäinen, koska he tekivät töitä täysin eri organisaatiolle, mutta olivat silti sitä mieltä että minun kuuluu tehdä heille kaikki copy-pastevalmiiksi. Managerini kyllästyi näihin peleihin ja neuvotteli heidät palkanneen organisaation kanssa ison alueen heidän töistään meille. Ihan vain siksi että he eivät voisi jatkaa väkivaltaansa ainakaan samassa laajuudessa. Tämä jälkeen entinen managerini tulosti ja jakoi sairaslomiani tavallisille rivityöntekijöille. Tästä kuultuani lähetin heille jo juristin terveiset. Takaisin sain jotain sekavaa haistattelua siitä kuinka hänellä on oikeus jakaa sairaslomatietoni mihin haluaa.

    Suurelta osin vihakamppanja ei onnistunut ja sain työnantajani ylimmältä tasolta tukea. Eräs todella korkea manageri otti yhteyttä oman organisaationi ylimpään tahoon ja sanoi, että mitä tahansa tapahtuu, minua ei saa irtisanoa. Olin kuulemma ensimmäinen vuosiin joka sai järkeä kaaokseen minkä entinen työnantajani oli alueella luonut. Häirintä meni kuitenkin niin pahaksi että työkaverini tarjoutui vaihtamaan töitä kanssani että pääsen niitä idiootteja pakoon. Tämä tarjous kostautui hänelle, koska kostoksi nämä ihmiset kiusasivat työkaverini seitsemän kuukauden sairaslomalle.

    Sittemmin koko yrityksestä on päästy eroon. Tiesin jo asiakkaan palvelukseen siirtyessäni että näin tulee käymään ja että se on lopullinen tavoitteemme. Se vain vei joitain vuosia ennen kuin se voitiin laillisesti suorittaa juuri siitä syystä minkä alussa mainitsin. He omistivat bisneksen. Eräät yritykselliset muutokset kuitenkin avasivat tämän sopimuksen ja heidät pystyi viimeinkin heittämään korvalleen ulos ja pois kiusaamasta ja panettelemasta ihmisiä.

    Kadun vain yhtä asiaa. Sitä että en jaksanut lähteä viemään näitä ihmisiä oikeuteen. He olisivat ansainneet virallisen rangaistuksen!

  6. Olen työskennellyt kolme viikkoa vuokratyöläisenä eräässä firmassa. Evästauoilla kollegat naureskelivat perjantaina palkan pienuudestani kiertoteitse. Kertoivat euromäärän oikein. Kerroin viikko sitten pomolle ja toiselle työkaverille palkkani noin, kun pomo sitä kysyi. Viikkoa aiemmin piikittelivät facebookissa olevaa kuvaani. Perjantaina iltapäivällä evästauolla hörppäsin eväsmehupullosta. Ehdin käyttää pulloa huulillani, ja nielaista pienen määrän. Maistui tosi pahalle. Olivat varmaan laittaneet jotain ylimääräista mehun sekaan. Seurasin samalla heidän ilmeitään. Hymyilivät toisilleen ivallisesti vilkuillen, ja pidättivät samalla naurua. En uskaltanut juoda enempää.
    Viikko sitten yksi heistä sanoi, että ollaan me julmia. Nyt taidan ymärtää osittain mitä hän tarkoitti.
    Viikonloppuna mietin ratkaisua tilanteeseen. Minun on alettava juomaan vain kaupasta ostetuista avaamattomista juomapulloista. Eväät on oltava suljetuissa muovipakkauksissa.
    On laitettava repun vetoketjuun pieni lukko, tai pidettävä eväsreppua sosiaalitilan vaatekaapissa, jonne laitan lukon.

    Melko julmia kavereita, mutta eivät minua lannista. Aion istua samassa pöydässä, enkä aio vastata pahaan pahalla.

    • Minut savustettiin…keinoja ei kaihdettu.Kirjoituksesi ”evästerroristeista” sai minut kauhistumaan.Epäilin samaa tapahtuneen minulle mutta ajattelin ettei sellaista kukaan voi toisille tehdä….ilmeisesti kaikki on mahdollista.

  7. Olen ollut työpaikkakiusattu esimieheni taholta jo vuosia, siitä on puhuttu hänen esimiehensä kanssa, joka auttoi jonkun aikaa, mutta ei enää. Koen jatkuvasti miten minua kohdellaan aliarvoisesti. Olen vakituisessa työsuhteessa, kuitenkin siainen joka osaa mielistellä tälle pomolle, pääsee koulutuksiin, mutta minä en. Työyhteisössä on mennyt huonosti koko ajan kun tämä pomo on ollut virassaan, hänellä on aina niitä jotka osaa mielistellä ja joille hän mielistelee ja kertoo toisten työntekiöiden asioita ja levittää niitä. Kuitenkaan näihin ei puututa kunnolla ja hän saa jatkaa virassaan. Olen itse jo sen ikäinen etten voi niin vain lähteä uutta työtä etsimään. Haluaisin jatkaa työssäni josta pidän, mutta jaksanko koko ajan taistella oikeuksieni puolesta ja tämä tuntuu niin turhauttavalta, jatkuva taisteleminen, saisi vain tehdä työtään rauhassa.

  8. Hei!
    minua kohtasi esimiehen kiusaaminen.
    olin alainen ja esimies ja sen alainen minua hiukan ylempi eli minun ja varsinaisen esimieheni välissä oleva henkilö pomo kuitenkin. joka nostetin samalta tasolta kuin minä itse.
    kiusaaminen , alistaminen , painostaminen ,kytääminen ei luotettu, minusta ei ollut mihinkään en osannut mitään, vaikka olin ainut koulutettu työ kokemusta reilustui yli 10v:tta tosin olin ainut nainen pienessä työ porukassa

    • Sama tilanne itselläni. Vaikka kiusaamisen aloitti ns. pikkupomo niin kiusaamista ovat tukeneet ja siten siihen ovat osallistuneet ylemmätkin esimiehet. Olen nyt päättänyt viedä asian eteenpäin ja saada pisteen kaikelle tälle, mutta pelkään että esimiehet pelastaakseen oman nahkansa tulevat keksimään vielä vaikka mitä. Onneksi minulla on kiusaamisesta todisteita, mutta saa nähdä tuleeko se riittämään. Pelottaa jo valmiiksi. Mutta siitä huolimatta en aio olla enää hiljaa.

  9. Olen sen jo kokenut ettei työterveyshuollosta saa apua tälläisiin asioihin, vaikka esimies tekis mitä, pidetään palaveri, palaverin perään, mutta jos esimies on sujuva valehtelia, niin viimekädessä pomot ja työterveys on pomon puolella, Kyllähän pomokin on joutunut puhutteluun, mutta kun se kiusaaminen jatkuu….ja hänellähän on niitä puoltajia joille hän kertoo toisten työntekiäiden asiat. Järkytyksenä eräs työntekiä sanoi kuulleensa pomolta, miten toinen työntekiä oli saanut vakavan varoituksen melkein oli sanottu irti, ja tälläista esimiestä pitäisi kunnioittaa ja häneen pitäisi pystyvä vieläpä luottamaan. Vaikka asia jota hän levittää ei koskisi minua, niin karvat nousee pystyyn kaikkien työkavereiden puolesta.

  10. Se mitä ihmettelen, miten minun kiusaaja aina on saanut mukaansa muita ihmisiä, minulle täysin vieraita, joiden kanssa en ole edes koskaan työskennellyt.

    Itse en lähde kenekään mustamaalaamiseen mukaan, vaan yritän rauhoittaa tilanteen.

    Anita Hirvonen on tehnyt hyvän iskelmän; Usko puolet siitä mitä näet , älä mitään mitä kuulet…

    Olen sanonut työpaikallani, että ei se henkilö ole tyhmä, joka juttuja levittää, vaan se on tyhmä joka niitä uskoo ja niiden perusteelta toimii.

    • Pahinta on, että esimiehet antavat kiusaajien manipuloida tilannetta ja tuntuvat uskovan mitä tahansa selvittämättä totuutta. Näin ainakin omalla työpaikallani tapahtuu.

      • Kun olet vienyt asiaa hoitoon eteenpäin olet tehnyt fiksusti. Kyllä varmasti totuus tulee ilmi ja manipuloija saa ansionsa mukaan. Tsemppiä ja jaksamista.

  11. Työskentelen yksityisessä hoivakodissa ja toimin luottamusmiehenä ja ikää alle 30 vuotta ja työsuhde nykyisellä työnantajalla kestänyt alle vuoden..
    Kun olen viime aikoina alkanut ajaa muutamia räikeitä työlainrikkomisia ja tes:n tulkintoja eteenpäin liiton kanssa, minua on alettu syyllistää työilmapiirin huonontamisesta, nipottamisesta tms.
    Myöskin osa ”omista”(liittoon kuuluvat työntekijät) on kääntänyt kelkkansa,eikä heitä kiinnosta omat oikeudet(ihmettelen miksi edes kuuluu liittoon, jos ei halua pitää oikeuksistaan huolta tiukan paikan tullen).

    Ylitöiden maksamatta jättämisestä huomautin työnantajalle, joka totesi sen olevan nipottamista ja hankitaan kellokortit samantien samoin myöskin totesi, että on olemassa muitakin työpaikkoja. Ei ole kuulema muiden edun mukaista alkaa nipottaa jonkun ihmisen 15 min ylityöstä. Työnantaja on tehnyt palavereissa harvinaisen selväksi,että minun pitäisi olla puuttumatta asioihin, vaihtaa työpaikkaa, koska minun vikani on kaikki.

    Samoin myöskin, kun haluaisin purkaa omalta osaltani paikallisen sopimuksen pitkistä työpäivistä, minun ei anneta sitä tehdä. Kiristetään muiden edulla. Eli jos yksi ei tee pitkiä päiviä, ei tee kukaan muukaan ja sitten on todella raskasta töissä jne jne. Vaikka olen käynyt lääkärissä ja ilmaissut,ettei terveyteni kestä niitä, niin montaa kappaletta kuin on sovittu.
    Myöskin työsopimuksessa ja vuorolisien maksamisessa on selvä tulkintavirhe, jonka ansioista tulemme saamaan ilmeisimmin palkkasaatavia työnantajalta. Kyse kuitenkin tuhansista euroista ja tämäkin on osan työntekijöiden mielestä nipotusta ja pilkunviilaamista.
    Itse aioin katsoa tämän näytöksen kyllä loppuun ja saada rahani, koska en tee ilmaista työtä. Juuri tälläisiä asioita varten kuulutaan liittoon, mutta jotkut eivät ymmärrä omaa etuaan…

    Olen antanut näistä tesin ja lain tulkintavirheistä tiedotteen liiton jäsenille ja kas kummaa, pidetäänkin kokous ja käsitellään asiaa, kun en itse ole töissä.
    Hyvin ikävällä tavalla osa työntekijöistä oli hyökännyt sanallisesti varaluottamusmiehen kimppuun ja tehnyt selväksi,että asiat ovat alkaneet mennä huonosti sen jälkeen, kun on saatu luottamusmies tänne, kun kaivellaan kaikki pienetkin asiat. Myöskään kukaan takanani seisova työntekijä ei ollut saanut suunvuoroa ko.kokouksessa.

    Huonompi puoli tässä on se,että lähiesimies ei puolusta meitä hyökkäyksen kohteena olijoita, koska hänen sukulaisensa ovat näitä hyökkääjiä ja hän on heidän puolellaan, vaikka pitäisi tuollaiseen epäasialliseen käytökseen puuttua heti, varsinkin kun on paikalla tilanteessa. Kuitenkin esimies korostaa koko ajan,että pitää ymmärtää erilaisuutta. Mutta missä vaiheessa erilaisuuden ymmärtäminen kohta meidät ” huonot ihmiset”?.
    Minun pitää siis ymmärtää, että yhteisen edun vuoksi minun pitää tehdä pitkiä päiviä, mutta en saa sanoa omaa mielipidettäni, koska se on väärä mielipide ja sitä ei hyväksytä, minun pitää vain hyväksyä heidän erilaisuuttaan.

    Työmotivaatio on aika lopussa meillä ay-aktiiveilla, koska ollaan varmasti ”mustalla listalla” ja tuntuu,että etsitään seuraavaa syytä päästä huutamaan ja mahdollisesti siirtämään toisiin tehtäviin työilmapiirin ”parantamiseksi”, jotta voidaan taas elää kuin pellossa.

  12. Kiusaaminen alkoi, kun uusi esimies tuli työyhteisöön. Esimiehen käytös oli täysin epäasiallista. Hän oli aamusta lähtien jatkuvassa ”raivotilassa”. Hän ei tervehtinyt, jatkuvaa huutamista, kiroilua, ammattitaidon nollaamista, henkilökohtaisuuksiin menemistä jne. myös asiakkaiden kuullen. Tyypillisiä tokaisuja olivat ”oottekste niin saatanan tyhmiä, ettei teidän kaaliin mee mikään”, ” niin ammattiatidostahan tässä on kysymys, kun sitä ei oo, roiskitaan mitä sattuu”, Työpäivän lopussa kuulimme usein, ettemme olleet tehneet mitään, kun näytimme päivän tilastolistaa, niin saimme kuulla ”ette te noita oo tehneet, ootte panneet noi omasta päästänne”. ( Ylemmältä taholta olimme saaneet aikaisemmin tunnustusta, että meillä oli alueen paras taso, nyt olimme yht´äkkiä ammattitaidottomia). Hän panttasia tietoa tokaisemmalla asialliseen kysymykseen ” mitä helvettiä se sulle kuuluu”. Hän valehteli ja kertoili perättömiä juttuja.

    Veimme asian heti alkuun lähimmille esimiehillemme, meillä oli eri esimiehet kiusaajan kanssa eri ammattiryhmästä johtuen.
    Kun asia vietiin toistamiseen kiusaajan esimiehelle, hän otti asian puheeksi kiusaajan kanssa, seurasi hirveä hulabaloo ja haukkumisryöppy. Työterveyslääkärin kommentti tilanteeseen oli, tiedän että tilanne on näin, mutta kysymyksessä on tärkeä virka, jonkavuoksi siihen on vaikea puuttua, hän voi suuttua ja lähteä pois, jos tilanteeseen puututaan kovalla kädellä. Pyysimme työnohjausta, joka evättiin, koska kiusaaja kieltäytyi siitä.

    Tilanteesta teki ikävän kannaltani myös se, että työparini jäi työkyvyttömyyseläkkeelle ja seuraaja pakeni tilannetta. Hän ei uskaltanut julkisesti seistä asian takana, vaikka olikin samaa mieltä ja kärsi asiasta. Kiusaamisen alkamisesta 8 vuoden kuluttua pidettiin palaveri, jossa asiaa käsiteltiin ja, johon meidän piti esittää kirjallinen selvitys tilanteesta. Selvitykset luetiin siellä. Kiusaaja ei antanut omaansa , oli kuulemma niin paljon kirjoitusvirheitä tehty konekirjoituksessa!!!! Palatessamme palaverista työparini sanoi, että sanoit juuri niinkuin asia on. Hänen kirjelmässään oli, ettei hänellä ole mitään ongelmia ja viihtyy työpaikassaan. Minulle hän oli sanonut muutamaa päivää aikaisemmin, että on ihan kamalaa tulla töihin aamulla, viikonloppujenkaan jälkeen ei palaudu ja oksettaa, kun joutuu näkemään tätä kiusaajaa. Hän kärsi myös tilanteesta, eikä omien sanojensa mukaan kehdannut kotonakaan kertoa, kuinka kamalaa meillä töissä oli. Oli takinkääntäjä ja raukkamainen pakenija.

    Tilanteeseen puututtiin lopulta kutsumalla ulkopuolinen työnohjaaja. Minulle varatusta ajasta työnohjaajan kanssa suurin osa ajasta meni siihen, että työnohjaja kyseli eri henkilöiden asemat ja toimenkuvat yms. ja kirjoitti käsin asiat ylös, joten mielipiteilleni ja kokemalleni ei jäänyt juurikaan aikaa. Työparini esitti, ettei hänellä ole mitään ongelmia, minkä luultavasti työnohjaaja uskoi. Kiusaaja narsistisena ja etevänä manipuloijana ja tärkeän asemansa turvin sai loppulausunnon perusteella käsityksensä perille.

    Työsuojelujaosto otti myös kantaa ja kaikkien näiden jälkeen todettiin, että kysymyksessä on vakava ja pitkään jatkunut kiusaaminen, jonka on loputtava välittömästi. Ei mitään vaikutusta, mikä olikin arvattavissa. Tilannetta kesti kaikkiaan 15 vuotta ja se loppui kiusaajan jäädessä eläkkeelle. Nämä 15 vuotta vaikutti ainakin 30:ltä vuodelta. Omaa jaksamistani yritin auttaa olemalla opintovapaalla ja jakamalla virkaani useampaan otteeseen, millä oli huomattavia taloudellisia vaikutuksia ja vaikutti myös eläkkeeni suuruuteeni huomattavasti. Työpaikanvaihto ei ollut mahdollista työpaikkojen saamisen vaikeuden vuoksi alalla ja oman ikänikin vuoksi.

    Tämän kaiken mielestäni mahdollisti huono johtajuus. Kiusaajan virka ei kuitenkaan ollut niin ihmeellinen, muualla vastaaviin ja tärkeämpiin kyllä puututtiin huolimatta julkisesta kohusta.
    Näin toimittiin terveydenhuollossa.

  13. 20.9.2009
    Jouduin jäämään työpaikkakiusaamisen takia varhennetulle vanhuuseläkkeelle X:n kaupungin Xosastolta. Kiusaaminen alkoi siitä, että eräs ihan fiksunoloinen ja mukavakin työtoverini, X X sai jostakin päähänsä ajatuksen, että minua pidettiin työyhteisössä häntä itseään älykkäämpänä ja tietävämpänä. Hän pelkäsi, että minua tämän takia suosittaisiin. Hän taisi olla ainoa, joka näin ajatteli.

    Hän alkoi tuntea patologista tarvetta tämän virheellisen näkemyksen korjaamiseen. Kiusaajani itsetunto taisi olla olematon. Saadakseen minut näyttämään työyhteisössä itseään tyhmemmältä, hän alkoi systemaattisesti mitätöidä minua, pienellä, ovelalla pilkanteolla, pahanpuhumisella, vähättelyllä ja juoruilulla. Hänen päämääränsä oli saattaa moraalini, älyni ja koko elämäntapani arveluttavaan valoon. Kahvitauoilla, saman pöydän ääressä, hän saattoi istua vastapäätäni katsomatta minua kertaakaan. Hänen katseensa hyppäsi aina ylitseni. Kukaan muu ei sitä huomannut, mutta se saattoi vaikuttaa työtovereihini epäsuorasti. Hän puhui ohitseni ikäänkuin olisin ollut pelkkää ilmaa. Hän kierteli huoneesta toiseen puhuen ensin niitä näitä, lopulta päätyen vähättelemään ja mollamaan minua. Hän teki sen niin ovelasti, ettei sitä juuri kukaan työtoverini tajunnut.

    Kiusaaja-X soluttautui osastopäällikön lounasporukkaan ja alkoi manipuloida tätä. Niinpä en koskaan saanut palkankorotusta, joka olisi minulle kuulunut. Lopulta tuntui, että kiusaajani johti koko osastoa. Hyväuskoinen ja naiivi, täysin vailla psykologista silmää oleva osastopäällikkömme turvautui alituiseen X:n neuvoihin ja kuunteli hänen mielipiteitään alaisista.

    Onneksi kiusaaja pääsi mukavasti nousemaan työpaikan hierarkiassa. Se paransi hänen olematonta itsetuntoaan. Hän käytti ovelaa taktiikkaa, puolusti niitä, jotka eivät olleet hänen tiellään ja vähätteli niitä, jotka näki tavalla tai toisella uhkaavan omaa asemaansa. Hänestä saattoi saada sen kuvan, että hän oli maanhiljaisten puolustaja. Itse asiassa hän käytti heitä vain hyväkseen saadakseen kiertoteitse vahingoitettua kateutensa kohteita. Kiusaamisen kohteeksi joutuminen oli minulle uusi kokemus. Minua ei ole kiusattu koulussa eikä muissa työyhteisöissä.

    Yritin muutaman kerran puhua asiasta esimiehelleni, turhaan. Hän ei tehnyt asian hyväksi yhtään mitään.

    Minun lisäkseni hänellä oli toinenkin kiusaamisen kohde, jota kadehtia. Itse asiassa jokainen, jonka hän pelkäsi saavan suosiota itsensä ohi, oli vaaravyöhykkeessä tulla jatkuvan ja pakkomielteenomaisen vähättelyn ja pilkan kohteeksi. Aluksi kiusaaja yritti tulla minullekin tätä työtoveriani vähättelemään. Sanoin, että olen eri mieltä ja etten ole kiinnostunut moisista jutuista. Sen seurauksena jouduin entistä pahemmin kiusaajan hampaisiin.
    Ilmapiiri muuttui lopulta niin ikäväksi osastolla, että katsoin oman mielenterveyteni vuoksi paremmaksi lähteä. Kiusaajani on yhä töissä X:n kaupungin Xosastolla. Hän on todennäköisesti löytänyt uusia syitä ja kohteita kateuteen ja jatkaa kiusaamistaan. Mihin se heikko itsetunto olisi hävinnyt. Jos olisi ollut mahdollista olisin ohjannut tämän kiusaajan psykiatrille. Olen varma, että hänen ei tälläkään hetkellä ole hyvä olla. Kateus taitaa muistuttaa helvetin tulta. Itse nautin jokaisesta päivästä, jonka olen saanut viettää kiusaajan ulottumattomissa. Irtiotto vaati pesäeron tekemisen työyhteisööni, myös niihin työtovereihini, joista pidin kovasti.

  14. Olen toiminut asikassihteerinä 11 vuotta. Esinaisellani täytyy olla aina, jota kohdella kaltoin. yhden varoituksen hän on saanut, mutta ei kykene muuttamaan itseään. Minun kiusaamiseni alkoi vuoden 2010 loppupuolella. Huutamista, syyttelyä, vähättelyä, mitätöintiä jne. Jäin sairauslomalle, koska en uskaltanut mennä työpaikalle enää.
    Yhteyttä otin yt-valtuutettuun ja työterveyshuoltoon kesällä 2011. Aikaisemmin voimani eivät riittäneet. Käytiin sitten työterveyshuollossa neuvotteluja marraskuussa työhönpaluuni johdosta. Palasin töihin 2012 alusta ensin 3 kuukautta osasairauspäivärahalla ja sen jälkeen kokoaikatyöhön. Neuvottelussa luvattiin tietenkin yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista.
    Rauhaisan rinnakkainelon ihanuutta kesti peräti 10 työpäivää, kun esinainen hermostui minulle mitättömästä asiasta. Sitten alkoi minun syrjäyttämiseni, perättömien tietojen levittely ja pahat katseet jne.. Otin yhteyttä hänen esimieheensä ja työterveyshuoltoon, mutta mikään ei etene. Hän osaa valehdella niin sujuvasti asiat hänelle parhain päin.
    Työterveyshuollossa ”leikitään” asioilla. Esimies on levitellyt perättömiä juttuja sinne, että persoonallisuuteni on muuttunut, minua pelätään töissä. Työkaverit ovat minun puolellani (enemmistö). Viime käynnilläni minua ripitettiin juuri näistä asioista, mutta todellisesta ongelmasta ei mainittu lainkaan. Painostettiin jopa jäämään sairauslomalle. Juttu oli kylläkin liian läpinäkyvä, että olisin suostunut (ehdotuksen teki työterveyshoitaja).Olen tehnyt tutkintapyynnön työsuojelupiiriin ja ehkä olen ensimmäinen tapaus, jossa moni hänen esimiehistään sekä työterveyshuolto ovat laiminlyöneet työsuojelurikkomuksen valvontaa. Mielenkiinnolla odotan, mitä seuraavaksi yritetään. Tai oikeastaan tiedänkin, yhteispalaveria psykiatrin kanssa.

  15. Olen aika erikoinen tapaus verrattuna kaikkiin näihin mitä olen lukenut. Olen nimittäin esimies ja koen itseni työpaikkakiusatuksi. Olen työskennellyt samassa työpaikassa 14 vuotta, samoin on minun mieheni. Jouduin, en siis halunnut aikanaan esimieheksi, koska nainen joka alunperin oli virkaan hakenut ja valittu kesti tätä työtä vain vuoden, jonka jälkeen johtaja kysyi minua hänen tilalleen. Nyt kun tätä alan kirjoittamaan tulee mieleeni muutamia ahaa elämyksiä. Työskentelen siis hotelli.-ravintolassa ja tuohon aikaan kun minusta tuli esimies,töissä oli myös muutamia sellaisia ihmisiä joilla tähän tehtävään olisi ollut ihan koulutus, minulla siis ei ole. Ehkä tämän johdosta minun asemaani ja tekemisiäni sekä päätöksiäni on aina kritisoitu ja arvosteltu rankalla kädellä. Olen usein vastatusten muiden kanssa, koska koen tekeväni omat työni hyvin ( teen myös koko ajan suoritusvuoroja ja hoitelen näitä esimieshommia kaiken muun keskellä ) ja jos itse yritän tehdä kaiken asiakkiden kannalta parhain päin , niin vaadin myös samaa muiltakin. Pidän siitä että asiat , tavarat ja ravintolamme yleisilme on kokoajan siisti ja hyvin hoidettu, sitä ei muut siedä.

    Koen olevani kaikkien silmätikkuna ja yleisenä syntipukkina kaikkiin riitoihin , vaikka itse en edes ole riitoja aloittanut. Jos selvittelen jotain sotkua jonkun kanssa , muut kiusaajat odottavat hykerrellen taustalla, milloin pääsevät iskemään, yleensä minä alistun jatkuvaan kiusaamiseen ja johtajan haukkuihin, yksin en voi enkä jaksa jatkuvasti puolustella itseäni, tosin ainut tuki ja turva töissä on ollut mieheni. Ilman häntä olisin jo monta kertaa sanonut itseni irti, mutta nyt tuntuu että tulen tuossa paikassa hulluksi.

    Äitini sairastui syöpään 1,5 vuotta sitten, hän kuoli tammikuussa 2011, se oli todella kova paikka minulle. Työntekijöillämme oli juuri tuona tammikuun iltana aikomus lähteä lähellä olevaan paikkaan viettämään pikkujouluja. Mieheni oli sinä iltana yksin vuorossa ja minä äitini luona sairaalassa.Kaikki jotka sinnepikkujouluihin olivat menossa olivat kokoontuneet ravintolaan ottamaan lähtödrinkkejä. Muut olivat saaneet tietää äitini tekevän kuolemaa, mutta kukaan ei ollut kysynyt mieheltäni olisiko hän halunnut lähteä tuekseni sairaalaan. Kokkimme oli sitten soittanut yhdelle työntekijälle joka oli ollut jo aamun töissä ja pyytänyt häntä takaisin töihin, olin silloin juuri ilmoittanut miehelleni äitini kuolleen, ei ehtinyt hän hyvästelemään äitini, minä onneksi sain pitää äitiä kädestä kiinni viimeiseen asti.

    Sitten sairastui mieheni vanhemmat, molemmille tuli alzhaimer, he pärjäsivät aikansa kodinhoitajien ja ruokapalvelun avulla ommassa kodisaan, mutta lopulta viime syksynä hänen isänsä oli pakko sijoitta jatkuvien karkailujen takia laitokseen. Ei mennyt kuin vuosi ätini kuolemasta, niin anoppini sairastui syöpään ja kuoli kahden viikon ja kolmen päivän päästä saatuamme diaknoosin.Elämämme oli tosi rankkaa, mutta työ”kavereilta” ei juurikaan armoa saanut. Järjestelimme hautajaisia ja kaiken vapaa-ajan käytimme heidän talonsa tyhjentämiseen ja apen luona käymisiin ( appi oli 74 kilometrin päässä meistä ) Appeni oli edellen hoitolaitoksessa odottamassa lopullista sijoitusta. Välillä hän pääsikin parempaan paikkaan, mutta joutui kuitenkin palamaan alkuperäiseen hoitolaitokseen. Kesäkuussa vihdoin tuli ilmoitus , että hänelle on nyt löytynyt dementiaosastolta paikka. Hän kerkesi olla ko,paikassa reilun viikon kun hänelle tuli keuhokuume, 7 päivän päästä tuli hoitolaitoksesta soitto että hän on menehtynyt. Anopin ja apen kuolemien välissä on nyt siis vain puolivuotta 🙁

    Mitäpä sitten tekee tämä työ”kaveri ” porukka kun yritän soitella jotain vapaalla olevia
    tuuraamaan miestäni. Tyly viesti ” olemme suunnitelleet muuta menoa viikonlopulle, surunvalittelumme. En voinut uskoa että taas jälleen tällaisessa tilanteessa tehdään näin !
    Kyseessä oli paikkakuntamma ainut ja suurin tapahtuma. Hotelliimme tulisi paljon asikkaita, ruokailuja oli tilattu yli sadalle ihmiselle, konserttien väliaika kahvituksia ja jne.

    Olin siis töissä tuon viikonlopun 3 nuoren kesätyöntekijän ja uuden johtajan kanssa, kellään heistä ei ollut mitään käsitystä tuon viikolopun tapahtumista. Tein siis tuplavuoroja, juoksin kuin aropupu ja pidin kaikki narut halussa. Perjantai ilta meni kuitenkin onneksi todella hyvin, siitä suuri kiitos niille 3 kesätyöntekijälle. Lauantaina olin yksin aamuntöissä, hoidin aamupalan ( kokki tuli töihin klo.9 ), siivosin salia, hoidin hotellin vastaanoton, järjestelin hääparin aamupala kärryn ja kaiken YKSIN. Kävin lauantaina sitten välillä 2 tuntia kotona ja menin illaksi takaisin töihin, koska siellä oli siis nämä 3 kesätyöntekijää ja iso kahvitarjoilu tilaisuus tulossa. Yllätys oli melkomoinen kun palasin työpaikalle, tämä toinen jolla oli muita suunnitelmia viikonlopuksi, istuikin ravintolamme baarissa pitämässä ylettömän hauskaa. Katselin heidä hauskanpitoaan aikani kaiken kiireen keskellä kunnes tulin siihen pisteeseen että lopetin heidän seurueeltaan tarjoilun.Työntekijä huuteli baarista että olikohan tuo nyt ravintolapäälliköltä asiallista käytöstä, kysyin häneltä samoin. Seurue sitten lähti ja mukana ollut toinen mies huuteli mennessään että toivottavasti ei ikinä tavata. Kiittelin ja toivotin samoin.

    Seuraavana päivänä tämä episodi tietenkin oli levinnyt facebookki kirjoittelun avulla jo kaikkien tietoon. Yksi pahimmista kiusaajistani on työpaikalla työskentelevä yövahti, hän on aina puukottamassa minua selkään tilaisuuden saatuaan, niin siis nytkin.

    Nyt olen siinä tilanteessa että kaikki panokset on annettu, en jaksa enää, vaikka mieheni taas yrittää tsempata ja auttaa. Tänään sitten johtajan kanssa juttelimme tilanteesta ja hän näytti seurueelta tulleen valituksen. En voinut muuta kuin myöntää tapahtuneen ja kerroin että v######tus oli niin suuri. Sanoin hänelle että en halua enää olla tässä esimiehenä, joku muu hoitakoon tämän koiran viran. Olen käyttänyt vuoden nukahtamislääkkeitä, mahakipuun on myös päivittäinen lääkitys, verenpaineet on tämän tästä korkealla ja olen siitä usein seurannassa, myös alkava tyypin diapetes odottaa nurkan takana. En tiedä onko tämä soopa kaiken arvoista , menetänkö terveyden vai yritänkö edelleen jatkaa töitäni.

    Tilanne on mennyt entistä huonomaksi, entinen johtaja jäi eläkkeelle ja hän myi hotelli-ravintolan vaimonsa pojalle, jolla ei ole mitään käsitystä hotelleista, ravintoloista eikä mistään mikä tähän työhön liittyy.
    Olen häntä yrittänyt opettaa syyskuusta lähtien talon tavoille ja kaiken kiireen ja kiusaamisen keskellä se on todella kysynyt hermoja.

  16. En nyt tiedä voiko tätä luokitella työpaikkakiusaamiseksi mutta jotenkin siltä se tuntuu. Olen hoitovapaalla johtavasta asemasta ja työssä on minulla sijainen koko hoitovapaan ajan. Alussa hän soitteli minulle kotiin ja minä neuvoin tilanteissa kiltisti. Oltuani reilun vuoden poissa työstä törmäsin puolituttuun kaupungilla ja hän kyseli kuulumiset. Hetken päästä hän tiedusteli mihin meinaan palata,kun tämä XX nyt on sitten esimiehenä, minä ihmeissäni että vanhaan työhöni esimiehenä tietenkin.
    Tämän jälkeen olen ollut muutamissa vastaavissa tilanteissa,missä on kyselty mihin menen töihin kun tämä tuuraajani on nyt minun hommissani. Hän itse ilmeisesti on kertonut asian olevan näin. Kun poikkean työmaalleni hän on ihan pokkana ja esittää ystävää…. On tässä mennyt muutamat yöunet näitä työkuvioita miettiessä… nauti siinä nyt lapsesta ja hoitovapaasta :/

  17. No, tämä ainakin on työpaikkakiusaamista, siis asianosaisen näkökulmasta.

    Homma alkoi sairastelulla ja tosi pitkillä sairauslomilla, jotka johtivat Työkyvyttömyyseläkkeen hakuun.
    Eläkkeistä vastaava taho ei tehnyt päätöstä ajallaan ( ei Kela ), vaan palasin takaisin työnantajani maksamalle sairauslomalle, siis Kelan päivärahakauden loputtua (300 pv.).

    Noin 1,5 kk. tästä jo maksettu sairausajan ”palkkani” pyydettiin takaisin pankista, joka maksoikin palkan takaisin ja vielä minun allekirjoittamanani. En tosin sitä tiennyt, kuin vasta myöhemmin tiliotteesta ja pankista kysyessäni. En maksusit allekirjoittanut.
    Maksu tuli kyllä myöhemmin, mutta ei koskaan ole selvinnyt miksi näin tehtiin ja kuka teki. Liittyi ilm. eläkehommiin ja työnantajan maksuihin.

    Eläkeratkaisu tuli Kelan maksun loputtua liki 3 kk. jälkeen. No tietysti hylky, ettehän muuta luulleetkaan.

    Tästä alkoi vauhti kiihtyä ja minut aiottiin laittaa töihin kesken sairauslomani, koska eläkehylky oli tullut. Kuntoutustukea / työkyvyttömyyseläkettä oli haettu jo puoli vuotta aiemmin.
    Pomo ei tohtinut kuitenkaan töihin laittaa, koska keskustelussa oli mukana kaksi lääkäriä, joista toinen oli senhetkisen sairauslomani hiljattain todennut ja kirjoittanut.
    Kuitenkin ennen sairauslomani loppumista minut pakotettiin töihin sairauslomalta, nyt kuitenkin työkokeilun nimikkeellä ja eri töihin mitä olin tehnyt.
    Minkäämlaisia terveystarkastuksia ei tehty, vaikka olin ollut sairauslomalla liki 16kk.
    Koeaika 3 kk., vaikka olin ollut hieman auki 30 v. työsuhteessa saman työnantajan kanssa.
    Työkokeilu oli vahvasti sanktioitu. Eläkefirmaa eikä Työterveyshuoltoa tms. ollut työkokeilussa mukana. Työkokeilu oli yksin työnantajan järjestämä.
    Mitään muuta mahdollisuutta pitää työsuhde ei ollut kuin menä töihin ja siinä sinnitellä.

    Siinä sitten roikuttiin mukana, kunnes tuli loppu. Sairauksien ja niiden hoitoon käyttämäni lääkityksen kanssa tuli kaikenlaisia ongelmia ja lopulta taas pitkä sairausloma.
    Sairausloman aikana oli taas palavereita ja muuta toimintaa, mm. työsuhteen purkuselvitys aloitettiin.
    Lopulta taas tuli töihin pakottaminen, nyt tosin senhetkisen sairausloman jälkeen, näin estäen uuden sairausloman hakeminen.
    Eikä taaskaan terveystarkastusta, vaan ainoastaan työterveyslääkärin palaveritoteamus, jonka perusteella pidettiin työkykyisenä. ”Työkokeiluun ei ole terveydellistä estettä”.
    Tämä työkokeilu olikin jo 6 kk.n mittainen, sekä kerrasta poikki sanktioin. Ei siis vanhoja sairauksia ja työkokeilun pitää onnistua tai työsuhde katkaistaan heti. Kokeilu oli jälleen yksin työnantajan, eikä muiden tekemä.
    Sain jopa 2 pv. työnjohtokoulutusta , jotta voitiin pitää ”erittäin” vastuullisena tehtävänä ja puhua luottamuspulasta.

    Työsuhde purettiin reilun kahden kk.n kuluttua työkokeilun alkamisesta luottamuspulaan ym. vedoten, työnantajan toimesta.

    Ennen työkokeiluihin pakottamisia ei ollut, kuin sairaudet ja sairauslomat. Kaikki muu on tullut töihin pakottamisen jälkeen.

    Ehkä osasyynä tilanteen kehittymiselle on se, että Eläkefirman ja työnantajan ylilääkärinä hääri sama mies. Todettu toki myöhemmin esteelliseksi hoitamaan eläkeasioitani yms. oikeusasteessa.

    Asian käsittely on kyllä vieläkin työk.elääkken osalta kesken, jo yli 5 v., ja jatkuu vielä ainakin ???

    Tässä asiassa on hyvä asia, jos niitä on, niin liki kaikki on asiapapereista todettavissa ja siten pysyvät tallessa vaikka muisti alkaisi ajan saatossa pätkiäkkin.

    Sain kokea miltä tuntuu, kun työnantaja ja eläkefirma oikein porukalla käy päälle.

    Ensimmäisen työkokeilun alussa, n. parin viikon jälkeen, tuli kuntoutustutkimusten tulokset ja arviot sekä lääkärin yhteenveto. Sitäkin kautta olin työkyvytön töihinpakottamisen aikana.
    Näistä ei työnantaja piitannut mitään, vaikka tutkimus oli kyllä hyvin tiedossa ja sen tulopäiväkin tiedettiin, siis aivan turha tutkimus.
    Töihin pakottaminen antoi siihen mahdollisuuden. Olin töissä eikä tutkimus sitä miksikään muuttanut.
    Töissä ei mitään helpotuksia jne., vaikka sitä on pidetty usealta taholta sopimattomana työnä.

    Aika näyttää missä mennään ja kuinka jatkossa käy.

    Onko noin pitkät työkokeilut edes lain puolesta sallittu, sekä jo pitkän työsuhteen huomioiden edes mahdollisia.
    Kaikkea muutakin on mukana ollut.

    Jos edes pikkuisen näyttää siltä, että tämä vois sivuta työpaikkakiusaamista niin kommentoi. Kiitos.

    Ps. Asianosaiset kyllä tuntee jutun tästäkin, mutta kun kaikki on paperilla.

  18. Olen tänä vuonna 18 vuotta täyttänyt nuori nainen. Minulla on erityisen paljon työkokemusta monelta eri alalta erilaisissa työtehtävissä. Opiskelen kone- ja metallialan perustutkintoa ammattiopistossa. Olen kokenut työpaikkakiusaamista ensimmäisen kerran tänä kesänä kesätyössäni tarjoilijana yksityisessä ravintolassa. Työpaikkani oli täydellinen, palkkaus hyvä, työtoverit mahtavia, työajat erittäin joustavia ja minulle sopivia, leppoisat työtehtävät ja välillä piristävää kiirettä. Olen erittäin sosiaalinen, avoin ja ystävällinen ihminen, joten tulen toimeen kaikkien ihmisten kanssa. Joskus olin selvittelemässä muiden työntekijöiden välisiä kiistoja, ja minut tunnetaan nimellä ”kaikkien kaveri”.
    Työpaikkakiusaaminen alkoi vain vähän aikaa sitten ihmisen toimesta, kenen kanssa aiemmin tulin todella hyvin juttuun, ainakin omalta osaltani. Nainen on yli 50-vuotias, nuorekkaan oloinen, suorapuheinen ja ensivaikutelmalta mukava henkilö. Olin usein kuullut hänen puhuvan pahaa melkein jokaisesta työntekijästä talossa, enkä sanonut mitään koskaan takaisin. Sinä iltana töissä tämä henkilö tiuski minulle jo ensimmäisillä tervehdyksillä kun tulin töihin. Kuulin hänen puhuvan pahaa minusta keittön puolella kokille ja muille tarjoilijoille. Minulle tuli todella paha mieli. Minulla oli pala kurkussa koko ajan. Aina kun sain hetken rauhaa kellariin tai vessaan mennessäni, minä itkin. Kirjoitin äidilleni kyseisestä asiasta ja hän kannusti olemaan välittämättä. Helpommin sanottu kuin tehty. Koko työpäivä oli pilalla. Nainen haukkui kaikkea mitä olen, koulutustani, työtapaani, kaikkea mistä vain keksi jotain ilkeää. En voi sanoin kuvailla sitä tunnetta sisälläni kun kaikki tunteet olivat pinnassa ja pienikin särö olisi aiheuttanut niin loukkaantuneen tytön itkut. Minulla oli todella huono olla.
    En osannut sanoa haukkumisiin mitään takaisin. Yritin sivuuttaa kaiken ja esittää kylmää, vaikka sisälläni kuohui. Se oli kamalaa. Nainen ei pyytänyt anteeksi vaikka tiedän hänen nähneen että olin syvästi loukkaantunut.
    Tänään seuraavassa yhteisessä vuorossa kuulin taas miten hän puhui minusta keittölle pahaa etten hoida töitä vaan rupattelen kokin kanssa (5min vuoroni alettua vaihdettiin hyvän kokkiystäväni kanssa kuulumiset). Se sattui.
    Tarjoilijaystäväni kertoi kuulleensa naisen puhuvan minun yksityisistä parisuhdeasioista pomolleni. (hän on ilmeisesti salakuunnellut kun olen kokkiystäväni kanssa keskustellut kyseisistä asioista). Ehkä saan syyttää itseäni varomattomuudestani, mutta loukkaannuin jälleen kerran todella syvästi. Kuinka hän kehtaa puhua asioistani, mistä hän ei edes tiedä, pomolleni? Se todella riipaisi.
    Olen ajatellut asiallisesti kysyä naiselta, että mitä hänellä on minua vastaan, että täytyy pahaa puhua. Vaikka en ole kovin kokenut tarjoilijana, annan joka päivä kaikkeni oppiakseni uutta ja harjoittaakseni taitojani. Olen kiinnostunut oppimaan uutta ja otan aina haasteet vastaan innolla ja mielenkiinnolla. Voin suoraan sanoa että työtavoissani ei ole moitittavaa.
    Silti en ymmärrä miksi minusta pitää pahaa puhua ja aiheuttaa pahaa mieltä.

  19. Itse jouduin työpaikallani syrjinnän ja nepotismin uhriksi.

    Aloitin oppisopimuskoulutuksen syksyllä 2009. Aluksi kaikki meni hyvin. Pomoni vaikutti avarakatseiselta ja suvaitsevaiselta – ymmärsi omakohtaisesti allergisen astmaatikon elämää. Kakkospomoni jolle tein ostopalvelutöitä ihan eri alalla oli taas suorapuheinen ja temperamenttinen sekä rehellinen. Hän oli ja on kontrollifriikki joka saa raivareita – mutta pyysi minultakin anteeksi monta kertaa.

    Kaikki muuttui vähitellen kun edellisestä työpaikastaan laittomasti irtisanottu pomon vaimon sisko sai suojatyöpaikan saadakseen oman taloushallinnan ammattitutkintonsa suoritettua. Aluksi minulle kerrottiin että hän tulee vain kiireapulaiseksi – vähitellen tajusin hänen tulleen kokopäivätöihin kuten itsekin olin.

    Tämän sukulaisnaisen loputtomia itkuvirsiä edellisestä työpaikasta ja siellä kokemistaan vääryyksistä piti kuunnella loputtomiin – ja sitä puhetta ja valittamista riitti… Ja siihen kului huomattavakin osa työajasta ja henkisistä voimista.

    Vähitellen huomasin työtehtävieni alkavan vähentyä. Pomon sukulaisen piti saada olla koko ajan äänessä, ja tradenomin koulutuksesta sekä meneillään olevasta ammattitutkinnon suorittamisesta huolimatta hänellä tuntui olevan tiedoissaan huomattavia aukkoja ihan kirjanpidon peruskäsitteissäkin. Ihmettelin itsekseni asiaa koska hän mainosti useaan otteeseen isänsä olleen kirjanpitäjän, ja oli itsekin tehnyt maatalon emäntänä ollessaan tilansa kirjanpitoja… Minulla oli vain kolmisen vuotta aiempaa kirjanpitokokemusta muttei yhtä pahoja aukkoja ihan perusasioissa.

    Sitten mukaan kuvioon tulivat vakuutusasiat. Pomo sukulaisnaisensa kanssa alkoivat kouluttautua vakuutusalalle, mutta tie tuntui olevan perin kivikkoinen etenkin pomon kälyn kohdalla. Hänelle piti jauhaa samoja asioita toistuvasti.

    Pomo yritti kälynsä kanssa tehdä taloyhtiön kirjanpitoa – kerroin että minulla on vuoden kokemus useiden taloyhtiöiden kirjanpidoista ja vastikeseurannoista, mutta se jätettiin täysin huomiotta. Sivusta ihmettelin ääneti miten vaikeasti taloyhtiön kirjanpitoa voikaan tehdä mm. excel- taulukoita hyväksikäyttäen. Pomon käly oli ihan pihalla siitäkin asiasta kokemuksen puuttuessa.

    Sitten hän alkoi valittaa pomolle ettei ehdi tehdä kirjanpitotehtäviään, enkä minä pystynyt ottamaan enempää tehtäviä vastaan oman ammattitutkintoni ja koulutuspäivieni takia. Joten firmaan palkattiin oppisopimuskoulutukseen vielä kolmas työntekijä joka oli suorittanut taloushallinnan ammattitutkinnon n. 10 vuotta aiemmin.

    Tällöin syrjäyttämiseni pääsi oikein vauhtiin, jäin ns. ”kolmanneksi pyöräksi”. Kun oppisopimukseni – ja samalla koulutustukeni – päättyivät suoritettuani taloushallinnan ammattitutkinnon kiitettävällä arvosanalla alkoivat pomon huomauttelut kaikkien kuullen ”tehottomuudestani ja kannattamattomuudestani”. Pomon kälylle sanottiin isoon ääneen kuinka HÄN tienasi palkkansa… Samoin uusi oppisopimuskoulutettava tukien kera.

    Mielipiteitäni vähäteltiin, minut keskeytettiin toistuvasti, ja vaikeaa elämäntilannettani hyödynnettiin kyseenalaistamalla minua ihmisenä (=epävakaa persoonallisuus, epäluotettava, jne.) ja vihjailtiin jopa ammattitaidon puutteesta – tosin tämäkin asia hyvin topakasti kiellettiin ja väitettiin olevan vain minun mielikuvitukseni tuotetta. Kakkospomo sanoi kahvipöytäkeskustelussa minun olevan epänormaali uskonnollisen vakaumukseni takia, ja että lisään tuotunteja omin päin hänen ostopalvelutöihinsä.

    Minulle myös vihjailtiin jatkuvasti huumorintajun puutteesta. Pomo sanoi että olen salaileva, ts. epäluotettava koska en kuulu Facebookiin…

    Vastaavia aihettomia syytöksiä oli koko ajan ja jopa selkäni takana käytiin muka varkain kurkkimassa mitä OIKEASTI teen… se ei haitannut että pomon käly kulutti huomattavan osan työajastaan omien asioittensa hoitamiseen, juoruiluun, ja Facebook-päivityksiinsä. Ja kertoi tehneensä niin edellisessäkin työpaikassaan. Minä keskityin ihan oikeasti työntekoon ja tiedonhakuun sekä pitämään yrittäjäasiakkaani tyytyväisinä.

    Lopulta sain tarpeekseni, turhauduin ja aloin syyllistää itseäni. Aloin kärsiä unettomuudesta ja jatkuvista vatsavaivoista. Lopulta soitin pomolle pitkän itkuisen puhelun jossa selvittelin tuntojani. Jäin päiväksi kotiin sairaslomalle. Siitä saatiin uusi syys kyseenalaistaa mielenterveyttäni ja huumorintajuani. Tosin minua kohtaan yritettiin olla ystävällisempiä koska annoin ymmärtää että työterveyshuollon kynnys ei ole minulle liian korkea…

    Kun kakkospomo hävisi tarjouskilpailun, työni vähenivät kolmanneksella. Keväällä kun vihjailut tehottomuudestani ja tuottamattomuudestani alkoivat uudelleen olin jo turhautunut ja tympääntynyt siinä määrin huonosti peiteltyyn ylimielisyyteen ja vihamielisyyteen etenkin pomon kälyn taholta että päätin lähteä määräaikaisuuteni päättyessä. Otin ns.syyt niskoilleni, ja sanoin pomolle ettei minun ole pakko olla kenenkään vastuksina, ja että perheeni tulee toimeen vaikka sekä mieheni että minä olemme työttöminä, mikä kaiken lisäksi on totta. Se taisi ärsyttää heitä kaikkein eniten!

    Pomon laskutustiedoista selvisi etten minä ollut se tuotamaton työntekijä vaan pomon käly. Pomo sanoi jopa kahdelle asiakkaalle että vakuutustoiminta loppuu heidän osaltaan siksikin koska kokoopäiväinen työntekijä ei tienannut palkkaansa. (!?) Kas kummaa. Ja pomo mainosti olevansa niin avoin ja rehellinen. Minun silmissäni ja mielessäni hän on kuitenkin menettänyt täysin luottamuksensa, ja osoittautui todelliselta luonteeltaan ahdasmieliseksi ja sovinistiseksi militaristiksi joka oli olevinaan hauska kaksimielisiä vitsejä viljelemällä…

  20. Tämä tarian on tosi.
    Julkisrahoitteisen organisaation työntekijöistä 24-30% ilmoitti tulevansa kiusatuiksi. Eläkkeelle jäänyt johtaja kommentoi tulosta ”kiusaamisen muodot eivät ole pahimpia mahdollisia”, viitaten siihen että fyysistä väkivaltaa ei esiinytynyt. Johtajaksi valittiin muodollisesti epäpätevä henkilö joka valintahetkellä oli rikostutkinnan kohteena työsuojelulain rikkomisest. Työsuojeluviranomainen on tehnyt kaksi virka-apupyyntöä rikospoliisille. Viimeisimmissä työhyvinvointi tutkimuksissa luvut ovat edelleen huonoja/huonompia. Kyseessä on organisaatio jota rahoitetaan verovaroin ja jota ministeriön pitäisi valvoa.

  21. Tänään (HS 23.9.2012) oli artikkeli työuupumuksesta, jaksamisesta ja masennuksesta. Kokemukseni kiusaamisesta on johtanut arvottomuuden ja hyödyttömyyden tunteeseen työssä. Tämä lamaannuttaa ja pitemmän päälle estää jopa viikoittain oikean työnteon. Olen analysoinut tätä tilannetta omassa elämässäni pitkään, mutta se ei ole lannistanut minua. En siis ole sairastunut masennukseen. Varpaillaan olon vuoksi joskus myös huomaan, että ylireagoin huonoille vitseille tai huonoille kätöstavoille. Rauhassa ajatellessani päädyn siis siihen, ettei se ole kiusaamista vaan tämän työpaikan kommunikointia. Osa käytöksestä on kuitenkin niin epäoikeudenmukaista, että siihen pitää puuttua. Koska en voi yksin muuttaa syntynyttä kulttuuria, minun on pakko yrittää vaikuttaa muulla tavalla. Yleensä huomaan pian, mistä kiusaamiselta tuntuva käytös johtuu ja kehen se nyt vuorostaan kohdistuu. Yritän työntekijänä tukea omalla tavallani kanssakärsijää. Usein nämä eivät halua puhua asiasta. Kukin siis tyytyy kohtaloonsa. Kun henkisestä väkivallasta on kyse, siihen on tosi vaikea löytää tarttumispintaa. Oma kokemukseni liittyy ulkopuolistamiseen ja työni siirtämiseen suosikeille. Toki siinä käy myös niin, että osaamiseni estyy ja alan ammattitaitoni ruostuu, kun en tee käytännön töitä vaan ”suunnittelen”. Menetetyn tilalle en saa muutakaan vaan istun ja ihmettelen, surffaan netissä tai teen niitä töitä, mitä muut eivät halua tehdä. Ihan tarpeeton tai hyödytön en siis kuitenkaan ole! Lisäksi juuri tähän tunteeseen ja asiaan voin itse vaikuttaa! Olen aktivoittanut elämääni työn ulkopuolella ja haen uutta työpaikkaa. Minulla on töissä aikaa lukea enemmän työpaikan asioista, vastata kaikkiin kyselyihin siellä ja vaikuttaa henkilöstöedustajiin. Tiedän, että monen varauksellinen suhtautuminen mielipiteiden eteenpäin viemiseen johtuu heidän omasta pelostaan oman maineensa puolesta. Työpaikan menettämisen pelon vuoksi, moni on siis varovainen. Henkisellä väkivallalla on minulle kasvot. Se on se porukka, joka luulee päättävänsä kaikki asiat. En ole katkera tälle porukalle, koska sille ei ole tullut vielä sitä päivää, kun pitää luovuttaa ja todeta, ettei itse ole napapiirin kuningas tai kuningatar ja työpaikallaan korvaamaton. Henkisessä väkivallassa suurin loukkaus on se, että fyysisiin ominaisuuksiisi mm. ikääsi, sukupuoleesi, liitetään asioita, joiden uskotellaan vaikuttavan työsi laatuun. Näiden perusteella alistetaan, nöyryytetään ja syrjitään. Asioiden turha monimutkaistaminen, kieroilu ja kähmintä selän takana liittyvät myös tähän. Noista aiheutuvaa ahdistusta voi kuitenkin säädellä! Parhaaksi säätelykeinoksi on minulle osoittautunut työliukumat ja vapaapäivät. Välillä voin olla töissä lyhyempiä päiviä ja voin rauhassa tehdä päätöksiä ja vaikuttaa omalla tavallani ratkaistakseni ongelmiani. Tämä kirjoituskin on syntynyt omasta tarpeestani ratkaista syrjimistäni työnjaossa. Tänään kirjoitan vielä yhden uuden työpaikkahakemuksen. Seikkailuni tässä elämässä voi saada vielä vaikka minkälaisia positiivisia käänteitä.

  22. Luulisin, että tämä pari etsii elämäänsä jännitystä ja saa noilla viesteillään sinut hämilleen. Luonnehäiriöiset saavat tuollaisestakin vallan tunnetta ja mielihyvää sekoittaessaan pääsi. Ihan varmasti et ole noille ensimmäinen tai viimeinen tapaus. Olet ehkä myös onnistunut saavuttamaan jotain sellaista, mitä heillä ei ole ja ovat siksi myös kateellisia. Tee heidän viesteilleen oma sähköpostikansio, jonne ohjaat viestit automaattisesti. Anna kansiolle joku kiva nimi, vaikka ”Luovakirjoitus”. Lue silloin tällöin kaikki kerralla ja päätä, ettet pahastu. Voit laatia myös korjauksista analyysin ja raportin kaikille (ainakin sille hyvälle esimiellesi). Samalla voit vannoa kautta ”kiven ja kannon” että sähköpostiviestejäsi et aio edelleenkkään pitää tieteellisinä artikkeleina vaan ne ovat pelkästään lyhyitä vapaamuotoisia viestejä. Ennenkaikkea nauti työstäsi!

  23. Aloitin työt määräaikaisena sijaisena viime keväänä. Edeltäjäni jäi eläkkeelle. Tiimissäni on kaksi muuta työntekijää. Heistä toiselle muutos oli todella vaikea. Hän vetosi joka kohdassa siihen, että hän on ollut töissä 20 vuotta samassa paikassa ja minä vasta aloitin. Minulla on häntä huomattavasti parempi koulutus ja kokemusta myös. Ala on sellainen, että uutta tietoa tulee jatkuvasti ja työtavat muuttuvat.

    Heti aluksi työtoveri alkoi pilkata koulutustani. Hän saattoi esimerkiksi sanoa:”sullakin korkea koulutus, etkä tätäkää osaa tehdä” ”pitääkö mun ammattitutkinnolla alkaa korkeakoulutettua opastamaan” Pilkkaamista ja mitätöintiä tapahtui etenkin asiakkaiden läsnäollessa, jolloin työtoveri vitsaili kustannuksellani.

    Toistatyöveria kiusattiin vielä rajummin. Häntä kiusaaja haukkui kaikille takanapäin, myös minulle, arvosteli jokaista hänen työtehtäväänsä, seurasi työaikoja minuutilleen ja epäili hänen tekevän liian lyhyttä päivää. Jo keväällä tätä ongelmaa puitiin johtajan kanssa.

    Alkusyksystä näyttikin jo menevän paremmin. Sitten tuli päivä kun kiusaaja löi minua selkään, kun en tehnyt töitä tarpeeksi nopeasti hänen mielestään. Tämän näki silloin töissä ollut harjoittelija. Menin ihan sanattomaksi enkä osannut edes valittaa pomolle, vaikka olisi pitänyt. Nälviminen, mitätöinti ja haukkuminen jatkui. Töihin mennessä piti aina olla varuillaan, että millä mielellä kiusaaja oli. Jos hän oli hyvällä päällä, saattoi rentoutua, jos huonolla, hän valitti joka asiasta. Mutta ajattelin jaksaa koska minulla oli määräaikainen työsuhde vielä 8kk jonka jälkeen lähtisin muualle.

    Marraskuussa tilanne kärjistyi kun kiusaaja alkoi väittää omien mokiensa olevan minun vikaani. Yhteisessä palaverissa sitten toin esille, että hänen valittamisensa meille kahdelle muulle oli kohtuutonta, enkä suostuisi siihen enää. Kävin myös puhumassa johtajan kanssa, joka oli hyvin ymmärtäväinen ja sanoi että sama tilanne oli ollut monesti ennenkin tämän kiusaajan kanssa, hänellä oli vaikeaa elämässään jne jne. Olin tyrmistynyt, miksi ihminen toisensa jälkeen pistettiin kärsimään tämän tyypin kanssa.

    Kiusaaja lopetti puhumisen minulle tämän tapauksen jälkeen. Pidimme kriisipalaverin, jossa oli koko tiimimme ja johtaja. Kiusaaja istui koko palaverin kädet ristissä rinnalla eikä sanonut muuta kuin, että jos hänen työtään ei arvostettu hän voisi olla tekemättä mitään. Johtaja oli tyytyväinen, koska hänen mielestään tilanne oli selvitetty. Seuraavana päivänä kiusaaja jätti työnsä kesken, jätti ne minun tehtäväkseni ja lähti kesken aamun kahville. Koska tarvitsin häntä töihin, en selvinnyt tilanteesta yksin, pyysin häntä palaamaan töihin. Hän palasikin, vain soittaakseen työterveysasemalle. Sitten hän ilmoitti lähtevänsä lääkäriin. Puhuin tilanteesta johtajalle, joka jälleen sanoi, ettei tilannetta pitänyt ottaa henkilökohtaisesti, vaan näin oli käynyt kaikille. Soitin työterveyteen ja kerroin tilanteesta, koska en halunnut kohta kuulla itse, että olen kiusaaja. Työterveyshoitaja oli huolestunut ja käski ottaa yhteyttä työsuojeluun. Johtaja oli hämmentynyt, kun kerroin hänelle, että olin ottanut työterveyteen yhteyttä ja että kyseessä oli työpaikkakiusaaminen.

    Nyt tilanne on se, että kiusaaja on sairaslomalla ja palanee ensi viikolla. Olen ilmoittanut, etten työskentele hänen kanssaan enää, joten haen itse sitten sairaslomaa. Uusi työpaikka on haussa. Vihastuttaa tuo asenne ”tuo tyyppi vaan on tuollainen kaikkien kanssa”

    • Omalla työpaikalla oli ihan sama asenne, siellä esimies puolusteli kiusaajan käytöstä sillä, että “hän käyttäytyy kaikkia kohtaan samalla tavalla” ja “hän nyt vaan on sellainen ihminen”.

      Uskon, että samaa selitystä käytetään useillakin työpaikoilla, vaikka oikea syy on ettei esimies halua tai osaa puuttua tilanteeseen. Silloin esimiehen ei kuulu selitellä vaan hakea apua tilanteen selvittämiseen työterveyshuollosta, jos omat taidot ei kerran riitä.

  24. Täällä moni tuntuu joutuneen esimiehensä kiusaamaksi, mutta entäs kun asia on toisinpäin? Työparini/alaiseni siirrettiin aikoinaan minun tiimiini toisesta tiimistä siellä ilmenneiden ongelmien vuoksi (omien töiden teettämine muilla, laiskottelu, ylimääräiset tauot jne). Kyseinen henkilö aloitti miltei välittömästi jatkuvan niskoittelun yhteisiä sääntöjä vastaan. Tiimissämme toimii 7 ihmistä ja kaikille muille säännöt ovat päivänselviä, mutta tälle yhdelle ei. Hän änkyröi toimintatapoja vastaan perustelematta toimintaansa ja aiheuttaa yrityksellemme myös taloudellista haittaa. Kun hänelle huomautetaan virheestä, hän kieltää kaiken ja aloittaa selän takana haukkumisen sekä työni hankaloittamisen, selkeää kostotoimintaa häneen kohdistuneesta kritiikistä. Lisäksi hän levitti minusta perättömiä huhuja, haukkui ulkonäköäni päin naamaa, teki pieniä ”tihutöitä” osastollani minun poissaollessa. Kun sairastuin flunssaan, johtui se kuulemma siitä että asun hometalossa…ko henkilö ei ole koskaan edes käynyt meillä. Huh, entä jos olisimme olleet myymässä taloamme ja tällaisia huhuja liikkuu? Olen kertonut näistä vuosien varrella tapahtuneista häiriköinneistä työnantajallemme. Henkilön kanssa on pidetty useampi palaveri asiasta, on aloitettu puhtaalta pöydältä useita kertoja. Homma toimii pari viikkoa ja sitten palataan lähtöruutuun.

    Nyt vihdoin työnantaja otti asian tosissaan, kun häiritsevän käytöksen kohteeksi joutui myös toinen tiimimme jäsen. Menimme työterveyshuollon järjestämään palaveriin, jossa tämä kiusaaja pyöräyttikin tilanteen yhtäkkiä toisinpäin. Minä kuulemma olen se kiusaaja ja hän on täysin väärinymmärretty ja syytön näihin hankaluuksiin. Tässä on siis kulunut kolme vuotta, eikä kertaakaan hän ole maininnut asiasta minulle tai työnantajallemme. Nyt, kun itse joutui vastuuseen käytöksestään, aloitti syytöksensä.

    Miten tässä toimia? Ottaa yhteyttä työsuojelupiiriin perättömän syytöken takia? Minä itse häirittynä tiedän, miten vakavasta asiasta on kyse ja haluan, ettei tällainen vale pääse etenemään. Tämä tyyppi on syyllistynyt itse vuosien sabotointiin ja valehteluun, juoruiluun ja kostokierteeseen. Alan olla jo väsynyt ja neuvoton. Irtisanoutuminenkin on käynyt mielessä usein, mutta en halua jättää muita tämän hirmuvallan alle…apua?

  25. Upeeta että vihdoinkin eksyin tälle sivustolle! Joku oli tuonut NUT-lehden työpaikalle. Meitä on 3 joita esimies eniten kiusaa. Me pidetään yhtä. Olemme hakeneet pomollemme diagnoosia ADHD:stä psykopatiaan…minä kärsin nyt toista vuotta, muut ovat olleet uhreja jo pitempään. Itse palailin 0,5v sairausloman jälkeen töihin ja kiusaaminen jatkuu, hiphiphuraa. Nykyään taskussani on mp3 ja tallennetta pukkaa. Mietimme enää että minkälaisen rikosilmoituksen me voisimme kolmestaan jättää? Koko osastomme henkilökunta kun oireilee tavalla tai toisella…

  26. Terveiset työpaikkakiusaajille
    ——————————————————————————–
    Työpaikkakiusaus vie elämän ilon ei jaksa enään mitään, jatkuva paha olo, ei ole aloitekykyä aloittaa mitään, ei jaksa nousta aamulla ylös, ei pysty nukkumaan, kun näkee painajaisia kiusaajista, itkee…on kuin elävältä murhattu, ei ole enään mitään…ei jaksa enään…ei ole enään mitään menetettävää…
    Levitellään perättömiä, aiheettomia, keksittyjä juoruja, levitellään laittomasti työntekijöiden sairauslomatietoja, leimataan mielisairaaksi, mustamaalataan, nöyrytetään, nujerretaan, alistetaan, vähätellään, aliarvioidaan, mitätöidään, huudetaan, käskytetään, pompotellaan, suljetaan työyhteisöstä, ei kuunnella, ei keskustella, heittäydytään puhumattomaksi, jopa suljetaan peittäen käsillä korvat, pyöritellään sormia korvien ympärillä, kohdellaan epätasa-arvoisesti verrattuna muihin työkavereihin, ei informoida, ei oteta mukaan yhteisiin työn suunnittelupalavereihin, ei anneta työasioista tietoja, ei tiedoteta, ei muisteta kutsua yhteisiin työpalavereihin tai peruutetaan ne yht´äkkiä eikä peruutuksista ilmoiteta, käännetään kaikki työpuhelut pois ja viedään puhelimet pois, suljetaan pois työyhteisöstä, ei anneta töitä ja otetaan pois kaikki työtehtävät vähitellen. Pomojen kaverit saavat ensin valita vuosilomat, kiusatulle määrätään mitä jäljelle jää, siinä sitten valitset. Jos kiusaajat, esimiehet ja ylemmät esimiehet ovat kavereita “kuppikuntalaiset” keskenään niin suojelevat toisiaan. Kiusaajat ovat monesti entisiä koulukiusaajajia, jotka jatkavat kiusaamista samaan tapaan työpaikoillaan. Turha valittaa kiusaajista, varsinkin, jos kiusaaja on esimies ja, jos ylempi esimies vain puolustelee, jos on esimiehen tuttu, kavereita keskenään, jotka uhkailevat ja syyttelevät, jos uskallat viedä asiat eteenpäin työsuojelupiiriin niin… kiistävät kaiken ettei ole ollut mitään kiusaamista vaan ettei ko.asiat ole kiusaamista vaan ne ovat kaikki olleet työhön liittyviä määräyksiä. Kiusaaja-esimies pyytää kiusaaja-lähiesimiestä todistamaan kiusattua vastaan, puhumaan vastoin parempaa totuutta, koska ovat yhdessä sopineet kiusattu savustetaan ulos keinolla millä hyvänsä. Lähiesimies on käynyt sekoittamassa tehdyt työt ja sanoo ettei niitä ole tehty. Todistusainestona tehdyt työt viedään pois. Näin se vaan menee “korppi ei korpin silmää noki”. Teet niin tai näin, niin aina teet väärin päin, mikään ei kelpaa kiusaajille! Työsuojelu, esimiehet, työpaikkaterveydenhuolto ei voi tehdä mitään, työpaikkaohjaajat vähättelevät työpaikkakiusausta, ovat puolueellisia, välttelevät ja väistävät kokonaan asian, aletaan puhua aivan muuta, “kaikki halutaan lakaista maton alle” eikä käsitellä kiusaamista ollenkaan. Sanotaan ei nyt enään puhuta mitä on tapahtunut katsotaan vain tulevaisuuteen, unohdetaan ne menneet. Tukitaan kiusatun suu eikä anneta kertoa mitä on tapahtunut monen vuoden ajan. Tämä ei ole kuulemma työpaikkakiusaamista!?
    Toivon vain, että työpaikkakiusaajat tunnistaisivat tästä itsensä, omaatuntoa alkais kolkuttaa viimeistään ainakin kuoleman lähestyessä haudan partaalla.

  27. Työpaikkakiusaaminen
    ——————————————————————————–
    Kaupungilla ei ainakaan saa apua, jos kiusaajana on lähiesimies ja esimies, jolloin ei auta edes työpaikan nimetyt työsuojeluhenkilöt, esim. meidän työpaikassa kiusaajaesimies itse nimesi mieleisensä työpaikan työsuojeluhenkilön, työntekijöiltä ei kysytty mitään. Ei auta niin ikään vaaleilla valitut työsuojeluvaltuutetut tai lainmukainen työterveydenhuolto. HUOM! LUE oikein: Työpaikan kiusaajaesimiehet valitsivat itse työpaikkaohjaajat, jotka olivat heille entisestään tuttuja ja kavereita. Lisäksi ihmetystä herättää se, että kaupungilla samaan ammattiosastoon JHL:n vieläpä samaan osastoon kuuluu niin työntekijät sekä lähiesimiehet ja esimiehet? Arvatkaa kuinka käy kun esimiehet ja työntekijät ovat samassa JHL:n ammattiosastossa? TIETÄKÄÄ TYÖNTEKIJÄT, että JHL:n ammattiliitto ei ole ainoastaan työntekijöiden liitto vaan sinne kuuluu myös esimiehet ja pomonne!!! Nämä kiusaja esimiehet kielletään ottamasta yhteyttä ammattiliittoon ongelmatilanteissa ja kiusaamistapauksissa, sanotaan että nämä asiat hoidetaan työpaikalla, mutta mitä tehdä tässä tapauksessa, kun kiusaajina ovat esimiehet. Mitä tarkoittaa kolme 000? Kaupungilla se tarkoittaa kait…
    Tarkoittaako se, että kielletään ettei kiusaamista ole tapahtunut ja kiusaamisongelmat lakaistaan maton alle eikä asioita selvitetä. Kiusaamistapaukset pyyhkäistään pois silmistä, jolloin kiusaajat sanovat vain ettei mitään kiusaamista ole ollut ja jatkavat kiusaamista! Näin kiusaamistapaukset hoidetaan.
    Työsuojeluvaltuutetut vain sanovat: Kaupungissa monessa työpaikassa kiusataan, et ole ainoa! Kaupungin työterveydenhuollossa työpaikkakiusattu joutuu sellaiseen rääkkiin ja painostuksen alaiseksi vielä monen vuoden kiusaamisen jälkeen. Kaupungin työpaikkaterveydenhuollossa ei saa puhua kiusaamisesta sen oikealla nimellä ”kiusaaminen”. Yhteispalavereissa kiusaamisasiaa kierretään kuin ”kissa kuumaa puuroa”. Eniten ihmetyttää kiusaajana olleiden esimiesten asema työterveyshuollossa työntekijän kuntokartoituksessa!? Työterveyshuollon järjestämässä yhteispalaverissa on mukana työntekijä, työsuojeluvaltuutettu, työterveyshoitaja, lääkäri, psykologi ja kiusaajana olleet esimiehet. Työterveyshuollossa ko. tilaisuudessa selvitetään kiusatun terveys, työkuntoa ja huom! jossa on mukana myös kiusaajana olleet lähiesimies ja alue-esimies, siis nämä kiusaajat ovat ratkaisemaan mitä kiusatulle pitäisi tehdä siirretäänkö toiseen tehtäviin, toiseen työpaikkaan, lähetetäänkö kallonkutistajalle, työkuntoutukseen vai eläkkeelle, siis aivan hullunkurista, toistan, siis että itse kiusaajat ovat mukana päätöksenteossa ratkaisemassa, siis pohtimassa kiusatun henkilön terveyttä ja kuntoa kiusattuna olevana ja miten se on vaikuttanut työntekijän työkykyyn. Eikö tästä tilanteesta paista jo epäkohdat ja epäoikeudenmukaisuus sekä työpaikkakiusaajana olevien lähiesimies ja alue-esimiehen jääviys, kun kiusaajat ovat ratkaisemassa kiusatun kohtalosta, miten pääsisivät eroon heidän kiusauksen kohteena olevasta työntekijästä. Tällaisessa tapauksessa: Mitä tehdä, jos kiusattu ei saa apua mistään? Kiusattu on kulkenut tämän kaiken läpi. Kiusaamista ei haluta selvittää eikä kiusattua puolusteta kaupungissa: Työpaikan työsuojeluhenkilö ei halua auttaa, syystä, samoin työohjaajat on työpaikkakiusaajaesimiesten valitsemia, entisestään tuttuja–> koska nämä ovat kiusaajalähiesimiehen ja kiusaaja-alue-esimiehen talutusnuorassa, koska oma asema voi heikentyä->työsuojeluvaltuutettu nostaa vain kädet pystyyn ja sanoo, ettet ole ainoa kaupungissa jota kiusataan->ammattiosasto-> luottamusmiehet pallottelevat kenelle asia kuuluisi-> Kaupungilla työterveyshuolto, työterveydenhoitaja, lääkäri ei auta millään lailla tilanteessa, ovat kai työnantajan käskyläisiä! Pelkäävät työpaikkansa puolesta. Seuraavaksi onko mentävä korkeammalle taholle, jos kiusaaminen ei lopu ja kiusaajat eivät lopeta kiusaamista! Vai mikä on viimeinen vaihtoehto!? Työsuojelupiiri-> Kaupungin henkilöstöpäällikkö-> kaupungin valtuusto->kaupunginhallitus-> kaupunginjohtaja-> eduskunta->oikeusasiamies->Eu-oikeus

  28. Tämä tositarina kertoo miten pieni työyhteisö ilman todellista esimiestä ”villiintyy” ja ottaa vallan kaupungin katu kunnossapidossa.
    Tilanteeseen johti 10 – 20 vuotta kestanyt kehitys.

    Kuinka ollakkaan kaupunkiin iski sitten paljon puhuttu kuntaliitos.
    Vanhat työntekijät jatkoivat omaa työtään kuten ennenkin, silla erotuksella että he saivat todellisen esimiehen. Entisen kaupungin työmiehet olivat tottuneet tekemään asiat omalla itsenäisellä tavallaan, vuosien tuomalla rutiineilla.
    Eihän se sovi jos joku tulee sanomaan heille, mitä ja miten työt pitäisi hoitaa.
    Siitäpä alkoikin valtataistelu, kuka sanoo ja mitä tekee. Esimies tuntee tässä tilanteessa olevansa voimaton.
    Kaupunkilaisena, palvelun saajana olen myös osaltani joutunut kokemaan työpaikan tulehtuneen ilmapiirin.
    Eli kaupungin katutoimen valtataistelulla on myös heijastuksia kaupunkilaisiin.

  29. Kynnysmattona kuvatoimistossa

    Tämä historiallinen kertomus perustuu omakohtaiseen ja syvälliseen seitsemän vuoden kokemukseen. Sekä tapahtuneisiin tosiasioihin. Tämä voi olla osittain vaikea ymmärtää muille kuin kyseisessä yhteisössä olleille.

    Tämä kuvatoimisto on valokuvaajien yhteisö, johon liittymällä kuvaajat voivat tarjota kuviaan myyntiin. Myyntiä tuottavan kuvamäärän saaminen palveluun vaatii satojen tai yleensä tuhansien tuntien ja eurojen satsaamista, jonka vuoksi kukaan ei halua helpolla lähteä pois.

    Kuvatoimisto mainostaa itseään yhteisöllisyydellä, vapaalla kommunikoinnilla kuvaajien kesken sekä monipuolisilla, omaperäisillä kuvilla. Tuo pätee niin kauan kuin vältät epäkohtien arvostelun, varsinkaan havaitsemasi epäoikeudenmukaisuudet toisia tai itseäsi kohtaan. Jos osoitat pehmeyttä, empatiaa, tai luovaa taiteellisuutta, olet pian kiusattu (kuten koulumaailmassa?). Taiteelliset ja omaperäiset kuvat hyväksytään vain laatujäseniltä. Muita ammutaan alas poistoäänillä.

    Hallintajärjestelmä perustuu viiteen arvoasteikkoon. Aloittelijat ovat kokelasjäseniä. Sadan ladatun kuvan jälkeen pääsee vakiojäseneksi. Heistä on valittu noin 30 laatujäsentä, joista johtajan lisäksi neljä muodostaa Kuvaajaneuvoston. Sen jäsenet esitellään firman infosivulla. Johtajana firman omistaja. Tuossa asetelmassa on jo sisäänrakennettuna mahdollisuus henkiseen väkivaltaan.

    Laatujäsenten tarkoitus on laadunvalvonta. Siitä heidät palkitaan etulyöntiasemalla kuvahaussa. Tarkoittaa sitä, että kun esimerkiksi hakusanalla ”hevonen” tulee esille 1000 kuvaa, näkyy ensiksi noin 600 laatujäsenten hevoskuvaa ja vasta sen jälkeen muiden hevoskuvat, kuvan arvoista riippumatta.

    Laatujäsenille annettu ylivalta vääristää siis kilpailua. Lisäksi se antaa vallan toisen nujertamiseksi. Yksikin kateellinen tai muuten kiusaamishaluinen laatujäsen voi poistoäänestyksellä pysäyttää kuvalatauksesi. Kun nimeää poistoäänen syyksi ”yleinen toteutus”, ”heikko myyntiarvo” tai ”sommittelu”, ei korjaaminen auta. Vaikka jotain kuvaa korjaa, ei hyvittäviä vastaääniä anneta. Näistä nujertamistavoista allekirjoittaneella olisi valaisevia esimerkkejä.

    Jos valitin tuosta henkilökohtaisesta ajojahdista foorumilla tai viestillä ylläpitäjälle, sain tiukan vastauksen, että älä arvostele, sillä laatujäsenet ovat aina oikeassa. Tästä ajojahti sai lisää vauhtia ja jopa uhkauksia erottamisesta. Kivet syntisäkkiin lisääntyivät. Osoitettiin paikaksi ja asemaksi kynnysmattoa.

    Lopulta johtaja osoitti todeksi epäilyn, että ajojahdin takana onkin hän itse. Poisti askel kerrallaan oikeuksia, jotka muilla olivat. Vaikkakin teki päätökset Kuvaajaneuvoston nimissä. Muistuttaa kumileimasimen käyttöä aikanaan Neuvostoliitossa. ” Kuvaajaneuvosto on poistanut yhden laskurin nollausoikeuden…”. ” Kuvaajaneuvosto on poistanut viimeisenkin laskurin nollausoikeuden…” . ”Kuvaajaneuvosto on päättänyt poistaa…

    Aina välillä yritin pyytää, että saisin edes kokeeksi vakiojäsenen normaalit oikeudet, vaan eipä joustettu. ”Kuvaajaneuvoston päätökset ovat lopullisia…” Pysy sinä vaan hiljaa loppuun asti, joka ei ole kaukana… Yritä nyt tuossa ilmapiirissä iloisesti hankkia ja ladata kuvia?

    Näin se allekirjoittajan alaspainaminen eteni pääpiirteittäin:
    Poistoääniajojahti, uhkailu erottamisella, parannusehdotusten vähättely, väheksyntä henkilönä, sananvapauden vaientaminen, lupausten pettäminen, oikeuksien poistaminen ja lopulta erottaminen palvelusta. Syyksi kerrottiin että johtaja on väsynyt jatkamaan yhteistyötä, koska jotkut laatujäsenet haluavat erottamistani.

    Ei enää auttanut vetoaminen siihenkään, että 7 vuoden mukanaolon ajalta toimisto oli saanut kuvieni myyntipalkkioita noin 10 000 euroa, ja lisää olisi tullut. Vieläpä pienellä vaivallakin, koska myyntihinnat, joiden suositus ja keskimäärä olivat 60-70 euroa, nousivat kuvissani usein yli 200, jopa yli 300:n euron. Keskihinta oli noin 120 euroa. Ja kuvia meni kaupaksi tuosta hakutulosten vääristämisestä huolimatta. Onhan siinä etuoikeutetuilla kilpailijoilla sietämistä. Eivätkä kaikki siis sietäneetkään.

    Tämä ei kuulemma ole työsyrjintää eikä työpaikkakiusaamista. Olisiko työyhteisökiusaamista? Saatiinpa kuitenkin pois ajetuksi yksi kiusallinen kilpailija. Vaan onko jo saatu tilalle uusi kynnysmatto?

    Tämän kaiken kerron ylläpitäjälle annetun lupauksen vuoksi, että vaikenen edelleen kohtelustani niin kauan kuin saan olla palvelussa mukana. Mutta vain niin kauan, sen jälkeen ei ole vaitiolovelvollisuutta. Johtaja valitsi tämän toisen vaihtoehdon. Jätin kuitenkin kaikki nimet pois.

    Vinkiksi kuvantarvitsijoille, että voitte äänestää ihmisoikeuksien puolesta. Hakekaa kuvia kuvatoimiston sijasta kuvaajien omilta kuvasivustoilta. Myös allekirjoittaneen.

  30. Olin vuosikaudet työyhteisössä, jossa oli tiukat rajat työntekijöiden, pikkupomojen sekä isojen pomojen välissä. Näennäisesti niitä ei aina ollut, vaan kyllä se arkielämässä näkyi jokaisena päivänä. Paikkansa oli tiedettävä. Olin kuullut monia tarinoita menneisyydestä, mutta siinä vaiheessa kun aloitin työt, en keskittynyt niihin vaan aloin innolla opiskella tehtäviäni, kouluttauduin lisää ja opin, ahkera kun aina olen ollut. Vuosia kului, uusia työntekijöitäkin tuli taloon. Sitten alkoi tapahtua. Eräs henkilö ei voinut sietää uusinta tulokasta, vaan alkoi mustamaalata, parjata, kampittaa, ja teki sen niin ovelasi, hitaasti ja kierosti, ettei kiusattu tiennyt tilanteestaan yhtään mitään ensimmäiseen pariin vuoteen! Tottakai hän ihmeteli, kun homma oli hänen osaltaan ihan kaoottista, asiat eivät sujuneet, juuri kukaan ei opettanut, auttanut, selittänyt, kaikenlaista outoa tapahtui kaiken aikaa. Vuorotyötä tehtiin suht pienellä porukalla, mutta siinä onkin otollinen maaperä kiusaajalle, joka saattoi keksiä ihan mitä satuja vaan ja oli niin vakuuttava ja uskottava, että kaikki meni läpi mitä hän ikinä keksi vahingoittaakseen kiusattuaan. Tätä kesti pitkään, vuosia, ja vähitellen tilanteet alkoivat ahdistaa kaikkia, ne alkoivat kärjistyä, kiusaajalla oli silti etulyöntiasema, suosittu kun oli työyhteisössään ollut. Hiljaisempi, kiusattu osapuoli oli täysin aseeton, kun hänelle suoraan ei sanottu mistä on kyse. Moitittiin ja arvosteltiin ja syytettiin, perusteetta, eikä mitkään selitykset riittäneet, kun eihän hän tiennyt kuka tätä soppaa hämmensi. Vaikka hän mitä teki, se oli aina väärin. Kiusaajalla oli lopulta iso hovi, sillä hyvin oli kiusaaja urkkinut arat asiat tai ottanut lähikontaktia ympärillä oleviltaan, jolla voi tehokkaimmin kiristää pitämään suut tukossa, mikäli ei pysy hänen kelkassaan. Ihan uskomattomia asioita tapahtui sekä työaikana että sen ulkopuolella. En halua yksilöidä enempää, ettei tätä tarinaa voi tunnistaa. Lopulta ei ollut muuta vaihtoehtoa, kuin lähteä oikeuteen selvittämään tätä vyyhtiä, joka oli kestänyt lähes kymmenen vuotta. Kiusattu oli jo menettänyt terveytensä ja luottamuksensa ihmisiin ja oikeudenmukaisuuteen. Hänet savustettiin häikäilemättömin keinoin ulos työpaikasta ja väärin perustein. Ensin siirrettiin uuteen tehtävää… viiden minuutin opastus ja puutteelliset työvälineet… yksin jäi sitten ihmettelemään, mitä pitäisi tehdä. Seuraava siirto taas uuteen tehtävään ja työvälineet vain vähenivät… jäljelle jäi vain tyhjä läppäri, jolla ei enää ollut pääsyä työpaikan tietokoneille, jossa on sähköpostit, yleiset tiedotteet, lomat, ohjeet yms… asiat, jotka kaikille kuuluvat. Lopulta koitti pitkä sairasloma… ja sitten alkoi oikeusprosessi. Oikeudessa oli yksi puolesta puhuja todistaja kiusatulle, muut kiusaajan todistajat olivat enemmän tai vähemmän muistinsa menettäneitä…. pitkä odotus päätöksestä, lopulta tulos, kiusaamista ei ole voitu todistaa olleen kuin yhtenä ajanjakson monta vuotta sitten (kirjallisesti), joten kiusaus on vanhentunut ! Korvausvelvollisuus sentään oli voimassa ja pikku rapsut siitä seurasikin… ihan mitättömät. Kiusattu siirrettiin myöhemmin jälleen uuteen paikkaan, johon hän sai samana päivänä uuden siirtomääräyksen toiselle paikkakunnalle. Ja hommahan on jatkunut vielä vuosia eri muodoissaan, kiusatun kohtalo on kova. Kun hän on alkanut puolustaa itseään, niin eihän se mukavaa ole kuulla työnantajankaan, miten törkeästi häntä on kohdeltu ja he eivät voi myöntää, että olisi toimittu VÄÄRIN. Kiusattu porskuttelee edelleen samassa paikassa, Varmaan siellä nyt on kivaa, tosin olen kuullut päinvastaista. Miksikä se siitä muuttuisi? Olen lukenut mittavan määrän tarinoita, mitä pitäisi tehdä, miten toimia, ja kenen on vastuu… mutta menkääpä oikeille työpaikoille – niissä on uskomattoman törkeita asioita, joita salataan, vääristellään, siellä uhkaillaan, alistetaan jne…

  31. Monta vuotta työpaikkakiusaamista kärsineenä ja jo vuoden sairaslomalla olleena esimieheni / tj /kiusaajani on ilmoittanut työterveyslääkärille, että keskusteltuaan työterveyden esimiehen kanssa, on työterveyden esimies ilmoittanut, hänelle, että minulle ei enää sairaslomaa myönnetä ja jos tulen sairaslomaa hakemaan, niin hänelle/esimiehelleni on välittömästi asiasta ilmoitettava!

    Lääkäri totesi, että työterveyden esimies ei sairaslomastani päätä ja tuskin on edes tälläistä sanonut!

  32. Jatkoa edelliseen. Laitoin sairaslomatodistuksen hallituksen puheenjohtajalle ja tiedoksi vielä esimieheni/toimitusjohtajan lainrikkomuksista ja ala-arvoisesta käyttäytymisestä. Muutama päivä sen jälkeen esimieheni pyysi minua viipymättä tilaamaan ajan työterveyslääkärille työkykylausuntoa varten. Edellisen työkykylausunnon kirjoitti sama työterveyslääkäri pari kuukautta sitten , että työkykyinen ja vielä sanoi, ettei hänellä on moraali ja lääkärietiikka ja ettei hän voi kirjoittaa työkyvytön nykyiseen työhön, koska sitä en ole. Tästä esimieheni ns. repi pelihousunsa ja pyysi toimittamaan työkykylausunnon psykiatrilta, joka ei sitä suostunut kirjoittamaan ja piti asiaa ihan naurettavana. Tästä esimieheni joutui suorastaan hulluuden partaalle. Ja nyt esimies siis oli ollut yhteydessä työterveyden johtoon ja nyt työterveyslääkäri (sama kuin kaksi kk sitten, hänen vastaanotollaan en ole ollut tässä välillä) antoi työkykylausunnon valmiilla tekstillä:” työkyvytön ja varmuudella ei voida sanoa, että sairasloman jälkeenkään olisi työkykyinen.” Mihin katosi nyt moraali ja etiikka? Uhkailuunko?

  33. Kokemuksia:
    – Nuorena 20v. ensimmäinen työpäivä, kollega sanoi, että ”minä kun en sinua opeta, sinä et täällä kauaa pysy”, tämän jälkeen ei koskaan katsonut minuun palavereissa tms., minua ”ei ollut” hänelle olemassa, kukaan ei tehnyt mitään!
    – Toinen kokemus nyt yli 50v. tuli juuri eteen, kollega oli valehdellut tj:lle eräästä ei niinkeskeisestä seikasta koskien minua, asia selvisi kyllä tj:lle, mutta hän vain naureskeli, itse antaisin varoituksen, kolmatta en enää antaisi.

    Näitä esimerkkejä on useita. Mielestäni tässä on juuri niin kuin tuolla sivun yläosassa sanotaan: Päättäjät eivät puutu. Tämän vuoksi ongelmat paisuvat.

    Olen aina sanonut, että jatkuva kiusaaminen on huonon johtamisen seurausta.

    Eikö nämä kiusaajat ja epäjohtajat ymmärrä, mitä hallaa tämä kattavasti aiheuttaa sekä yritykselle että sen menestykselle? Eivätkö hallitukset seuraa organisaatoiden suorituskykyä! Katsokaa PEILIIN!

  34. Ravintola-alalla? Lähdetkö mukaan tutkimukseemme?

    ”Hei,

    Haluatko osallistua haastattelututkimukseen, jossa selvitetään ravintola-alan työyhteisöissä esiintyviä ristiriitoja? Olemme kaksi Haaga-Helia ammattikorkeakoulun Restonomi-opiskelijaa ja teemme lopputyötämme työpaikkakiusaamisen kokemuksista.

    Tutkimuksemme toteutetaan haastattelututkimuksena. Haastattelu on täysin luottamuksellinen, eivätkä haastateltavat tule olemaan tunnistettavissa työssämme. Haastattelu kestää noin 15-30 minuuttia. Haastattelupaikan voimme sopia erikseen. Haastattelut toteutetaan loka-marraskuun aikana.

    Otathan meihin yhteyttä sähköpostitse, niin sovitaan tapaamisesta!
    haastattelututkimus@gmail.com

    Ystävällisin terveisin
    Satu Anjala & Eeva Leikas”

  35. Mun kauheinta aikaa elämässäni oli varmasti työelämässä olo. Olen nyt 8 vuotta ollut eläkkeellä ja muistelin vain tuota työelämäaikaani.

    Olin 24-vuotias nuori nainen ja juuri valmistunut DI:ksi, kun sain työpaikan isossa firmassa. Heti ensimmäinen päivä tuntui erikoiselta. Tiimin kolme naiskaverusta alkoi kertomaan minulle juttuja esimiehestämme, joka oli myös nainen ja he puhuivat ilkeään sävyyn tästä henkilöstä. En ole yleensä herkästi menossa mukaan pahapuhumiseen ja mulle tuli heti se tunne, että nämä naiset ovat vaarallisia ja aivan kuin olisin ollut valintatilanteessa eli joko liittoudun heti ensimmäisenä päivänä esimiestäni vastaan tai saan olla heidän ulkopuolellaan. Yritin kuunnella neutraalisti ja koska olin sitä mieltä, ettei ihmistä tuntematta voi alkaa osallistumaan juorurinkiin, päätin olla näitä kolmea naista kohtaan neutraali. Eli etten puutu asioihin enkä sano pahaa esimiehestäni, jota en vielä edes tuntenut.

    Aikaa kului ja olin edelleen omillani, en syönyt eväitä, kuten nämä kolme naista vaan kävin työpaikkaruokalassa yksin syömassa. Tämä kiinnitti heidän huomionsa. Sain yhtäkkiä kommentteja siitä, että käyn yksin syömässä. Tuntui kummalliselta, koska kyse oli vain syömisestä, ei sen kummemmasta. Sitten aloi tulla vinoilua siitä, että blondi tuli taloon (olen vaaleahiuksinen) ja muodollisesti pätevä (olin hoikka ja käytin lyhyttä hametta). Ensin pystyin hymyilemään, mutta sitten nämä huomautukset jatkuivat ja kahvipöydästä aloin poistumaan, jos kommentit menivät esimerkiksi esimieheni haukkumiseksi tai minun asioiden henkilökohtaisuuksiin. Vähitellen huomasin, että aoin käymään kahvillakin, kun muita ei ollut paikalla. En vain jaksanut kuunnella niitä juttuja. Yksi kolmesta naisista väitti olevansa todellinen ryhmäpäällikkö ja oikean ryhmäpäällikkömme olevan sählä. Eli tuli se tunne, että tämä yksi olisi halunnut saada sen ryhmäpäällikön paikan itselleen. Muiden seurassa ei ollut miellyttävää, joten aloin ilmeisesti eristäytyä, kun muitakaan jutun aiheita ei ollut.

    Aikaa kului noin puoli vuotta, kun yksi näistä kolmesta naisista otti minut nälvimislistalleen. Hänen mielestään en ollut riittävän pätevä, vaikkei hän mistään pystynyt minua oikeasti moittimaan. Ilmeisesti siksi hän alkoi juoruilemaan aika hurjia juttuja minun persoonastani ja sai yhden miehenkin mukaan juoruiluun. Tämä mies oli hyvässä asemassa, osatopäälikön varamies ja luottohenkilö. Kuka sellaista henkilöä epäilisi. Juoruilun seurauksena työni joutui erityistarkkailuum ja jouduin useamman kerran laatimaan selvityksiä tekemistäni töistä, ei mitään tavallisia ryhmäpalaverissa hoidettavia juttuja vaan esimerkiksi piti selostaa erikseen paparille, mitä olin viimeisen 2-3 kk aikana tehnyt ja paljonko mihinkin oli kulunut aikaa. Selvisin jokaisesta, mutta mielestäni heidän olisi johtajina tullut valvoa, olinko tehnyt työni ja he itse olisisvat voineet laatia vaatimuslistan ja katsoa vastaavatko tekemäni työt vaatimuksia. Jouduin tekemään tuon itse ja esittämään samassa paperissa ns. puolustuspuheen itsestäni. Vähitellen ajatuksiin hiipi pelko, että minut irtisanotaan ja koska olin nuori, vasta päässyt työelämään, aloin pelkäämään työpaikan menettämistä.

    Tämä mies näiden naisten kanssa jatkoi juoruilemistaan ja lopulta stressi muodostui kovaksi. Tuli univaikeuksia ja sairastuin kahden vuoden työssäolon jälkeen pyykkisesti.Sairasloman jälkeen sain pian huomata, että nämä kolme naista olivat juoruilleet jokaikiselle töissä, että olen ns. hullu. Sain kuulla asiasta ja kysyin yhdeltä näistä naisista mikis hän oli kertonut sen kaikille. (Työntekijän yksityisyyden suoja pitäisi estää tältä) Hän sanoi, että se on hänen mielestään rehellisempää kaikkien kannalta. Tuolla tiedotuksella oli se vaikutus, että osa alkoi vältellä lähellä oloani ja ajauduinpa kerran tilanteeseen, missä kollega väitti päin naamaa, ettei ymmärrä mitä puhun, vaikka seitin asiani moneen kertaan. Siitä tilanteesta selvisin yhden avuliaan miehen avulla, joka toisesta huoneesta oli huomannut tilanteen. Hänelle selitettyäni, tämä mies sanoi ymmärtävänsä täysin ja kehoitti kolleegaani vastaamaan minulle. Silloin sain apua, mutta vastaavia tilanteita tuli jatkossa usein. Tuntui, että työntekoani pyrittiin estämään väittämällä aivan pokkana, että puhun sekavia ja ettei puhettani ymmärretä.

    Puolen vuoden päästä sairastumisestani anoin toiselle, vaativammalle osastolle pääsyä. Siihen vaadittiin uudet psykologiset testit ja suostuin niihin. Ne testit meni hyvin ja minulle avautui uusi työpiste. Alku meni hyvin. Kollegat olivat nyt miehiä ja he tuntuivat olevan reilumpia. He tiesivät sairaudestani, mutteivät tehneet siitä numeroa. Osastolle tuli samoihin aikoihin pari minua nuorempaa naista ja he olivat pian kuullet talon juorut mm. mun sairauteni. He eivät varsinaisesti piikitelleet ja siksi olikin yllätys, kun erään kerran toinen näistä naisista käski minun mennä lobotomialeikkaukseen, koska hän suuttui ilmeisesti siitä, että löysin hänen työstään virheen. Virhe ei ollut paha, mutta hänelle oli ilmeisesti liikaa, että sen virheen löysin minä. Jäin suu auki katsomaan häntä tuon lobotomia kommentin jälkeen, enkä kyennyt sanomaan mitään. Tein vikailmoituksen ja jatkoin päivääni, mikä oli kyllä saamani mielipahan jälkeen pilalla. Kerroin isälleni tästä episodista ja hän sanoi, että vastasuudesssa sanot täle naiselle takaisin. Isäni sanoi, että olisit sanonut sille naiselle, että sä olet käyny jo vai….
    Isäni avulla pystyin nauraen suhtautumaan tohon äkäiseen naiskollegaani.

    Mutta muutaman hyvän työvuoden jälkeen alkoi painajainen uudelleen.Tämä aiemmassa osastossa kolmen naisen kanssa juoruillut mies tuli samalle osastolle töihin kuin minäkin. Ja juoruilu alkoi ja ehkä hän jopa esitti arvionsa minusta, etten olisi riittävän pätevä ainakaan näihin töihin. Kaikki eivät menneet hänen puolelleen, mutta esimerkiksi saunaillat jätin väliin, koska niissä tämä mies alkoi kiinnittää huomiota siihen, että mulla oli siideripullo kädessä tyyliin sekakäyttöongelma. Loputa en mennyt enää firman pikkujouluihinkaan, koska viimeisissä pikkujouluissa mua osoiteltiin sormella sen entisen osaston henkilöiden osalta. Se vain tuntui pahalta ja katsoin, etten ole elementissäni juhlissa ja jätin kaikki kekkerit väiin. Ei tarvinnut ainakaan väittää sekakäyttöongelmista. Alkoi siis uusi eristäytyminen. Vuoden päästä myös yksi kolmesta juoruilijanaisesta siirtyi samalle osastolle töihin kuin minä. Juoruilu pääsi vauhtiin ja pian oltiin taas samassa tilanteessa, etten käynyt enää kahvitunnilla. Jaksoin tässä uudessa tilanteessa, missä vanhoista ns. vastustajista kaksi olis nyt samalla osastolla, noin 3 vuotta ja sitten pyysin saada sairaslomaa. Olin kuukauden poissa ja sinä aikana työtehtäväni oli kaikki annettu toiselle henkilölle. Sairasloman jälkeen sain jotain mitä sattui olemaan, mutta olin menettänyt asemani. Pelkäsin entistä enemmän, että nyt minua ajetaan ulos työpaikasta: ei työtehtäviä juuri nimeksikään, ei työpaikkaa.

    Juttelin tästä sairasloman jölkeen esimieheni kanssa, ja hän oli sitä mieltä, etten ole enää sairauteni vuoksi sopiva töihin ja minun tulisi lähteä pitkälle sairaslomalle. Menin työterveyteen ja sain 3 kk sairasloman, mitä myöhemmin jatkettiin. Lopulta sairaslomien jälkeen päädyin eläkkeelle ja työsuhteeni siis katkesi. Kokonaistyöaikani oli 11 vuotta, mikä ei ole kovin pitkä, kun ajattelee, että korkeakoulutus kuitenkin maksaa yhteiskunnalle aika paljon. Nyt olen vasta muutaman vuoden ollut helpottunut, kun häpeä töiden menettämisestä alkaa helpottaa, mutta mielestäni osa syy sairauteni puhkeamiseen ja eläköitymiseen on se, etten saanut olla työpaikassa rauhassa vaan huono ilmapiiri aiheutti väsymisen. Olen sitä mietä, että itse työ ei väsytä varsinkin, jos ammatti on oman mielenkiinnon kohteita ja on itse sille soveltuva vaan työympäristö voi sairastuttaa, jossa töissä ei ole hyvä olla. Töissä ollaan kuitenkin noin kolmasosa vuorokaudesta eli suurinosa valveillaoloajasta ja jos
    se aika ei ole miellyttävää, ei kehokaan voi hyvin. Kuten lääkärikin on sanonut, ihminen on psyykkinen, fyysinen ja sosiaalinen kokonaisuus. Jos esimerkiksi sosiaalisuus kärsii huonon ja painostavan työilmapiirin vuoksi, ei psyyke kestä sitä ja sitten hajoaa jo kroppakin. Psyykkinen sairaus on fyysinen sairaus, jota on vaikea parantaa, jos joka päivä saa mielipahaa ja mielipahaa kahvitaukojen juoruilut saavat aikaiseksi, jos kahvitauoilla keskitytään jonkin kollegan oikeisiin ja keksittyihin vikoihin. Mielipahaa aiheuttaa myös se, että kuulee jostain toisesta puhuttavan pahaa, koska se luo uhkaavan tunnelman työyhteisöön eli tieto siitä, että joku muu on hampaissa ruodittavana luo pelkoa myös muihin ja rennosta jutustelusta ei ole tietoakaan. Mielestäni juoruille pitäisi asettaa rajat, esimiehille pitäisi suoda keinot puuttua juoruiluun, mutta näitä keinoja ei kait laki vielä tarjoa.100 euron sakko per juoru, niin johan rauhoittuu. Samalla saataisiin rahaa firman virkistyskassaan vikistystilaisuuksiin, joihin juoruilijoille olisi porttikielto. Menispähän hyvään käyttöön ne rahat, ne muut kun ovat kuitenkin masentuneita ja tarvisisivat rahat omaan kuntoutukseen.

  36. Hienoa, mutta toisaalta lamaannuttavaa lukea kiusattujen tarinoita ja erityisesti kiusaamisesta selviytymisestä. Monikaan täällä ei ole kirjoittanut selviytyneensä, saaneensa oikeutta tai kiusaamisen loppuneen ilman työpaikan vaihtamista. Jos työpaikkoja olisi paljon, olisi helppoa sitä vaihtaa ja vaihtaessa voi käydä niin huono tuuri, että joutuu ojasta allikkoon. Niin mnella työpaikalla kun kiusataan ja vauhti tuntuu vain kiihtyvän.

    Oma tarinani taitaa olla melko klassinen, vika Avin mukaan ”selkeää näyttöä häirinnästä ei ole ja harvoin koko työyhteisö kiusaa ketään”. Avissa ei siis taideta tuntea sis syntipukki-ilmiötä tai ”savustusta”.

    Itse menin uuteen työhöni innokkaana ja osaavana ja heti alussa olin vastakkain kiusaajani kanssa, joka oli nimittänyt itsensä tehtävään, johon minut oli valittu. Koska olin uusi, en lähtenyt asiasta taistelemaan, vaan katselin ja koin pystyväni muuhunkin. Koetin välttää ko henkilön kanssa kanssakäymistä, koska sain jo alussa hänestä mielikuvan, että en ole tekemisissä ”aidon ihmisen kanssa”. Hän on kovaääninen ja tuo osaamistaan esille kovaäänisesti ja kuvaa itseään esitellessään itseään kovin kaikkivoipaksi. Hänellä on kuitenkin äänensävy jokaiselle foorumille ja esimiesten esim. Läsnäollessa hän on äärimmäisen rauhallinen, suorastaan hiljainen ja miellyttävä. Hän haalii itselleen valtaa ja vaikka ei ole esimies, pomottaa surutta. Hän on esimiehen suosiossa ja päätökset tehdään hänen suosituksiensa mukaan. Hänellä on vallan vuoksi hännystelijöitä ja nämä ovat samoja, jotka hännystelevät myös esimiehiä. Työyhteisö voi huonosti ja aika kuluu, mutta tilanne jatkuu. Määräaikaisia vaihdetaan ja yksi kiusataan ulos.

    Minuun kohdistuu kiusaajan ja hänen suosikkiensa taholta vähättelyä, mustamaalaamista ja töihini puututaan, pimitetään oleellista tietoa minulta ja plagioidaan tekimiäni töitä. Työnantaja on käsitellyt kiusaamista, ilman tulosta ja kiusaaminen jatkuu. Työyhteisössä on paljon ongelmia, kateutta ja epävarmuutta….esimieheni ilmoittaa usean työkaverini ilmaisseen huolensa työkyvystäni. Minut laitetaan työkyvyn arvioon, jonka tuloksena olen terve ja työkykyinen, mutta merkittäviä tekijöitä on, jotka kuormittavat.

    Koska työyhteisö ei saanut mitä halusi, panokset kovenivat ja erään viestin mukaan tekemisiäni jopa seurattiin. Minulle sälytettiin entistä enemmmän töitä. Minua kohtaan tehtiin katteettomia valituksia ja kun reagoin niihin puolustuksella, minut nimettiin kiusaajaksi.

    Jäin unettomana, rytmihäiriöistä, selkäkivusta, vatsavaivoista ja masentuneena sairauslomalle. Kiusaaminen tuotti tulosta ja minusta päästiin. Sairauslomani loputtua joudun vastaamaan syytöksiin, joista en tiedä sen enempää, kun että minua syytetään kiusaamisesta.

    Ellen olisi niin väsynyt, nauraisin tilanteelle, koska tämä on kuin pahinta komediaa. Oikeutta tuskin saan tai jaksan hakeakaan. Toivo on vähissä ja usko ihmisiin on koetuksella.

    Toivon kaikille teille oikeutta, terveyttä ja jaksamista olittepa esimiehiä tai työntekijöitä.

  37. Määräaikainen työntekijä alkoi kiusata minua. Tätä kesti kolmisen kuukautta ennen kuin tajusin asian. Hän esitti ystävää, sai minut kertomaan henkilökohtaisista asioista tekeytymällä kaveriksi, opetti muutamia uusia työtehtäviä minulle ja kehui, kuinka hyvin osaan. Näin aattelin itsekin.

    Vähitellen suojamuuri alkoi riisuuntua hänen yltään ja näin työkaverin todellisen minän. Ensin oli pientä, ehkä tahatontakin, piilovittuilua muiden kuullen. Seuraavaksi tajusin että hän oli työtaitojani vähätellyt pomolle. Hän oli myös henkilökohtaisia asioitani levitellyt muille. Kun kysyin häneltä asiasta, hän ei halunnut myöntää. Ajoin hänet keskustelutilanteessa niin ahtaalle, että oli pakko myöntää. Samassa tilanteessa hän yritti saada minut murentumaan iskemällä siihen, että minulla on sairas äit, jota joudun hoitaa. Hänen mielestään en voi olla tasapainossa tämän takia ja tarvitsisin tukea työhön, uudelleen kouluttamista tms.

    Tiedän, että hän esitti pitkään tapahtuman jälkeen marttyyriä. Kerrassaan ikävä ihmistyyppi, joka ei halua ottaa vastuuta teoistaan.

  38. Hei!

    Minua on kiusattu 2 viimeisimmässä työpaikassa, Tai oikeastaan se edellinen lopetettiin ja organisaatiomuutoksen myötä synnytettiin tämä uusi työpaikka. Edellisessä paikassa kiusaajinani oli pomo ja 1 työkaverini. Pomo uhkaili minua noin puoli vuotta sillä, että sijaisuuteni loppuu milloin milläkin syyllä. Harvinaista kyllä työkaverini olivat aina puolellani. Siitä olen kiitollinen. Sitten tämä 1 työkaveri puhui minusta selän takana pahaa, muttei saanut siihen kovin montaa työkaveriamme mukaan. Kuitenkin viihdyin tässä työpaikassa sillä minulla oli monta hyvää työkaveria. Sitten työpaikan lakkauttaminen lähestyi ja pomoni sanoi monta kertaa ettei minua tarvittaisi siellä uudessa paikassa. Puhuin tästä työkavereilleni ja pomo pyörsi puheensa sanomalla että ”Kait sinäkin tulet sinne uuteen paikkaan, sillä hyvää sijaista tarvitaan aina”

    Työt alkoivat uudessa paikassa. Siirryin sinne viikkoa myöhemmin kuin muut, sillä minua tarvittiin vanhassa paikassa. Uuteen paikkaan siirryttyäni pyysin muutaman kerran perehdytystä, mutta sain aina vastauksen ”Ei meitäkään ole perehdytetty”. Uudessa paikassa ensimmäiset 4 – 5 kuukautta sujuivat yleensä ottaen hyvin. Kaikki muuttui, kun ”ykköskodissani” vaihtui tiiminvetäjä. Se uusi tiiminvetäjä ei ole koskaan sietänyt minua ja on osoittanut sen selvästi silloin kun olemme olleet kahdestaan. Hänen ei tarvinnut tervehtiä minua, jos ei halunnut, hänellä oli oikeus vastata minulle tylysti ja lyhytsanaisesti. Jos joskus kysyin töitä sain yleensä vastaukseksi tylyn ”ei oo”, jos olimme kahden kesken. Jos paikalla oli muita, hän kyllä sanoi, että voi minut huolia. Lisäksi tämä minusta pahaa selkäni takana puhuva työkaveri työskenteli myös tässä uudessa paikassa. Olin tässä vaiheessa tietämätön siitä, miten paljon ja miten usein minusta puhuttiin selkäni takana pahaa.

    Sitten 2 muuta sijaista alkoivat vihjailemaan sijaisuuksieni loppumisesta ja kehottivat minua etsimään muualtakin töitä. Ajattelin sen olleen sijaisten välistä kilpailua ja sitä, että nämä sijaiset olisivat halunneet minun lähtevän. Sitten tämä tiiminvetäjä kehoitti minua lähtemään työpaikasta – en lähtenyt. Sen jälkeen alkoi vainoamiseni. Ensin minulle ei kerrottu mitään niistä seikoista, jotka olivat muuttuneet poissaolojeni aikana – saatoin olla kuukaudenkin pois ko. työpisteistä ja mitään ei ollut kuukauden aikana tapahtunut tai muuttunut. Paras työkaverini kertoi kerran asiallisesti yhden asukkaan yhden lääkkeen antotavan muuttuneen. Siitä alkoi pompottelu siinä asiassa. Sain ainakin 7 kertaa eri ohjeet. Tein aina edellisellä kerralla saamieni ohjeiden mukaan ja silti tein aina väärin. Sain tämän loppumaan, kun kysyin monen työkaverini kuullen parhaalta työkaveriltani, että ”Miten annan X:lle tämän lääkkeen, kun olen saanut joka kerta erilaisen neuvon?”.

    Tämän jälkeen olin pari viikkoa pois tästä yksiköstä. Palatessani sinne tervehdin kaikkia iloisesti, mutta kukaan paikalla ollut työkaverini ei tervehtinyt minua. 2 – 3 viikkoa meni niin, ettei 2 parasta työkaveriani lukuunottamatta kukaan tervehtinyt minua eikä jutellut minulle oikeastaan mitään. Pari muuta työkaveria tervehtivät ja juttelivat silloin kun muita ei ollut paikalla. Muille työkavereille olin kuin ilmaa. Paras työkaverini sai tämän loppumaan, kun asiasta vihjasin.

    Sitten minut syrjäytettiin kokonaan kesälomasijaisuuksien jaosta, vaikka olin sellaista aktiivisesti kysellyt. Kun ilmaisin olevani pettynyt siihen, etten saanut sijaisuutta ja että joutuisin hakemaan muuallekin töihin taloudellisten syiden takia ja sanoin että haluaisin jatkossakin sijaistaa näissä parissa yksikössä, alkoi ulos savustamiseni. Minua syytettiin siitä, että olen myrkyttänyt työyksiköiden ilmapiirin ja tehnyt joillekin asukkaille jotain pahaa. Lisäksi mielenterveyteni kyseenalaistettiin ja minulle esitettiin työkyvyn arviointia työterveydessä. työterveyteen en ottanut yhteyttä. Esimies pyysi minut puhutteluun ja kertoi näistä syytöksistä. Kerroin millainen työkaveri olen oikeasti ollut (kohtelias, ystävällinen tai ainakin asiallinen, kohtelias, positiivinen, antelias, työkavereitteni puolia pitävä yms), pomoni uskoi minua. Kun kysyin kuka on kertonut minun myrkyttäneen ilmapiiriä ja miten, pomo sanoi kuulleensa sellaista muttei pystynyt sanomaan esimerkkiä. Samoin ei sitäkään keille asukkaille olin muka tehnyt pahaa. Kuitenkin minut hyllytettiin 3 viikoksi. Sovimme, että palaamme asiaan sitten kesäkuun alussa.

    Kesäkuun alussa menin uudelleen tapaamaan pomoa. Työilmapiirin myrkyttämisestä hän ei enää syyttänyt, mutta kertoi minun tehneen jollekin asukkaalle pahaa. Pyysin häntä kertomaan kuka työkaveri on kertonut sellaista ja mitä olen tehnyt ja kenelle. Pomo ei suostunut vastaamaan. Sanoi vaan ettei uskalla ottaa minua sinne koko kesänä, mutta voin ehkä palata syksyllä takaisin jos haluan. Sanoin pomolle, että tuskin haluan syksyllä palata ja kerroin miten minua on toisessa kodissa kohdeltu (ei perehdytystä, ei neuvoja, takana päin kritisointia ja pahan puhumista, aina erilaisten ja virheellisten ohjeiden antamista lääkkeen antamisessa, ei tervehditty eikä puhuttu). Sanoin sen, ettei kaikki työkaverini ole osallistunut siihen vaan osa on ollut puolellani. Toivon, että nämä puolustajani saavat olla rauhassa ja jonkunlaisen kiitoksenkin upeasta toiminnastaan. Pomo sanoi, ettei siedä sellaista käytöstä, mink’ kohteeksi olen joutunut (lähinnä sen ettei minua perehdytetty eikä neuvottu tai neuvottiin väärin, että minut yritettii n eristää ja että minua ja työpanostani moitittiin selkäni takana). Savustamispäätöstä hän ei perunut eikä edes kyseenalaistanut. Oli kuitenkin huolissaan siitä, mistä saan töitä tilalle ja miten selviydyn taloudellisesti.

    Onneksi minulla on 4 sellaista paikkaa, mistä voin saada sijaisuuksia ja jos en saa, niin varasuunnitelmat C, D ja E ovat vielä käytössä. Onneksi parhaat työkaverini ja samalla ystäväni olivat kaikki neuvoneet minua etsimään muualtakin töitä (olivat aikaisemmin toivoneet minun jäävän, koska toivoivat työkaveruutemme jatkuvan, mutta kun huomasivat tilanteeni, neuvoivat minua lähtemään ja luultavasti lähtevät itsekin muualle, osa on jo lähtenytkin). Ennätin hankkimaan pari sijaistamispaikkaa tilalle ennen kuin tulin savustetuksi. Onneksi minulla oli myös hyviä työkavereita, joiden kanssa yhteydenpito ja ystävyys jatkuu, vaikkemme enää työkavereita olekaan. Onneksi minulla on muitakin ystäviä ja miesystävä, joiden kanssa voin tavata, tehdä kaikkea mukavaa ja puhua. Onneksi olen kohdannut 25 ihanaa alani ihmistä ja voin lämmöllä muistella kaikkia heitä. He antavat minulle uskoa siihen, että omalla alallani on myös hyviä ja ihania ihmisiä. Jos tämä kiitollisuus suojaa minua katkeruudelta ja tukee minua selviytymään ja menemään eteenpäin ilman suurempaa katkeruutta.

    Olen aikaisemminkin tullut kiusatuksi – välissä on kuitenkin ollut vuosia. Kiusaamiset ovat varmaan jättäneet minuun jälkensä, ehkä yllättävällä tavalla. En ole katkera enkä kostonhimoinen ja harvoin rämmin pohjamudissa. Osaan arvostaa hyviä ihmisiä, siis sellaisia jotka kohtelevat kanssaihmisiään hyvin ja olen jokaiselle heille kiitollinen. Ja kerron ja osoitan heille arvostukseni ja kiitollisuuteni. En pidä hyvyyttä itsestään selvyytenä vaan minulle se on aina jotain ainutlaatuisen hienoa ja upeaa, arvostamisen ja rakastamisen arvoista. Kiusaamista ja epäasiallista kohtelua en siedä ja olen kiusattujentai heikommassa asemassa olevien puolella. Tarjoudun heille ystäväksi.

  39. Hei

    Miten suhtautua asiaan jos menen töihin iltavuoroon ja esimies on kutsunut paikalle kaksi todistajaa antaakseen kirjallisen varoituksen koskien työntekijän käytöksestä työpaikalla, on töykeä ja käyttäytyy epäasiallisesti.
    Siis kysyessäni että voisitko tarkentaa mitä tarkoittaa että käyttäydyn epäasiallisesti. Tarkoittaa kuulemma sitä että haistattelen asiakkaille. Mitä en todellakaan ole koskaan tehnyt, tai sitten olen tullut hulluksi enkä muista mitä olen sanonut tai tehnyt.Sain kirjallisen varoituksen, ilmoitin että pidän vapaapäivän ja otan yhteyttä liittoon.
    Minusta on törkeää ja loukkaavaa väittää että edes olisin tehnyt tai sanonut mitään haistatteluun viittaavaa asiakkaalle.
    Nyt ollaan siinä pisteessä että menen huomenna lääkäriin stressin ja henkisen pahoinvoinnin vuoksi.
    Kaikki nämä syytökset alkoivat noin kuukausi sitten.Mikä on työntekijjän turva suojautua perättömiä syytöksiä vastaan, onko työnantajan todistettavasti esitettävä että mitä itseasiassa valitukset koskevat ja kenelle nyt sitten olisin haistatellut.
    Mikä on täysin vierasta minulle, kun en koskaan edes kiroile tai käytä v-alkuista sanaa, koska minusta se on huonoa käytöstä ja viestii siitä että sanavarasto on todella suppea.

  40. On tosiaan jotenkin surkuhupaisaa, miten nämä narsistisia ja jopa psykopaattisia piirteitä omaavat mestarimanipuloijat voivat kääntää asiat ihan päälaelleen niin että syytön osapuoli alkaa epäillä ja syyllistää itseään. Eikä näe/ huomaa että häntä johdatellaan pikkuhiiljaa ”hulluuteen”.

    Itselleni kävi juuri näin: aloin syyllistää itseäni, ja syyllistyä jopa toisten tekemistä virheistä, koska ”olin häirinnyt ja kiusannut koko työyhteisöä.” Mustasta tuli valkoista ja päin vastoin. Minua mustamaalattiin pitkin kylää, yksi työpaikkakin meni sivu suun sen takia: Ex-pomon kälyn, kollegani, tekemät virheet kun oli laitettu minun syykseni. Minut oli leimattu häiriköksi ja hankalaksi ihmiseksi – epäluotettavaksikin – koska erehdyin puolustamaan itseäni epäoikeudenmukaiselta kohtelulta, enkä luopunut vakaumuksestani enkä periaatteistani. Painostus ja mollaus oli jokapäiväistä melkein määräaikaisuuteni loppuun saakka.

    Kertomukseni on yläpuolella nimimerkilla ”Accountant”. Minulta meni kolme vuotta ennen kuin olin valmis palaamaan työelämään – ja tässäkin tapauksessa nk. ”kolmannelle sektorille”, työllistämistuella. Tätä edelsi yli vuoden kestäneet tutkimukset kotipaikkakuntani mielenterveystoimistossa, sekä kontrollikäynnit.

    Minulla diagnosoitiin ADHD, ahdistuneisuushäiriö, sekä julkisten paikkojen pelkoa, sekä sosiaalisten tilanteiden pelkoa. Ei ihan pikkujuttu! Toimitin kertomuksen työhistoriastani minua/asiaani tutkineille henkilöille => Psykologi ja psykiatri totesivat minun joutuneen selkeästi ja varmasti työpaikkakiusaamisen kohteeksi useita kertoja työhistoriani aikana!!!

    Myös työvoimatoimiston paikallisjohtaja oli todella pahoillaan, ja harmitteli etten tullut asiaa kertomaan tilanteen ollessa ns. ”päällä”, koska tälle ex-ex -työpaikkani pomolle ei olisi enää myönnetty oppisopimustukia…

    Mutta nyt olen henkisesti vahvempi kuin koskaan – kiitos kognitiivisen terapian ja asianmukaisen lääkityksen. En suostu enää ikinä minkään työpaikan syntipukiksi enkä kynnysmatoksi – ja pidän huolta siitä että puhelimessani on aina tallennustoiminto valmiudessa! Seuraavan kerran kun joku/ jotkin yrittävät kiusata ja syyllistää, asia ei jää siihen. En ole enää kiltti, enkä ystävällinen – saati ”nöyristeljä”.

    Mikään ei korvaa menetettyä mielenterveyttä eikä maineen menetystä tällaisten paskanpuhujien takia!!!

  41. Moi

    Elämänkumppanini on joutunut pahaan saumaan työnantajan tekemien toimenpiteiden taholta. Toistuvasti saan kuulla kuinka työvuorosuunnittelussa suositaan joitakin, ja loput saavat sitten mitä sattuu, tai ainakin sen mukaan mikä on varmasti päinvastoin kodin ja työn yhteensovittamiselle. Toivot jotain yksittäistä vapaata, niin varmasti silloin olet töissä ja ympäröivästi ne vapaat. Näin siis toimipisteessä. No, tämä asia ei parane sillä että voi voi ja jottain puheita.

    Sitten vakavammalle asialle jonka olen vierestä seurannut, ja jolla voi olla katastrofaalisia seurauksia.

    Olen reilun viikon vierestä seurannut, kuinka sairaanhoitaja ja omassa ammatissaan eteenpäin omalla ajalla kouluttautuva henkilö on nyt kerta toisensa jälkeen muserrettu työantajan ja tämän edustajien toimesta. Viittaan nyt lähiesimiehiin ja työnjohtoon sekä paikalliseen työympäristöön. Asia ei sinänsä kuulu minulle, mutta luonnollinen kiukun purkauskohde olen. Toisinaan mietin, että onko työnantaja todellakin niin voimaton ettei saa potentiaalisia häiriköistä kuriin. Pitääkö jonkun oikeasti satuttaa itsensä ennenkuin…. Jos sittenkään.

    Viimeisin mitä olen seurannut, voimatta puuttua asian kulkuun, on ollut kollegani koulultaan saama informaatio jonka perusteella hänen on pitänyt peruuttaa jo hyväksytyt suunnitelmat harjoittelun suhteen. Koululta oli kollegani saanut tietää, että ensihoidon vastuulääkäri oli lausunut kollegaani koskien vähätteleviä ja osaamista mollaavia lausuntoja. Tämän enempää ja parempia perusteluita ei tiettävästi ole tullut tietoon hänelle itselleen. Tuossahan on jo ainesta kunnianloukkkaukselle. Vieläkin enemmän kun asianomainen ei itse tiedä tehneensä mitään väärin -siis siten että joku valvontaoikeudellinen olisi asiasta kertonut.

    Nyt on eletty viikko, valtavassa epätietoisuudessa miten asian todellinen laita oikeasti on. On ollut lomaviikko, joten töihin palaaminen pelottaa. Oikeasti muutenkin hektisessä elämänvaiheessa olevan ihminen.

    Eikä asiaa helpota sekään, että toistuvasti saan kuulla siitä kuinka kokee olevansa syrjässä ja hyljeksitty työpaikallaan. Jatkuvasti erilaisia kiistatilanteita esillä. Vielä nuori ammatissaan ja töissään, eikä ole saanut kaipaamaansa tukea päätöksenteolle. Työpareina useimmiten ”jääräpää, joka vähättelee asiakkaiden tarpeita ja kollegani päätöksentekoa” tai muuten vain vähäisellä kokemuksella olevia työpareja. Toivomuksena olisi olla kokeneen ja näin päätöksentekoa ohjaavan kanssa töissä. Mutta kun ei kuulu sisäpiiriin niin sitten jämäjoukkueeseen. Työnantajan taholta asiaan ei ole tullut minkäänlaista tukea. Lähinnä vain ajetaan tarkoituksellisesti nurkkaan. Ei ole oikein. On pyytänyt toimipisteen vaihtoakin, ei edes vastausta.

    Haluan kysyä neuvoa. Toki asetan asian tiedoksi myös aville ja siellä työsuojeluun.

    Haluan vahvasti olla asiakkaiden eteen tekevä ja monista paikoista olen saanut itse kehua siitä miten saan asian toimimaan. Itsekin alan katkeroitumaan siihen, että olen myös päähänpotkittu. Vastikään kohdallani paljastui epäasiallisen käytöksen rinki, joka ei vieläkään ole selvä. Asioitani puhuttiin ympäri työpisteitä, minun tietämättä ja minulle kertomatta. Asioissa oli paljon myös tuulesta tempaistuja asioita. Asiasta olen työterveyden kanssa toimittanut useita kertoja. Ei siis ole aivan tuulesta tempaistu nämä asiat, koska osoitus asiasta oli aivan liian vahva. Edelleenkin asioitani ja elämääni kysellään. Väistämättä tulee mieleen että työnantajan suuntaan on minua mustamaalattu. Näin pelkään myös monen muun kohdalla tapahtuneen ja tapahtuvan.

    Eikä vähiten se, että toimialue sallii moisen. Vastikään kuulin ja kuuntelin järkyttyneenä kuinka kahdelle nuorelle oli huudettu (sananmukaisesti) siitä että olivat toimittaneet väärän ajoneuvon huoltoon. Ensinnäkin he olivat tehneet juuri sitä mikä heiltä oli pyydetty, ja kun se oli mennyt väärin – oli vika heidän. Samantapaisia ja toistuvasti ”että mitä?” kysymyksen sisältäviä ajatuksia nostaa ne tarinat, jotka toistuvasti viittaa työnjohtoon.

    En tiedä kenen kanssa näistä asioista voi keskustella ilman että siitä seuraa kostotoimenpiteitä työnantajan taholta. Kun saisi tehdä töitänsä rauhassa ja nauttia siitä ilman että jatkuvasti joku olisi sorkkimassa. Minull on paljon tuttuja ympäri maata. Joka suunnasta on tullut kysymys, kuinka voin olla töissä siellä. No, ei se helppoa ole kun töitä täytyy tehdä sen eteen että voi tehdä töitä. Sitten useita nippuja tarinoita siitä kuinka eivät tulleet työnjohdon kanssa toimeen. Ehkä paras minkä kuulin asianomaisesta itseltään: oli tullut uudessa työpaikassa pyyntö tulla kulmakonttoriin. Tutisevalla puntilla ja pelonsekaisella ajatuksella mistä nyt saan töitä oli astunut sisään. Hiki kasvoilla ja kämmenet turvoksissa kuuli kysymyksen: ”Hei, miten oot asettunut taloon. Onks jotain missä me voidaan jeesata?” Että näin toisaalla.

    • Hei,

      Kirjoitustasi on vaikea seurata. Ensin siinä puhutaan ikään kuin toisen puolesta mutta myöhemmin se kuitenkin vaihtuu minä-muotoon.

      Tuo kirjoituksesi kostotoimenpiteistä: ”En tiedä kenen kanssa näistä asioista voi keskustella ilman että siitä seuraa kostotoimenpiteitä työnantajan taholta.”
      Vastaus on: Vain sellaisten kanssa, jotka eivät mitenkään liity työpaikkaasi eivätkä tule koskaan olemassa yhteydessä tai muuten tekemisissä työpaikkasi tai sen edustajien kanssa.

      Ts. jos kostoa ”pelkäät” tai edes ajattelet, on sinun tyydyttävä siihen olotilaan mikä nyt vallitsee.

      Karua mutta totta.

  42. Esipuhe
    Tämä tarina kertoo erään pienen suomalaisen maalaisseurakunnan seurakuntamestarin työhistorian aina työn alkuvaiheista irtisanomiseen asti erään sivustaseuraajan näkemänä ja kertomana.

    Kertomus pohjautuu lukemattomiin seurakuntamestarin ja hänen ystävänsä välisiin, vajaan kolmen ja puolen vuoden työsuhteen aikana käymiin keskusteluihin sekä kirjallisen varoituksen jälkeen seurakuntamestarin ystävän ja seurakuntaneuvosten varapuheenjohtajan sekä erään seurakuntaneuvoston jäsenen välisiin puhelinkeskusteluihin. Lisäksi käytössäni on ollut myös muutamia asiakirjoja, kuten edellisen seurakuntamestarin työsuhteen aikana työterveyshuollon tekemä työpaikkaselvitysraportti ja kaksi työsuojelutarkastuksen tarkastuskertomusta, joitakin irtisanotun seurakuntamestarin sähköposteja, lääkärintodistuksia, seurakuntamestarin irtisanomisen jälkeen tehdyn työsuojelutarkastuksen tarkastuskertomukset sekä joitakin muita erillisiä asiakirjoja.

    Kertomus pohjautuu todellisiin tapahtumiin ja pyrin kirjoittamaan siinä esitetyt tapahtumat ja asiat mahdollisimman totuudenmukaisina. Kuten kaikessa muussakin ihmisten välisessä kanssakäymisessä, myös omat osin väliportaiden kautta käymäni keskustelut pitävät sisällään joitakin epävarmuustekijöitä. Olenko ymmärtänyt asiat kuten kertoja on tarkoittanut ja onko toinen kertonut asiat kyllin yksityiskohtaisesti ja laajasti. Toisaalta ongelmaksi muodostuu myös, kuten syyttäjä oli seurakuntamestarille todennut, useiden tapahtumien kohdalla on kyse asetelmasta puhe vastaan puhe. Kumman osapuolen näkemys pitää paikkaansa, vai pitääkö kummankaan. Koska itse en ole ollut tapahtumien aikaan henkilökohtaisesti paikalla myös kertojien, kuten myös oma muistini on lisättävä epävarmuustekijöiden listaan.

    ”Samaan hengenvetoon” pyydän lukijoiltani anteeksi myös mahdollisia kiipeliopillisia ja kielellisiä virheitä ja vajavuuksia, jotka voivat osaltaan vaikeuttaa lukijaa saamasta tapahtumien kokonaisuudesta ”absoluuttisen totuuden” mukaista kuvaa. Lukihäiriö ja kohtuullisen pitkä ja moniulotteinen kertomus eivät ole paras mahdollinen yhdistelmä.

    Edellä mainituista epävarmuustekijöistä huolimatta uskoisin, että pystyn kirjoittamaan tämän pienen suomalaisen maalaisseurakunnan seurakuntamestarin työhistorian riittävän ymmärrettävästi ja totuudenmukaisesti, jotta lukija voi tehdä niistä omat johtopäätöksensä ja pohtia kertomuksen tapahtumia elämänkerrallisen dokumentin tavoin.

    Toisin kun seurakuntaneuvosto, joka on tehnyt omat päätöksensä puhtaasti muutamien ihmisten, etupäässä kirkkoherran sekä talous- ja työsuojelupäällikön kertomuksien perusteella, itse pyrin perustelemaan omia näkemyksiäni peilaamalla tapahtumia ja käymiäni keskusteluja saamiini asiakirjoihin, sähköposteihin sekä kuulemaani seurakuntamestarin ja talous- ja työsuojelupäällikön väliseen puhelinkeskusteluun.

    Kertomuksen voisi jaotella monella eri tavalla. Lopullista kertomuksen jaottelua kirjoittamisen alussa lokakuun puolessa välissä 2015 vielä tiedä, vaan nyt vasta suunnittelen kertomuksen jaottelua. Kyseisen seurakuntamestarin työhistoriassa on kaksi merkittävää tapahtumaa, varoitus ja irtisanominen. Ajatus on jakaa kertomus kronologisesti noiden kahden tapahtuman pohjalta viiteen eri osaan: aikaan ennen varoitusta, varoitukseen liittyviin tapahtumiin, varoituksen jälkeiseen aikaan, irtisanomiseen sekä irtisanomisen tai käytännössä työsuhteen jälkeiseen aikaan. Varoitus ja irtisanominen ovat pitkälti seurakuntamestarin kahden seurakunnan työntekijän, seurakuntamestarin esimiesten ”käsialaa”, joten heille kertomuksessa on paikka pääroolissa. Saavatko he kertomuksessa oman lukunsa vai ei jää nähtäväksi. Voi olla, että sisällytän osan heidän roolistaan kertomukseen ja joiltakin osin ehkä pohdin heidän toimintaansa omissa luvuissaan pohdinnan alla. Kertomuksessa sivuroolin ansaitsevat seurakuntaneuvoston varapuheenjohtaja sekä kaksi kesätyöntekijää, joista toinen on toiminut aiemmin myös seurakuntamestarin tuuraajana ja tämän surullisenkuuluisan irtisanotun seurakuntamestarin perehdyttäjänä. Päätöstä kirjoituksen julkaisemisesta en vielä ole tehnyt, lopullinen päätös riippuu pitkälti kuinka seurakuntamestarin asiat jatkossa etenevät ja ennen kaikkea millaisen kannan Evankelisluterilainen kirkko instanssina ja työnantajana lopulta ottaa. Toivottavasti asiat etenevät jatkossa niin, että kirjoitus tulee julkaisun sijaan siirrettyä kaikkien kadonneitten tiedostojen kera bittiavaruuteen.

    Kertojan ei ole tarkoitus syyllistää yksittäisiä työntekijöitä eikä toimia asiassa tuomarina, vaan kannustaa lukijoita pohtimaan kertomuksen tapahtumia yksittäisten työntekijöiden, työyhteisön, kirkon ja miksei myös julkisen vallan toiminnan näkökulmasta. Kertomuksessa en kirjoita työntekijöiden enkä muiden osallisten nimiä. Kertomuksen seuraamisen helpottamiseksi on ehkä hyvä vähän selventää kertomuksessa esiintyvien henkilöitä, etenkin seurakuntamestarin kohdalla. Kyseisessä seurakunnassa on yhden vakinaisen seurakuntamestarin virka, mutta tarinassa saattaa esiintyä useampiakin seurakuntamestareita. Nimeän seurakuntamestarit siten, että tämän tarinan ajanjakson vakituista seurakuntamestaria kutsun jatkossa seurakuntamestariksi, häntä ennen toiminutta seurakuntamestaria edelliseksi seurakuntamestariksi ja vuorostaan häntä ennen toiminutta seurakuntamestaria edellistä edelliseksi seurakuntamestariksi. Kertomuksen seurakuntamestaria on tuurannut kaksi henkilöä, edellistä seurakuntamestariakin tuurannut henkilö, jonka nimeän kertomuksessa tuuraaja a:ksi sekä edellinen seurakuntamestari, jonka nimeän kertomuksessa
    tuuraaja b:ksi. Talous- ja työsuojelupäällikköä kutsun jatkossa pelkästään talouspäälliköksi. Muiden kertomuksen henkilöitä tarkennan tarvittaessa myöhemmin.

    Esipuheen lopuksi pyydän lukijalta vielä kertaalleen anteeksi kieliopillisia, kielellisiä ja kertomuksellisia vajavaisuuksiani sekä toivotan mielenkiintoisia lukuhetkiä.

    Henrik Kivijärvi

    Luku 1 – Ennen alkua

    Jokaisella kertomuksella on oma alkunsa, niin myös tällä. Vaikka tällä kertomuksella on löyhä side aina 1400-luvun Ruotsiin, en kiusaa lukijaa hyppäämällä satojen vuosien taa. En aio kirjoittaa myöskään seurakuntamestarin elämänkertaa, vaan aloitan kertomuksen joillakin edellisen seurakuntamestarin aikana työterveyshuollon tekemän seurakuntamestarin työtä koskevan työpaikkaselvitysraportin sekä työsuojelupiirin tekemän työsuojelutarkastuksen tarkastuskertomuksen poiminnoilla.

    Työterveyshuolto oli tehnyt vuoden 2008 syksyllä, vajaa kolme vuotta ennen edellisen seurakuntamestarin eläkkeelle jäätämistä varsin kattavan haastatteluihin ja havainnointiin perustuvan työpaikkaselvityksen seurakuntamestarin työstä. Työpaikkaselvitysraportissa työterveyshuolto on selvittänyt fyysisiä, kemiallisia ja biologisia vaaratekijöitä, henkisiä kuormitustekijöitä, tapaturmavaaroja ja ergonomiaa sekä tehnyt näiden pohjalta riskienarvioinnin. Lisäksi työterveyshuolto on arvioinut näiden pohjalta terveydellistä merkitystä ja suositellut toimenpiteitä havaittujen ongelmien poistamiseksi.

    Riskiarviointi pohjautuu pitkälti Työturvallisuuskeskuksen riskienarviointiin. TTL:n ohjeeseen voi tutustua TTL:n sivuilla http://www.ttk.fi/riskienarviointi. Työn, työympäristön ja työolojen riskien arvioinnilla tarkoitetaan työssä esiintyvien vaarojen ja haittojen eli vaaratekijöiden tunnistamista, vaaratekijöiden aiheuttamien riskien suuruuden määrittämistä, riskien merkittävyyden arviointia sekä toimenpiteitä riskien poistamiseksi tai pienentämiseksi siedettävälle tasolla. Työturvallisuuskeskus määrittelee riskin suuruuden vaaran tai haitan aiheuttamien seurausten vakavuuden ja niiden ilmenemisen todennäköisyyden yhdistelmän perusteella viiteen luokkaan ao. luetelman mukaisesti

    Riskin suuruus ja tarvittavat toimenpiteet riskin pienentämiseksi
    Merkityksetön riski
    • Riski on niin pieni, että toimenpiteitä ei tarvita.
    Vähäinen riski
    • Toimenpiteitä ei välttämättä tarvita.
    • Tilannetta tulee seurata, jotta riski pysyy hallinnassa.
    Kohtalainen riski
    • On ryhdyttävä toimenpiteisiin riskin pienentämiseksi.
    • Toimenpiteet tulee mitoittaa ja aikatauluttaa järkevästi.
    • Jos riskiin liittyy erittäin vakavia seurauksia, on tarpeen selvittää tapahtuman todennäköisyys tarkemmin.
    Merkittävä riski
    • Riskin pienentäminen on välttämätöntä.
    • Toimenpiteet tulee aloittaa nopeasti.
    • Riskialtis toiminta pitää saada loppumaan nopeasti eikä sitä saa aloittaa, ennen kuin riskiä on pienennetty.
    Sietämätön riski
    • Riskin poistaminen on välttämätöntä.
    • Toimenpiteet tulee aloittaa välittömästi
    • Riskialtis toiminta tulee keskeyttää eikä sitä saa aloittaa, ennen kuin riski on poistettu.

    Työterveyshuollon työpaikkaselvitysraportissa merkittävän riskin luokkaan (luokka 4) työterveyshuolto oli luokitellut 15 eri vaaratekijää, joista seurakuntamestarin työsuhteen alussa, kolme vuotta työpaikkaselvityksen tekemisen jälkeen oli tekemättä kokonaan tai puutteellisesti yhdeksän kohtaa. Tällaisia ovat muun muassa kappelin luiskan aiheuttama tapaturmavaara, tikkailla työskentely (mm. lamppujen vaihto), henkilösuojainten puute (mm. turvajalkineet) ja raskaiden taakkojen nosto ja siirto sekä työtilat.

    Kohtalaisen riskin luokkaan (luokka 3) työterveyshuolto oli luokitellut 20 eri vaaratekijää. Tällaisia ovat muun muassa kulkuteihin liittyviä tapaturmavaaroja, korkealla työskentely, haudassa yksin työskentely sekä puutteelliseen työnjohtoon ja organisointiin liittyvä huono työilmapiiri sekä epäselvä työnjako, tehtävänkuvat ja vastuut. Edellä mainituista vaaratekijöistä suurimpaan osaan ei oltu kiinnitetty huomiota ennen seurakuntamestarin irtisanomista.

    Yhdeksän vaaratekijää työterveyshuolto oli kirjannut erilliseen taulukkoon, johon on kirjattu suositellut toimenpiteet ja aikataulu. Kuuden suositellun toimenpiteen vaaratekijän riskin suuruudeksi oli arvioitu merkittäväksi. Näistä kaksi oli kokonaan tai ja yksi osittain tekemättä ennen seurakuntamestarin irtisanomista.

    Ennen edellisen seurakuntamestarin eläkkeelle jäämistä kyseiseen seurakuntaan oli tehty myös kaksi työsuojelutarkastusta. Näistä ensimmäinen työsuojelutarkastus ajoittuu vuoden 2009 loppupuolelle ja toinen kesälle 2010.

    Vuonna 2009 tehdyn työsuojelutarkastuksen raportissa todetaan muun muassa seuraavaa:
    • Työpaikalla esiintyvät haitta- ja vaaratekijät on tunnistettu yhteystyössä työterveyshuollon kanssa, mutta jatkotoimenpiteet ovat vielä kesken. Lisäksi tehty arviointi ei kattanut riittävässä määrin kemiallisten tekijöiden aiheuttamia vaaroja ja haittoja.
    Työturvallisuuslaki 738/2002; 2, 8, 10, 15, 38 ja 41 §.
    Valtioneuvoston asetus kemiallisista tekijöistä työssä 715/2001
    • Työnantajan edustajalla ei ollut esittää perehdyttämisohjeita työntekijöiden opastukseen ja ohjaukseen. Esimiesten resurssien niukkuuden vuoksi työtapojen valvontatehtävät ovat jääneet vähäisiksi.
    Työturvallisuuslaki 738/2002; 8, 9, 10, 14 ja 28 §.
    • Työpaikalla ei ollut käytettävissä henkilösuojaimia.
    Valtioneuvoston päätös henkilösuojainten valinnasta ja käytöstä 1407/1993
    • Raportin lopussa on maininta, että toimintaohjeet on annettu asioista, jotka on havaittu puutteellisiksi tai lainsäädännön vastaiseksi. Toimintaohjeiden noudattamista tullaan valvomaan työpaikalle suunnatulla tarkastuksella kesäkuussa 2010.

    Vuoden 2010 kesäkuussa tehdyn työsuojelutarkastuksen raportissa todetaan muun muassa seuraavaa:
    • Työnantajan tulee ryhtyä toimenpiteisiin XXXXXXXX hautausmaan työ-, varasto- ja säilytystilojen sekä työntekijöiden tauko- ja ruokailutilojen saattamiseksi vastaamaan lainsäädännön vaatimuksia. Työ-, varasto- ja säilytystilojen korjaustoimenpiteitä suunnitellessaan ja toteuttaessaan työnantajan tulee erityisesti kiinnittää huomiota siirto- ja nostotöiden turvalliseen suorittamiseen, kulkuteiden turvallisuuteen ja varmistaa muutoinkin työ-, varasto- ja säilytystilojen toiminnallisuus, tarkoituksenmukaisuus ja riittävyys.
    Työturvallisuuslaki 738/2002; 8, 10, 12, 13, 24, 25, 29, 32, 33, 35 ja 48 §.
    • Työnantajan tulee ryhtyä toimenpiteisiin XXXXXXX siunauskappelin sisäänkäynnin turvallistamiseksi.
    Työturvallisuuslaki 738/2002; 8, 10, 12 ja 32 §.
    • Raportin lopussa on mainittu muun muassa, että työpaikkakierroksen aikana on keskusteltu muun muassa hautausmaalla tehtävän työn turvallisesta toteuttamisesta (mm. henkilösuojainten käyttö, nurmikon leikkuutyö ja seurakuntamestarin monipuoliset tehtävät). Lisäksi raportissa on todettu, ettei työpaikkaa ole tarkastettu kaikilta osin ja työpaikalla voi olla epäkohtia, jotka eivät tulleet esille tarkastuksen aikana ja vastuu työsuojelua koskevien säännösten noudattamisesta on työnantajalla.

    Työterveyshuollon suosituksista ja työturvallisuusviranomaisen antamista toimintaohjeista huolimatta seurakunnan johto, kirkkoherra, talouspäällikkö ja seurakuntaneuvosto, jonka puheenjohtajana kirkkoherra toimii on laiminlyöneet työturvallisuuslain ja ym. asetusten velvoitteiden noudattamisen.

    Seuraavan työsuojelutarkastuksen työsuojeluviranomainen teki seurakuntaan huhtikuussa 2015, mutta siihen kertomuksen loppupuolella.

    Luku 2 – Ensimmäinen vuosi

    Keskiviikkona 24.8.2011 allekirjoitetun työsopimuksen mukaan seurakuntamestarin säännöllinen viikkotyöaika on 38 tuntia 15 minuuttia. Kirjalliseen työsopimukseen sisältyy 4 kuukauden koeaika. Sovittaessa työntekijä lupautuu myös tekemään töitä viikonloppuisin ja tekemään ylitöitä sekä varallaoloon, eli hansankielellä päivystämään.

    Kirkkoneuvoston 28.6.2011 hyväksymän seurakuntamestarin toimen johtosäännön mukaan seurakuntamestari on kirkkoneuvoston alainen työntekijä, jonka lähimpinä esimiehinä ovat tehtävien laadusta riippuen kirkkoherra tai talouspäällikkö. Seurakuntamestarin tehtävänkuva on laaja sisältäen pitkän listan tehtäviä haudattavaksi tuotujen ruumiiden huolehtimisesta, hautajaisten sujuvuuden huolehtimisesta aina haudan peittämiseen, hautausmaista, kiinteistöistä ja irtaimistosta huolehtimisesta sekä kirkollisiin tehtäviin liittyvistä suntion tehtävistä. Kolmesivuinen seurakuntamestarin toimen johtosääntö erittelee hautausmaiden hoidon, suntion ja kiinteistöhoitajan tehtävät, joista jokainen osa-alue sisältää 10-13 erikseen määriteltyä tehtävää tai tehtäväkokonaisuutta. Jokaisen osa-alueen alussa on lisäksi maininta, että tehtävänkuvaan kuuluvat mm. seuraavat tehtävät, jonka jälkeen edellä mainitut listat ovat. Seurakuntamestarin toimen johtosäännön mukaan hautausmaiden hoidon ja kiinteistöhoitajan tehtävistä tarkentavia ohjeita antaa talouspäällikkö ja suntion tehtävistä kirkkoherra. Verrattaessa seurakuntamestarin toimen johtosäännössä eriteltyjä kolmeakymmentä viittä tehtävää tai tehtäväkokonaisuutta työterveyshuollon tekemään riskienarviointiin ja työsuojeluviranomaisten tekemään työsuojelutarkastukseen voidaan helposti todeta seurakunnan johdon teettäneen seurakuntamestarilla tietoisesti töitä työturvallisuus, työaika ja työsopimuslain sekä työehtosopimusten velvoitteiden vastaisesti.

    Seurakuntamestarin aloitettua työt sai hän tehtävään hyvin kevyen perehdytyksen tuuraaja a:lta. Perehdytys koostui pääasiassa tuuraajan työnsisällön mukaisista tehtävistä, eli etupäässä suntion tehtävistä. Muilta osin seurakuntamestari joutui opettelemaan tehtäviään hyvin pitkälti omin päin ilman asiallista työhön opastusta, eli seurakunnan johto oli laiminlyönyt työturvallisuuslain velvoitteet uuden työntekijän perehdyttämisestä työsuojeluviranomaisen ohjeista huolimatta. Seurakuntamestarintehtävänkuva vaihtelee vuodenaikojen mukaan hyvin paljon ja ensimmäinen vuosi uudelta seurakuntamestarilta menikin hyvin pitkälti uuden oppimisessa. Ensimmäinen vuosi seurakuntamestarilla meni oman arvion mukaan ihan kivasti ilman suurempia ongelmia suuntaan tai toiseen. Seurakuntamestarin ensimmäisenä vuotena talouspäällikön tehtävässä toiminut henkilö oli tunnettu ”tarkan markan miehenä”, eivätkä kaikki olleet hänen toimintatavoistaan pitäneet. Uusi seurakuntamestari tuli hänen kanssaan kuitenkin ihan hyvin toimeen.

    Luku 3 – Tuuliajolla

    Vuoden 2012 kesällä edellisen talouspäällikön eläköityessä seurakuntaan palkattiin uusi talouspäällikkö. Uusi talouspäällikkö, uudet tuulet, tai ehkä tässä tapauksessa tuuliajo olisi parempi kuvaus. Toisin kuin seurakuntamestari, sai uusi talouspäällikkö edelliseltä talouspäälliköltä varsin pitkän ja perusteellisen perehdytyksen. Vielä eläkkeelle jäätyään kävi aiempi talouspäällikkö avustamassa uutta talouspäällikköä. Tuolta ajanjaksolta seurakuntamestari selvisi ns. ”puhtain paperein”.

    Kovin kauaa ei uusi talouspäällikkö ennättänyt palkastaan nauttia, kun seurakuntamestari sai kokea ensimmäisiä enteitä tulevasta. Eikä ensimmäistä yhteenottoakaan tarvinnut kauaa odotella. Joulukuun puolen välin paikkeilla oli paikallisessa kirkossa erään kuuluisuuden kirkkokonsertti. Varsinaisten suntion tehtävien lisäksi seurakuntamestari sai kanttorilta kehotuksen toimia yhtyeen apuna roudaamalla ja järjestelemällä yhtyeen välineistöä kirkkoon ja kirkosta pois. Seurakuntamestarin päivästä olisi tullut pitkä jo ilman luvattua järjestelyapua, järjestelyavun myötä seurakuntamestarille tuli tunteja reilusti normaalia enemmän. Talouspäällikkö ei näitä ylitöitä hyväksynyt, vaan nosti niistä metelin. Kiukun kohteena ei kuitenkaan ollut seurakuntamestaria töihin käskenyt kanttori, vaan kanttorin käskyä noudattanut seurakuntamestari. Sitä, millaista keskustelua talouspäällikön ja seurakuntamestarin välillä asian tiimoilta käytiin en tietysti tiedä. Sen kuitenkin tiedän, että seurakuntamestari oli ollut asiaan liittyvien keskustelujen jälkeen erittäin kiukkuinen talouspäällikön käytöksestä. Talouspäällikön kieltäydyttyä maksamasta ylitöitä rahana oli seurakuntamestari tarjoutunut pitämään ylityöt vapaana, mutta tämäkään ei talouspäällikölle kelvannut. Pattitilanteessa talouspäällikkö joutui lopulta laittamaan ylityöt maksuun. Onko seurakuntamestari ollut talouspäällikön ”tähtäimessä” jo aiemmin, vai oliko ylitöistä seuranneet erimielisyydet pelkkää sattumaa, sen tietää vain talouspäällikkö itse. Joka tapauksessa kyseisestä, sivusta katsottuna varsin mitättömästä riidasta sai alkunsa tapahtumasarja, jonka lopputuloksena kirkkoherra ja talouspäällikkö – juuri tässä järjestyksessä – järjestivät seurakuntamestarille hyvinkin monien lakien vastaisesti potkut.

    Kerran alkuun päästyään jatkoi vasta reilu puoli vuotta tehtävässään ollut seurakuntamestarin tehtävänkuvasta tietämätön talouspäällikkö seurakuntamestarin viikonlopputöiden, ennen kaikkea sunnuntaituntien karsimista. En tiedä tuliko sunnuntaitöistä talouspäällikölle tuon yhden riitelyn myötä periaatekysymys, mutta sivulliselle seurakuntamestarin puheista oli jäänyt sellainen kuva, että sunnuntain tunnit piti saada mahdollisimman pieniksi keinolla millä hyvänsä, oli seurakuntamestarilla töitä tai ei.

    Kiisteltyään aikansa viikonlopun tunneista ilman ratkaisua, oli seurakuntamestari lopulta pyytänyt talouspäälliköltä työaikalain 9.8.1996/605 35 § ja Kirkon yleisen virka- ja työehtosopimuksen mukaista työvuoroluetteloa. Huolimatta siitä, että seurakuntamestarin työaika vaihtelee kirkollisten toimitusten mukaan, oli talouspäällikkö antanut seurakuntamestarille suullisesti työaikalain ja voimassaolevan työehtosopimuksen vastaisesti laaditun kiinteän työvuoroluettelon. Koska seurakuntamestari ei olisi voinut suoriutua töistään talouspäällikön antaman kiinteän työvuoroluettelon pohjalta oli hän kieltäytynyt sitä noudattamasta, oltiin pattitilanteessa. Seuraavan kerran seurakuntamestari palasi asiaan tulevana kesänä.

    Muuten alkuvuosi oli mennyt talouspäällikön ja seurakuntamestarin välillä ilman suurempia isoja yksittäisiä yhteenottoja. Vaikka isoja yksittäisiä riitoja ei talouspäällikön ja seurakuntamestarin välillä kevään aikana ollutkaan, oli seurakuntamestari harmitellut pitkin kevättä kavereilleen/kavereilleen talouspäällikön huonosta ja ajoittain epäasialliseksi kokemastaan esimiestoiminnasta. Aikansa seurakuntamestarin vuodatuksia kuunneltuaan oli eräs hänen kaverinsa todennut, että hänelle on jäänyt seurakuntamestarin kanssa käytyjen keskustelujen pohjalta sellainen kuva, että talouspäällikkö purkaa omaa pahaa oloaan tai stressiään ainoaan alaiseensa seurakuntamestariin. Hän oli antanut seurakuntamestarille myös ohjeen, ettei turhaan stressaa itseään talouspäällikön käytöksestä.

    Kevät tuli ja lumi suli. Lumien sulettua alkaa kevättöiden aika – ehkä myös seurakuntamestarin kiireisin vuodenaika. Säännöllisten suntion töiden lisäksi pitäisi huolehtia kesätyöntekijöiden ohjaamisesta sekä neljän hautausmaan ja kesäkodin ja ties minkä saattamisesta kesäkuntoon. Tuossa vaiheessa töitä on yhdelle miehelle enemmän kuin tarpeeksi, eikä kaksitoistatuntinen työpäivä ole mikään harvinaisuus. Tässä vaiheessa seurakuntamestari oli puhunut kaverilleen ties kuinka monesti tekemistään ylitöistä ja talouspäällikön kielteisestä suhtautumisesta niihin. Kerta toisensa jälkeen oli kaveri kehottanut kirjaamaan kaikki tunnit ylös riippumatta siitä laittaako talouspäällikkö ylityöt maksuun ja/tai riippumatta siitä millaisen metelin talouspäällikkö tehdyistä ja kirjatuista ylitöistä järjestää. Yhtä monta kertaa kun seurakuntamestarin kaveri ylitöiden kirjaamisen tärkeydestä muistuttanut, yhtä monta kertaa seurakuntamestari oli vastannut, että hän tulee kirjaamaan niistä vain pienen osan. Kirjaamattomuuttaan seurakuntamestari oli perustellut sillä, ettei jaksa kuunnella talouspäällikön ripitystä. Työt oli tehtävät ja seurakuntamestari oli valmis tekemään pidempääkin päivää, talouspäällikkö ei kuitenkaan ylitöitä hyväksynyt. Edellisen talouspäällikön ja seurakuntamestarin aikaan kyseinen epäyhtälö on hoidettu ”Parkerilla”, nyt se ei onnistu. Seuraava yhteenotto olikin vain ajan kysymys.

    Kyseinen yhteenotto, jossa seurakuntamestarin mukaan sekä talouspäällikkö, että seurakuntamestari olivat huutaneet toisilleen, tapahtui kesäkuun alussa. Tällöin talouspäällikkö oli omien sanojensa mukaan ”keskustellut seurakuntamestarin kanssa hautakukkien hakemisesta puutarhalta hautausmaille sekä antaneensa käskyn leikata 2 km kuusiaitaa. Työ oli tietysti pitänyt tehdä kehnoilla välineillä osin kaltevalla pinnalla heppoisilta telineitä. Nämä tietysti kaikkien muiden normaalien suntion tehtävien lisäksi ja vieläpä normaalin työajan puitteissa – mission impossible. Seurakuntamestarin ehdotukset töiden järjestelemiseksi, esimerkiksi kukkien ajattamisen hautausmaille kesätyöntekijöillä talouspäällikkö tapansa mukaisesti hylkäsi. Ei ole seurakuntamestarin tehtävä kyseenalaistaa talouspäällikön ohjeita. Ei liene ihme, jos seurakuntamestarilla rupeaa tunteet kuumenemaan.

    Seurakuntamestarilla ei ole oikeutta nostaa meteliä edes aiheellisesta asiasta. Talouspäällikkö sen sijaan voi käyttäytyä ja käyttää esimiesasemaansa ja suhteitaan seurakuntaneuvostoon omien tarkoitusperien mukaisesti – mikä selvisi viimeistään seuraavana kesänä seurakuntaneuvoston vp:n soitettua seurakuntamestarin tuttavalle hänen tehtyä asian tiimoilta hallintokantelun alueen tuomiokapituliin, mutta palataan tähän puheluun tuonnempana tarkemmin.

    Molemminpuolinen kuumeneminen johti siihen, että talouspäällikkö antoi seurakuntaneuvoston hyväksymänä em. tapahtumista kolme viikkoa myöhemmin, päivää ennen seurakuntamestarin kesäloman alkua suullisen huomautuksen. Hyvää kesälomaa sinulle ***keleen seurakuntamestari.

    Luku 4 – Vuosi ennen kirjallista varoitusta

    Talouspäällikön käytettyä väärin esimiesasemaansa ja kieltäydyttyä antamista seurakuntamestarille lain vaatimaa työvuoroluetteloa, pyysi seurakuntamestari puuttuvaa työvuoroluetteloa ensimmäisenä lomapäivänään uudestaan sähköpostin välityksellä: ”Olen vuoden odotellut työaikasuunnitelmaasi. Minulla on ko. suunnitelmaan lakisääteinen oikeus. Suunnitelman on oltava valmiina viikkoa ennen kun tulen töihin. Huomio toimitusaikakalenteri.”
    Tähän talouspäällikkö oli vastannut puolitoista tuntia myöhemmin ”Tarkoitatko työvuorolistaa, jonka sinulle esitin talvella ja jota kieltäydyit vastaanottamasta ja kyseisiä työaikoja noudattamasta?
    Seurakuntamestarin vastaukseen ”En, sehän oli KirVESTES:n vastainen kuten muistanet…” talouspäällikkö ei enää vastannut. Tilanne jatkui entisellään ja seurakuntamestari jäi edelleen ilman lain vaatimaa työvuorosuunnittelua ja -luetteloa.

    Seurakunnassa on useita kiinteistöjä, joissa joutuu työskentelemään normaalia huonekorkeutta korkeammalla. Tällaisia ovat muun muassa iso osa kirkon ja kappeleiden lamppujen vaihdoista. Seurakuntamestari oli puhunut lamppujen vaihdon aiheuttamasta työtapaturmanvaarasta esimiehelleen sekä työsuojeluvaltuutetulle. Asiaan ei kuitenkaan tullut työnantajan puolelta korjausta. Seurakuntamestari oli varannut ennen lomansa alkuaan myös lamppuja, mutta jättänyt työn vielä tekemättä liian suuren tapaturmariskin vuoksi. Lamppujen vaihtoon liittyvään tapaturmariskiin oli kiinnitetty huomiota myös työterveyshuollon työpaikkaselvityksessä, jossa kerrotaan muun muassa: ”XXXXaan kappelin kattovalaisimiin on hankala vaihtaa lamppuja, tikkaat eivät mahdu lattiaan pultattujen penkkien väliin, joten työ tehdään seisten penkinselkänojalaudoituksen päällä. Seisoma-asento ei ole tukeva, tukipinta pieni ja työskentely tapahtuu pään yläpuolella kädet ylöspäin. Tapaturmavaara ilmeinen.” Koska työnantaja ei korjannut tilannetta pyysi seurakuntamestari lomansa aikana tikkailla työskentelyyn liittyvää materiaalia työsuojeluviranomaisilta. Seurakuntamestarin harmiksi tuuraaja b oli vaihtanut kirkon lamput hänen lomiensa aikana, minkä vuoksi asia jäi siltä kertaa siihen. Myöhemmin työsuojeluvaltuutettu oli saanut siirrettyä kirkon lamppujen vaihdot sähköurakoitsijan tehtäväksi, heillä kun on tarvittavat välineet turvallisen työn tekemistä varten. Edelleen kuitenkin XXXXaan kappelin lamppujen vaihto jäi seurakuntamestarin tehtäväksi. Myöhemmin seurakuntamestarin otettua puheeksi myös XXXXaan kappelin lamppujen vaihdon oli työnantajan puolelta vastattu, ettei sitä ole annettu ulkopuolisen tehtäväksi koska hän ei ollut ottanut asiaa esille. Syy oli siis taas seurakuntamestarissa, vaikka asiasta oli annettu selkeä ohjeistus jo vuoden 2008 työpaikkaselvityksessä ja vastuu työn turvallisesta teettämisestä on työnantajalla, eli tässä tapauksessa talous- ja työsuojelupäälliköllä.

    Kesällä seurakuntamestarin kiinnitettyä huomionsa kesätyöntekijöiden kevyiden jalkineisiin liittyvään tapaturmariskiin oli seurakuntamestari pyytänyt talouspäälliköltä lupaa turvajalkineiden hankkimiseen sekä itselleen, että kesätyöntekijöille. Talouspäällikkö ei kuitenkaan ollut tähän suostunut vaan oli todennut ettei seurakunnalla ole niiden hankkimiseen varaa. Se niistä työterveyshuollon suosituksista ja työsuojeluviranomaisten kehotuksista!

    Seurakuntamestari oli ottanut talouspäällikön esimiestoiminnan ja epäasiallisen käytöksen puheeksi kirkkoherran kanssa useasti talven, kevään ja kesän aikana. Kirkkoherra oli tuona ajanjaksona sanonut seurakuntamestarille useamman kerran, että heidän, kirkkoherran, talouspäällikön ja seurakuntamestarin ”pitää istahtaa kahvikupposen ääreen ja keskustella asiat halki”. Olisikohan kahvin hinta ollut kohtuuttoman korkea, kun kirkkoherran mainitsemaa tilaisuutta koskaan järjestänyt.

    Syksyllä seurakuntamestarin purkautuessa taas kerran kirkkoherralle talouspäällikön käytöksestä oli kirkkoherra antanut seurakuntamestarille ohjeen, ettei hänen jatkuvien erimielisyyksien vuoksi pidä mennä talouspäällikön tykö. Ylitunnollisena työntekijänä seurakuntamestari teki työtä käskettyä, mikä puolestaan johti ensimmäiseen, muttei viimeiseen yhteenottoon kirkkoherran ja seurakuntamestarin välillä. Vähän tuon ohjeen jälkeen talouspäällikkö oli kutsunut seurakuntamestarin puhelimitse luokseen. Kirkkoherran ohjeen mukaisesti seurakuntamestari kieltäytyi talouspäällikön kutsusta. Tuosta puhelusta ei ollut mennyt kuin hetki, kun kirkkoherra oli soittanut seurakuntamestarille ja ”haukkunut hänet valehtelijaksi”. Tässä vaiheessa kirkkoherralle ei ollut enää riittänyt pitäytyä yllä mainitussa asiassa, tämän lisäksi kirkkoherra oli alkanut ”vittuilla” seurakuntamestarille hänen ”naisasioistaan”. Seurakuntamestari oli keskustellut kirkkoherran kommentista kyseisen naisen kanssa. Jottei sivulliset joutuisi tässä yhteydessä turhaan kärsijän rooliin jääköön tuon vittuilun sisältö tässä yhteydessä kertomatta. Jos seurakuntamestarin luotto kirkkoherran toimintaa kohtaan oli jo aiempien keskustelujen jäljiltä vähäinen, niin nyt se oli lopullisesti mennyt… eikä seuraavan vuoden tapahtumien vuoksi tule enää koskaan palaamaan.

    Työterveyshuollon vuonna 2008 tekemässä työpaikkaselvitysraportissa on otettu selkeä kanta raskaiden ja hankalien nostojen aiheuttamaan työturvallisuusriskiin toteamalla seuraavasti; ”Työturvallisuuslain mukaan nostotyön suunnittelussa tulee ottaa huomioon nostettavan kappaleen, nostoympäristön ja ulkoisten olosuhteiden lisäksi nostolaitteiden ja -apuvälineiden tarve. Nostotyön vaaratilanteet ja kohdat on tunnistettava ja ne on ehkäistävä ja poistettava.” Nostoihin liittyvän merkittävän riskin vuoksi työterveyshuolto on ohjeistanut seurakuntaa aikatauluttamaan nostoapuvälineiden hankinnan tai nosto-olosuhteiden muuttamisen siten, että kantaminen vähenee syksyn 2008 – kevään 2009 välille. 22.6.2010 tehdyssä työsuojeluraportissa on puolestaan todettu seuraavasti; ”Työnantajan tulee ryhtyä toimenpiteisiin XXXXXXin hautausmaan työ-, varasto- ja säilytystilojen sekä työntekijöiden tauko- ja ruokailutilojen saattamiseksi vastaamaan lainsäädännön vaatimuksia. Työ- varasto ja säilytystilojen korjaustoimenpiteitä suunnitellessaan ja toteuttaessaan työnantajan tulee erisyisesti kiinnittää huomiota siirto- nostotöiden turvalliseen suorittamiseen, kulkuteiden turvallisuuteen ja varmistaa muutoinkin työ-, varasto ja säilytystilojen toiminnallisuus, tarkoituksenmukaisuus ja riittävyys. Suunnitellessaan ja toteuttaessaan XXXXXXin hautausmaan työ-, varasto- ja säilytystilojen parannustoimenpiteitä työnantajalla on mahdollisuus hyödyntää työterveyshuollon työpaikkaselvitystä seurakuntamestarin työtehtävistä ja työskentelyolosuhteista, jossa on havainnollisesti kuvattu seurakuntamestarin tehtävät, todetut vaara- ja kuormitustehtävät sekä niiden terveydellisen merkityksen arvioinnit. Työpaikkaselvityksessä on esitetty erilaisia toimenpiteitä työtehtävien turvallistamiseksi.” Selkeistä ohjeista huolimatta seurakunta oli laiminlyönyt edellä mainitut suositukset ja kehotukset siirtojen ja nostojen turvallistamiseksi. Kyseiset laiminlyönnit konkretisoituivat syyskuun lopussa seurakuntamestarin joutuessa jäämään kokonaisuudessaan puolentoista kuukauden mittaiselle sairauslomalle lanneselän ja iskiaskivun vuoksi.

    Syksy taittuu pikkuhiljaa talveksi. Leirikeskus on vaipunut horrokseen jo aikaa sitten. Syyskiireiden jälkeen on hautausmaiden vuoro vetäytyä talvilevolle. Hautausmaiden syyssiivouksen jälkeen alkaa seurakuntamestarin vuodenkierron hiljaisin aika. Hautausmaiden ja kiinteistöhoitajan tehtävien vähennyttyä pääpaino siirtyy suntion tehtäviin, joskin talvisin nekin tehtävät vähenevät Jumalanpalvelusten siirryttyä pääosin seurakuntakeskukselle. Sairaus- ja vuosilomat sekä sairausloman perusteella hattu ja saatu Kelan kuntoutus katkaisevat kukin vuorollaan vuoden vaihteen kahta puolen seurakuntamestarin työt ja antavat seurakuntamestarille toivotun lepohetken.

    Ensimmäisen kuntoutusjakson jälkeen alkoi taas arkinen aherrus. Kevään lähestyessä alkoi talouspäällikkökin taas herätä talviuniltaan, tällä kertaa tosin vain hetkeksi. Kevään korvalla seurakuntamestarin taas kerran purkautuessa kirkkoherralle talouspäällikön toiminnasta antaa kirkkoherra seurakuntamestarille pienen toivonkipinän toteamalla, ettei talouspäälliköstä kannata ottaa stressiä – kirkkoherran mukaan talouspäällikkö ei kuulemma ole enää pitkään talossa. Seurakuntamestari oli kuullut samantapaisia huhuja muualtakin, mutta pystyikö kirkkoherran puheisiin enää luottaa.

    Talvi vaihtuu kevääksi. Pikkuhiljaa alkaa olla aika herätellä kesäkotia talviuniltaan. Seurakuntamestari aukaisee kesäkodin oven ja astuu sisälle. Sisällä on tunkkainen haju, pöydät ja osa seinistä ovat homeen peitossa. Tännekö pitäisi tuoda lapsia ja nuoria? Seurakuntamestari kertoo asiasta seuraavan tilaisuuden järjestävälle nuoriso-ohjukselle, ei siellä voi tilaisuuksia järjestää. Eikä mitä, vain hetki ja seurakunnan esimiehet ovat pyyhittäneet paikat puhtaaksi paikallisella yrittäjällä. Taas on kaikki entisellään ja sirkus voi jatkua. Vai voiko kuitenkin? Jostakin löytyy sen verran vastuuntuntoa, että paikalle kutsutaan terveystarkastaja. Paikallisen lehden 17.6.2015 nettiuutisen mukaan terveystarkastaja kävi tekemässä kesäkotiin käyttötarkastuksen 29.4.2014. Kesäkodin sisäilmassa havaittiin mikrobiperäistä hajua ja rakenteiden pinnalla kosteuden aiheuttamia vaurioita. Terveystarkastajat olivat antaneet myös suosituksen rakennuksen teknisestä tutkimuksesta, mutta sitä ei paikalliseen toimintatapaan hyvin sopien tietenkään tehty. Seurakuntamestarille annettiin ohje muovittaa yksi ovi ja siirrättää paikallisella putkimiehellä pisuaari toiseen paikkaan, minkä jälkeen kesäkodin käyttöä jatkettiin rajoitetusti. Rippileiri siirrettiin pidettäväksi muualle, mutta muutoin kesäkodissa pidettiin useita lyhyempiä tilaisuuksia. Kyseisen lehtiartikkelin mukaan kesäkotiin tehtiin uusi tarkastus 8.4.2015. Korjaustyöt olivat edelleen kesken. Tällä kertaa terveystarkastajat olivat luonnehtineet sisäilmaa tunkkaiseksi ja hajultaan maakellarimaiseksi.

    Kesäkodin sisäilmaongelmat oli huomioitu jo 2008 tehdyssä työpaikkaselvitysraportissa, jossa oli todettu seuraavaa: ”Sisäilman epäpuhtaudet/home seurakuntakeskuksessa ja kesäkodissa aiheuttavat seurakuntamestarille oireita (hengenahdistusta, silmien kutinaa ja ihoa kuumottaa). Seurakuntamestari kertoo, että kesäkodissa kylmälaitteiden takana seinässä oli selkeästi homekasvustoa.” Edellisen seurakuntamestarin lisäksi osa rippileiriläisistä oli saanut sisäilmaongelmiin sopivia oireita. Sen sijaan, että kirkkoherra olisi pyrkinyt korjaamaan sisäilmaongelman, oli hän kohdistanut seuraavien kuukausien aikana usein tarmoaan tuomalla kesäkodin ongelmia esille seurakuntamestarin asioiden käsittelyn yhteydessä.

    Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. Seurakuntamestari oli puhunut paikallisen yrittäjän kanssa esimiehilleen hankalista nostosta ja siirrosta jo ennen sairauslomiaan ja sairauslomien jälkeen ties kuinka monesti. Etenkin XXXXXXin kappelin kylmiön raskaat ja hankalat arkkujen nostot ja siirrot, jotka oli perinteisesti tehty seurakuntamestarin ja hautausurakoitsijan toimesta olivat aiheuttaneet selkävaivoja. Välillä nostot oli suoritettu kahdestaan, välillä hankittu apuja muualta. Vainajan painaessa jostakin 50 kg:sta reiluun 100 kg:aan ja siihen vielä lisää arkun 35-50 kg paino, niin siitä sitä on kahdelle nostoja kerrakseen. Seurakuntamestarin ja ilmeisesti myös hautausurakoitsijan pidettyä asiaa riittävän ponnekkaasti esillä oli talouspäällikön ja kirkkoherran lopulta taivuttava apuvoimien hankintaan. Tilapäisen nostoapua seurakunta oli palkannut paikalliselta palolaitokselta. Tosin ilman talouspäällikön ja kirkkoherran seurakuntamestarille osoitettuja vittuiluja sekään ei onnistunut. ”Jos te ette kykene arkkuja siirtelemään, niin pitää laittaa miehet asialle”, oli kirkkoherra todennut. Talouspäällikkö oli puolestaan todennut seurakuntamestarin pyytäessä kantoapua n. 180 kg arkun nostoon ja siirtoon ”Siirrä ite arkkus”. Lopulta kirkkoneuvosto teki erään seurakunnan luottamusmiehen kirjelmän pohjalta kirkkovaltuustolle esityksen XXXXXXin kappelin kylmiön kunnostamisesta. Esityksen pohjalta kylmiö uusittiin ja sinne hankittiin nosto- ja siirtovaunu kesän 2014 aikana. Valitettavasti huonon suunnittelun vuoksi kaikilta raskailta nostoilta ei vieläkään vältytty ja edelleenkin kylmiön luiska jäi kunnostamatta.

    Tulee huhti- ja toukokuu tavanomaisine kevätkiireineen. Jossakin vaiheessa seurakuntamestari toteaa, että talouspäällikön toimistossa häärii uusi kasvo, tai oikeastaan uusivanha. Tällä haavaa talouspäällikön toimistossa pyörittelee papereita tuuraaja A. Esimiehiltään seurakuntamestarille talouspäällikön lomasta sen enempää kuin tuuraajasta tai hänen tehtävistään ei ole kerrottu. Seurakuntamestarilla ei ole käsitystä myöskään siitä onko vaihdoksella vaikutusta seurakuntamestarin tehtäviin, vaan tästä seurakuntamestari saa kuulla vasta myöhemmin kesällä … mutta palataan tähän asiaan uudestaan myöhempänä. Epävirallisesti seurakuntamestari oli kuullut, että talouspäällikkö on jäänyt pidemmälle lomalle. Myöhemmin poissaolon syy tuli julki, mutta tässä en toisen käden tietoja lähde esittämään. Tässä vaiheessa selvisi sekin, mihin kirkkoherra oli aiemmin talouspäällikön syrjään vetäytymisessä viitannut.

    Kevät meni kevätkiireineen, pitkine päivineen, työstä aiheutuvine stresseineen. Edelleenkään seurakuntamestaria ei olut informoitu sen enempää uudesta esimiehestä sen kummemmin kuin hänen roolistaankaan.

    Luku 5 – Kirjallinen varoitus

    Toukokuu toukotöineen on takana, kevät muuttunut alkukesäksi. Talouspäällikön sijainen ja kesätyöntekijät kymppeineen ovat aloittaneet omat työnsä. Olisi mahdollisen muutoksen aika, mutta juuri mikään ei ole muuttunut. Seurakunnan johdon, kirkkoherran, talouspäällikön ja kirkkoneuvoston jatkuvien työturvallisuuteen liittyvien laiminlyöntien ja epäasiallisen esimiestoiminnan seurauksena seurakuntamestarilla on selkeitä työuupumuksen merkkejä, tai itse asiassa on ollut jo pidemmän aikaa: on jatkuvaa uupumisasteista väsymystä, talouspäällikön epäasialliseksi ja kirkkoherran vähätteleväksi kokeman toiminnan seurauksena työn mielekkyys ja käsitys oman työn merkityksestä ovat kadonneet lähes olemattomiin, työmuisti pätkii, keskittyminen on vaikeaa, koti on rempallaan, laskut lojuvat pöydällä kaiken postin seassa maksamattomana, harrastuksetkaan eivät enää kiinnosta. Onneksi seurakuntamestari jaksaa sentään pitää yhteyttä ystäviinsä. Juttuakin riittää, välillä ystävät saavat kuulla valituksia kirkkoherran ja talouspäällikön toimista kyllästymiseen asti.

    Eletään kesäkuun ensimmäisen viikon loppuviikkoa, väsyttää ja vituttaa, mutta onneksi on vapaat tulossa. Tuuraaja b tulee katselemaan viikonlopun tehtäviä. Kumpikaan ei ole seurakunnan johdon toimintaan tyytyväinen. Niinpä siinä sivussa manataan seurakunnan johdon toimintaa oikein kaksin suin. Purpattamisen lomassa seurakuntamestarin suusta lipsahtaa mitätön sammakko. Seurakuntamestarin kritisoidessa seurakunnan johdon toimintaa toteaa hän jossakin välissä tuuraajalleen, että jos hänellä olisi isänsä luonne syntyisi johtoportaassa harvennusta, mutta kun on äidin lempeä luonne niin kaiken paskan saa kärsiä omissa nahoissaan. Tuuraaja b oli seurakuntamestarin jaksamisesta huolissaan, niinpä hän oli ottanut seurakuntamestarin tilanteen ja turhautumisen puheeksi kirkkoherran kanssa.

    Muutama päivä myöhemmin seurakuntamestari sai työsuojeluvaltuutetulta puhelimitse kutsun tulla kirkkoherran, kirkkoherran oikeana kätenä toimivan kirkkoneuvoston varapuheenjohtajan, parin muun kirkkoneuvoston jäsenen ja työsuojeluvaltuutetun kuultavaksi. Kuulemistilaisuudessa kirkkoherra oli seurakuntaneuvoston varapuheenjohtajan säestämänä syyttänyt seurakuntamestaria kirkkoherran ja talouspäällikön tuuraajan tappouhkauksesta. Väittämästään tappouhkauksesta kirkkoherra oli kertonut kuulleensa viikonlopun aikana tuuraaja b:ltä. Kuulemistilaisuudessa seurakuntamestari oli kiistänyt kyseisen tappouhkauksen ja pyytänyt, että tuuraaja b kutsuttaisiin paikalle kertomaan mitä hän on oikeasti sanonut. Kirkkoherralle tämä ei kuitenkaan käynyt. Kirkkoherra oli kertonut kysyneensä väittämäänsä tappouhkaukseen liittyen ohjeita hiippakunnan tuomiokapitulista, poliisilta sekä työsuojeluviranomaisilta. Seurakuntamestarille kirkkoherra oli sanonut saaneensa sekä hiippakunnan tuomiokapitulista, että poliisilta ohjeen sanoa seurakuntamestarin välittömään irtisanomiseen.

    Kuulemistilaisuuden jälkeen seurakuntamestari oli kysynyt tuuraaja b:ltä kirkkoherran väittämästä tappouhkauksesta. Seurakuntamestarin mukaan tuuraaja b oli kertonut puhuneensa seurakuntamestarin turhautumisesta kirkkoherralle, mutta kieltänyt puhuneensa tappouhkauksesta.

    Viikkoa myöhemmin kirkkoherra vei asian kirkkoneuvoston käsiteltäväksi, jossa hän oli esittänyt seurakuntamestarin työsuhteen välitöntä päättämistä tappouhkauksen vuoksi hiippakunnan tuomiokapitulin ohjeen mukaisesti. Seurakuntaneuvostossa työsuhteen purkamisen kannalla kirkkoherran kertoman mukaan ollut kaksi henkilöä, kirkkoherra sekä tiettävästi kirkkoneuvoston varapuheenjohtaja, muut kirkkoneuvoston jäsenet eivät kirkkoherran toiveeseen yhtyneet. Irtisanomisen sijaan kirkkoherra joutuikin tyytymään kirjalliseen varoitukseen, työjohdollisena toimenpiteenä siihen ei vaadita edes kirkkoneuvoston enemmistön hyväksyntää.

    Kirkkoherra oli koonnut itsensä tekemään ja allekirjoittamaan varoitukseen kaikki mahdolliset seurakuntamestarin ”laiminlyönnit”. ”Laiminlyönnit” lainausmerkeissä sen vuoksi, etteivät kaikki kirkkoherran syytökset ole varoituksen arvoisia ja joistakin asioista seurakuntamestarin oli sopinut kirkkoherran kanssa aiemmin toisin kuin kirkkoherra oli varoitukseen kirjoittanut. Varoituksen mukaan seurakuntamestari oli tuuraaja b:n kertomana syyllistynyt työtovereidensa uhkaukseen. Lisäksi seurakuntamestari oli syyllistynyt seuraaviin kiinteistöhoitajan työtehtävien laiminlyönteihin: kuusiaitojen leikkaus keväällä 2013 ja 2014, kukkien ajo kesällä 2013, hautausmaiden työntekijöiden ohjeistamatta jättäminen, Stiga ruohonleikkurin huollon laiminlyönti, kesäkodin laiturin vesille laskeminen sekä kesäkodin yhden oven muovittamatta jättäminen ja pisuaarin siirrättäminen sekä hautakivien oikaisujen laiminlyönti esimiehen aikataulun mukaisesti.

    Seurakuntamestarin tuttavan nähdessä kyseisen varoituksen oli hän todennut seurakuntamestarille ettei hän tiedä pitäisikö hänen kirkkoherran toimista itkeä vai nauraa, sen verran hupainen tuo varoitus oli. Varoitus ei todellisuudessa sisällä yhtään asiallista varoituksen aihetta. Edelleenkään kukaan seurakunnan johdosta ei ollut yrittänytkään selvittää mitä seurakuntamestari oli tuuraaja b:lle puhunut, saatikka mitä hän on puheillaan tarkoittanut ja miksi seurakunnan toimista purpattanut.. Kevääseen seurakuntamestarin kiireisimpään ajankohtaan ajoittuvasta kuusiaitojen leikkauksen laiminlyönnistä talouspäälliköllä ja seurakuntamestarilla näkyy olevan erilaiset muistikuvat. Talouspäällikön keväällä 2013 antamasta leikkauskäskyistä seurakuntamestarilla ei ollut minkäänlaista muistikuvaa, eikä hän ollut puhunut tästä tuttavilleenkaan. Toisaalta olipahan tilanne talouspäällikön antaman leikkauskäskyn kohdalla niin tai näin, 2 km kuusiaidan leikkuuttaminen keväällä kaikkein kiireisimpänä aikana on talouspäälliköltä äärimmäisen epäpätevää esimiestoimintaa varsinkin kuusiaitojen leikkuu oli tehtävä milloin millaisen tekeleen päältä käsin työturvallisuudesta välittämättä. Kukkien ajokin tuli tehtyä annettujen ohjeiden mukaisesti. Se, että seurakuntamestari esittää omia näkemyksiään ja kritisoi ylimielisesti käyttäytyvää esimiestä ei liene varoituksen aihe? Myöskään seurakunnan kiinteistössä vuokralaisen käytössä olevan vanhan Stiga-ruohonleikkurin korjaus, ei huollon kuten kirkkoherra varoitukseen kirjoitti, ei liene varoituksen arvoinen. Etenkään, kun seurakuntamestari oli aiemmin kirkkoherran kanssa sopinut ettei ruohonleikkuria korjauteta. Hautakivien oikaisu esimiehen aikataulun mukaisesti pitää osin paikkansa, mutta sekään ei ole varoituksen arvoinen useammastakin eri syystä. Talouspäällikön aikataulut ”nyt ja heti” ei ole töiden tärkeysjärjestyksen puolesta useinkaan perusteltua, eikä vain hivenen kallellaan olevien hautakivien oikaisu yksitellen ole muutenkaan järkevää. Hautausmailla on tälläkin hetkellä (oli ainakin syksyllä 2015) monta monituista huomattavasti enemmän kallellaan olevaa hautakiveä kuin pyydetyt. Ainoa ero näiden välillä on se, että varoituksessa mainittuja hautakivien oikaisuja oli pyydetty jonkun omaisen taholta. Sen sijaan hautakivet, joiden oikaisua ei ole omaisten toimesta pyydetty eikä oikaisusta maksaneet, saivat kenottaa mikä minnekin suuntaan seurakunnan johdon välittämättä pätkääkään hautausmaatyöntekijöiden työturvallisuudesta. Lisäksi hautakivien oikaisut tehdään kyseisessä seurakunnassa asiallisten työ- ja suojavarusteiden puuttuessa pitkälti käsipelillä kallistelemalla. Kyseisenä kesänä talouspäällikön poissaolon ajan hautausmaiden kesätyöntekijöiden esimiehenä toimi talouspäällikön sijainen, ei seurakuntamestari, joten tältä osin varoitus on kohdistettu alun alkaenkin väärälle henkilölle. Kesäkodin pisuaarin siirrättämisen seurakuntamestari oli delegoinut kirkkoherran ohjeen mukaisesti paikalliselle putkimiehelle, mutta muiden työkiireiden vuoksi siirto oli viivästynyt.

    Seurakuntamestari ei kirkkoherran junailemaa varoitusta hyväksynyt, vaan kiisti sen seurakuntaneuvostolle osoitetulla kirjeellä. Seurakuntamestari tarjosi kirjelmää sekä työsuojeluvaltuutetun, että seurakuntaneuvoston varapuheenjohtajalle, jotta he toimittaisivat sen seurakuntaneuvoston kokouksen käsiteltäväksi. Kumpikaan ei tähän kuitenkaan suostunut. Lopulta seurakuntamestari toimitti kirjallisen kiistämisen seurakuntaneuvoston lokerikkoon. Missään vaiheessa seurakuntaneuvosto ei kiistämistä kuitenkaan käsitellyt, ainakaan siitä ei seurakuntamestarille ei annettu palautetta. Myöhemmin syksyllä talouspäällikkö oli kutsunut seurakuntamestarin kirkkoherran ohjeen mukaisesti kuultavaksi kirjallisen kiistämisen johdosta, mutta tällöin häntä syytettiin kirjallisen kiistämisen sijasta seurakuntamestarin yllätykseksi toisesta uhkauksesta, mutta palataan tähän myöhemmin uudestaan.

    Luku 6 – Hallintokantelu

    Pari päivään kirkkoherran järjestämän kuulemistilaisuuden jälkeen eräs seurakuntamestarin tuttava oli lähestynyt asian tiimoilta hiippakunnan tuomiokapitulia sähköpostitse. Epävirallisessa yhteydenotossaan hän oli kertonut lyhyesti kuulemistaan seurakunnan johtamisen ongelmista ja omia näkemyksiään seurakunnan työsuojelun puutteista sekä pyytänyt hiippakunnan huomiokapitulia selvittämään seurakunnan johtamisen ongelmia ja etsimään seurakunnan ongelmiin oikeudenmukaisen ratkaisun.

    Kirjallisen varoituksen jälkeen hallintokantelun tekijä oli täydentänyt näkemyksiään uuden sähköpostin välityksellä. Samassa yhteydessä hallintokantelun tekijä oli kysynyt hallintokantelun käsittelyn aikataulua, sekä yleistä hallintokantelun menettelystä. Lisäksi hallintokantelun tekijä oli tiedustellut vs. lakimiesasessorilta onko seurakunnasta kysytty toimintaohjeita hiippakunnan tuomiokapitulilta kuten kirkkoherra oli seurakuntamestarille kertonut.

    Vs. lakimiesasessorin mukaan hallintokantelun käsittelyaika on tuomiokapitulissa yleensä 2-3 kuukautta, eli tämän arvion mukaan tuomiokapituli olisi tehnyt asiaan liittyvän päätöksen elo-syyskuun aikana. Kysymykseen onko seurakunnasta oltu yhteydessä tuomiokapituliin oli vs. lakimiesasessori vastannut ”NN ei ole ollut yhteydessä ainakaan minuun, eikä minulla valitettavasti ole tietoa siitä, onko hän ollut johonkin toiseen henkilöön kapitulissa yhteydessä”.

    Yhteydenoton jälkeen tuomiokapituli oli pyytänyt seurakunnalta vastineen hallintokanteluun. Vastineen pyytämisen jälkeen oli seurakuntaneuvoston vp. soittanut hyvin tuohtuneen puhelun hallintokantelun tekijälle asian tiimoilta. Reilun puolitoista tuntia kestävän puhelun aikana seurakuntaneuvoston varapuheenjohtaja oli kertonut hallintokantelun tekijälle, että hallintokantelu on hänen mielestään turha ja aiheuttaa seurakunnalle vain turhaa työtä.

    Puhelussa seurakuntaneuvoston vp. oli ottanut hyvin selkeän kannan siihen ettei seurakunta hyväksy seurakuntamestarin toimintaa eikä seurakuntamestarin töihin liittyviä laiminlyöntejä. Hän oli kertonut myös, että heillä olisi ollut halutessaan mahdollisuus irtisanoa seurakuntamestari suoraan kirkkoherran väittämän uhkailun vuoksi. Kantelijan kysyttyä seurakuntaneuvoston vp:ltä onko hän varmistanut kirkkoherran väittämän oikeellisuuden ennen varoituksen antamista oli hän todennut, että ei, vaan hän luottaa siihen, että kirkkoherra on puhunut totta. Kirkkoherran kertomuksen seurakuntaneuvoston vp. uskoi sokeasti, seurakuntamestarille ei annettu edes mahdollisuutta selvittää kirkkoherran väittämän totuudenmukaisuutta.

    Seurakuntaneuvoston vp:n oli kritisoinut hyvin voimakkaasti myös seurakuntamestarin käytöstä esimiestään talous- ja työsuojelupäällikkö kohtaan. Kantelijan kysyttyä onko hän selvittänyt koska ja millaista seurakuntamestarin epäasiallinen käytös esimiestään kohtaan oli ollut, oli hän todennut keskustelleensa muutaman kerran talouspäällikön kanssa seurakuntamestarin toiminnasta. Seurakuntaneuvoston vp:n mukaan talouspäällikkö oli kokenut seurakuntamestarin hankalaksi alaiseksi ja kuulemma seurakuntamestari oli huutanutkin esimiehelleen kahteen eri kertaan, eikä hän tällaista käytöstä hyväksy. Koska työnantajalla on mahdollisuus käskyttää työntekijöitään ei seurakuntaneuvoston vp. ollut nähnyt tarpeellisena selvittää seurakuntamestarin käytöksen syitä. Myöskään sitä kuinka seurakuntamestarin esimiehenä toiminut talouspäällikkö oli toiminut ei seurakuntaneuvoston vp nähnyt tarpeelliseksi selvittää. Seurakuntamestarin äänen nosto on siis tuomittavaa, talouspäällikön äänen nosto sekä alaistaan kohtaan alentava ja vähättelevä käytös ei.

    Seurakuntamestarin suuresta työkuormasta seurakuntaneuvoston vp oli kertonut olevansa täysin tietoinen. Seurakuntamestarin työkuormaa oli hänen mukaansa helpotettu muun muassa vaihtamalla loppukevään ja alkukesän aikana viikonloppuvuoroja arkipäiviin, jolloin seurakuntamestarille olisi jäänyt enemmän aikaa muihin kuin suntion tehtäviin. Lisäksi seurakuntamestarin työtaakkaa oli helpotettu antamalla hautausmaiden kesätyöntekijöiden esimiestehtävät talouspäällikön tuuraajan tehtäväksi.

    Kantelijan otettua puheeksi, että työnantajalla on oikeuksien lisäksi myös työaika-, työsopimus- ja työturvallisuuslakeihin liittyviä veliotteita oli seurakutkaneuvoston vp. vedonnut seurakuntamestarin toimen johtosääntöön. Vaikka kantelija oli ottanut asian puheeksi useamman kerran ei kantelijan näkemyksellä ollut minkäänlaista merkitystä.

    Heinäkuun puolenvälin paikkeilla seurakuntamestari oli saanut ulkopuoliselta taholta vinkin joskus aiemmin seurakuntaan tehdystä työsuojelutarkastuksesta. Vinkin pohjalta seurakuntamestari oli ottanut yhteyttä aluehallintovirastoon ja pyytänyt kopioita kyseisten työsuojelutarkastuksen tarkastuskertomuksista. Työsuojelutarkastusten tarkastuskertomusten pohjalta seurakuntamestari sai hankittua myös kopion työterveyshuollon vuonna 2008 tehdystä työpaikkaselvityksen raportista. Kaikki nämä raportit kantelija oli välittänyt heinäkuun lopulla myös tuomiokapitulin käytettäväksi. Lukijan on hyvä huomioida, ettei kantelijalla ollut käytössään kyseisiä raportteja vielä ensimmäisten yhteydenottojen aikana.

    Hiippakunnan tuomiokapituli sai tehtyä hallintokanteluun liittyvän päätöksen lopulta 18.11.2014, reilu viisi kuukautta kantelijan ensimmäisen yhteydenoton jälkeen. Tuossa välissä seurakuntamestarin tilanne oli alkanut käydä kirkkoherran ja talouspäällikön puristuksissa varsin tukalaksi. Kaikista oleellisista tapahtumista hallintokantelun tekijä oli informoinut myös tuomiokapitulia. Osa näistä asioista olisi vaatinut vastineen kysymisen seurakunnalta, mikä olisi edelleen viivästyttänyt hallintokantelun käsittelyä, ja tätähän ei haluttu, joten tällaiset asiat jätettiin hallintokantelun ulkopuolelle.

    Seuraavana on suorana lainauksena hallintokantelun päätöksestä 2014-00324 kantelun sisältö sekä seurakunnan kirkkoneuvoston ja kirkkoherran oman lausunto. Lainauksesta on henkilötiedot poistettu.

    ”Kantelun sisältö
    Kantelun mukaan Xxxxxxx seurakunnassa on työyhteisön ja johtamisen ongelmia. Seurakuntamestari on joutunut opettelemaan tehtäviään hyvin pitkälti omin päin ilman asiallista työhön opastusta. Talouspäällikön vaihduttua uusi talouspäällikkö ei ole ymmärtänyt alaisensa seurakuntamestarin työtehtäviä, työn sisältöä ja työkuormaa. Talouspäälliköllä ja seurakuntamestarilla on ollut useita erimielisyyksiä työhön liittyvistä asioista, kuten työkuormasta, työajoista ja tehtävien järjestyksestä. Huonon johtamisen, kausittaisen suuren työkuorman ja esimiehen kanssa olleiden ristiriitojen vuoksi seurakuntamestari on ollut stressaantunut. Kantelun mukaan hän ei ole ainoa stressaantunut työntekijä vaan sitä on ilmennyt myös muilla työyhteisön jäsenillä. Kantelun mukaan Luumäen seurakunnan työyhteisössä on ollut suuriakin ongelmia jo ennen seurakuntamestarin palvelussuhteen alkamista. Kantelussa on eritelty seurakuntamestarin työhön liittyviä johtamisen ja ohjeistuksen ongelmia ja ristiriitaisuuksia sekä viitattu myös puutteisiin työsuojelu- ja työturvallisuusasioissa.
    Kantelussa on laajasti perustellen kyseenalaistettu seurakuntamestarille annetun kirjallisen varoituksen perusteita. Kantelun mukaan seurakuntamestarin osalta ongelmat ovat pitkälti seurausta talouspäällikön ja kirkkoherran huonosta johtamisesta. Tätä näkemystä puoltaa myös se, että seurakunnassa on ja on ollut muitakin kuin edellä mainittu ongelma. Kantelun mukaan seurakuntamestari on väsynyt tilanteeseen eikä jaksa viedä sitä eteenpäin.
    Kantelija toivoo, että Xxxxxxxn hiippakunnan tuomiokapituli perehtyisi Xxxxxxx seurakunnan työyhteisöön, selvittäisi nykytilanteen perehtyen mahdollisiin aiempiin ongelmiin. Lisäksi kantelija toivoo, että mikäli työyhteisö ei kykene omin toimin ratkaisemaan ongelmia, tuomiokapituli etsisi ongelmiin oikeudenmukaisen ratkaisun. Kantelija toivoo, että työyhteisön ja johtamisen ongelmiin saadaan kantelun käsittelyn kautta parannuksia tulevaisuutta ajatellen.

    Asiassa saadut selvitykset
    1. Xxxxxxx seurakunnan kirkkoneuvosto antoi kokouksessaan 15.7.2014, 7 § vastineen, joka saapui tuomiokapituliin 31.7.2014. Lausunnossaan kirkkoneuvosto toteaa, että se on toiminnallaan tukenut seurakunnan työntekijöitä selviytymään vastuualueistaan. Neuvosto on tiedostanut ongelmia eri tasojen yhteistyössä. Esimerkiksi muutama vuosi sitten on järjestetty noin kalenterivuoden mittainen työyhteisövalmennus. Neuvosto on valmis ottamaan vastaan apua tuomiokapitulilta seurakunnan työyhteisön tilanteen parantamiseksi. Kirkkoneuvosto toteaa, että suntiolle annettu varoitus on perusteltu ja aiheellinen.
    2. Kirkkoherra NN on lähettänyt tuomiokapitulille 31.7.2014 saapuneen oman lausuntonsa, joka koskee kantelua. Kirkkoherra toteaa, että seurakunnan kirkkoneuvosto on päättänyt antaa seurakuntamestarille kirjallisen varoituksen ja hän on toiminut päätöksen täytäntöönpanijana antaessaan varoituksen. Kirkkoherran mukaan kirkkoneuvoston päätöksistä voi tehdä oikaisuvaatimuksen Itä-Suomen hallinto-oikeuteen, mutta hänen käsityksensä mukaan tässä asiassa ei ole valitettu vaan on tehty kantelu tuomiokapituliin. Kirkkoherra kuvaa lausunnossaan varoituksen antamisprosessia ja seurakuntamestarille annetun varoituksen perusteita. Kirkkoherra toteaa, että hän on eri mieltä kantelun maininnoista, jotka koskevat talouspäällikön ja kirkkoherran johtamisen ongelmallisuutta. Kirkkoherra katsoo, että kantelu perustuu kuulopuheisiin, väitteet ovat epämääräisiä ja että kantelu on aiheeton ja perusteeton.”
    Kuten aiemmin totesin kantelijalla ei ensimmäisten yhteydenottojen aikana ollut vielä käytössä työterveyshuollon vuonna 2008 tekemään työpaikkaselvitysraporttia eikä vuonna 2009 ja 2010 tehtyjen työsuojelutarkastusten tarkastuskertomuksia, vaan hallintokantelu pohjautuu paljolti seurakuntamestarin (ja muutaman muun seurakuntalaisen) kanssa käytyihin keskusteluihin, tai kuten kirkkoherra oli omassa vastineessaan todennut ”kuulopuheisiin”. Onko väitteet olleet epämääräisiä ja kantelu aiheeton ja perusteeton? Minusta ei. Vaikka ensimmäisissä yhteydenotoissa esille nostetut asiat ovat perustuneet pitkälti seurakuntamestarin kanssa käytyihin keskusteluihin, on kantelussa nostettu esille monia samoja asioita, joista seurakunta oli saanut ohjeen saattaa epäkohdata vastaamaan lain vaatimuksia vastaavaksi sekä työterveyshuollolta, että työsuojeluviranomaisilta.
    Samaan aikaan kun kirkkoherra oli junaillut seurakuntamestarille varoituksen yhden ainoa kuulopuheen pohjalta ja jota hän ei antanut edes tarkistuttaa, hän kehtaa väittää kantelua, jonka tueksi löytyy työsuojeluviranomaisen kirjallinen raportti, kuulopuheisiin perustuvaksi ja aiheettomaksi. Jokainen voikin tykönään miettiä kirkkoherran oman vastineen tarkoitusperistä.

    Luku 7 – Työkykyisyysneuvottelu

    Jos viimeinen puolitoista vuotta oli ollut seurakuntamestarille hankalaa, niin viimeisestä puolesta vuodesta tuli yhtä helvettiä. Kirkkoherran ensimmäinen yritys seurakuntamestarin työsuhteen purkamiseksi päättyi torsoksi. Kun päätös oli tehty niin siitä piti pitää kiinni hinnalla millä hyvänsä ja kun omat avut eivät riitä pitää värvätä toiset avuksi.

    Seurakuntamestari oli valitellut useamman kerran kirkkoherran yllättävän syyttelyn yhteydessä huonoa muistiaan. Kun kirkkoherra ei saanut tahtoaan läpi uhkaussyytteellään, tarttui hän seuraavaksi seurakuntamestarin mainitsemaan huonoon muistiin, määräämällä seurakuntamestarin mainitsemansa huonon muistin vuoksi työterveyshuollon tekemään työkyvyn arviointiin. Valitettavasti kirkkoherra näyttää tässä tapauksessa valjastaneen muun muassa työterveyshuoltolaissa 21.12.2001/1383 huomioidun ja monessa yhteydessä hyväksi havaitun työkyvyn arvioinnin omien tarkoitusperiensä saavuttamiseksi ja valitettavasti työterveyshuolto näkyi menneen kirkkoherran vietäväksi. Kaipa se on niin, että kenen leipää syöt sen lauluja laulat.

    Ensimmäinen työkykyneuvottelu, johon osallistuivat seurakuntamestari, kirkkoherra, kirkkoneuvoston vp, työterveyslääkäri ja työterveyshoitaja pidettiin 8.7.2014. Ennen työkykyneuvottelua seurakuntamestari oli käynyt kirkkoherran määräämänä työterveyslääkärin tarkastuksessa ja sitä kautta myös työpsykologin vastaanotolla. Työkykypalaverissa työpsykologin muistiota ei ollut käytettävissä, mutta suullisesti työpsykologi oli antanut seurakuntamestarille terveen paperit. Työpsykologi oli keskustellut seurakuntamestarin kanssa myös työnantajan velvoitteista, mutta näitä hän ei ollut kirjoittanut ylös. Varsin suppeaan työkykypalaverin muistiossa oli huomioitu työyhteisössä olleen ristiriitoja, kuitenkaan niitä erittelemättä sekä keskusteltu työaikaan liittyvistä asioista ja työaikakirjanpidosta. Vaikka työyhteisön ristiriidat oli huomioitu jo edellisen seurakuntamestarin aikana tehdyssä työpaikkaselvitysraportissa ja työaikakirjanpidon lainmukaisuus olisi ollut helposti todennettavissa jätettiin nämä asiat jätetty työkykypalaverissa huomioimatta. Ensimmäisessä työkykyneuvottelussa oli sovittu, että työnantaja järjestää ulkopuolisen arvion seurakuntamestarin työn määrästä, suunnittelusta ja jaottelusta. Lisäksi työkykypalaverissa oli sovittu, että seurakuntamestarin muisti testataan työterveyshuollossa kesän aikana.

    Toinen työkykypalaveri pidettiin 21.10.2014. Tätä ennen seurakuntamestari oli käynyt työpsykologin arviossa, jossa oli tehty aiemmin sovittu muistitesti. Lisäksi ulkopuolinen arvioija oli työnantajan kutsumana käynyt arvioimassa seurakuntamestarin tehtäväkentän. Työkykyneuvottelun muistiossa oli mainittu, että ulkopuolinen arvioija (kirj. huom! joka tuntee seurakuntamestarin tehtävät ja tehtävänkuvat hyvin) on arvioinut, että nykyisenkaltainen tehtäväkenttä on laaja ja haastava. Seurakuntamestarille ulkopuolinen arvioija oli todennut jo kesken arviointikierroksen, että kiireisimpään aikaan tehtäväkenttä on liian suuri yhden työntekijän tehtäväksi. Valitettavasti ulkopuolisen arvioitsijan arvio ei sopinut kirkkoherran kuvioihin, eikä siitä tehty raporttia. Työkykyneuvottelussakin kirkkoherra oli seurakuntamestarin mukaan vähätellyt ulkopuolisen arvioitsijan arvioita toteamalla muun muassa, että arvioitsija on seurakuntamestarin kaveri.

    Työpsykologin arvioissa oli mainittu muun muassa seuraavasti (teksti on kopioitu alkuperäisestä raportista seurantamestarin luvalla):
    Lausunnon lähtökohdat: Alun perin tutkittava tulee työterveyspsykologin vastaanotolle lääkärin ja työterveyshoitajan lähettämänä työkykyneuvottelun pohjalta ja työpaikan ristiriitatilanteen takia. Työkykyneuvottelussa on tullut esille asiakkaan muistiin ja sitä kautta työkykyyn liittyviä epäilyksiä sekä vuorovaikutukseen liittyviä ongelmia. Tutkittavan omasta mielestä kyse on siitä, että työtä on yksinkertaisesti liikaa, eivätkä työskentelyolosuhteet ole riittävän hyvät. Työtä ja työolosuhteita ei ole voitu pyynnöistä huolimatta järkevästi järjestellä tai jakaa, jolloin jatkuva stressi on toisinaan alkanut aiheuttaa unohteluja ja varmistelua sekä psyykkistä kireyttä. Tutkittavan työssä on monta erilaista roolia; mm. suntion työtä, koneenkorjaajan työtä, puutarhurintyötä ja esimiestyötä. Erityisen haasteellista työ on kesäaikaan.
    Taustaa: …Esimiehen eli kirkkoherran kanssa ollut hieman hankaluutta alusta asti, (seurantamestari) kokee, että esimies (kirkkoherra) ei hyväksynyt valintaa suntioksi. Ristiriitoja oli alkanut tulla, kun ottanut asioita esille, esim. kiinteistöjen ylläpito/korjaus asioissa… …Haastattelussa tutkittava on varsin avoin, puhuu asioista suoraan ja selvästi mielipiteensä. Puhe on paikoin raa-an rehellistä ja karua, mutta tässä kuitenkin ystävällistä. Mitenkään aggressiivista vaikutelmaa ei synny. Syntyy pikemminkin vaikutelma, että puheilIaan säätelee etäisyys-läheisyys akselia, testaa sietokykyä, hakee luottamusta. Voin kuvitella, että stressaantuneena äärisanoja käyttää.
    (Kirj. huom! Myöhemmin seurakuntamestari oli kuullut naapuriseurakunnan työntekijältä, että kirkkoherra oli kertonut heille jo seurakuntamestarin koeaikana, että heillä on tehty väärä valinta. Totta kai on tehty väärä valinta, kun kirkkoherran oma ehdokas ei tullut valituksi?)
    Testien mukaan: Tehdyissä testeissä tutkittavalla on havaittavissa vakava-asteinen työuupumusriski. Testin mukaan työmuisti on normaalia keskitasoa, auditiiviset, numeeriset sujuvat jopa keskitasoa paremmin. (Hei haloo Psyko! Seurakuntamestarilla oli jo pidempään selkeitä työuupumuksen oireitta, ei enää voinut puhua mistään työuupumuksen riskistä.)
    Edellisen seurakuntamestarin aikaan työterveyshuollon tekemässä työpaikkaselvityksen riskien arvioinnissa henkisen kuormituksen kohdissa; H10 Työnjako, tehtävänkuvat ja vastuut, H13 Työnjohdon tai organisoinnin puutteet (mm. yhteistyöpalaverien pito pappien k

  43. Aiemmin lähettämäni tarinan lopusta puuttui osa, luku 7 loppuu kesken ja sen jälkeen puuttuvat loputkin. – olisikohan yksittäisen viestin pituus rajatta Facebookin tavoin. Laitain tähän tuon loppuosa luvun 7 alusta alkaen.

    Luku 7 – Työkykyisyysneuvottelu

    Jos viimeinen puolitoista vuotta oli ollut seurakuntamestarille hankalaa, niin viimeisestä puolesta vuodesta tuli yhtä helvettiä. Kirkkoherran ensimmäinen yritys seurakuntamestarin työsuhteen purkamiseksi päättyi torsoksi. Kun päätös oli tehty niin siitä piti pitää kiinni hinnalla millä hyvänsä ja kun omat avut eivät riitä pitää värvätä toiset avuksi.

    Seurakuntamestari oli valitellut useamman kerran kirkkoherran yllättävän syyttelyn yhteydessä huonoa muistiaan. Kun kirkkoherra ei saanut tahtoaan läpi uhkaussyytteellään, tarttui hän seuraavaksi seurakuntamestarin mainitsemaan huonoon muistiin, määräämällä seurakuntamestarin mainitsemansa huonon muistin vuoksi työterveyshuollon tekemään työkyvyn arviointiin. Valitettavasti kirkkoherra näyttää tässä tapauksessa valjastaneen muun muassa työterveyshuoltolaissa 21.12.2001/1383 huomioidun ja monessa yhteydessä hyväksi havaitun työkyvyn arvioinnin omien tarkoitusperiensä saavuttamiseksi ja valitettavasti työterveyshuolto näkyi menneen kirkkoherran vietäväksi. Kaipa se on niin, että kenen leipää syöt sen lauluja laulat.

    Ensimmäinen työkykyneuvottelu, johon osallistuivat seurakuntamestari, kirkkoherra, kirkkoneuvoston vp, työterveyslääkäri ja työterveyshoitaja pidettiin 8.7.2014. Ennen työkykyneuvottelua seurakuntamestari oli käynyt kirkkoherran määräämänä työterveyslääkärin tarkastuksessa ja sitä kautta myös työpsykologin vastaanotolla. Työkykypalaverissa työpsykologin muistiota ei ollut käytettävissä, mutta suullisesti työpsykologi oli antanut seurakuntamestarille terveen paperit. Työpsykologi oli keskustellut seurakuntamestarin kanssa myös työnantajan velvoitteista, mutta näitä hän ei ollut kirjoittanut ylös. Varsin suppeaan työkykypalaverin muistiossa oli huomioitu työyhteisössä olleen ristiriitoja, kuitenkaan niitä erittelemättä sekä keskusteltu työaikaan liittyvistä asioista ja työaikakirjanpidosta. Vaikka työyhteisön ristiriidat oli huomioitu jo edellisen seurakuntamestarin aikana tehdyssä työpaikkaselvitysraportissa ja työaikakirjanpidon lainmukaisuus olisi ollut helposti todennettavissa jätettiin nämä asiat jätetty työkykypalaverissa huomioimatta. Ensimmäisessä työkykyneuvottelussa oli sovittu, että työnantaja järjestää ulkopuolisen arvion seurakuntamestarin työn määrästä, suunnittelusta ja jaottelusta. Lisäksi työkykypalaverissa oli sovittu, että seurakuntamestarin muisti testataan työterveyshuollossa kesän aikana.

    Toinen työkykypalaveri pidettiin 21.10.2014. Tätä ennen seurakuntamestari oli käynyt työpsykologin arviossa, jossa oli tehty aiemmin sovittu muistitesti. Lisäksi ulkopuolinen arvioija oli työnantajan kutsumana käynyt arvioimassa seurakuntamestarin tehtäväkentän. Työkykyneuvottelun muistiossa oli mainittu, että ulkopuolinen arvioija (kirj. huom! joka tuntee seurakuntamestarin tehtävät ja tehtävänkuvat hyvin) on arvioinut, että nykyisenkaltainen tehtäväkenttä on laaja ja haastava. Seurakuntamestarille ulkopuolinen arvioija oli todennut jo kesken arviointikierroksen, että kiireisimpään aikaan tehtäväkenttä on liian suuri yhden työntekijän tehtäväksi. Valitettavasti ulkopuolisen arvioitsijan arvio ei sopinut kirkkoherran kuvioihin, eikä siitä tehty raporttia. Työkykyneuvottelussakin kirkkoherra oli seurakuntamestarin mukaan vähätellyt ulkopuolisen arvioitsijan arvioita toteamalla muun muassa, että arvioitsija on seurakuntamestarin kaveri.

    Työpsykologin arvioissa oli mainittu muun muassa seuraavasti (teksti on kopioitu alkuperäisestä raportista seurantamestarin luvalla):
    Lausunnon lähtökohdat: Alun perin tutkittava tulee työterveyspsykologin vastaanotolle lääkärin ja työterveyshoitajan lähettämänä työkykyneuvottelun pohjalta ja työpaikan ristiriitatilanteen takia. Työkykyneuvottelussa on tullut esille asiakkaan muistiin ja sitä kautta työkykyyn liittyviä epäilyksiä sekä vuorovaikutukseen liittyviä ongelmia. Tutkittavan omasta mielestä kyse on siitä, että työtä on yksinkertaisesti liikaa, eivätkä työskentelyolosuhteet ole riittävän hyvät. Työtä ja työolosuhteita ei ole voitu pyynnöistä huolimatta järkevästi järjestellä tai jakaa, jolloin jatkuva stressi on toisinaan alkanut aiheuttaa unohteluja ja varmistelua sekä psyykkistä kireyttä. Tutkittavan työssä on monta erilaista roolia; mm. suntion työtä, koneenkorjaajan työtä, puutarhurintyötä ja esimiestyötä. Erityisen haasteellista työ on kesäaikaan.
    Taustaa: …Esimiehen eli kirkkoherran kanssa ollut hieman hankaluutta alusta asti, (seurantamestari) kokee, että esimies (kirkkoherra) ei hyväksynyt valintaa suntioksi. Ristiriitoja oli alkanut tulla, kun ottanut asioita esille, esim. kiinteistöjen ylläpito/korjaus asioissa… …Haastattelussa tutkittava on varsin avoin, puhuu asioista suoraan ja selvästi mielipiteensä. Puhe on paikoin raa-an rehellistä ja karua, mutta tässä kuitenkin ystävällistä. Mitenkään aggressiivista vaikutelmaa ei synny. Syntyy pikemminkin vaikutelma, että puheilIaan säätelee etäisyys-läheisyys akselia, testaa sietokykyä, hakee luottamusta. Voin kuvitella, että stressaantuneena äärisanoja käyttää.
    (Kirj. huom! Myöhemmin seurakuntamestari oli kuullut naapuriseurakunnan työntekijältä, että kirkkoherra oli kertonut heille jo seurakuntamestarin koeaikana, että heillä on tehty väärä valinta. Totta kai on tehty väärä valinta, kun kirkkoherran oma ehdokas ei tullut valituksi?)
    Testien mukaan: Tehdyissä testeissä tutkittavalla on havaittavissa vakava-asteinen työuupumusriski. Testin mukaan työmuisti on normaalia keskitasoa, auditiiviset, numeeriset sujuvat jopa keskitasoa paremmin. (Hei haloo Psyko! Seurakuntamestarilla oli jo pidempään selkeitä työuupumuksen oireitta, ei enää voinut puhua mistään työuupumuksen riskistä.)
    Edellisen seurakuntamestarin aikaan työterveyshuollon tekemässä työpaikkaselvityksen riskien arvioinnissa henkisen kuormituksen kohdissa; H10 Työnjako, tehtävänkuvat ja vastuut, H13 Työnjohdon tai organisoinnin puutteet (mm. yhteistyöpalaverien pito pappien kanssa/työn suunnittelu) ja H14 Huono työilmapiiri, riskien suuruudeksi oli arvioitu kohtalaiseksi riskiksi. Missään vaiheessa työterveyshuolto ei kuitenkaan huomioinut voisiko työpaikan ristiriidat olla seurausta työnantajasta johtuvista seikoista. Sen sijaan, että työkykypalaverissa olisi oikeasti paneuduttu seurakuntamestarin työkyvyn ylläpitämiseen oli siitä kehkeytynyt tilaisuus, jossa kirkkoherra ja talouspäällikkö olivat etsineet syitä miksi seurakuntamestari ei kykenisi tai soveltuisi seurakuntamestarin tehtävään. Talouspäällikkö oli muun muassa ottanut esille seurakuntamestarin sopimattomuuden esimiestehtäviin. Näkemystään hän oli perustellun muun muassa erään tarmokkaan kesätyöntekijän ja joidenkin hautausmaalla vierailevien kommenteilla, heitä talouspäällikkö ei tietenkään nimennyt. Myöhemmin seurakuntamestarille oli selvinnyt, että tuo tarmokas kesätyöntekijä oli ollut yhden hautausmaan kymppi. Hautausmaan vierailijoiden kommentit olivat koskeneet kesätyöntekijöiden pitkiksi venyneitä taukoja sekä hautausmaalla tupakointia, joista molemmat asiat olisivat oikeasti olleet hautausmaiden kymppien ja/tai talouspäällikön tuuraajan tehtäviä.
    Lopulta työkykyarviokaan ei tuottanut kirkkoherran toivomaa lopputulosta. Oli pakko ottaa aikalisä ja kehitellä muita syitä seurakuntamestarin irtisanomiseksi.

    Luku 8 – Lopun alkua

    Jos talouspäällikön esimiestoiminta oli ollut epäasiallista, niin sen parempaa ei ollut talouspäällikön tuuraajankaan. Seurakuntamestari oli valitellut pitkin kesää ylemmälle taholle talouspäällikön sijaisen toiminnasta. Esimiehen kanssahan kiusaamistapaukset olisi ensisijassa puhuttava, mutta entäpä kun kiusaajana on esimiehet? Niinpä seurakuntamestari otti talouspäällikön tuuraajan esimiestoiminnan puheeksi työsuojeluvaltuutetun kanssa. Eipä ollut siitäkään mitään hyötyä työsuojeluvaltuutetun vastattua seurakuntamestarin valitukseen talouspäällikön tuuraajasta ”Se nyt käytökseltään on sellainen töksäyttelijä”. Talouspäällikön tuuraajan töksäyttelevä käytös on ihan yleisesti tiedossa, mutta onko se peruste jättää seurakuntamestarin valitus huomiotta.

    Kyseisessä seurakunnassa on neljä hautausmaata kolmessa eri kohteessa. Kesäisin jokaisessa kohteessa on omat kesätyöntekijänsä. Jokaisessa kolmessa kohteessa on myös oma hautausmaan kymppi, vaikka tässä seurakunnassa hautausmaiden kympit eivät olekaan perinteisiä nokkamiehiä. Perinteisesti kymppi on pienehkön työryhmän etumies, jonka tehtäviin kuuluu normaalin työntekijän tehtävien lisäksi erilaisia työryhmän johtamiseen ja töiden järjestelyyn liittyviä tehtäviä. Tässä seurakunnassa kaikki on toisin, kympillä tuntuu olevan vain oikeuksia, ei vastuita eikä velvollisuuksia. Tosin ei työnantajan puoleltakaan ole tätä haluttu, josta yhtenä hyvänä esimerkkinä on kukkien ajo hautausmaatyöntekijöiden istutettavaksi. Kuten aiemmin totesin, oli seurakuntamestari esittänyt talouspäällikölle jo edellisenä kesänä, että kympit voisivat muun muassa kuskata hautuumaatyöntekijöiden itsensä istuttamat kukat läheiseltä puutarhalta. Tämähän ei tietysti talouspäällikölle käynyt, niinpä saman työn kimpussa häärää sekä seurakuntamestari, että kesätyöntekijät.

    Aiemmat kesät olivat sujuneet hautausmaatyöntekijöiden kanssa suuresta työmäärästä huolimatta ihan kohtuullisesti, nyt oli toisin. Ei riittänyt, että kirkkoherra, talouspäällikkö ja talouspäällikön tuuraaja olivat ottaneet seurakuntamestarin silmätikukseen, nyt siihen laulukuoroon oli liittynyt myös yhden hautausmaan kymppi. Kyseinen kymppi on puutahra-alalle kouluttautunut osaava ammattihenkilö, jolla on tiettävästi kokemusta myös yksityisyrittäjänä toimimisesta. Puutarha-ammattilaisuudesta ja ilmeisestä yksityisyrittäjyydestä huolimatta kympin tehtävät häneltä ei kuitenkaan tuntuneet sujuvan, kympin etuudet hänelle tuntui kuitenkin kelpaavan. Sen sijaan, että kyseinen kymppi olisi suunnannut osaamisensa ja tarmonsa hautausmaan töiden tekemiseen ja järjestelyyn sekä oman työporukan ohjaamiseen, oli hän suunnannut kaiken tarmonsa nälviäkseen ja mollatakseen nykyistä seurakuntamestaria hänen esimiehille ja eräälle tutulle seurakuntaneuvoston jäsenelle. Seurakuntamestari oli valittanut kyseisen kympin epäasiallisesta käytöksestä pitkin kesää tuttavilleen ja jollekulle työkaverilleen, talouspäällikön palattua takaisin töihin myös esimiehilleen. Tuttavilleen seurakuntamestari oli kertonut, että aina kun hän menee kyseisellä hautausmaalle on kyseinen kymppi puhelimessa, lopun aikaa hän oli narissut seurakuntamestarille. Milloin hautuumaalla oli käytössä liian kapea harva, milloin vääränmallinen lapio, tai sitten hautausmaalta puuttui milloin mikäkin työhön tarvittava hilavitkutin. Tottahan kehityksen pitää mennä eteenpäin ja töissä on syytä käyttää mahdollisimman tarkoituksenmukaisia työkaluja, jos ei työtehokkuuden niin ainakin työviihtyvyyden vuoksi. Kuulostaa vain jotenkin tarkoituksenhakuiselta jos kymppinä toimiva puutarha-alan ammattilainen ei saa sen vertaa aikaiseksi, että hakisi kaupasta itse tarvittavat työkalut saatikka, että saisi edes tehtyä seurakuntamestarille yhden listan tarvittavista työkaluista, jottei jokaista ”haravaa” käydä kaupasta yksitellen. Ei, tuohon ei kyseisen kympin aika riitä, sen sijaan puhelimessa pälpättämiseen ja omien asioiden hoitamiseen aika kuului riittävän. Syyskuussa talouspäällikön tultua takaisin töihin oli seurakuntamestari ottanut kyseisen epäasiallisen käytöksen puheeksi hänen kanssaan. Talouspäällikkö oli käskenyt ottaa asian puheeksi kirkkoherran kanssa. Kirkkoherra oli vuorostaan kehottanut puhua asiasta talouspäällikön kanssa. No joo, mihinkäs se seepra raidoistaan pääsisi.

    Loppukesästä seurakuntamestari nosti toistamiseen esille turvakenkien hankinnan. Tällä kertaa alkusysäyksen antoi erään hautausmaatyöntekijän jalan viereen kaatunut hautakivi. Itse tilanne oli sattunut jo aiemmin seurakuntamestarin kesäloman aikaan, mutta eihän tuo asia vanhene. Tällä kertaa seurakuntamestari esitti asian työsuojeluvaltuutetulle. Työsuojeluvaltuutettu oli vienyt asian ylemmälle tasolle ja palannut muutaman päivän päästä takaisin. Turvajalkineita ei edelleenkään hankittu. Tällä kertaa ylempi taso oli perustellut kielteistä kantaa sillä, etteivät kaikki hautausmaatontekijät halua niitä pitää.

    Loppukesä meni talouspäällikön työhönpaluuseen saakka enemmän tai vähemmän kuin jäitä poltellessa, kirkkoherran järjestämän ja pyörittämän työkykyisyysteatterin sekä talouspäällikön tuuraajan sekä edellä mainitun hautausmaan kympin vittuiluja kuunnellessa.

    Siinä missä seurakuntaneuvosto oli jättänyt seurakuntamestarin suuren työmäärän huomioimatta, talouspäällikön suuren työmäärän seurakuntaneuvosto oli huomioinut esimerkillisesti. Nykyisellä talouspäälliköllä oli tiettävästi alkuun ollut vaikeus ottaa ”koppia” omista töistään, minkä vuoksi useita edellisen talouspäällikön tekemiä tehtäviä, muun muassa palkanlaskenta, oli siirretty jo aikaa sitten toisaalle. Tälläkin kertaan talouspäällikön palatessa takaisin töihin oli seurakuntaneuvosto palkannut talouspäällikön avuksi nuoren kauppatieteiden maisterin silottamaan talouspäällikön työhön paluuta. Tässä kohtaa seurakuntaneuvosto on toiminut esimerkillisesti, tästä täydet pisteet, juuri näin pitää toimiakin. Valitettavasti tällainen esimerkillisyys tuntuu koskevan pienissä seurakunnissa vain harvoja ja valittuja johtohenkilöitä. Palataan vastakkaisiin negatiivisiin esimerkkeihin tässäkin kohtaa tarinan lopussa.

    Talouspäällikön lomien jälkeiset pari viikkoa menivät seurakuntamestarin näkökulmasta hyvin, mutta pian tämän jälkeen talouspäällikön toimissa alkoi ilmetä uudelleen epäasiallisia piirteitä. Samaan aikaan, kun talouspäällikön avuksi oli palkattu korkeakoulun käynyt kauppatieteiden maisteri, alkoi hän teettää seurakuntamestarilla omia tehtäviään – tilanteessa jossa kirkkoherra ja seurakuntaneuvosto olivat syyttäneet muutekin ylityöllistettyä seurakuntamestaria töittensä laiminlyönneistä.

    Pari viikkoa myöhemmin talouspäällikkö oli kutsunut seurakuntamestarin puheilleen kilometrikorvauksiin liittyen. Tällä kertaa talouspäällikkö oli kertonut keskustelleensa taloudellisessa jaoksessa seurakuntamestarin kilometrikorvauksista. Hänen mielestään kilometrejä on kertynyt liian paljon. Hän oli kertonut seurakuntamestarille, ettei hyväksy seurakuntamestarin kirjaamia kilometrejä, eikä tule laittamaan niitä nyt maksuun, vaan haluaa selvittää asiat ensin tarkemmin. Seurakuntamestari oli perutellut kilometrejään seurakuntamestarin laajalla ja hajallaan olevalla työkentällä. Yhdessä työpisteessä ei välttämättä ole edes töitä koko päivän ajaksi. Seurakunnan alueella on kirkko, seurakuntakoti, kaksi hautausmaakappelia ja neljä hautausmaata. Lisäksi seurakunnalla on kesäkoti/leirikeskus sekä kirkkoherranvirasto. Seurakuntamestari joutuu tehtävien vuoksi käymään usein saman päivän aikana useassa eri kiinteistössä. Ajoittain yhdessä työpisteessä voi joutua käymään myös useamman kerran saman päivän aikana, muun muassa kirkollisiin toimituksiin (valmistelu/toimitus/toimituksen lopetukseen liittyvät toimenpiteet) ja korjaustöihin (kaikkia varaosia ei voi hankkia etukäteen) liittyvät tehtävät. Seurakuntamestari oli perustellut näkemystään myös sillä, että hänen kilometrimääränsä ovat selkeästi pienemmät kuin edellisellä seurakuntamestarilla. Seurakuntamestarin perustelut olivat kuitenkin kaikuneet kuuroille korville. Alkuun talouspäällikkö oli sanonut seurakuntamestarille, että yhdessä työpisteessä työpäivän aikana, eli hänen mukaansa kilimetrejä ei voi kertyä joka päivä. Myöhemmin hän oli luvannut, että hän hyväksyy kohtuullisessa määrin yhdeltä päivältä kahden työpisteen väliset kilometrit.

    Talouspäällikön kieltäydyttyä yksipuolisesti laittamasta maksuun ilmoitettuja kilometrejä sekä hyväksymästä työehtosopimuksen mukaisia kilometrikorvauksia oli seurakuntamestari ottanut yhteyttä ammattiliittoon. Ammattiliitosta oli todettu, että seurakuntamestarin kirjaamiskäytäntö on työehtosopimuksen mukainen. Tunnollinen työmies ei selvittele ”omia asioitaan” työaikana vaan omalla ajallaan. Seuraavan palkanmaksun jälkeisenä arkipäivänä seurakuntamestari tiedusteli puhelimitse maksamatta jätetyistä kilometrikorvauksista sekä palkanlaskennasta, että talouspäälliköltä. Seurakuntamestarin kyselyyn palkanlaskija oli vastannut, ettei hän ole saanut talouspäälliköltä tietoa niiden maksamisesta. Seuraavaksi seurakuntamestari tiedusteli asiaa talouspäälliköltä todeten, että hän on saanut kirjausohjeet perehdytyksessä hänen tuuraajaltaan sekä kysyneensä asiaa myös ammattiliitosta ja että kilometrit on kirjattu työehtosopimuksen mukaisesti. Edelleen talouspäällikkö oli kertonut, että hän tuntee työehtosopimuksen ja pysyi omalla kannallaan. Puhelun lopussa talouspäällikkö totesi, että selvitellään asiaa myöhemmin kasvokkain. Talouspäällikön mainitsemaa selvittelyä ei jatkossa enää kuulunut vaan myöhemmin kilometrikorvaukset maksettiin työehtosopimuksen mukaisesti. Pienien yhteensattumien seurakusena seurakuntamestarin ja talouspäällikön välisen puhelun kuuli myös eräs seurakuntamestarin tuttava. Puhelun jälkeen hän oli todennut, että vaikka hänellä on ollut oman työhistoriansa aikana jos jonkinlaisia esimiehiä, yksikään hänen suorista esimiehistään ole käyttäytynyt yhtä ylimielisesti kuin talouspäällikkö tuon puhelun aikana.

    Marraskuun alussa seurakuntamestari sai talouspäälliköltä pikaisen kutsun tulla kuultavaksi kesäisen varoituksen kiistämisestä. Tilaisuuden alkua odotellessa työsuojeluvaltuutettu oli todennut seurakuntamestarin kanssa kahden käymissä keskusteluissa, että ”voi NN parka, mihin itsesi olet sotkenut”, johon seurakuntamestari oli vastannut, että ”Eihän tämä ole kuin pikku juttu. Ei tässä ole kysymyksessä kuin kesäisen varoituksen kiistäminen”. Tilaisuudessa seurakuntamestari oli meinannut pudota penkiltä, kun varoituksen kiistämisen sijasta talouspäällikkö oli syyttänyt seurakuntamestaria erään kesätyöntekijän uhkauksesta. Sitä ketä tuo uhkaus oli koskenut ei seurakuntamestarille tietenkään kerrottu. Itse uhkaus oli kesätyöntekijän mukaan tapahtunut joskus alkusyksystä, mutta talouspäällikölle hän kävi itkemässä uhkauksesta vasta kotvan kesätöiden loputtua. Ei kuulemma ollut uskaltanut ottaa asiaa puheeksi kesätöiden aikana. Talouspäällikkö oli kehottanut kyseistä kesätyöntekijää tekemään väittämästään uhkauksesta ilmoituksen poliisille. Uhkauksen lisäksi talouspäällikkö oli syyttänyt seurakutinamestaria myös vakavista töiden laiminlyönneistä. Seurakutinamestari oli ollut väitetystä uhkauksesta varsin tuohtunut. Seurakuntamestari oli pitkin kesää puhunut kavereilleen, että aiemmin mainittu hautausmaan kymppi petaa itselleen seurakuntamestarin paikkaa. Hän oli tiettävästi sanonut myös kyseisessä tilaisuudessa, että talouspäällikön väittämän perättömän väitteen takana on kyseinen kymppi. Tilaisuuden lopussa seurakuntamestari oli todennut, ettei tämä asia jää tähän.

    ”Tämä asia ei jää tähän”. Eikä asia jäänyt siihen, kummaltakaan puolelta. Seurakuntamestari oli ymmärrettävästi talouspäällikön perättömästä uhkausväitteestä sekä äärimmäisen kiukkuinen, että järkyttynyt. Seuraavan päivän seurakuntamestari oli vielä normaalisti töissä, mutta kaksi päivää myöhemmin seurakuntamestari toteutti ”uhkauksen” ja kävi keskustelemassa talouspäällikön perättömästä uhkausväitteestä poliisiin luona. Puhe vastaan puhe ei lopulta johtanut mihinkään. Talouspäällikön uhkausväitteestä seurannut järkytys johti jo muutenkin työuupumuksesta kärsineen unettomuuteen, lääkärin vastaanottoon ja sairauslomaan, jota jatkui lopulta työsuhteen loppuun asti. Suora lainaus 13.11.2015 lääkärin potilaskirjauksesta (seurakuntamestarin luvalla): ”Työpaikkakiusausta käsitelty jo kauan. Pinna nyt tiukka ja olo romahtamisen partaalla. Henkisesti uupunut, ei pysty nukkumaan. Työtä ollut liikaa, eikä tukea ole saanut. Asiallinen. SVA aiheellinen.”

    Talouspäällikkö oli puolestaan kokenut seurakuntamestarin tilaisuuden lopun ”uhkauksen, ”tämä asia ei jää tähän” henkilökohtaisena uhkauksena. Myöhemmin eräs seurakuntaneuvoston jäsen oli keskustellut asiasta erään seurakuntamestarin tuttavan kanssa. Seurakuntaneuvoston jäsenen mukaan talouspäällikkö ei ollut uskaltanut tuon ”uhkauksen” jälkeen oleskella enää yleisillä paikoilla. Seurakuntaneuvoston jäsenen mukaan talouspäällikkö oli ottanut seurakuntamestarin uhkauksen puheeksi jossakin tilaisuudessa, johon oli osallistunut myös yksi kuulemistilaisuudessa ollut eräs seurakuntaneuvoston jäsen. Toisin kuin talouspäällikkö, hän oli käsittänyt seurakuntamestarin ”uhkauksen”; tämä asia ei jää tähän” siten, että seurakuntamestari tulee viemään talouspäällikön syytöksen eteenpäin – tässä tapauksessa poliisin käsiteltäväksi.

    Myöhemmin seurakuntamestari oli saanut poliisilta tietoonsa, että talouspäällikön väittämästä uhkausväitteestä oli tehty ilmoitus poliisille. Samoin kun seurakuntamestarin yhteydenotto, myöskään tämä ei johtanut jatkotoimiin. Samalla seurakuntamestarille oli selvinnyt, että väitetyn uhkausväitteen takan oli ollut aiemminkin moneen kertaan mainittu hautausmaan kymppi.

    13.11.2014 seurakuntamestari sai talouspäälliköltä kutsun 18.11.2015 pidettävään irtisanomista koskevaan kuulemistilaisuuteen. Erään seurakuntaneuvoston jäsenen mukaan seurakuntamestarille annettaisiin kuulemistilaisuudessa kaksi vaihtoehtoa, joko hän sanoutuisi itse irti tai hänet irtisanottaisiin. Kyseinen kuulemistilaisuus on kolmesta kuulemistilaisuudesta ainoa, johon seurakuntamestari oli kutsuttu työsopimuslain 26.1.2001/55 9 luvun 2§ vaatimusten mukaisesti. Seurakuntamestari oli tässä vaiheessa jo yllämainitulla sairauslomalla, josta hän oli toimittanut sairauslomatodistuksen myös työnantajalle jo aiemmin. Seurakuntamestari kysyi kuitenkin vielä hoitavan lääkärin mielipiteen kuulemistilaisuuteen osallistumisesta. Hoitava lääkäri oli yksiselitteisesti kieltänyt saumakuntamestaria osallistumasta kuulemistilaisuuteen. Myös tämän tiedon seurakuntamestari oli välittänyt talouspäällikölle. Seurakuntamestari jätti osallistumasta kuulemistilaisuuteen hoitavan lääkärin ohjeen mukaisesti. Siitä mitä ja mistä kuulemistilaisuudessa on keskusteltu en tiedä, mutta kuulemistilaisuuden jälkeen pidetyssä kirkkoneuvoston kokouksessa oli tehty päätös seurakuntamestari irtisanomisesta. Irtisanominen tapahtui saman päivän iltana, jona tuomiokapituli oli tehnyt hallintokanteluun liittyvän päätöksen.

    Sen pituinen se – siis työsuhde. Muuten tarina sai vielä jatkoa.

    Luku 9 – Irtisanomisen jälkeinen aika

    Työt loppuivat, mutta kahnaus seurakunnan kanssa jatkui. Seuraava kiista koski seurakunnan maksamattomia ylityökorvauksia. Vuoden 2013 joulunaluskonsertin ylityökorvauksia koskevan kiistan jälkeen talouspäällikkö oli ilmoittanut seurakuntamestarille, ettei hän hyväksy seurakuntamestarin ylitöitä – eikä myöskään hyväksynyt. Töitä oli enemmän kuin normaalin työajan puitteissa pystyi tekemään ja kun työt oli myös tehtävä syntyi väistämättä ylitöitä. Seurakuntamestarin ei auttanut kuin pyrkiä perimään saataviaan ammattiliiton välityksellä. Tähänkään seurakunta ei ollut ensi alkuun suostunut. Seurakunta oli perustellut ylitöiden maksamisesta kieltäytymistä sillä, että KirVESTES 161 § mukaan ylityökorvausten edellytetään perustuvan työvuoroluetteloon tai esimiehen nimenomaiseen määräykseen. Viranomaisen omasta aloitteesta tekemä lisä- tai ylityö ei oikeuta korvaukseen. Seurakunnalla ei ole ollut työvuoroluettelon mukaisia ylityötunteja eikä jälkikäteistä määräystä. Seurakunnan perustelu oli sinällään vähän ontuva, että kirkkoherra ja talouspäällikkö olivat nimenomaisesti edellyttäneet, että kaikki työt on tehtävä. Talouspäällikön ja kirkkoherran ohjeet olivat ylitöiden osalta myös ristiriitaisia keskenään. Talouspäällikön kiellettyä seurakuntamestarilta ylitöiden tekemisen oli seurakuntamestari kysynyt kirkkoherralta, että jättääkö hän viikkotuntien täytyttyä esimerkiksi hautajaisissa haudan peittämisen kesken. Tähän kirkkoherra oli vastannut, että älä vaan hoida hommasi loppuun asti. Talouspäällikkö ei ollut myöskään tehnyt seurakuntamestarin nimenomaisista pyynnöistä huolimatta työaikalain 9.8.1996/605 7 luvun 35 § mukaista työvuoroluetteloa. Ainoastaan kolmelle toukokuun 2014 viimeiselle viikolle oli kirkkoherran tekemä työvuoroluettelo. Tähän työvuoroluetteloon kirkkoherra oli kirjannut myös seuraavan maininnan; ”Viikkotyöaika on 38,15 ja sunnuntai työaika on ohessa määrätty. Muuten viikkotyöaika sovitetaan arkipäivinä sellaiseksi ettei ylitöitä tule ja työt tulee tehtyä työaikana. Jos ylitöitä joutuu tekemään siihen tulee olla aina esimiehen talouspäällikkö, kirkkoherra tai NN kulloinenkin määräys ja nämä otetaan takaisin talvikautena.” Viikot ja kuukaudet kuluivat asiasta väännettäessä. Lopulta kuukausien väännän jälkeen seurakunnan oli taivuttava ja maksettava seurakuntamestarin toimittamien tuntilehtien mukaiset ylityökorvaukset. Harmi vain, ettei seurakuntamestari ollut kirjannut tuntilehtiinsä kaikkia tekemiään ylitöitä tuttavansa ohjeen mukaisesti.

    Seurakuntamestari oli tehnyt kaksi päivää talouspäällikön väittämän uhkauksen jälkeen tutkintailmoituksen poliisille seurakunnan työturvallisuuden laiminlyönneistä. Ensimmäisen tutkintapyynnön osoittauduttua käytännössä torsoksi, uusi seurakuntamestari tutkintapyynnön ammattiliiton avustuksella muutamaa kuukautta myöhemmin. Myös tämä pohjautui pitkälti työturvallisuusvelvoitteiden laiminlyönteihin ja niistä aiheutuneisiin haittoihin. Suora lainaus tutkintapyynnön päätöksestä: ” Tutkintapyynnössä pyydetään poliisia keskittymään XX seurakunnan epäasialliseen kohteluun, työpaikkakiusaamiseen ja yleiseen turvallisuuteen sekä työvuorosuunnitteluun.”. Vaikka poliisipäällikkö oli jo aiemmin suullisesti todennut, että tässä näyttäisi olevan työpaikkakiusaamisen tunnusmerkkejä, myös tämä osoittautui lopulta yhtä torsoksi kuin ensimmäinenkin tutkintapyyntö. Kumpikaan tutkintapyyntö ei johtanut edes esitutkintaan asti. Seurakuntamestari oli tämän jälkeen vielä yhteydessä yleiseen syyttäjään. Myös syyttäjä oli ollut suullisesti samoilla linjoilla poliisipäällikön kanssa, eli työnantajan toiminta näyttäisi olevan osin lain vaatimusten vastaista, mutta mahdolliset rikkeet ovat kokonaisuutena poliisin resursseihin nähden pieniä. Nykyisillä poliisin resursseilla jää kuulemma monta vakavampaakin tapausta tutkimatta. Syyttäjän mukaan ongelmana on myös kirkkoherran ja talouspäällikön uhkausväitteet. Vaikka kyse on puhe vastaan puhe, olisi tämä kaikesta huolimatta oikeudessa melkoinen kynnys ylitettäväksi. Sekä poliisi, että syyttäjä toivat esille, että halutessaan asianomainen voi riitauttaa asian itse tuomioistuimessa. Valitettavasti tähän ei seurakuntamestarin palkoilla ole varaa eikä ilmaisen oikeusavun kriteeritkään täyty.

    Toisen tutkintapyynnön päätöstä poliisi oli perustellut muun muassa seuraavasti: ”…asiasta saadun selvityksen perusteella tutkintapyyntö liittyy työyhteisön tulehtuneisiin ihmissuhteisiin… Tutkinnanjohtaja on välittänyt yleisellä tasolla tiedot kyseessä olevista työyhteisön ilmapiiriin liittyvistä ongelmista lakimiesasessori NN:lle… Poliisille tehdyn uuden tutkintapyynnön ja muun asiassa saadun selvityksen perusteella ei ole syytä muuttaa poliisin tutkinnanjohtajan aiemmin asiasta tekemää tutkinnan päätöstä. Asia on ollut käsiteltävänä XX hiippakunnan tuomiokapitulissa. Tuomiokapitulin tehtävänä on tukea ja valvoa seurakuntien toimintaa ja hallintoa. Tuomiokapituli on ryhtynyt toimenpiteisiin asiassa. Myöskään Aluehallintoviraston tekemien tarkastuskertomusten perusteella ei ole tullut esille sellaisia seikkoja, joiden perusteella asiassa olisi syytä käynnistää esitutkintaa.”
    Myöhemmin erään toisen asiakirjan mukaan ”Tuomiokapituli on kantelupäätöksen mukaisesti ryhtynyt toimenpiteisiin XX seurakunnan työyhteisön ja johtamisen tukemiseksi. Toimia on toteutettu kevään 2015 aikana ja tukiprosessi jatkuu syksyllä…
    … Lakimiesasessori NN mukaan tuomiokapituli ei puutu työturvallisuuslain ja muiden vastaavien lakien noudattamisen valvontaan, vaan ”työsuojeluviranomaiset valvovat antamiensa korjauskehotusten ja/tai toimintaohjeiden noudattamista.” Lakimiesasessori NN mukaan tuomiokapituli ei myöskään puutu seurakuntamestarin työsuhdetta koskevien asioiden käsittelyyn”.
    Ehkä poliisilla ja syyttäjällä on tutkittavana vakavampiakin ”rötöksiä”, mutta jotenkin poliisin päätös ”siirtää tai ulkolistaa” seurakunnan työturvallisuuteen ja työsopimuslakiin liittyvät selvittelyt ja ratkaisut tuomiokapitulin tehtäväksi vähän ihmetyttää, varsinkin kun tuomiokapitulin toimet, ohjaus ja neuvonta, ovat asiakokonaisuuteen nähden yhtä tyhjän kanssa, mikä kävi selväksi viimeistään syksyllä 2015 julkaistun Xxxxxxxn kappelin luiskaa koskevan lehtiartikkelin jälkeen.

    Aluehallintoviraston työsuojelun vastuualue oli tehnyt kyseiseen seurakuntaan huhtikuun lopussa 2015 työsuojelutarkastuksen aiempien yhteydenottojen pohjalta. Työsuojelutarkastukseen oli osallistunut tarkastajan lisäksi talous- ja työsuojelupäällikkö sekä työsuojeluvaltuutettu. Työsuojelutarkastuksen tarkastuskertomuksissa oli annettu muun muassa seuraavat kehotukset:
    • Vuoden 2010 tarkastuskertomuksessa on todettu Xxxxxxxx hautausmaan kellarikerrokseen johtavan betoniluiskan olevan jyrkän ja talviaikaan lumen ja jään peitossa. Kyseinen epäkohta aiheuttaa liukastumisvaaran erityisesti käsin tehtävissä arkkujen siirroissa. Tarkastuskertomuksessa on annettu toimintaohje luiskan turvallistamisesta. Kyseinen epäkohta on todettu myös vuonna 2008 tehdyssä työterveyshuollon työpaikkaselvityksessä. Nyt tehdyllä tarkastuksella todettiin, että epäkohtaa ei ole korjattu. Luiskan turvallistamisesta on vuonna 2014 tehty rakennustekninen suunnitelma, minkä mukaan luiska rakennetaan uudelle paikalle, missä se voidaan loiventaa, ja muotoilla niin, että arkut voidaan tuoda autolla luiskan alaosan tasanteelle, mistä siirto kylmiöön voidaan tehdä tasaisella alustalla. Suunnitelma on hyväksytetty museovirastossa. Luiskan korjaus oli tarkoitus toteuttaa alkukesän 2015 aikana.
    Kirkkoneuvosto on kokouksessaan 20.4.2015 edellyttänyt uuden rakennussuunnitelman tekemistä nykyisen luiskan loiventamisen pohjalta niin ettei alatasannetta rakennettaisi.
    Yllä oleva huomioiden katson, että Xxxxxxxn kappelin luiskan korjaaminen ei siedä enää viivyttelyä ja uuden luiskan tulee olla valmis ennen syksyn liukkaiden tuloa. Lisäksi totean, että kirkkoneuvoston 20.4.2015 linjaus nykyisen luiskan parantamisesta ei työturvallisuuden osalta vastaa vuonna 2014 tehtyä korjaussuunnitelmaa; uudessa linjauksessa arkkujen siirto autosta kylmiöön jouduttaisiin tekemään käsivoimin luiskaa pitkin kun vuoden 2014 suunnitelmassa käsin tehtävä siirto rajoittuu tasaiselle alustalle.
    Työnantajan on ryhdyttävä toimenpiteisiin kehotuksen noudattamiseksi. Asian on oltava kunnossa 30.9.2015.
    • Työpaikalle ei ole käytätettävissä turvavarusteita moottorisahalla työskentelyyn; tosin tarkastuksen osanottajille oli epätietoisuutta moottorisahalla työskentelyn tarpeesta tällä hetkellä.
    Moottorisahalla työskenneltäessä tulee työntekijälle hankkia turvavarusteet; viiltosuojalla varustetut jalkineet, viiltosuojalla varustetut housut, sekä silmä ja kuulosuojaIla varustettu kypäräsettl (metsurivarustus). Varusteet tulee hankkia siten, että ne ovat käytössä kun moottorisahalla seuraavan kerran tehdään töitä.
    Työnantajan on ryhdyttävä toimenpiteisiin kehotuksen noudattamiseksi. Asian on oltava kunnossa 29.6.2015.
    • Tarkastuksen osallistujien ja työterveyshuollon työpaikkaselvityksen mukaan hautojen kaivuuta ei tehdä kokonaan konetyönä, vaan haudan kunto viimeistellään lapiotyönä. Tarkastuksella saadun tiedon mukaan hautaa ei tueta lapiotyönä viimeisteltäessä. Hautaa on pidettävä luiskaamattomana kapeana kaivantona, joten se on aina tuettava sortumisesta aiheutuvan tapaturmavaaran takia mikäli siellä työskennellään. Työnantajan tulee välittömästi ottaa käyttöön työtapa, missä kaivanto (hauta) tuetaan aina, mikäli siellä joudutaan työskentelemään.
    Työnantajan on ryhdyttävä toimenpiteisiin kehotuksen noudattamiseksi. Asian on oltava kunnossa 29.6.2015.
    • Seurakuntamestarin työajan käytöstä ei työnantajalla ollut esittää työaikalain mukaista työaikakirjanpitoa, mistä ilmenisi ilman erillistä laskutoimitusta säännöllisen työajan tunnit sekä lisä-, yli, hätä- ja sunnuntaitunnit. Epäselväksi jäi myös se, mitä työaikamuotoa seurakuntamestarin työhön on ollut tarkoitus soveltaa nyt voimassa olevien tes-säännösten mukaan…
    …Huomioiden työaikamuoto, tulee työnantajan pitää työaikakirjanpitoa työntekijöittäin kaikista tehdyistä työtunneista ja niistä suoritetuista korvauksista. Kirjanpidosta on käytävä ilmi joko säännöllisen työajan työtunnit, lisä-, yli-, hätä- ja sunnuntaityötunnit sekä niistä suoritetut korvaukset tai kaikki tehdyt työtunnit samoin kuin erikseen yli-, hätä- ja sunnuntaityötunnit sekä niistä suoritetut korotusosat. Työvuoroluettelon ja tasoittumisjakson laatiminen sekä mahdollinen liukuvan työajan sopimus ovat myös työaikalain tarkoittamia työaika-asiakirjoja. Huomioiden tulossa oleva palkkalaskennan ohjelmiston muutos vuoden 2016 alusta ja uuden seurakuntamestarin valinta (liittyy sopimiseen liukuvasta työajasta), tulee asian olla kokonaisuudessaan kunnossa vuoden 2015 loppuun mennessä.
    Työnantajan on ryhdyttävä toimenpiteisiin toimintaohjeen noudattamiseksi. Asian on oltava kunnossa 31.12.2015.
    • Kesäkoti Xxxxxxxxxx työntekijöiden tehtäviin kuuluu laiturin asentaminen ja kaivossa sijaitsevien vesihanojen aukaisu. Molemmissa työtehtävissä on erityinen tapaturman vaara; laiturin asennuksessa hukkuminen matalassakin vedessä häiriötilanteessa, ja kaivoissa putoaminen ja mahdollinen hapen puute.
    Työnantajan tulee ohjeistaa kyseisten työtehtävien tekeminen siten, että häiriötilanteissa apua on välittömästi saatavilla.
    • Osana vaarojen tunnistusta työpaikalla on tunnistettu myös kemiallisten tekijöiden aiheuttamia vaaratekijöitä. Arvioinnista ei kuitenkaan käy ilmi ainekohtainen riskin arviointi, missä olisi eritelty ennalta ehkäisevät toimet ja suojelutoimet. Työnantajan on tunnistettava työssä esiintyvien kemiallisten tekijöiden aiheuttamat vaarat ja arvioitava niistä työntekijöiden turvallisuudelle ja terveydelle mahdollisesti aiheutuvat riskit. Riskien arviointi on esitettävä tarkoituksenmukaisella tavalla kirjallisessa muodossa ja siinä on eriteltävä toteutetut ennalta ehkäisevät toimenpiteet ja suojelutoimenpiteet. Riskien arviointi on pidettävä ajan tasalla.
    • Työpaikalla ei ollut saatavilla kemikaaliluetteloa. Työnantajan on laadittava kauppanimen mukainen kemikaaliluettelo. Luettelosta on käytävä ilmi kemikaalin luokitustiedot ja se, mistä kemikaalista on saatavilla käyttöturvallisuustiedote.
    • Käsin tehtäviin nostoihin liittyen työterveyshuollon selvityksissä on tullut esille arkkujen kantaminen, koneiden siirto, hautojen suojalankkujen kantaminen ja hautakivien oikaisu. Tarkastuksella saadun selvityksen mukaan ainakin arkkujen siirtoon ja hautakivien oikaisuun on otettu käyttöön teknisiä parannuksia. Muilta osin yksityiskohtaisista korjaustoimenpiteistä ei osanottajilla ollut tietoa. Työnantajan tulee jatkaa järjestelmällistä selvitystä ja tunnistusta käsin tehtävistä nostoista työntekijän turvallisuudelle ja terveydelle aiheutuvista haitta- ja vaaratekijöistä. Työnantajan on poistettava tai vähennettävä tunnistetut vaara- ja haittatekijät.
    • Työpaikalle ollaan valitsemassa uutta seurakuntamestaria, joka omien työtehtäviensä lisäksi toimii myös hautausmaan työntekijöiden esimiehenä…
    … Työnantajan tulee uuden seurakuntamestarin valinnan yhteydessä huolehtia riittävän opastuksen ja ohjauksen järjestämisestä huomioiden työntekijän työkokemus ja ammatillinen osaaminen..

    Syyskuun alkupuolella alueellinen sanomalehti julkaisi artikkelin, jonka otsikossa kerrottiin työsuojeluviranomaisen uhkaavan laittaa Xxxxxxxn hautausmaan kappelin kylmiön käyttökieltoon yllämainitun luiskan aiheuttaman työturvallisuusriskin vuoksi. Kuten keväisessä työsuojelutarkastuksen tarkastuskertomuksessakin oli todettu, kyseinen epäkohta oli huomioitu ja sen kunnostamisesta annettu toimintaohjeet jo vuonna 2008 työterveyshuollon tekemässä työpaikkaselvityksessä sekä vuonna 2010 tehdyn työturvallisuustarkastuksen yhteydessä. Lehtiartikkelin mukaan seurakuntaneuvoston varapuheenjohtaja oli todennut muun muassa seuraavasti. ”— Nykyinen luiska ei vastaa työturvallisuuden vaatimuksia, kirkkoneuvoston varapuheenjohtaja NN sanoo.
    NN:n mukaan luiskan aiheuttamista hankaluuksista ovat viranomaisten ohella valittaneet myös sekä seurakunnan omat että hautausurakoitsijoiden työntekijät. Kirkkoneuvosto päätti huhtikuussa korjata ongelman siten, että kappelin kellariin vievää luiskaa loivennetaan…
    … NN mukaan seurakunta tarvitsee nyt aikalisän tässä asiassa. Hänen mukaansa työsuojeluviranomaisilta pyydetään jatkoaikaa korjausten tekemiseen. ”
    Tuntuu jotenkin uskomattomalta, mutta toisaalta hyvin kyseisen seurakunnan toimintaa kuvaavana, ettei kuusi tai seitsemän vuotta ole riittäneet epäkohdan korjaamiseksi eikä asioita korjata ennekuin pakon edessä, sittenkin kyseisen epäkohdan korjaamiseksi tarvitaan vielä lisäaikaa. Nyttemmin luiska on loivennettu ja kunnostettu, mutta nykyiselläkään järjestelyllä luiska ei täytä aiemmin keväällä työsuojeluviranomaisen antamia ohjeita, eikä raskaista nostoja voida täysin välttää.

    Seurakuntamestari jäi ilman töitä, mutta seurakunta ei pärjää ilman seurakuntamestaria. Avuksi tuli kyseistä seurakuntamestaria aiemminkin tuurannut eläkkeellä oleva edellinen seurakuntamestari. Ensi alkuun seurakuntamestarin sairausloman ajaksi, jäi sittemmin tiettävästi määräaikaiseksi vt. seurakuntamestariksi ja lopulta hän oli ilmeisesti lupautunut toimimaan vt. seurakuntamestarina vuoden 2015 ajan. Syystä tai toisesta hänen työsuhde loppui hänen tuttavansa kertomana hivenen yllättäen jo syksyllä. Seuraavaksi seurakuntamestarin tehtäviä hoiti seurakunnan diakoni. Joko tämä ei toiminut, tai sitten tuo vaihe oli alkujaankin tarkoitettu vain lyhytaikaiseksi välivaiheeksi ja sitä vaihetta kestikin kaiketi vain kuukauden verran. Seuraavan vs. seurakuntamestarin nimi ei tullut tämän tarinan seurakuntamestarille yllätyksenä seurakunnan palkattua seuraavan puolen vuoden ajaksi tässäkin tarinassa moneen kertaan mainitun yhden hautausmaan kympin, samaisen henkilön, jonka uhkausväittämä johti lopulta seurakuntamestarin irtisanomiseen. Kiva palkinto kirkkoherran ja talouspäällikön puolesta likaisen työn tehneelle kesätyöntekijälle. Nyt on valtakunnassa kaikki hyvin, vai onko? Huhupuheiden perusteella äänentoiston kanssa on vt. seurakuntamestarilla ollut parissakin tilaisuudessa himpun haasteita. Samojen huhujen mukaan kylillä on leukailtu, että seurakunnassa näyttää olevan asiat niin sekaisin, ettei siellä voi edes kuolla, kun hautajaisistakaan ei voi olla varma…, mutta nämä nyt ovat niitä kirkkoherran mainitsemia kuulopuheita ja ne pitää laittaa huhujen piikkiin.

    Kyseisen kirkkoherran aikana seurakunnassa työntekijöiden vaihtuvuus on ollut kohtalaisen suurta, mutta jätetään työntekijöiden vaihtuvuuden pohdinta kirkkoherran, kirkkoneuvoston ja tuomiokapitulin pohdittavaksi.

    Jos on tässä seurakunnassa osattu, niin on sitä osattu muuallakin. Alla joitakin esimerkkejä:
    Muutama vuosi aiemmin erään pienen seurakunnan seurakuntamestarin irtisanouduttua seurakunta laittoi seurakuntamestarin viran haettavaksi. Pian seurakuntamestarin valinnan jälkeen valituksi tullut naapurikunnassa asuva henkilö ilmoitti, ettei ota seurakuntamestarin virkaa vastaan. Seurakuntamestarin virkaan valitun kieltäydyttyä kirkkoneuvosto valitsi seurakuntamestariksi varasijalla olleen paikkakuntalaisen. Hän oli ilmoittanut ottavansa viran vastaan, mutta ennen viran vastaanottoa halusi tulla viran tehtävien perehdytykseen noin kuukauden ajaksi. Viikon tutustumisen jälkeen varallekin valittu henkilö ilmoitti, että on tullut siihen tulokseen, ettei ei ota vastaan seurakuntamestarin virkaa. Voihan kieltäytymisille olla järkevätkin syyt, mutta ainahan tuollainen jättää epäilyksen varjon, varsinkin kun varasijallekin valitun kieltäydyttyä ottamasta virkaa vastaan päätti kirkkoneuvosto selvittää seurakuntamestarin tehtävien hoitoa ja päivittämään seurakuntamestarin viran johtosääntöä.

    Vuotta myöhempään eräässä pienessä seurakunnassa suntio-hautausmaahoitaja oli joutunut jäämään jonkun matkaa tehtävien lisäysten jälkeen sairauslomalle työuupumuksen vuoksi. Sairausloman jälkeen sitten palasi työkokeiluun omaan tehtäväänsä.

    Seuraavana lehtiartikkeleita joistakin muista kirkkoherrojen ja pappien toilailuista.
    http://yle.fi/uutiset/ruotsinpyhtaan_kirkkoherra_irtisanottiin_tyoyhteison_ongelmien_vuoksi/7269238
    http://www.pohjalainen.fi/uutiset/maakunta/tuomiokapituli-harkitsee-kirkkoherra-mertsi-saarelan-irtisanomista-1.1518387
    http://www.satakunnankansa.fi/Satakunta/1194779918369/artikkeli/ex-kirkkoherra+sai+syytteen+torkeasta+kunnianloukkauksesta.html
    http://yle.fi/uutiset/ex-kirkkoherra_kanteli_kohtelustaan__hairintaa_vai_ei/8613709
    http://www.hs.fi/kotimaa/a1305554523597
    http://www.kaleva.fi/uutiset/oulu/kirkkoherralle-ehdollista-vankeutta-torkeasta-rattijuopumuksesta/550563/
    http://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/kirkkoherra-ja-lapsityonohjaaja-tuomittiin-sakkoihin-tyontekijan-epaasiallisesta-kohtelusta/689501/
    http://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/vihdin-kirkkoherra-sai-ehdollista-vankeutta-pahoinpitelysta/198695/
    http://yle.fi/uutiset/tuomiokapituli_painoi_villaisella_papin_saaman_tuomion/6328882
    http://www.ts.fi/uutiset/turun+seutu/179936/Henrikinseurakunta+antoi+laittomat+potkut+tyontekijalleen
    http://www.savonsanomat.fi/savo/humalassa-hautajaisissa-esiintynyt-pappi-yhdyskuntapalveluun/1759662

    Luku 10 – Miksi

    Miksi kirkkoherra sekä talous- ja työsuojelupäällikkö toimivat kuten toimivat?

    Miksi seurakuntaneuvosto on toiminut niin kuin on toiminut?

    Kirkkojärjestyksen 8.11.1991/1055 v. 1993 19 luvun 1 § kohdan 3 mukaan tuomiokapitulin tehtävänä on hoitaa papiston henkilöstöasioita ja valvoa heidän ja seurakunnan muiden viranhaltijoiden ja työntekijöiden tehtävien hoitoa ja elämää. Kyseisen seurakunnan johtamisen ongelmat ja työturvallisuuden puutteet ovat olleet tiedossa ainakin jo vuoden 2008 työpaikkaselvityksestä lähtien. Miksi hiippakunnan tuomiokapituli ei ole puuttunut kyseisiin seurakunnan epäkohtiin, ei aiemmin eikä nyt?

    Miksi – kysymyksiä voinee jatkaa loputtomiin.

    Lienee kuitenkin vielä yksi kysymys, johon lukija halunne vastauksen. Miksi tämän tarinan kirjoitin.
    Kirkko ja seurakunnat ovat valtakunnallisesti niin suuri/suuria julkisia toimijoita, että edellä kuvatuilla tapahtumilla on suurtakin yhteyskunnallista merkitystä. Kirkon ja seurakunnan toimintoja pidetään myös ylläpidetään verovaroin (http://evl.fi/EVLfi.nsf/0/F4798384ACD179A1C22572E5003ACBF9?OpenDocument,
    http://www.minedu.fi/OPM/Tiedotteet/2014/11/kirkonrahoitus.html). Kirkko saarnaa kansalle kymmenestä käskystä ja rakkauden kaksoiskäskystä, mutta näyttää unohtavan ne omassa toiminnassaan. Kirkon ja seurakuntien epäkohtien esilletuontiin ja julkiseen pohdintaan on täten selkeät perusteet. Valitettavasti, kuten eräs median edustaja oli seurakuntamestarillekin todennut, seurakunnat ovat medialle ilmoituksineen niin suuri tulonlähde, etteivät ne ota minkäänlaista riskiä noiden tulojen menettämisestä. Media ei hevin tuo epäkohtia esille ilman tuomioistuimen langettamaa tuomiota. Ongelmia on niin kirkon kuin seurakuntinekin toimintatavoissa, mutta kuten tämä tarina ja yllä olevat esimerkit näyttävät, kirkolla ja seurakunnilla ei näytä oikein olevan halua ja/tai kykyä ongelmiaan ratkoa. Koska mediakaan ei halua kirkon ja seurakuntien epäkohtia tuoda julkisesti pohdittavaksi jää ainoaksi vaihtoehdoksi yksityisen henkilön purpatus… siinä toivossa, että joukossa olisi voimaa.

    Lopuksi

    Puheet ovat puheita. Kukaan ei oikeasti tiedä mitkä kukakin on sanonut tai mitä puheillaan tarkoittanut. Ei myöskään sitä onko kuulija ymmärtänyt sanotun niin kuin puhuja on tarkoittanut. Kukaan ei myöskään muistane absoluuttista totuutta, vaan muistikuvat ovat aina enemmän tai vähemmän värittyneitä. Kuten syyttäjä oli seurakuntamestarille todennut, puheisiin perustuvien tapahtuminen toteennäyttömäinen on myös käytännössä mahdotonta. Ainoastaan asiat, joista löytyy kirjalliset dokumentit, kuten työpaikkaselvityksen raportti, työsuojelutarkastusten tarkastuspöytäkirjat ja lehtileikkeiden lainaukset pitävät paikkaansa, nämä on mahdollista myös tarkistaa myöhemmin. Edellä mainittujen seikkojen vuoksi kirjoittaja toivookin, ettei tarinan lukija kiinnitä liiaksi huomiota huhuihin ja yksittäisiin kuulopuheisiin vaan keskittyy pohtimaan seurakunnan johdon toimintaa tarkistettavien dokumenttien pohjalta. Vaikka tämän tarinan kaltaiset tapahtumat eivät olekaan yksittäisiä, kuten yllä mainituista lehtiartikkeleistakin voi todeta, kirjoittaja edelleen toivoo, ettei lukija syyllistäisi kaikkia seurakuntia ja niiden työntekijöitä. Suomen maasta löytyy monta monituista seurakuntaa, joissa asioita on hoidettu asiallisesti ja joissa tehdään paljon hyvää työtä muun muassa lasten parissa. Kirjoittaja toivoo myös, ettei lukija sotke tarinan ja yllä mainittujen esimerkkien tapahtumia ja ihmisten uskonnollista vakaumusta keskenään – Preussin kuninkaan Fredrik II:n sanoin ” jokainen tulkoon omalla uskollaan autuaaksi”

    Kaiken lopuksi lukijaa ehkä kiinnostaa kuulla, mitä tarinan seurakuntamestarille tätä nykyä kuuluu?
    Kuten yllä kävi ilmi, seurakuntamestari menetti työnsä. Työn mukana meni tulot. Tulojen myötä asunto menee alta. Vs. lakimiesasessorin hallintokanteluksi muuttama seurakuntamestarin tuttavan hiippakunnan tuomiokapituliin lähettämä epävirallinen ”hätähuuto” kaikui kuuroille korville. Poliisi välitti yleisellä tasolla tiedot kyseessä olevista työyhteisön ilmapiiriin liittyvistä ongelmista lakimiesasessorin tietoon ja jätti asian sikseen. Tuomiokapituli antaa seurakunnan johdolle neuvontaa ja ohjausta. Työturvallisuus-, työsopimus- ja työaikalakien suhteen tuomiokapituli pesee Pilatuksen tavoin kätensä. Aluehallintovirasto suorittaa ylimääräisen työsuojelutarkastuksen ja antaa korjauskehotukset päivämäärineen, aiemmin suoritettuun irtisanomisen ratkomiseen aluehallintoviraston ”työkalupakissa” ei ole työkaluja. Ammattiliitto avustaa maksamattomien ylityökorvausten peräämisessä. Irtisanomista ammattiliitto ei suostunut riitauttamaan tuomioistuimessa kirkkoherran ja talouspäällikön uhkausväitteiden vuoksi – huolimatta siitä että väitteet ovat samanlaisia kuulopuheita, joista kirkkoherra oli omassa hallintokantelun vastineessaan hallintokantelun tekijää syyttänyt. Tokihan seurakuntamestari voisi itse nostaa syytteen työnantajan toimintaa kohtaan, mutta siihen ei ole varoja, eikä maksuttoman oikeusavustajan ehdot täyty. Seurakuntamestari ruokkii itseään nuolemalla haavojaan.

    Seurakunnan kirkkoherra, talouspäällikkö ja seurakuntamestaria uhkauksesta syyttänyt hautausmaan kymppi ovat täysissä sielun ja ruumiin voimissa… tai ainakin käyvät töissä. Seurakunnassa huudetaan hurraata, nyt on valtakunnassa kaikki hyvin.

  44. Terävä kynä kirjoittajalla Henrik Kivijärvi. Tuo hieman toisenlaista näkemystä hallintoviranomaisten toiminnasta. Onko käärmeitä paratiisissa?

  45. Kuntaliitossa kiusattu, maton alle lakaistu talon rumin kiusaamistapaus
    Rajua työpaikkakiusaamista Suomen Kuntaliitossa

    Linkkejä Kuntaliiton kiusaamisartikkeleihin:

    http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/rakel-hiltunen-pyytaa-anteeksi-kuntaliiton-kiusatuilta/

    http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Ty%C3%B6ntekij%C3%B6iden%20mukaan%20Kuntaliitossa%20on%20kymmeni%C3%A4%20kiusaamisen%20uhreja/1135265266336?ref=fb-share

    http://yle.fi/uutiset/lehtivaite_kuntaliitossa_kymmenia_kiusattuja/5339811

    http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/tapaus-kuntaliitto-huonot-johtajat-sairas-tyoyhteiso

    ”Esimies kävi käsiksi”
    KUNTALIITTO, KAUHUJEN TALO

    Tämä on Kuntaliiton historian ehkä pahin tapaus, sisältäen myös yhden esimiehen taholta äitiini kohdistunutta fyysistä väkivaltaa. Kuntaliitto on halunnut korvausten maksamisen sijaan vaientaa meidät asiassa asianajajansa lähettämällä tylysävyisellä ja asiattomallakin kirjeellä, viesti oli, etten saa ottaa enää Kuntaliittoon yhteyttä julkisesti tai yksityisesti, äitini on muistuttanut asiasta turhaan vuosien varrella ja minä yritin 2014. Ensin Kuntaliitto esiintyi julkisuudessa Rakel Hiltusen suulla ja sanoi haluavansa hoitaa kiusaamistapaukset, toisin kuitenkin kävi äitini kohdalla, hän ei ole edelleenkään saanut hänelle kuuluvia korvauksia!

    Äitini työskenteli Kuntaliitossa 15 vuotta, noin 10 hyvää ja noin viisi huonoa vuotta. Hän oli työskennellyt aiemmin mm. Valtiovarainministeriössä ja oli alansa huippu Kuntaliiton aikoina.

    Mistä kaikki alkoi? Kateudesta! Äidin ex-lähiesimies oli kirjoittanut toimitusjohtajan puheet, mutta eräänä päivänä tj sai tarpeekseen: ”Ei näin paljon virheitä saa olla!”. Toimitusjohtaja siirsi työnsä äidilleni ja tämäkös sapetti erästä, hän alkoi katkeruuden puuskassaan tehdä kaikkensa saadakseen kammettua äitini ulos, täysin keksityin perustein yhdessä työkaverinsa kanssa. Silloinen esimies ei mennyt viisaana miehenä lankaan, mutta esimiehen myöhemmin vaihtuessa herkkäuskoiseen alkoi tapahtua, perättömät näiden kahden naisen kehittelemät jutut menivät läpi, varoituksia alkoi sadella täysin aiheetta, äitini kumosi kaikki toimitusjohtajalle, mutta hän ei reagoinut asiaan mitenkään.

    Elettiin liittojen yhdistymisen aikaa, lehdessä uutisoitiin huonosta työilmapiiristä. Ihmiset odottivat saavatko jatkaa, oli tiedossa paljon irtisanomisia ja johtajien määrää lisättiin. Äitini sai jatkaa. Esimiehestä saatettiin tehdä alainen ja alaisesta esimies. Yksi talosta tuolloin irtisanottu sanoi: ”Oli varmaan aika hirveää”. Hän osui oikeaan, vaikka ei tiennyt, mitä äidilleni tapahtui Kuntaliitossa.

    Uusi esimies osoittautui hirviöksi. Hän jatkoi asiattomien varoitusten linjaa, lisäksi hän jätti palkkoja maksamatta, luovutti arkaluontoisia tietoja ulkopuolisille ym. Äidilläni oli naurussa pitelemistä, kun muut saivat myöhästellä mielin määrin 15 minuuttiakin toistuen ilman nuhteita, mutta jos hän oli minuutinkin myöhässä, hänelle tuotiin siitä varoitus! Esimies vei myös muut mukanaan. Äitini reklamoi tapahtumista toimitusjohtajalle, mutta hän vastasi perin oudolla tavalla avunpyyntöihin; hän otti äidiltäni puheensa pois! Kukaan muukaan ei enää tuonut äidilleni töitä, töiden vastaanottopisteessä luki: ”Ei äitini etunimi ja sukunimi”. Kuitenkin ahkeraan työntekoon tottuneena äitini kyseli töitä kollegalta, joka antoi toisarvoisia luetteloita kirjoitettavaksi, se ei ollut talonkaan etu olla käyttämättä todistetusti parhaan tekstinkäsittelijän osaamista ja hurjaa nopeutta. Em. kaksi ilkeää kollegaa menivät itkettämään tätä kollegaa, kuka oli armollisesti antanut ikävimpiä töitä joskus äidilleni. Ihmettelin lapsena, kun äiti ei enää saanutkaan töistä toimitusjohtajalta isoja suklaarasioita, joihin olin tottunut.

    Kukaan ei juuri puhunut äidilleni näiden eriarvoistamisvuosien aikana. Kun äitini ilmoittautui talon sisäiselle kurssille, muut peruivat heti osallistumisensa ja niin kurssi peruutettiin. Talossa oli tapana hakea lounassetelit kuun viimeisenä päivänä. Kuntaliiton aikana äidilleni kieltäydyttiin kahdesti antamasta lounasseteleitä tuona ajankohtana, muille annettiin. 1. kerta. Äitini oli jonossa, kun tuli hänen vuoronsa, sanottiin, ettei voida antaa lounasseteleitä, kun ei ole kuun ensimmäinen päivä, juuri jonossa ollut heilutti saamiaan lounasseteleitä ilmassa ja niin virkailija tajusi jääneensä kiinni, äitini sai lopulta lounassetelit. 2. kerta. Eri virkailija, myös kuun viimeinen päivä. Jono ihmisiä, edellä olevalle annettiin, äidilleni ei, virkailija tuli kuitenkin omantunnon tuskiinsa ja juoksi äitini perään pyydellen anteeksi huonoa päiväänsä ja äitinikin sai lounassetelit. Ihmiset, joiden kanssa äitini oli ollut työkaveri 10 vuotta, alkoivat käyttäytyä Kuntaliiton aikoina kummallisesti, koskaan ei ollut ollut riitaa kenenkään kanssa, talon ilmapiiri oli todella huono.

    Uusi esimies (ei tj), vanttera mies alkoi käyttäytyä entistäkin oudommin, hän yritti saada äitini menemään tietylle lääkärille, kävi myöhemmin ilmi, että em. lääkäri kirjoitti mm. hullun papereita, joille äidilläni ei ollut tarvetta älykkäänä ihmisenä. Kyseinen lääkäri tuntui tietävän, mistä oli kyse ja kieltäytyi tapaamasta äitiäni, tiesi äitini tervepäiseksi. Juoni ei ollut onnistunut, mikä sai tämän esimiehen pillastumaan pahanpäiväisesti.

    Näiden kaikkien vuosien lopulla, 1998, kaikkien mahdollisten naurettavien varoitusten tultua, tuo esimies kävi minun äitiini käsiksi! Em. häirikköesimies odotti, että kerros hiljenee ja katsoi tilaisuutensa tulleen, hän tiesi, että äitini teki usein pitkiä päiviä. Äitini oli juuri astumassa työhuoneensa ovesta ulos ja menossa luonnollisille tarpeilleen, kun hän joutui äkisti pysähtymään, kun esimies sulki tien. Aivan yht’äkkiä tuo mies tarttui äitiini oikealla kädellään työntäen voimakkaasti rintalastasta äitini takaisin huoneeseen niin, että hän miltei kaatui horjahdettuaan ensin pahasti. Sitten mies istui äitini vierastuolille. Äitini ei luonnollisestikaan pitänyt tästä käsiksi käymisestä, vaan kumartui hänen puoleensa, osoitti ovea ja sanoi: ”Ulos!”. Esimies kalpeni ja näytti siltä, kun olisi halunnut tappaa äitini, tokaisi myös nokkavasti: ”Sinähän et minua komentele.” Äitini pakeni toiselle osastolle, eikä kyennyt puhumaan tapauksesta noin 15 vuoteen, hän ei ollut joutunut kokemaan koskaan fyysistä väkivaltaa työelämässä.

    Tätä ennen samainen esimies oli eliminoinut myös äitini kellokortin, eikä äitini saanut leimattua itseään sisään ja ai-jai tulikohan siitäkin myöhästymismerkintä. Mutta ehti tämä kiusankappale, esimiehen irvikuva tehdä sen viimeisenkin temppunsa, äitini työhuoneen kaappeihin oli murtauduttu ja hänen henkilökohtaiset tavarat viety, pitääköhän tuo mies vieläkin jossain aarrekaapissaan vaikka äitini alusvaatteita, tiedä häntä, kun äitini meni kysymään tavaroitaan, niin sanottiin niiden olevan salaisessa paikassa, eikä hän saanut niitä kuin vasta muistaakseni parin vuoden kuluttua ja oli tuotu vain ne, mitkä hän muisti pyytää!

    Kuntaliitto irtisanoi äitini, vielä tänäkään päivänä irtisanomissyytä ei ole kerrottu. Käsittääkseni KL:n yleinen linja oli toimia näin oudoissa irtisanomisissa. Äitini oli irtisanomishetkellä noin 50-vuotias, erittäin vaikeassa työllistymisiässä. Hänen ostama rivitaloasuntokin oli osoittautunut homeiseksi ja hän oli juuri päässyt velkajärjestelyyn, kun Kuntaliitto vetäisi maton hänen jalkojensa alta, samalla vetivät maton myös lapsen eli minun jalkojen alta, humpsis x 2! Minä olen neurologisten isältäni perimieni sairauksien vuoksi ollut aina taloudellisesti äidistäni riippuvainen, isäni ei ole minusta välittänyt. Olemme joutuneet kärsimään paljon ilman omaa syytämme.

    Äidilleni koitui raskaat taloudelliset tappiot, ansionmenetystä tuli noin 16 vuoden ajalta. Meillä ei ole edes televisiota tai autoa (äitini nilkuttaa polvivaivaisena ja reumaatikkona, minä hoipertelen seurana vaikeasta neurologisesta sairaudesta kärsivänä vesisateessa ja talvipakkasellakin), huonekalumme ovat vanhoja, hampaita ei ole ollut varaa laittaa ja viimeksi oltiin rantalomalla 90-luvun lopulla, Suomen ilmasto on myös suuri altistava tekijä sairauteni oireille, joten olisi tullut päästä asumaan johonkin sopivampaan maahan. Minun olisi tullut päästä myös Saksaan harvinaisen ja hengenvaarallisen sairauden vuoksi tutkimuksiin, tämäkään ei ole ollut nyt taloudellisesti mahdollista, jos äitini olisi saanut Kuntaliitosta hänelle kuuluvat korvaukset, asia olisi toisin. Edes anteeksipyyntöön eivät tekijät ole kyenneet ja mitäpä se vain auttaisi.

    Miksi Kuntaliitto? Miksi tuhositte meidän elämän? Olette velkaa äidileni todella paljon ja samalla minullekin.

    Jälkihuomautus. Kuntaliitton kiusaamistapausten selvittäjä pahoitteli mahdollista mielipahaa (haha!), mutta vetoaa, että tapaus on vanha. Ei sillä ole merkitystä, ainoa, millä on merkitystä on se, että äitini on edelleen ilman korvauksia! Lisäksi selvittäjä vetoaa oikeuden päätöksiin, joka on säälittävää. Kuntaliitto tarjosi puolta äitini vaatimasta, 100 000 markkaa, äitini kieltäytyi, koska ei kärsimystä voi puolittaa ja piti sitä liian vähäisenä ja oikeassa oli, nykyään on tarjottu toiselle ainakin 250 000 euroa (lyhytkestoisempi ilmeisesti, ei fyysistä väkivaltaa, ei niin suuri mittasuhteiltaan ja pitkää työttömyysjaksoa), myöskin, kun poispotkittu uhannut nostaa kanteen. Tuosta äitini nostamasta oikeudenkäynnistä tuli fiasko, Kuntaliitto tuomarille: ”Oliko siinä tarpeeksi?” Ilmeisesti nauhoitus ei ollut tuolloin vielä päällä. Tuomari käyttäytyi oudosti äitiäni kohtaan ja ei antanyt hänen puhua, äitini tietää milloin olisi saanut puhua, äitini päätti poistua kesken istunnon ja hän ei voinut jatko-oikeusasteessa vedota muuhun, kuin oli esittänyt alemmassa. Huom! Äidilläni ei ollut juristia. Kuntaliitolla oli asianajaja, talossa lakiasiainosasto ja toimitusjohtajakin oli varatuomari, tarjoamalla 100 000, Kuntaliitto myönsi asian. Kuntaliitto sanoi: ”Ota 100 000 tai jää ilman!”. Kovin itsevarmaa puhetta, yllätys ei ollut, että äitini kanne hylättiin sekä käräjäoikeudessa että hovioikeudessa, Kuntaliitto halusi vielä jatkaa äitini ”veren imemistä” ja laittoi juristinsa oikeudenkäyntikulut ulosottoon saaden vuosien varrella vähäisiä ropoja yksinhuoltajan leipärahoista! Kuntatalon lonkerot tuntuvat ulottuvan laajalle yhteiskunnassa, tämä on vakaa näkemykseni. Ei oikeudessa voi menestyä ilman juristia ja voiko em. instanssia edes voittaa, ei siltä vaikuttanut.

    Juttu painaa ainakin yhden äitini entisen esimiehen mieltä. Hän istui raitiovaunussa Katajanokalla, kun nousimme siihen äitini kanssa. Näimme, kun hän meidät huomattuaan yhtäkkiä hyppäsi pois seuraavalla pysäkillä, istui alas pysäkin penkille ja hautasi kasvonsa käsiinsä, naisensa katsellessa häntä ihmeissään vierestä.

    Hassua kyllä, tapasimme (pysyin loitompana) myös ex-tj:n raitiovaunussa, eri vuotena, tänä kesänä. Hän yritti aluksi pötkiä äitiäni pakoon (haha, eikö lue sarjakuvia, kannattaisi, koska niistä voi oppia elämänviisauksia, esim. jos käy pikkukarhun ”kimppuun”, tulee vihainen emokarhu seuraavaksi paikalle, KL:n juristin ukaasi oli näet tähdätty minua kohti), ei hymyn häivää tai anteeksipyyntöä. Kehtasi vielä väittää, ettei tiennyt kiusaamisesta mitään, pötyä, äitini kanteli lähes kaikesta hänelle. Sitten alkoi uhkailla Kuntaliiton juristilla. Äitini kysyi onko lakinainen sukua hänelle, ei vastannut. Ei vastannut myöskään, kun äitini tiedusteli jälleen irtisanomisen syytä. Äitini sanoi ex-toimitusjohtajalle, että hänen tulisi kantaa vastuunsa, tiuskasi, ettei hänellä ole mitään vastuuta! Eikö? Olen jyrkästi eri mieltä. Koska nykyjohtajat eivät tiedä tapausta, hän olisi avainhenkilö asian hoitamiseen äitini eduksi, mutta hyvää tahtoa tältä mieheltä ei ole löytynyt. Ex-tj korosti kovasti äidilleni olevansa varatuomari, minä kirjoitin hänelle myöhemmin, että miksei sitten käyttäydy arvonsa mukaisesti.

    Tärkeä loppukaneetti:

    Äitini oli poikkeus, kiusaajat eivät saaneet häntä henkisesti murrettua, mikä sai yhden esimiehen (ei tj) raivon partaalle.

    Äitini kiusaajat saivat jatkaa ja äitini eli uhri irtisanottiin. Äitini sai loistotyötodistuksen ja kuuden kuukauden irtisanomisajan palkan ilman työvelvoitetta, Kuntaliitolla oli kova kiire päästä äidistäni eroon.

  46. Working with an unsupportive supervisor

    A supervisor was retired in a small research group. The retired professor continued to guide the studies under the power of the new supervisor. After some years, the supervising altered more and more unsupportive for scientific work. This delayed the studies and made our cooperation difficult. The supervisor forbade the retired professor to have relations with companies, which limited his possibilities to guide students and purchase financing. I was workplace bullied during my PhD defense. In order to avoid such problems, I suggest that the power of the retired professor, the actual supervisor, should be expanded. I also highlight the importance of academic freedom for successful studies.

    Introduction

    A professor emeritus continued to guide our studies after his retirement. Our new supervisor was an old PhD student of the retired professor. Furthermore, the new supervisor had made a consult agreement with the retired professor for scientific advice. The new supervisors’ participation for our studies was only partial. As a consequence, I together with the retired professor led our research and purchased our financing.

    Our group of two PhD and one licentiate student made progress and created many new research contacts. Also the new supervisor was very interested in our work at the beginning.

    A change in atmosphere

    The new supervisor had gathered plenty of project financing. It appeared that he started to see our co-operation as a threat for his own studies. Providing samples to be studied to our partners was limited. When I asked, why he did not allow to purchase samples to our partners, while similar samples were provided for the supervisors´ own partners, he answered that our partners were “not buddies of his”. He also explained that this was a way to prevent research competition.

    PhD students from our partner group were in a big trouble. They had not produced any meaningful results despite of over two years research. The students asked my help. I understood, how difficult the situation was. Hence, I made a plan that had a good synergy for my studies and would have produced the needed results quickly. We needed a very conventional sample for the experiments. The supervisor forbade purchasing the sample. We, therefore, had to replace the plan with another with much higher risks. Unfortunately the risks of the new plan realized and the partner group students remained without any results after four years work. It appeared that the PhD studies of the partner group students were cancelled.

    The supervisor appeared to become reluctant to cover the expenses (like travelling costs) of the retired professor. While my colleague from our group was finalizing his PhD, the supervisor accused the retired professor of “information leakage”. The retired professor had shown my colleagues PhD plan to an international research partner. The supervisor ended the retired professors’ consult agreement and told that he was not allowed to have contacts with companies. The decision was poorly justified. After all, the plan was already nearly 100 % public and the rest were to be published within months. Discussing about it was in line with the long-range policy agreed with the companies. Naturally, the retired professor was shocked of, de facto, being kicked out from the laboratory by his own student. The decision made our guidance and possibilities to purchase funding difficult. Ever since, the retired professor concentrated to make science in another laboratory in another country.

    The supervisors’ incomplete presence affected his competence to evaluate the studies. A big project ended after three years. A licentiate student had made plenty of work for the project. The supervisor told that the project had been lousy and decided to dumb the results to a wastebasket. Later, an international scientific evaluator estimated that the project had been of good quality. Also in the opinion of mine, and the other professors related to the project, the results were good and therefore a suitable basis for her licentiate thesis. The licentiate student had to start her studies from the very beginning.

    Workplace bullying during PhD defense

    The supervisor and retired professor had some differing views related to my PhD. While the retired professor emphasized the quality of science, the supervisor was focused on timetables and the fluent progress of the PhD process. PhD defense and post-doctoral party was very important for me. At the age of 8, I had witnessed my fathers’ PhD defense. During my studies I was very impressed about the extreme pride of the Custos, when they told about the brand new thesis and doctors. The university guidelines emphasize the nature of the post-doctoral party as “coronation”.

    My PhD manuscript was a few months late, because I had faced difficulties in writing my last articles. In addition, two of my last articles were rejected in the beginning of September. Because of the unexpected drawbacks the retired professor recommended adjourning the defense to the next year. This was, however, denied by the Head of Department denied due to budget reasons.

    The supervisor reacted to the problems partly in an abusive manner. In a private meeting he laughed to me derisively about the timetable of the thesis.

    In order to complete my studies, I needed to write a report from my last experiments. The supervisor called and asked about the situation of the report.

    I answered that I would first make the corrections proposed by my pre-reviewers to the PhD manuscript and then finalize the report.

    Something was wrong in my answer. The supervisor started to bemoan loudly. It was not possible to continue the conversation.

    Three days later my forthcoming Custos (supervisor) called again. He told with an extremely impolite way that the defense would be arranged 5 days earlier than already agreed. No apologies were presented. My wife became angry, since this surprise move messed up the efforts to find the place for the post-doctoral party. Only two weeks was left to find a new place for the party and to invite guests to the new place. I had already informed my relatives about the defense date. It was only good luck that no one needed to retract airplane tickets.

    PhD thesis must be public 10 days before the defense. One (!) day before this compulsory 10 days deadline Custos (supervisor) called. He shouted to the phone to take the manuscript out of press in the middle of printing. The reason was the minimal corrections (few typographical errors etc.) that had arrived to my last article. Demanding these corrections was not accordance with the practices of the university. It is enough that the article has a permission to be published. The press was upset. I made the small corrections and send the thesis again to the pressing queue. The PhD ceremony was not far from cancellation due to the episode.

    My big day dawned. I defended my thesis successfully. Opponent gave praise to the thesis. My family, wife, doctor-father, who paid the post-doctoral party and the workplace were witnessing. Despite of the tight timetable, my wife had managed to book an elegant place for traditional post-doctoral party [2].

    Custos tried to hide his antipathies during the ceremony. He made, anyhow, several sarcastic comments about me such as: ”Jee, is he really going to follow the rules” (the procedure of dissertation was discussed together with Opponent). He also carefully avoided saying anything positive about my thesis and presented only negative critics. This was in contrast with his earlier views that had been very favorable for the thesis. Custos became angry, when I mentioned the corrections. ln his speech Custos brought up positive aspects, such as my capability to supply money to the laboratory, but what it came to the thesis itself, he quoted and paralleled the words of the head of the department (apparently, he was not willing to say anything positive from his side personally). The speech included a sarcastic remark about the PhD timetable.

    When the supervisor discussed with other people about my work, he appeared to unilaterally focus on its negative aspects such as the thesis being late (I spent plenty of time in answering continuous questions about the difficulties faced during in my party).

    During the post-doctoral party, while the supervisor was not around, the retired professor recommended me to change workplace into another laboratory.

    Custos left from the party around 23. I escorted him to the door for hand shaking. His facial expression was disrespectful and hand so sluggish that it was difficult to shake.

    Next time I saw my Custos two days after the defense. When I arrived his room, his face turned red. We had a very short conversation, since Custos was hardly able to speak anything.

    5 weeks after the defense our laboratory engineer called. She had a long experience about salaries. The laboratory engineer was angry and depressed. She had tried to raise my last salary due to my graduation, as was the common practice. My supervisor had, however, refused to raise my salary. The meaning came clear. No thanks in the end.

    After the defense I had meet the retired professor and another one of the pre-reviewers. They had started to behave in a peculiar way (avoiding eye contacts etc.). The members of our partner group whom I tried to help, have been upset, when seeing me afterwards.

    The behavior of my supervisor was characteristic for workplace bullying [3-6]. The bullying was “subtle”, which is typical for academic environment.

    The timing of bullying was worst possible. After all, I had just recovered from the depression caused by the rejected articles. PhD ceremony happens only once in a life and an identity of doctor is a life-long one. Custos has an important ceremonial role. Pride of PhD, if successfully defended, is part of academic culture. One may compare the situation to weddings, where the priest bullies the bride and bridegroom.

    After the defense I suffered sleeping disorders and flashbacks. I was not able to read my PhD thesis for many years. In post-doctoral parties I feel myself uncomfortable near the number one table, where the Custos and Opponent sit. My symptoms are typical for chronic posttraumatic stress disorder, a common consequence of bullying.

    The supervisor has afterwards explained his behavior by accusing me of causing hard stress, since he had promised my thesis being ready by the end of the year and, according to him, I had delayed the completion of my PhD. The supervisors’ critic is imbalanced. The timetable became challenging, because the supervisor had prohibited sending our last article to the editor before he had read it. This was despite of the tight timetable. We waited the comments of the supervisor over a month. We reminded him about the topic. Nothing happened. Finally, the retired professor decided to send the manuscript for the editor without supervisor’s permission, since defense timetable would otherwise collapse.

    The end of research branch

    Soon after my PhD defense, I left the university. This was a difficult decision. The head of department had hinted that my future might not be at the laboratory. Also the retired professor had recommended me a career outside the laboratory. However, the professors of our partner groups saw my leaving as a big loss.

    While I was leaving, I took care about the continuation our research. I guided one master´s thesis maker and purchased financing for a big project. The same licentiate student, whose results the supervisor had earlier abandoned, continued her studies in the project.

    We had had good experiences about utilizing master´s thesis in scientific articles. I, therefore, made a scientifically ambitious plan for the master’s thesis worker. The supervisor rejected the plan. He also discouraged us in making any scientific articles.

    The last student from our group made her studies without any guidance a long time. Naturally, this hindered her studies.  Finally, she asked help from the project partners and from the retired professor. With the aid of them she was able to finalize her licentiate thesis. The project partners planned to carry on the studies and purchase more financing. The supervisor told, however, that he was not interested to continue. The laboratory even withdraw from the project prior its’ ending. The licentiate thesis was finalized as unemployed.

    Later, the research branch has gathered plenty of scientific and financial interest. Meanwhile the big projects at the laboratory ended. This caused lack of finance. At this situation it would had been a wise idea to focus the research on our field again (researchers in close contact with the laboratory had been hoped so). Once terminated, the research branch was difficult to revive. Valuable contacts and know-how had been lost.

    What could be learned

    Two out of three students of our group, the retired professor and our partners suffered from supervising that had altered unsupportive for academic work. This prolonged the studies and hindered our cooperation. It had also financial effects, since the income of the laboratory was allocated by means of accepted theses [7]. The supervision appeared to have directly or indirectly caused traumas for the aforementioned students, retired professor and some of the partner group members [8].

    The roots of the problems are related to change of generation in supervising. This is a common source of tensions in academy. The new supervisor holds the power, while the studies continue under the guidance of the retired professor, the actual supervisor. I suggest that our problems would have been avoided, if the power and guidance were more clearly concentrated on the hands of the retired professor. The retired professor had originally hoped more power relating to our research. Those universities offering official positions (as a research director etc.) for the retired professors should set a good example. These kinds of positions should be decided at an upper level of the organization and not by one supervisor alone.

    I was ordered to cede my thesis for pre-reviewing, although the retired professor, who had handled tens of PhD thesis, had warned that it would be unwise. Do these kinds of orders violate the rights of students? According to the rules of our university, PhD candidate decides his thesis timetable. Budget estimations should not control the graduation timetables [7].

    I would also like to question, whether it is wise to close down research branches in the middle of successful studies. I have been familiarized myself to three such cases. In all of them, the ending of studies has been regretted afterwards.

    Finally, I manifest that it is important for researchers to freely implement their ideas. Certainly, co-operation with companies limit the academic freedom. Anyhow, the restrictions should be as minimal as possible. Good ideas are rare and difficult to replace. Research synergy is difficult to build, if the research partners are seen as potential competitors.

    References

    1. One of the postgraduate students in our laboratory had arranged a post-doctoral party at home (this happened prior to my studies at the laboratory). When the next student defended his thesis, the professor wanted that post-doctoral party should be arranged in some more grandiose place than once home. Thus, an expensive place was booked.

    2. The party was arranged in a great hurry. I had no time prepare myself for the defense or to write a decent speech for my party.

    3. Peyton P.R., Dignity at Work, Eliminate Bullying and Create a Positive Working Environment, Brunner-Routledge, 2003. 

    4. Rayner, C., Hoel, H., Cooper, C.L., Workplace Bullying, Taylor & Francis, 2002. 

    5. Workplace Bullying, Wikipedia article: https://en.wikipedia.org/wiki/Workplace_bullying

    6. Bully On-line: http://www.bullyonline.org/workbully/amibeing.htm

    7. One of the problems relates to copywright. If the supervising is unsupportive, it may be unethical to include his name to the list of authors of scientific articles. The group members considered a few times. This lead, however, to a conflict with the supervisor. In supervisors´opinion it is enough for a supervisor to read the article through and make some small corrections in order to get an authorship.

    8. The licensiate student, for example, does not want to discuss about her over 5 years period with postgraduate studies, since she wants to actively forgot the whole period.

    9.What is the thesis is not accepted due to errors made in a hurry? Rejected PhD is a big shame for the student and his supervisors in academic culture.

    • Täydennyksenä: Sain yo. kertomukseen neuvoja yhdeltä sosiologian emeritusprofessorilta ja kiusaamiseen erikoistuneelta työpsykologilta. Kertomus on aiemmin ilmestynyt ”bullied academics” -nimisellä sivustolla (huhtikuu 2016).

  47. 5.5.2017

    Ei korppi korpin silmää noki. Esimiesten henkistä väkivaltaa valtion asiantuntijavirastossa.

    Johdanto

    Kuvailen tässä kertomuksessani organisaatiomme henkisen väkivallantapauksen pääpiirteet, joista tarkastelen lähemmin varoitusesimerkkeinä läpinäkyvimpiä tapahtumia. Tarina on pitkähkö, mutta sitä ei saa vaieta kuoliaaksi. Vaikenemalla tällainen ei lopu, vaan vahvistuu. Työnantaja on suurehko valtion asiantuntijavirasto, jossa ajauduin noin viisi vuotta sitten sattumalta henkisen pahoinpitelyn uhrin tukihenkilöksi.

    Työpaikallani henkinen väkivalta noudatti tarkoin kirjallisuudesta tuttua klassista kaavaa. Esimiehet aloittivat työntekijän kiusaamisen jo tämän vuosikymmenen alussa. Prosessi eteni pitenevien sairauslomien kautta irtisanomiseen epämääräisillä syillä 1.2.2017, josta alkoi työkyvyttömyyseläke.

    Työpaikallani ei tullut kuulluksi henkisestä pahoinpitelystä eikä saanut oikeutta. Ei työsuojeluvaltuuteltu, -viranomainen, työterveyshuolto, luottamusmies eikä ammattiliitto mahtanut mitään.

    Prosessi kesti koko kuluvan vuosikymmenen. Seuraavat 15 tyypillistä henkisen väkivallan tunnusmerkkiä tuli todistettavasti esiin:

    • mielipiteiden ohittaminen ja huomioimattomuus
    • työtä koskeviin kokouksiin kutsumatta jättäminen
    • tiedonvälityksen ulkopuolelle jättäminen
    • perusteeton työtehtävien pois ottaminen
    • painostaminen olemaan vaatimatta työntekijän normaaleja työsuhteisia oikeuksia
    • eriarvoinen kohtelu
    • sosiaalinen eristäminen: ei puhuta, ei kuunnella, kohdellaan kuin ilmaa
    • mustamaalaaminen
    • aiheeton arvostelu ja väärien syytösten esittäminen
    • uhkaava käyttäytyminen
    • jatkuvuus ja toistuvuus
    • tarkoituksellisuus
    • järjestelmällisyys
    • työntekijän puolustuskyvyttömään tilaan saattaminen
    • työsyrjintä (Rikoslaki 47 luku, 3 §)

    Työpaikkakiusaaminen on vallankäytön muoto. Se on henkistä väkivaltaa. Tarkasteluni lähtökohtina ovat ihmiskunnan vuosituhantiset eettiset periaatteet. Suomen työturvallisuuslait ovat sivistysyhteiskunnan henkiselle työsuojelulle riittämättömät. Niiden noudattamista ei valvota tehokkaasti. Huonon lain kirjaimen noudattaminen ei ole aina eettisesti riittävä ratkaisu. Diktatuureillakin on omat lakinsa, joita noudatetaan.

    Työpaikkakiusaaminen ja epäasiallinen kohtelu ovat vähätteleviä termejä. Rikoslaki ei erota henkistä pahoinpitelyä ruumiillisesta. Seuraukset voivat olla yhtä karmeat. Käräjätuomari tuskin pitäisi kuuden vuoden jatkettua ruumiillista pahoinpitelyä, parin vuoden sairauslomia ja työkyvyttömyyseläkettä leikkisän tönimisen seurauksina. Henkisestä pahoinpitelystä ei tule kuulluksi eikä saa oikeutta. Uhri savustetaan jollakin verukkeella ulos työpaikasta.

    Työsuojeluhallinnon julkaisun 5/2017, Häirinnän valvonta Etelä-Suomessa vuonna 2016 mukaan yhteydenottajat ovat koko Suomessa useimmiten kokeneet häirintää esimiehen taholta. Ammattiliitto on erityisesti todennut yleisimmäksi henkiseksi pahoinpitelijäksi esimiehen, kun uhri on AKAVAn Erityisaloilla, kuten tässäkin tapauksessa. Suomi on EU-maiden takapajula. Henkinen pahoinpitely on Suomessa kaksi kertaa niin yleistä kuin EU-maissa keskimäärin. Suomessa on noin 140000 henkisen väkivallan kohdetta työpaikoilla. Työsuojelu siirsi poliisin tutkintaan 2006-2010 tulleista 1500 ilmoituksesta 7 kpl, mikä on vain 0,5 %. Työturvallisuuslainsäädäntö on vanhentunutta ja työsuojeluviranomaisen hoitama valvonta on jokseenkin tehotonta. TEMin mukaan kustannukset ovat 0,5 milj. €/pv, oiva mahdollisuus kilpailukykyloikkaan.

    140 000 suomalaista kokee tulevansa kiusatuksi työpaikallaan joka päivä. Tämä tarkoittaa 30 miljoonaa pahoinvoivaa ja alituottavaa työpäivää vuodessa. Kun mukaan laskee lähipiirin, kärsimys kasvaa moninkertaisesti. Miljardeja poissa kansantaloutemme alimmalta riviltä menetettynä työaikana, luovuudesta ja terveydestä puhumattakaan. Myös poissaolot ja asian selvittely aiheuttavat kustannuksia.

    Organisaatiotasolla vaikutukset voivat olla vielä vakavampia. Taitavimmat pakenevat muihin organisaatioihin ja jäljelle jääneet voivat liian pahoin ollakseen hyödyksi organisaatiolleen. Tuhoisaa on myös yrityksen tai yhteisön kärsimä mainehaitta.

    Valtion asiantuntijavirastossamme pahoinpitelijänä on ollut koko esimiesketju, joka peittelee osallistensa virheitä. Omat edut ohjaavat, eivät organisaation lainsäädännölliset tehtävät. Kaikki pahoinpitelyyn osallistuneet onkin viime vuosina palkittu keskinäisesti ylennyksillä. Ministeriön korkeimmat virkamiehet ovat samaa lajia, puolueetonta tutkinta-apua ei saa, vaikka laki velvoittaisi. Työoikeuslakimiesten mukaan työnantajan on reagoitava pahoinpitelyilmoitukseen 14 päivässä. Tässä tapauksessa reaktiota ei ilmennyt lähes kuuden vuoden odotuksellakaan.

    Koulukiusaajistako näitä akateemisia keskitysleirinvartijoita varttuu? Ruumiillinen pahoinpitely on tuomittavaa. Uskon, että joskus tulevaisuudessa tuomitaan henkinen pahoinpitelykin, mutta ei nykyiseen sukupolveen mitkään powerpoint-valistukset tehoa. Ihmiskunnalla voi olla kuitenkin toivoa, kun nykyinen keski-ikäinenkin esimiespolvi saadaan eläkkeelle. Luonnollisena pidetty orjuuskin poistettiin länsimaista vasta äskettäin.

    Tapahtumien kulku

    Työntekijä huomasi elokuussa 2010 sattumalta eräästä kokouspöytäkirjasta, että työnantaja aikoi keskustelematta ulkoistaa hänen työnsä konsulttiyrityksille. Suurimmat ongelmat alkoivat tuolloin. Siitä lähtien jatkuva töiden ulkoistamisuhka rasitti työntekijää. Toisinaan hänellä ei annettu mitään tehtäviä. Työntekijä joutui kilpailemaan omista töistään kaupallisten konsulttiyritysten kanssa, jotka saivat pohjiksi hänen vanhat työnsä. Konsulttiyritykset selvisivät monista töistä lähes pelkällä kopioinnilla.

    Työntekijä oli jo vuosikausia ilmaissut lukuisissa muistioissaan ja sähköposteissaan huolensa hänen elämäntyönsä antamisesta konsulttiyritysten kaupalliseen käyttöön ilman, että hänen kanssaan keskustellaan. Useiden työnantajaorganisaation johtoryhmän kokouspöytäkirjojen mukaan töitä ei annettaisi ulos sopimatta ensin työntekijän kanssa. Käytännössä töitä oli lähetetty sopimatta toistuvasti ulos. Työntekijä yritti jatkuvasti tuloksetta keskustella esimiehensä kanssa.

    Työntekijä kävi 30.5.2011 lähiesimiehensä kanssa työterveyshuollossa työkykyneuvottelussa, jossa käsiteltiin kuormitustekijöitä. Työterveyshuollon asiantuntija kirjoitti näkemyksistään korjaustoimenpiteiksi työkykyneuvottelun muistion, jonka myös mukana ollut lähiesimies sai. Se haudattiin hiljaisuudessa eikä sillä ollut vaikutusta työolosuhteisiin.

    Työn järjestelyiden sekä työn arvostuksen puutteet ovat aiheuttaneet uhrille voimakkaan työn hallinnan menetyksen tunteen. Työntekijä on koonnut elämäntyönään omalla erityisalallaan ainutlaatuisen ja kattavan organisaationsa toimialaa hyödyttävän asiakokonaisuuden. Varsinaiset loppukäyttäjät arvostavat hänen työtään ja pitävät hänen työnsä laatua selvästi parempana kuin kaupallisten konsulttien työtä. Johto ei kuitenkaan arvosta, vaan antaa hänen noin 30 vuoden työnsä tulokset konsulttiyritysten kaupalliseen käyttöön keskustelematta työntekijän kanssa. Työntekijä olisi voinut antaa osan töistään ulos, jos hän olisi saanut itse osallistua valintaan. Työntekijä teki vuosikymmenten kokemuksellaan työnantajalleen tarkat laskelmat resursseistaan hoitaa tehtävänsä aikataulujen mukaisesti ilman todellista ulkoistustarvetta. Työnantaja ei reagoinut.

    Ajauduin noin viisi vuotta sitten sattumalta henkisen pahoinpitelyn uhrin tukihenkilöksi. Henkilöstöpäällikkö ja lakimies kielsivät minua, varmuuden vuoksi kahdesti, toimimasta tukihenkilönä työajalla. Kielto on työturvallisuuslain ja ohjeittemme vastainen. Työsuojelutarkastaja ihmetteli ääneen, mutta ei tehnyt mitään. Olen yli 40 vuoden työuran jälkeen jo ylittänyt vanhuuseläkeiän. Muuten voisinkin unohtaa haaveet urakehityksestä.

    Työntekijä sai jo syksyllä 2013 tilausasiakirjoja näkemättä välikäsien kautta aavistuksen lopullisesta ulkoistuksesta. Se oli viimeinen sysäys yli kolme kuukautta kestäneelle sairauslomalle 2013-2014. Toipuminen sairausloman jälkeen ei onnistunut työympäristön ylimielisessä ja kielteisessä ilmapiirissä. Työnantajan sisäinen byrokratia ja ongelmien salaaminen ovat olleet työntekijän terveyttä tärkeämpiä kriteereitä. Työnantaja ei ole tunnustanut ongelmia olevankaan, ja on ollut haluton korjaustoimenpiteisiin.

    Työnantajan tekemät tarjouspyynnöt ulkoistettavista töistä tilauksineen löytyivät sattumalta työnantajan virallisesta arkistosta syksyllä 2014. Ne koskivat kaikkia työntekijän päätehtävänkuvaan kuuluvia töitä. Viralliset asiakirjat todistavat, ettei työpaikan ainoa erityisasiantuntija saanut osallistua edes käsittelijänä oman asiantuntijatyönsä suunnitteluun eikä muiden valmistelemia asiakirjoja ole jaettu hänelle tiedoksi. Se osoittaa työnantajan alkuvuonna 2014 esittämät päinvastaiset väitteet hyvästä keskustelevasta yhteistyöstä vääriksi. Koko noin 30 vuoden elämäntyön huipentuman tulokset toimitettiin työntekijän tietämättäni konsultin kaupallisesti hyödynnettäviksi.

    Työturvallisuuslain (738/2002) 25 §:n mukaan työnantajan on saatuaan tiedon työntekijän terveyttä vaarantavasta työssä kuormittumisesta ryhdyttävä käytettävissään olevin keinoin toimiin kuormitustekijöiden selvittämiseksi sekä vaaran välttämiseksi tai vähentämiseksi. Työsuojeluviranomainen valvoo, onko työnantaja asiasta tiedon saatuaan ryhtynyt toimiin käytettävissään olevin keinoin. Edellytys valvontatoimenpiteille on, että terveyttä vaarantavaa kuormittumista kokeva on saattanut asiansa työnantajan tietoon. Tällöin työnantajalle syntyy velvollisuus selvittää kuormittumisen syyt ja ryhtyä toimenpiteisiin vaaran välttämiseksi tai vähentämiseksi.

    Asianosainen on ainoa ammattikuntansa edustaja asiantuntijaorganisaatiossamme, jossa esimiehet mestaroivat ja väheksyvät hänen koulutustaan, kokemustaan ja osaamistaan.

    Työturvallisuuslainsäädäntö on riittämätön ja työsuojeluviranomainen pinnallinen tehtävissään. Muistutuksen käsittelyssä se keskittyi lainsäädännöllisen tehtävänsä sijasta oman toimintansa puolusteluun. Yhtä uupunutta sairauslomalaista vastassa oli lähes 10 työnantajan ja viranomaisen edustajaa lakimiehineen. Kielteisillä ratkaisuillaan viranomainen yllytti työnantajaa kostamaan jatkamalla pahoinpitelyä, mikä on työsyrjintää.

    Välittömiä toimenpiteitä vaativasta työntekijän terveydentilasta huolimatta työnantaja ei ryhtynyt edes niin yksinkertaisiin korjaustoimenpiteisiin, että hoitaisi sähköpostijakelut kuntoon, vaikka pyyntöjä oli esitetty toistuvasti tammikuusta 2014 lähtien.

    Kun työterveyshuollon lausunnot olivat työnantajalle epäedullisia, työnantaja vääristeli ne mieleisikseen ja vetosi keskustelun estämiseksi asiakirjojen luottamuksellisuuteen. Vaihtamalla ongelmien syyt ja seuraukset saatiinkin työntekijästä syyllinen.

    Jäävit lähiesimiehet ajoivat vuosikaudet esimiesvaltuuksillaan omia etujaan alaistaan vastaan. Vastuu ei siirtynyt organisaation seuraaville esimiehille. Päinvastoin osastonjohtaja ilmoitti työntekijälle, ettei usko häntä, vaan haluaa kaikki tietonsa linjaorganisaatiota pitkin tältä jääviltä esimieheltä.

    Tukihenkilö teki työnantajalle marraskuussa 2014 jälleen kerran työturvallisuuslain 25 §:n mukaisen ilmoituksen häirinnästä. Työnantaja ei reagoinut millään tavalla.

    On ilmeistä, että työntekijä joutui mustamaalauksen uhriksi, koska kohtelu jatkui esimiesten vaihtumisesta huolimatta yhtä huonona. Työntekijä halusi pidettäväksi toukokuussa 2015 maineensa puhdistamiseksi palaverin, jossa hänen toivomansa työterveyshuollon erikoisasiantuntijat esittelisivät helmikuussa 2013 tehdyn työkyvynarvion tulokset myös osastopäällikölle ja pääjohtajalle. Tästäkös alemmat esimiehet säikähtivät ja tekivät kaikkensa, ettei tieto leviäisi heidän esimiehilleen. He estivät verukkeilla ylempien esimiesten kutsumisen esittelypalaveriin. Sellainen palaveri ei enää olisi ollut työntekijän kannalta tarkoituksenmukainen, vaan näennäistoimintaa. Hän kieltäytyi eikä palaveria pidetty.

    Kaltoin kohdeltu erityisalan asiantuntija katsoi tarvitsevansa ammatillisista ja sosiaalisista syistä tehtävässään laajaa taustatietoutta, kuten esimerkiksi entisen osastonsa kokouspöytäkirjat. Hänen päätyönsä liittyi kiinteästi nimenomaan entisen osaston toimialaan. Pöytäkirjojen jakelusta käytiin useita vuosia sähköpostikeskusteluja ja lopuksi niiden toimittamisesta kieltäydyttiin elokuussa 2015 epämääräisillä verukkeilla. Taustatietojen puute heikentää työn kokonaishallintaa.

    Työntekijä joutui syyskuussa 2015 sairauslomalle, joka jatkui 1.2.2017 asti, jolloin hänet irtisanottiin työkyvyttömyyseläkkeelle.

    Työntekijä oli tehnyt sairastelematta erikoisalallaan lähes 30 vuotta uraauurtavaa työtä. Yli vuoden sairausloman jälkeen työnantaja halusi työntekijän palaavan samoihin organisaatio-oloihin, jotka aiheuttivat sairausloman. Työntekijä käytti laillisia oikeuksiaan ja pidättäytyä tästä terveydellisistä syistä. Työnantaja ei tehnyt mitään olosuhteiden korjaamiseksi, vaan irtisanoi hänet lopulta 1.2.2017 alkaen. Näin uhri savustettiin työhalukkuudestaan huolimatta ulos työkyvyttömyyseläkkeelle. Työura on nyt tuhottu ja pyritty mitätöimään.

    Pitkällä sairauslomalla työnantajan ainoa yhteydenpidon muoto oli työsuhde-etujen karsimisesta ilmoittaminen. Työsuhdekännykkä, lisäpalkkaetu ja työhuone vietiin. Hänelle ei ole tänäkään päivänä kerrottu, minne hänen huoneensa tyhjennettiin eikä hän ole enää koskaan nähnyt tavaroitaan. Mukana saattoi olla yksityisomaisuutta. Ilmeisesti hänen vuosikymmenien työnsä tausta-aineistot on hävitetty.

    Työntekijä oli hyvin halukas palaamaan töihin 1.10.2016, kun hänen yli vuoden sairauslomansa yksi vaihe päättyi. Hän tunsi itsensä työkykyiseksi, mutta ei kuitenkaan entisissä työolosuhteissa. Työterveyshuolto ja työnantaja sopivat yhteistyöpalaverin. Työnantaja ei pitänyt tarpeellisena työntekijän osallistumista palaveriin eikä kertonut hänelle. Hän sai kuulla siitä vasta, kun osanottajat istuivat työterveyshuollossa paikoillaan odottamassa ja työterveyslääkäri soitti hänelle. Tilaisuudesta tietämätön työntekijä istui kampaamossa. Ei hän voinut lähteä pois kesken kampaamisen, vaan keskustelu oli siirrettävä.

    Seuraavassa palaverissa työnantaja saneli ehdoksi sijoittumisen entiseen tapaan samaan organisaatioon, joka oli aiheuttanut hänen sairauslomansa. Lisärasitteena olisi ollut työhuoneen vaihto ja eristäminen entisistä työtovereista, jotka olivat hänen todelliset yhteistyökumppaninsa. Hänen pahin kiusaajansa kolmen vuoden takaa oli siirtynyt sairausloman aikana samaan organisaatioon hänen lähiesimiehensä esimieheksi. Työntekijä pidättäytyi terveydellisistä syistä tällaisista työolosuhteista, koska ne olivat jo kerran vieneet hänen terveytensä vuosikausiksi ja vaarantaisivat sitä edelleen. Siihen hänellä oli oikeus työturvallisuuslain 23 §:n ”Työntekijän työstä pidättäytyminen perusteella”. Työnantaja ei suostunut, vaan työntekijä jatkoi kotona kuntoutustuella 31.1.2017 asti.

    Seuraava yhteydenpitovaihe olikin, kun työnantaja irtisanoi työntekijän 1.2.2017 alkaen lähettämällä hänelle loppuvuonna 2016 kotiin irtisanomiskirjeen.

    Ei sanallakaan kiitelty, ei syöty täytekakkua eikä pidetty muitakaan läksiäisiä lähes 30 vuoden uraauurtavan työn jälkeen.

    Kaikesta huolimatta työnantaja julistaa yleviä arvojaan: asiantuntemus, avoimuus, yhteistyö ja rohkeus. Sanat ja teot ovat pahasti ristiriidassa. Tyhjät sanat herättävät pelkästään kyynisen sarkastisia ajatuksia.

    Työpaikallani ei tullut kuulluksi henkisestä pahoinpitelystä eikä saanut oikeutta. Ei työsuojeluvaltuuteltu, -viranomainen, työterveyshuolto, luottamusmies eikä ammattiliitto mahtanut mitään.

    Tukihenkilölle määrätty toimintakielto työaikana

    Henkilöstöpäällikkö ja johtava lakimies kielsivät minua, varmuuden vuoksi kahdesti, toimimasta tukihenkilönä työajalla. Kielto on työturvallisuuslain 18 §:n ja 19 §:n, Työsuojeluhallinnon ja Työterveyslaitoksen julkaisemien toimintaperiaatteiden sekä omien ohjeittemme vastainen. Tukikiellon aikaansaamiseksi he puhuttelivat ensimmäisen kerran lähiesimiestäni ja hänen silloista esimiestään lokakuussa 2013. Samat henkilöt puhuttelivat toisen kerran samoja esimiehiäni loka-marraskuussa 2013, kun johtava lakimies oli nähnyt minun keskustelevan yhdessä asianosaisen ja luottamusmiehen kanssa. Minun käskettiin leimata itseni ulos, jos halusin keskustella näistä asioista.

    Työsuojelutarkastaja ihmetteli ääneen työpaikan menettelytapoja, mutta ei tehnyt mitään.

    Totuus tehtävien ulkoistamisesta työntekijän tietämättä

    Työnantaja lähetti syksyllä 2013 työntekijän tietämättä tarjouspyynnön ja tilauksen hänen tehtäväkokonaisuudestaan konsulttitoimistolle. Tehtäväkokonaisuus olisi ollut hänen lähes 30-vuotisen uraauurtavan työuransa huipentuma. Viralliseen arkistoomme on tallennettu sekä asiakirjojen käsittelijöiden että jakeluun osallisten nimet. Viralliset tilausasiakirjat osoittavat, ettei työntekijä ole saanut osallistua oman asiantuntijatyönsä suunnitteluun eikä sivullisten valmistelemia asiakirjoja edes jaettu hänelle tiedoksi. Se on erinomainen toteennäyttö siitä, että asianosainen ohitettiin vuoden syksyllä 2013 täysin omien töittensä suunnittelusta. Se osoittaa työnantajan jatkuvasti esittämät päinvastaiset väitteet hyvästä keskustelevasta yhteistyöstä vääriksi. Työntekijä olisi suostunut osittaiseen ulkoistukseen, jos hänen kanssaan olisi neuvoteltu. Löysin asiakirjat sattumalta arkistostamme vasta syyskuussa 2014. Asianosainen oli kuitenkin saanut syksyllä 2013 eräästä pöytäkirjasta vihjeitä tällaisesta. Hän ei saanut työnantajalta vastauksia kysymyksiinsä työnjärjestelyistä. Se oli viimeinen sysäys hänen yli kolme kuukautta kestäneelle sairauslomalleen 2013-2014.

    Työnantajan vehkeilyt järjestettäessä neuvottelua työterveyshuollon kanssa

    Työntekijä sai työterveyshuollon lausunnon työkyvynarviosta helmikuussa 2013. Asianomainen todettiin työkykyiseksi ja ongelmien todettiin johtuvan huonosta töiden organisoinnista ja johdosta. Tämä työterveyshuollon lausunto oli työnantajalle hyvin epäedullinen, niinpä työnantajan edustajat vääristelivät sitä vuosikausia sellaiseksi, että vika olisikin työntekijässä. Mustamaalauksella ja vaihtamalla syyt ja seuraukset saatiin asiaan perehtymättömät uskomaan työntekijä perussyylliseksi kaikkiin ongelmiin. Työntekijä halusi pidettäväksi toukokuussa 2015 maineensa puhdistamiseksi palaverin, jossa hänen toivomansa työterveyshuollon erikoisasiantuntijat esittelisivät työkyvynarvion tulokset myös osastopäällikölle ja pääjohtajalle. Tästäkös alemmat esimiehet säikähtivät ja tekivät kaikkensa, ettei tieto leviäisi heidän esimiehilleen. Työntekijän ehdotukseen palaverin osanottajista ei suostuttu. Sähköpostiviestintä osoitti, että esimiesten oma urakehitys ja hyvinvointi oli selvästi tärkeämpi kuin työntekijän. Ehdotettiin jopa, että luottamusmies korvaisi palaverissa työntekijän. Varmaankin, jottei totuus paljastuisi työterveyshuollolle. Koska palaveri olisi jäänyt näennäistoiminnoksi, työntekijä kieltäytyi eikä minkäänlaista tilaisuutta järjestetty, vaikka pitkiä sairauslomia pitänyt työtekijä oli toivonut sitä jo yli kaksi vuotta. Tähän pohdintaan käytettiin kolme kuukautta ja ainakin kahdeksan sähköpostia. Hassunkurinen perustelu oli, ettei ylempien esimiesten tarvitse asiasta nyt tietää, kun eivät ole aikaisemminkaan tienneet. Mutta, kun työturvallisuuslain periaatteet velvoittavat ilmoittamaan esimiehen esimiehelle. Esimiehet pitivät maineensa, kaikki osalliset työnantajan puolelta onkin viime vuosina palkittu ylennyksillä. Seuraavana syksynä 2015 työntekijä joutui sairauslomalle eikä enää koskaan palannut töihin.

    Työnantajan vehkeilyt tiedonkulun estämiseksi

    Meilläkin julistetaan kauniisti, kuinka kukin on oman työnsä paras asiantuntija. Kuitenkin eräät esimiehet haluavat mestaroida ja kuvittelevat olevansa aivan toisen erityisalan asiantuntijan työn parhaita asiantuntijoita. Kaltoin kohdeltu erityisalan asiantuntija katsoi tarvitsevansa ammatillisista ja sosiaalisista syistä tehtävässään laajaa taustatietoutta, kuten esimerkiksi entisen osastonsa kokouspöytäkirjat. Hänen päätyönsä liittyi kiinteästi nimenomaan entisen osaston toimialaan. Pöytäkirjojen jakelusta käytiin useita vuosia sähköpostikeskusteluja ja lopuksi niiden toimittamisesta kieltäydyttiin elokuussa 2015 epämääräisillä verukkeilla. Pohdintaan osallistui ainakin kuusi henkeä. Myös luottamusmies esitti asianosaisen puolesta tuloksetta pyyntöjä. Pöytäkirjojen jakelussa muille osaston ulkopuolisille ei ollut ongelmia. Kumma, jos työntekijä ei vuosikymmenien kokemuksella tiennyt itse, mitä työssään tarvitsee. Muutaman viikon päästä lopullisesta kiellosta työntekijä joutui sairauslomalle eikä enää koskaan palannut töihin.

    Työnantajalla ja työntekijällä omat versiot yhteistyöpalaverimuistioista

    Henkilöstöpäällikkö on toistamiseen 11.12.2014 estänyt yhteisen keskustelupöytäkirjan muokkaamisen ja kommentoinnin poistamalla tukihenkilön muokkausoikeudet ja estämällä häntä sillä tavalla korjaamasta virheellisiin ongelmia peitteleviin käsityksiin johtavaa keskustelupöytäkirjaa 18.11.2014. Henkilöstöpäällikkö menetteli vastaavalla tavalla yhteistyöpalaveripöytäkirjan 13.9.2013 kanssa. Syksyllä 2013 työntekijäpuoli ei saanut lisätä työnantajalle epäedullisia tosiasioita henkilöstöpäällikön laatimaan pöytäkirjaan, vaan oli tehtävä kaksi kilpailevaa pöytäkirjaversiota. Henkilöstöpäällikkö lähetti oman versionsa työterveyshuoltoon osoittaakseen työnantajan kykyä ja halua hoitaa asia kuntoon. Jotta vääristelty pöytäkirja ei vaarantaisi terveydenhoitoa, työntekijän oli lähetettävä sinne oma versionsa.

    Työnantajan vehkeilyt koulutuksen estämiseksi

    Tämäkin liittyy kauniiseen periaatteeseen, kuinka kukin on oman työnsä paras asiantuntija. Koska erityisalan asiantuntija katsoi tarvitsevansa tehtävässään laajaa taustatietoutta, hän katsoi tarpeelliseksi osallistua erilaisiin sisäisiin ilmaisiin koulutustilaisuuksiin. Sitä esimies ei ymmärtänyt, vaan paheksui. Yleensä meillä muilla ei ole tapana kysellä esimiesten lupia sisäisiin ilmaisiin koulutuksiin. Eivät esimiehet tiedä erityisasiantuntijoiden koulutustarpeita.

    Kehityskeskustelut

    Kehityskeskustelu joulukuussa 2014 oli ensimmäinen kolmeen vuoteen, vaikka niitä on normaalisti käytävä meillä joka vuosi. Sitä aikaisempiakaan keskusteluja ei dokumentoitu. Keskustelu jäi kesken esimiehen kiireen vuoksi, joten varsinaiset työnjohto-ongelmat ohitettiin. Ei siitä hyötyä olisi ollutkaan, koska tuolloinen esimies jäi kuukauden päästä eläkkeelle.

    Jos kehityskeskustelut olisi käyty sisäisten ohjeiden mukaisesti, ongelmat olisivat tulleet esille jo alkuvaiheissaan ja ne olisi voitu ratkaista.

    Keskustelussa toipilasta moitittiin alentuneesta työtehosta ja sivuutettiin palkkakeskustelussa lähes 30 vuoden uuttera uraauurtava työ. Aikaisemmin moitittiin liiasta ylityöinnosta.

    Kohtelu sairauslomien aikana ja irtisanominen

    Meillä on hyvät ohjeet, kuinka sairauslomalaista pitäisi kohdella pitkällä sairauslomalla ja kuinka toipumista edistetään lomalta paluun jälkeen. Pidetään tärkeänä, että henkilöön pidetään loman aikana yhteyttä ystävällisessä hengessä. Ohjeita ei noudatettu, vaikka työntekijä oli sairauslomilla yhteensä lähes kaksi vuotta. Ainoa yhteydenpidon muoto oli ikävistä asioista, kuten työsuhde-etujen viemisestä, kertominen määräävään sävyyn.

    Työnantaja lähetteli sairausloman 2013-2014 aikana työntekijälle ahdistavia sähköposteja. Kun työntekijä oli palannut töihin, työnantaja ei tehnyt mitään sairausloman syiden poistamiseksi, vaan työntekijän oli palattava samoihin työolosuhteisiin.

    Sairausloman syyskuu 2015-helmikuu 2017 aikana yhteydenpito oli seuraavanlaista:

    Maaliskuussa 2016 lähiesimies määräsi työsuhdekännykkäedun poistettavaksi. Koska työnantajan verkkosalasanat olivat kännykkäyhteyden takana, yhteydet työnantajan tietoverkkoon katkesivat. Näin tiedonkulku työnantajan organisaation tapahtumista oli täysin suljettu työntekijältä. Työntekijä olisi halunnut pysyä ajan tasalla, joten yhteysmahdollisuus olisi saattanut edistää hänen toipumistaan. Ammattiliiton lakimiehen mukaan työsuhdekännykkäetua ei olisi saanut viedä.

    Keväällä 2016 työntekijältä vietiin lisäpalkkaetu.

    Heinäkuussa 2016 hänen työhuoneensa tyhjennettiin ja sinne muutti toinen henkilö. Näin hänellä ei ollut enää työpaikalla työpistettäkään. Hänelle ei ole tänäkään päivänä kerrottu, minne tavarat vietiin hänen huoneestaan eikä hän ole niitä sen jälkeen nähnyt. Siellä saattoi olla yksityisomaisuutta. Ilmeisesti hänen vuosikymmenien työnsä tausta-aineistot on hävitetty.

    Syyskuussa 2016 rikottiin jälleen työturvallisuuslain (738/2002) 23 §:ää ”Työntekijän työstä pidättäytyminen”.

    Työntekijä oli hyvin halukas palaamaan töihin 1.10.2016, kun hänen vuoden sairauslomansa päättyi. Työterveyshuolto ja työnterveyshuolto sopivat yhteistyöpalaverin. Työnantaja ei pitänyt tarpeellisena työntekijän osallistumista palaveriin eikä kertonut hänelle mitään. Hän kuuli siitä vasta, kun osanottajat istuivat työterveyshuollossa paikoillaan odottamassa ja työterveyslääkäri soitti hänelle. Tilaisuudesta tietämätön työntekijä istui kampaamossa. Ei hän voinut lähteä pois kesken kampaamisen, vaan keskustelu oli siirrettävä.

    Seuraavassa palaverissa työnantaja saneli ehdoksi sijoittumisen entiseen tapaan samaan organisaatioon, joka oli aiheuttanut hänen sairauslomansa. Lisärasitteena olisi ollut työhuoneen vaihto ja eristäminen entisistä työtovereista, jotka olivat hänen todelliset yhteistyökumppaninsa. Hänen pahin kiusaajansa kolmen vuoden takaa oli nimetty sairausloman aikana samaan organisaatioon lähiesimiehen esimieheksi. Työntekijä pidättäytyi terveydellisistä syistä tällaisista työolosuhteista, koska ne olivat jo kerran vieneet hänen terveytensä vuosiksi ja vaarantaisivat sitä edelleen. Siihen hänellä oli oikeus työturvallisuuslain 23 §:n ”Työntekijän työstä pidättäytyminen perusteella”. Asia ei ratkennut, vaan työntekijä jatkoi kotona kuntoutustuella 31.1.2017 asti.

    Seuraava yhteydenpitovaihe olikin, kun työnantaja irtisanoi työntekijän 1.2.2017 alkaen lähettämällä hänelle loppuvuonna 2016 kotiin irtisanomiskirjeen.

    Ei sanallakaan kiitelty, ei syöty täytekakkua eikä pidetty muitakaan läksiäisiä lähes 30 vuoden uraauurtavan työuran jälkeen.

    Strategiasuunnittelun visio 2025: Organisaatiossa on maailman onnellisimmat työntekijät.

    Meidän organisaatiollamme on toki jo hyvät arvot: Asiantuntijuus, yhteistyö, avoimuus ja rohkeus. Ei puutu muuta kuin, että arvot todella jalkautettaisiin käytäntöön. Puheiden ja tekojen välinen räikeä ristiriita herättää 43 vuoden kokemuksellani vain kyynisen sarkastisia ajatuksia. Ei riitä, että hyvinvointimittareiden keskiarvot saadaan hyviksi. Ääriarvot merkitsevät korjaamattomina suuria inhimillisiä kärsimyksiä. Ei tarvittaisi visiota lähes kymmenen vuoden päähän, jos talontavat olisi korjattu aikanaan. Vision toteuttaminen edellyttää edustusmattojen käärimistä ja alustojen peruslakaisua vuosikymmenten puolikalutuista luista ja ruodoista. Nykyisellään realistisempi toteutumisaika visiolle olisi 25 vuoden päässä, jolloin nuorimmatkin nykyisistä esimiehistä on saatu eläkkeelle. Heihin eivät mitkään powerpointit tehoa.

    Samanaikaisesti tämän strategiasuunnittelun kauniin visioinnin kanssa työntekijä oli yli vuoden sairauslomalla, hänet irtisanottiin ja hän joutui työkyvyttömyyseläkkeelle työnantajan aiheuttamista syistä. Irvokasta hurskastelua!

    Oikeustoimimahdollisuudet

    Työntekijän puolustuskyvyttömään tilaan saattaminen on tyypillinen henkisen pahoinpitelyn tunnusmerkki. Jos yhtä uupunutta sairauslomalaista vastassa on lähes kymmenen työnantajan edustajaa lakimiehineen, se rajoittaa työntekijän kykyä hakea oikeutta.

    Tukihenkilö laati hallintolain 50 §:n perusteella helmikuussa 2015 postitusvalmiiksi työsuojeluviranomaiselle uuden valvontapyynnön jatketusta työpaikkahäirinnästä ja työsyrjinnästä, mikä oli työnantajan kosto syksyn 2013 valvontapyynnöstä. Siinä myös pyydettiin viranomaista selvittämään, oliko se itse laiminlyönyt tehtäviään ja toiminut hallintolain 6 §:n, 31 §:n, 36 §:n ja 45 §:n vastaisesti, jolloin työntekijä on menettänyt viranomaisen virheiden vuoksi hallintolain 47 §:n ja 50 §:n ja luvun 7a ja luvun 8 mukaiset valitus-, oikaisu- ja korjausoikeutensa. En ole omalla 43 vuoden viranomaistarkastajan urallani nähnyt yhtä ylimalkaista viranomaistoimintaa. Kadehdin helppoja ja yksinkertaisia työtapoja, joista ei joudu vastuuseen.

    Työntekijä oli jo menettänyt luottamuksensa viranomaistoimintaan eikä jaksanut enää perehtyä todistusaineistoineen satojen sivujen valvontapyyntöön. Valvontapyyntö jäi lähettämättä.

    Tukihenkilö teki huhtikuussa 2016 poliisille rikosilmoituksen. Työnantajan epäiltiin rikkoneen lakeja seuraavasti:

    Työturvallisuuslaki (738/2002):

    • 8 § Työnantajan yleinen huolehtimisvelvoite
    • 18 § Työntekijän yleiset velvollisuudet
    • 19 § Vikojen ja puutteellisuuksien poistaminen ja niistä ilmoittaminen
    • 23 § Työntekijän työstä pidättäytyminen
    • 28 § Häirintä
    • 63 § Työturvallisuusrikkomus

    Rikoslaki (39/1889):

    • 21 luku 5 § (21.4.1995/578) Pahoinpitely
    • 47 luku 1 § (15.6.2012/397) Työturvallisuusrikos
    • 3 § (13.11.2009/885) Työsyrjintä

    Tutkinnanjohtajaksi nimetty rikoskomisario otti yhteyttä ja oli halukas aloittamaan tutkinnan. Uupunut sairauslomalainen ei kuitenkaan jaksanut ryhtyä arvattavasti pitkään oikeusprosessiin.

    Viimeisimpiä rikkomuksia on työturvallisuuslain (738/2002) 23 §:n ”Työntekijän työstä pidättäytyminen” rikkominen syyskuussa 2016.

    Työntekijällä on laillinen oikeus pidättäytyä töistä entisissä olosuhteissa. Olosuhteet eivät ainoastaan aiheuta vaaraa terveydelle, vaan ne ovat todella vieneet terveyden yhteensä ainakin 1 v 8 kk ajaksi. Siitä on riittävästi todisteita ja perusteita työstä pidättäytymiselle.

    Irtisanominen työnantajan aiheuttaman sairastumisen ja työturvallisuuslain 23 §:n ”Työntekijän työstä pidättäytyminen” perusteella vaikuttaa laittomalta. Oikeustoimet olisivat todennäköisesti rutiinia ammattiliiton lakimiehille, mutta työntekijä ei enää jaksanut ryhtyä tähänkään prosessiin.

    Tapausten kulku vastaa julkisuudessa esitettyjä työntekijän voittamia oikeustapauksia. Yksityiskohtaisia kirjallisia todistusaineistoja on valmiiksi kerättyinä satoja sivuja koko tältä vuosikymmeneltä. Työterveyshuollon lukuisia asiantuntijoita voidaan käyttää todistajina työntekijän suostumuksella. Tapauksella olisi edellytykset menestyä oikeuskäsittelyssä.

  48. Tuon esille valvontaviranomaisen (Avi) erikoisen tulkinnan työpaikkakiusaamisen tutkinnasta, tai oikeammin tutkimattomuudesta.

    Olen ollut työpaikkakiusattu tavalla joka peräti kahden juristin mukaan täytti Sosiaali – ja Terveysministeriön työpaikkakiusaamisesta antaman ja Avia velvoittavan valvontaohjeen määritelmät.

    Tapaus eteni aina laittomaan irtisanomiseen saakka, josta olen kyllä puoliväkisin juristien avulla vääntänyt ns sopimuskorvaukset. Kyseessä oli valtio-omisteinen yhtiö.

    Kiusaamistilanteen ollessa päällä, luottamusmies teki kiusaamisesta ilmoituksen Avi:lle ja kertoi YT tilanteessa että minut on myös kiusaamisen jatkoksi laittomasti irtisanottu.

    Avi:n edustaja ilmoitti ettei kiusaamista tulla tutkimaan, koska irtisanominen on tapahtunut ja kiusaaminenkin loppuu.

    Tein irtisanomisen tapahduttua irtisanomisajan vielä kuussa itse uudelleen kirjallisen ilmoituksen, johon suhtauduttiin Avi:ssa huomattavan nihkeästi. Lopulta sain Avi:n päätöksen jossa todettiin sama peruste uudelleen – työsuhde tulee päättymään, ei tutkita.

    Toisin sanoen, valvova viranomainen sanoo että yrityksissä saa kiusata niin paljon kuin huvittaa, kunhan vain muistaa sen seurauksena vaikka laittomastikin irtisanoa.

    Toki jäljelle jää muita keinoja millä ajaa asiaa jälkikäteen korvauksiin – tässä laillisesti hankittu kiistaton todistusaineisto auttaa kummasti, mp3 on hyvä väline kahdenkeskisten uhkailujen kanssa (älkää ihmiset nauhoitelko ryhmässä, menee helposti salakuunteluksi).

    Mutta se seikka että valvova viranomainen kieltäytyy tutkimasta lain ja STM:n valvontaohjeen velvoittamia kiusaamisasioita ajoissa – perustellen että sehän lopulta loppuu – ei ole minun oikeustajuni mukaista viranomaistoimintaa.

    Päättömiä ja päättämättömiä ovat virkamieslogiikat lain ohittamisessa. Kuinka H. Ahde onnistui Avi:n saamaan tutkimaan omaa lähes identtistä tapaustaan on edelleenkin minulle arvoitus.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *