Keskustelut

Tällä sivulla voitte keskustella vapaasti henkisestä väkivallasta työpaikoilla.

Ohjeita kirjoituksiin:

1. Nimimerkki ja sähköpostiosoite ovat pakollisia, annettu sähköpostiosoite ei näy muille kirjoittajille,  tieto näkyy ainoastaan ylläpidolle.

2. Viestin saa lähetettyä painamalla Lähetä

3. Toivomme, ettei kirjoituksissa mainita henkisen väkivallan tapauksiin liittyviä ihmisiä tai yrityksiä nimeltä, ellei asiaa ole jo aiemmin käsitelty julkisuudessa median toimesta.

97 vastausta artikkeliin ”Keskustelut

  1. Tervetuloa keskustelemaan henkisestä väkivallasta työpaikoilla.

    Sivustoa parannetaan jatkuvasti, että siitä saataisiin mahdollisimman kattava tietolähde ja keskustelukanava kaikille, kaikkien mielipide on tärkeä ja toivomme teidän palautettanne.

    Terveisin, Ylläpito

  2. Minun kohdistuva terrori alkoi 13 vuotiaana yläasteella. Sitten oli taukoa ja terrori alkoi taas armeijassa kun eräs kantapeikko minua herjasi ja jotkut siellä tiesivät yläasteen terroristani.

    Sinnittelin 11 kuukautta läpi ja sitten töihin. Työpaikallani oli henkilö armeija paikastani ja eipä aikaakaan kun samat herjat alkoivat sinkoilla niskaani.

    Lähdin sieltä opiskelemaan ja sitten vaihdoin kaupunkia. Täälläkin oli suhteita entiseen työpaikkaani ja taas sama herjaaminen ja fyysisellä väkivallalla uhkailu alkoi.

    Sitten rakensin perheelleni taloa ja yhtä´äkkiä huomasin nuorison huutelevan minulle samoja herjoja, joita olin kuullut päivällä töissä ja muitakin työasioita.

    Sitten alle 18 vuotias poika kertoi minulle vaimoni kuullen, että hänellä on suorat suhteet työpaikalleni ja hän tietää minun asiiani.

    Rupesin viemään asiaa eteenpäin työterveyshuollon kautta. Työnantaja tuli tietoiseksi tilanteesta, mutta ei mitenkään halunnut puuttua asioihin – ainoastaan uhkaili minua erottamisella.

    Nyt ajan myötä pahimmat terroristit ovat siirtyneet eläkkeelle ja tilanne siltäosin rauhoittunut, mutta yllätykseni olen huomannut, että juuri taloon tulleille henkilöille on minua mustamaalattu ja he tietävät minusta asioita, jotka ovat kaukaa menneisyydestä.

    Olen hakeutunut terapiaan keskustelemaan asioista, mutta eiväthän keskustelut mitään auta, koska se ei muuta näiden kiusaajien käytöstä.

    Olen kokenut saavani parhaan avun lääkkeistä.

    Kiusaaminen jättää aina jälkensä ja uhri on uuteen työpaikkaan mennessään aina entistä haavoittuneempi ja helpompi kiusaamisen kohde.

    • Henkinen väkivalta kestää monesti pitkiäkin aikoja ja joskus se siirtyy uusille työntekijöille kiusaajien valheiden kautta.

      Tärkein asia, jonka voi itse tehdä on antaa itselleen anteeksi ja pitää huolta terveydestään.
      Kohteena ollessa, ”Kaikki mitä teet tai sanot, käytetään sinua vastaan.” eli kohde ei voi tehdä yhtään enempää, kuin koettaa selviytyä parhaansa mukaan.

      Toivon kaikkea hyvää sinulle ja läheisillesi, elämä kantaa ja hyvät asiat voivat olla jo seuraavan kulman takana.

    • Järkyttävää luettavaa… minulla ei mahdu järkeen miten ihmiset voivat olla noin sairaita, että vainoavat yhtä ihmistä läpi elämän. Kaikkein kauheinta on se että he kulkevat läpi elämänsä ns. terveen paperit kädessä. Ei voi kuin ihmetellä… lämmin halaus täältä Vantaalta.

  3. Moi kaikille,

    Sivustomme on ylittänyt 10.000 luetun sivun rajapyykin 23. päivää aukeamisestaan, kävijöitä sivustolla on ollut 2,992, joista yksittäisistä IP osoitteista on käynyt 1,213 kävijää.
    Tämä kertoo sivuston tärkeydestä tiedon lähteenä ja se on myös yksi sivustomme tavoitteista.

    Voimia kaikille kiusatuille ja toivon kaikkea hyvää elämäänne.

    • Hei!
      Luin juuri eilen naistenlehdestä heidän keräämiään naisten kiusaamiskokemuksia. Vastaajina oli vain kiusattuja, eiväthän kiusaajat koe tekevänsä mitään väärää, vaan röyhistelevät rinnuksiaan ja kalistelevat kannuksiaan. He saavat haluamansa tarvitsematta kirjoitella lehtiin ja vastata kyselyihin.

      Vaikka itse olen jo päässyt eroon työpaikasta, jossa kiusattiin (valtion virasto), eivät ne kokemukset koskaan mielestä kokonaan haihdu, vaan aina on selittämätön pahanolon ja huonommuuden tunne. Sen tähden pahoitin mieleni kirjailija Aino Kontulan vastauksesta nimimerkille Tuuli 52. ” Neuvon lopettamaan muiden syyttelyn. Jos kiusataan työpaikasta toiseen, silloin pitäisi kiusatunkin ehkä katsoa peiliin. Ehkä Tuuli on väärällä alalla ja sopisi paremmin työhön, jossa ei tarvitse olla muiden kanssa tekemisissä. Kiusatulla ovat usein sosiaaliset taidot jotenkin puutteelliset.”

      Minusta vastaus kuulostaa pahemmalta kuin kansanedustaja Hakkaraisen puheet. – Syy on kiusatussa itsessään, joka vetäytyköön yksinäisyyteen muiden kiusana olemasta! Näin puhuu ihminen, joka ei luultavasti ole koskaan itse ollut kiusattuna.

      • Keskustelin Kontulan kanssa Tuomas Enbusken radio-ohjelmassa ja itselleni jäi sellainen kuva, että hän ei tiedä tarpeeksi asiasta, josta antaa lausuntoja.
        Samaa mieltä oli myös samassa ohjelmassa ollut Maarit Vartia-Väänänen työterveyslaitokselta.

        Asiasta tietämättömien yleisimmät ennakkoluulot ovat kuvitella henkistä väkivaltaa vuorovaikutustilanteeksi tai kohteen subjektiiviseksi kokemukseksi, molemmat tulkinnat ovat virheellisiä.

        Henkisessä väkivallassa kohde on osittain tai kokonaan puolustuskyvytön, eikä kohde voi sellaisessa tilanteessa tehdä mitään, mitä ei käännettäisi kohteen syyksi kiusaajien taholta. Henkinen väkivalta on aina yhdensuuntaista toimintaa ja siksi mainitsemani ennakkoluulot ovat virheellisiä.

        • Tähän, kiusatun sosiaalisten taitojen puutteeseen, on ihan pakko tarttua. Sen verran paksua puhetta nämä väitteet ovat. Epäasiallinen kohtelu, tai häirintä, kumpaa käsitettä sitten käytetäänkin, on pitkälle kommunikaatio-ongelma. Häiriöinen on taitava manipuloija, joka käyttää sanojen lisäksi ei-sanallista viestintää, jota on yli 90 % vuorovaikutuksesta. Non-verbaali viesti menee suoraan vastaanottajan selkäytimeen, useimmiten tiedostamatta, ei aivojen käsittelyn kautta. Sanattoman viestin käsitteleminen on vaikeata, usein käsittämätöntä ja siten mahdotonta. Kykymme tulkita sanatonta viestiä, ovat vähäiset. Kanadalainen tutkija Robert Hare sanoo, että manipulaatio on keino, joka tekee toisen puolustuskyvyttömäksi. Kiusatun kannalta katsottuna hänen persoonallisuutensa ’vammat’ merkitsevät erittäin vähän verrattuna siihen, millaisia mielikuvia häiriöisen päässä liikkuu hänen kohdatessaan uhrinsa ja millaisella kommunikaatiolla hän tämän lamauttaa. Kuka tahansa MEISTÄ voi jonain päivänä löytää itsensä uhrin roolista.

          Tästä aiheesta löytyy pilvin pimein informaatiota. On täysin käsittämätöntä, että työsuojeluhallinnossa ja työterveyslaitoksessa ei tunneta häiriökäyttäytymiseen liittyvää kommunikaatioprosessia. Uhrin käytös muuttuu häirinnän seurauksena. Projektion, so. häiriöinen omien ajatustensa heijastamisen kautta manipuloi uhrin toimimaan tavalla, jonka seurauksista voi sanoa, että uhri tekee todeksi sen, mihin häiriöinen pyrkii. Tätä tarkoitetaan ajatuksella ’naamion takana’. Uhri joutuu puolustuskyvyttömäksi samalla, kun häiriöinen itsetunto vahvistuneena ruokkii pyrkimyksiään puhumalla selän takana ja keksimällä erilaisia syytöksiä, joista uhrilla ei ole mitään käsitystä. Uhrin kannalta on hirvittävä loukkaus tulla viranomaisten tai asiantuntijoiden taholta arvioiduksi sosiaalisesti kyvyttömäksi persoonaksi.

          Omasta kokemuksestani on aikaa kaksi ja puoli vuotta. Olen käsitellyt kokemustani kirjoittamalla kirjan ’Narsisti esimiehenä’. Olen käynyt terapiassa, saanut keskustella kokemuksestani, mutta yhä edelleen puhuttaessa uhrin sosiaalisten taitojen puutteesta sydämen syke kiihtyy ja verenpaine nousee.

          Hyvät ihmiset. Ajatelkaa. Häiriöisen koreografia on nerokas ja raju, mutta sitä ei pidä ruokkia uhria syyttämällä.

          Voimia Teille kaikille. Helena Anhavaa mukaillen. Puhukaa asiasta. Puhukaa vielä puhumisesta päästyänne. Jonain päivänä joku kuulee ja vastaa. Toivottavasti pian. Ennemmin, kuin vuosikymmenien päästä.

          • Oi, Sirpa. Olen niin samanlaisessa tilanteessa kuin sinä silloin. Kyseessä on kunnallinen korkeasti koulutettujen asiantuntijaorganisaatio. Kohdaltani prosessi ei ole ohi. Kiitos kirjan kirjoittamisesta. Se auttoi minua ymmärtämään kiusaamisen kuvioita ja sen vaikutusta kiusattuun. On totta, että ei edes työteveyshuolto, työsuojelu, luottamushenkilöt ole perillä tästä ilmiöstä. Heidän joukostaan löytyy vain yksittäisiä valveutuneita ja työtä pelkäämättömiä. Tästä johtuen on täysin sattumaa saako heiltä apua vai toimiivatko he jopa vastaan. Kiusaamisen juuret näyttäävät olevan hyvin syvällä organisaatioissa. Paljon pitää vielä tehdä töitä, jotta tämä ilmiö saadaan kitketyksi pois.

          • Olen harvinaisen samaa mieltä kanssasi, Sirpa! Sosiaalisten ja vuorovaikutustaitojen puuttumisella on suorastaan törkeää selittää työpaikkakiusauksen kohteeksi joutumista. Jossain yksittäistapauksessa noiden taitojen puuttumisella voi tietysti olla tilanteeseen vaikutusta, mutta tuskin yleisemmin.

            Koen itselläni olevan keskimääräistä paremmat vuorovaikutustaidot. Pitkälti niiden avulla olen pärjännyt kohtuullisen hyvin melko vaativissa esimiestehtävissä yli 25 vuotta. Kunnan ylimmän johdon vaihduttua arvot ja asenteet organisaatiossa muuttuivat rajusti ja kovemmiksi. Pari vuotta sitten huomasin esimieheni muuttuvan välinpitämättömäksi minua kohtaan ja hänen kävelevän mennen tullen ylitseni. Seuraavassa vaiheessa keskeisiä tehtäviäni sekä alaisiani alettiin keskustelematta ja perustelematta tai vain muodollisesti perustellen siirtämään organisaatiomuutoksin kollegoilleni. Vuoden alkuun mennessä minulta on viety n. 90% tehtävistäni, ja ketään kunnan johdossa asia ei tunnu kiinnostavan. Kyseessä on siis klassinen savustamaminen/ hyllyttäminen, jonka taustalla ovat ”vihreät” arvoni ja mielipiteeni, jotka olen erään kaavahankkeen valmisteluvaiheessa ilmaissut. Monista keskusteluavauksistani huolimatta tilanteeseeni ei kunnan johdon taholta puututtu. Vasta keväällä 2011 Alviin tekemäni häirintäilmoitus sain jonkin neuvottelun aikaan. Alvi vain ei puutu työyhteisöjen kehittämishankkeisiin, kuten organisaatiomuutoksiin.

            Näiden reilun 25 vuoden aikana en ole saanut ainoatakaan (virallista) huomautusta saatikka varoitusta työtehtävieni laiminlyömisestä, omavaltaisuudesta tai muustakaan. Harvoissa kehityskeskuteluissa tai vastaavassa palautteessa en ole juurikaan saanut negatiivistä palautetta, en varsinkaan keskeisistä tehtävistäni tai työtavoistani. Kukaan ei ole halunnut sanoa, mistä ”savustukseni” johtuu; se on pitänyt itse päätellä.

      • Tuntuu niin tutulta…

        Aikoinaan olin koulukiusattu – kuinkas muuten kuin siksi että olin ns. erilainen.

        Samasta syystä olen joutunut toistuvasti työpaikkakiusatuksi ja minua on kyseenalaistettu monilla eri tavoilla. Työpaikkakiusaaminen on kuulemma huumoria ja minua ei vaivaa muu kuin HUUMORINTAJUN PUUTE.

        Olen myös SALAILEVA koska en kuulu Facebookiin – enkä aio kuuluakaan.

        Koska minulla ei ole harrastuksia eikä menoja joka sormelle ja varpaalle sekä viihdyn kotona olen SOSIAALIRAJOITTEINEN.

        Lihavuus ja omista oikeuksistani kiinni pitäminen tekee minusta ihmisen jolla on HUONO ITSEHILLINTÄ

        Kun nukun huonosti kun on ongelmia olen EPÄVAKAA PERSOONALLISUUS; HYSTEERINEN, LIIOITTELEVA, ja HUOMIONKIPEÄ.

        Koska minulla on uskonnollinen vakaumus olen AHDASMIELINEN.

        Ja tässä oli vain osa siitä kaikesta paikkansapitämättömästä saastasta mitä olen saanut kuulla…!

  4. Työhistoriaani kertyi lähes 40-vuotta (nuoresta) iästäni huolimatta? Viimeinen ”etappi” oli puolustusvoimat. Sielläkin ehdin tehdä ahkerasti töitä parikymmentä vuotta. Viimeiseen asti yritin sinnitellä, mutta lopulta luovutin, jäin sairaslomalle ja sitä kautta työkyvyttömyyseläkkeelle, joka edelleen jatkuu. Virallista vanhuuseläkettä vielä ei ole tullut.
    Tässä viimeisessä etapissa sain kokea aluksi kylmät väreet selkäpiissä paraatimarssin myötä, sitten seksuaalisen ahdistelun, lopulta ikärasismin, syrjinnän jne. Ammattiyhdistys pesi kätensä, työsuojelupiiri oli hampaaton? Ei auttanut, vaikka tein ns ”ohjeiden” mukaan ja vaadin herrat, luottamusmiehen ja työterveyshoitajan pyöreän pöydän eteen?
    Työhalua ja -kykyä olisi ollut, mutta se kertakaikkiaan nujerrettiin? En ollut eka ulossyöty, enkä viimeinen siinä työpaikassa? Ilmapiirikysely tehtiin anonyymina, joka ei suinkaan sitä ollut? Sen vuoksi kukaan ei vastannut rehellisesti kysymyksiin?
    Esim, jos olet osastolla jossa on 3 eri ikäistä naista ja 20 eri ”arvoista” miestä ja ruksi laitetaan ruutuun: oletko mies/nainen, ikäsi jne…en ymmärrä, kun sanotaan, että kysely on anonyymi?

    Olen sitä mieltä, että kateelliset naiset ja taitamattomat miehet ryhtyivät henkilö toisensa jälkeen ”syömään” ulos niitä ihmisiä, jotka he ehkä kokivat uhkaksi, mutta jotka tekivät pyyteetöntä työtä myös veronmaksajia ajatellen?
    Tämän työpaikan vuoksi, kärvistelen nyt pienellä eläkkeellä, mahahaavat olen saanut ”paranemaan”, mutta uutena vaivana olen kehitellyt itselleni astman.
    Meillä monella olisi aineksia lähteä tekemään vaikka ryhmäkanne? Tiedän, että meitä on vielä useita, jotka olemme vielä hengissä pettymyksestä huolimatta? Haavat on syvällä!

    Lisäisin vielä vuodatukseeni, että anonyymissä ilmapiirikyselyssä piti mainita myös osasto, missä työskentelet. Olin 55v, kun jäin “työkyvyttömyyseläkkeelle”. Joka päivä harmittaa?

  5. Terveydenhoitoalla on mahdoillista työskennellä valelääkärinä , myrkkyhoitajana,
    väkivaltaisesti ,agressiivisesti solvaavaa kielenkäyttöa huutaen.
    Ala on hyvin moniportainen turha hierarkkia, jossa esimies voi aina siirtää seuraavalle
    esimiehelle asian . Ja näin asiaa pyöritetään, silloin kenenkään ei tarvitse ottaa vastuu
    mistään asioista.
    Esimiestehtäviin hakeutuvien soveltuvuutta tehtäviin ei arvioida mitenkään.
    Heillä ei ole mitään tietoja, koulutusta esimiestehtäviin Mikä on heidän vastuunsa, velvollisuutensa johtotehtavissä( aina koulutuksestakaan ei ole apua)
    Työskentelin itse päivittäin peläten agressiivisesti arvaamattomasti käyttäytyvää hyökkäävää
    ja solvaavaa työtoveriani.
    Esimiehen suosikkina ei hänen käytökseen puututtu mitenkään.
    Eräänä päivänä työtoverini arvaamatta agresiivisesti hyökkäsi päälleni ,asiattomasti solvaten.
    Onnistuin pakenemaan läheltä piti tilanteesta.
    Vein asiani sairaalan johdon tietoon . Asiaan ei heidän taholtaan puuttu. Koska heidän mielestään kaikki hyvin on aina ollut ja tulee aina olemaan,
    Irtisanouduin työstäni. Seuraavaa tälläista kertaa ei tulisi. En jaksa työskennellä työpaikassa
    jossa joudun kokoajan pelkäämään arvaamattoman ja väkivaltaisen työtoverin käytöstä-
    mirabeli

  6. Olen niin uupunut, niin uupunut. Vuoden kestänyt projektityö loppuu kohdallani, koska minulla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin irtisanoutua. Olen reilun vuoden tehnyt töitä kuin eläin, ylitöitä on n. 200 tuntia. Ylitöitä, joita en koskaan saa takaisin vapaana tai rahana.
    Loin projektin, kehitin työmuodot, pakallistin ilmiön ja toin sen julkisuuteen. Ja kaiken tein yksin. Työnantajataho ei ole kiittänyt, minua on epäilty, syyllistetty, kritisoitu ja painostettu. Nyt kun olen sairaslomalla ja työpuhelimeni on kiinni, lähetetään painostusviestejä privaatti puhelimeeni. Työnantajani haluavat tavata minua ja ”keskustella”. Varmaan tiedossa on samalainen itketyskokous kuin oli lokakuussa. Silloin kahdeksan ihmistä hyökkäsi kimppuuni ja persoonaani reviteltiin ja minua haukuttiin, etten voinut muuta kuin purskahtaa itkuun.
    Minulla on kaksi AMK-tutkintoa ja 20 vuoden työura takanapäin. Silti olen huono, kykenemätön ja ammattitaidoton. Siihen on kuitenkin se ristiriita, ettei hallinoimassani projektissa ole ollut yhtään kritiikin sijaa.
    Olen aina ollut sosiaalinen, iloinen ja huumorintajuinen. Ehkäpä se on ollut ulkonäköni ja punaiset kynnet, jotka sai feministit sotajalalle. Enkä myöskään ole tunnustautunut miesten vihaajaksi. Siinä on jo syytä nujertaa itsetunto ja murskata.
    En enää koskaan lähde järjestöön töihin, varsinkaan, jos järjestö pyörii jonkin ideologian voimin. Välillä tuntuu, että en taida lähteä enää mihinkään töihin ja että en toivu tästä uupumuksesta ja toivottomuudesta koskaan.
    Kiitos tästä sivustosta ja kiitos kun sain kirjoittaa ahdistustani ulos.

    • Kiitos kommentistasi Sari!
      Työterveyslääkärini sanoi, että he voivat järjestää keskustelun työpaikalleni, mutta sillä tuskin saadaan mainittavaa hyötyä aikaan. Todennäköisesti työnantajani tilaisi sen jälkeen työterveyspalvelut toiselta firmalta. Ja liittoon en kuulu. Työsuojelupiiristä kerrottiin, että tämänkaltaiseen henkiseen väkivaltaan on vaikeaa puuttua, enkä saanut sieltä minkäänlaisia toimintaohjeita.
      Olen ollut muutaman henkilön esimies ja meillä on ollut todella upea tiimi. Alaisiltani olen saanut kiitosta ja yksi heistä oli jopa kirjoittanut minulle suositukset, tyyliin paras pomo ikinä. On todella raastavaa kun joudun jättämään tämän tiimin ja luovuttamaan. Pelkään, että jatkossa työnantajataho ryhtyy kiusaamaan työntekijöitä, mihinkä se sairas kuvio nyt loppuisi. Seuraajani tulee heidän omasta tahostaan, työtehtävää ei ole laitettu julkiseen hakuun. Tunnen olevani täysin voimaton luuseri, kun jätän meidän upeat työntekijät työnantajatahon julman, sairaan mielivallan kohteiksi. On todella paha mieli siitä.
      En kyllä tiedä, miten jatkan tästä eteenpäin. Kiusaaminen on latistanut ja nujertanut niin perusteellisesti, vienyt itsetunnon. Ja uupunut olotila on niin totaalista, myös syyllisyyden tunteet. Olisiko Sinulla Sari mitään konkreettista neuvoa, miten tästä puhdistautuisin ja voimaantuisin jatkamaan taas täysipainoista elämää? Kiitos kuitenkin, kun sain taas purkautua, kuten sanoit, kirjoittaminen helpottaa.

    • Yksi tärkeä juttu on, että henkinen väkivalta syntyy muusta, kuin kohteen omasta toiminnasta ja sama toiminta jatkuu edelleen, kun yksi kohde saadaan pois työpaikalta.
      Tällä tarkoitan sitä, että teki kohde mitä tahansa, niin kaikkea käytetään kohdetta vastaan, siksi tilanne on usein toivoton vaikka miten koettaisi itse sovitella asiaa.

      Omasta terveydestä huolehtiminen on tärkeää, siksi on parempi jättää sairas työpaikka, kuin sairastua vielä vakavammin. Henkinen väkivalta voi johtaa työkyvyttömyyseläkkeeseen ja terveyden pitkäaikaiseen menettämiseen.

      Työsuojelun kanta ”tällaiseen on vaikeaa puuttua” on hyvin monien kiusattujen tiedossa ja valitettavasti se puuttumisen vaikeus johtuu viranomaisten haluttomuudesta ja ammattitaidottomuudesta, eikä oikeasti puuttumisen vaikeudesta.

      • Kiitos kommenteistanne!

        Kyllä tämä on uskomaton tilanne maassamme, että täällä saa laillisesti kiduttaa ja terrorisoida toisia, ja siihen ei puututa!? Ihan hirveää kasvattaa omia lapsia näin epätasa-arvoiseen yhteiskuntaan.

        Tuli vain mieleeni, että kokontuuko pääkaupunkiseudulla mitään työpaikkakiusattujen vertaistukiryhmää? Jos ei, niin sellaiselle olisi tarvetta.

      • Henkiseen väkivaltaan puuttumisen vaikeudesta?
        Olin kunta-alalla usean vuoden ajan esimieheni harjoittaman henkisen väkivallan kohde. Hän on nyt poistunut. Seurauksena on yhteisöllinen henkinen väkivalta. Hovi kostaa minulle johtajan tekemän päätöksen, jonka seurauksena kiusaatekevä esimies poistui. Kun olen pyytänyt johtajaa tekemään jotakin yhteisöllisen henkisen väkivallan lopettamiseksi, hän on vastannut, että hän ei voi kaikkia muita irtisanoa. Mielestäni aika lapsellista ongelman kiertoa. Ratkaisuna on ollut minun pakkosiirto kokeneen ja pätevän asiantuntijan tehtävistä toimipisteeseen, jossa olen aivan alokas.

        Mitä ehdotuksia voisin antaa johtajalle? Hän ei näytä osaavan eikä haluavan ratkaista ongelmaa loppuun saakka. Hän uhraa kiusatun organisaation edun nimissä. Onko tällainen laillista? Hän kuvittelee, että yhteisöllisen henkisen väkivallan jatkumisen salliminen on organisaation etu. Kuinka saada johtajan silmät näkemään ja aivot ajattelemaan tätä päivää kauemmaksi?

  7. Valitettavan usein työnantaja kiertää lain velvoittaman ”toimiin ryhtymisen” järjestämällä palaverin, jossa työnantaja toteaa ettei mitään ole tapahtunut ja tällainen turha palaveri riittää asiassa ”toimiin ryhtymiseksi” Työsuojelulle, Poliisille ja Oikeudelle, esimerkkejä tällaisesta löytyy.

    Siinä mielessä olisi hyvä lisätä lakiin tarkennus mitä tämä ”toimiin ryhtyminen” tarkoittaa, esim purkupalaveria työterveyshuollon kanssa.

    • Kokemukseni ovat juuri tälläisiä.
      Esimiesteni mielestä kaikki hyvin, on aina ollut ja tulee aina olemaan.
      Asiasta ei saatu edes mitään keskusteluja.
      Työsuojeluviranomaiset edellyttivät tätä ja virallisia pöytäkirjoja keskusteluita asiasta. Sen jälkeen he voisivat mahdollisesti puuttua tähän.

      Myös työpaikkani hyvä ystävä järjestelmä oli esteenä asioihin puuttumiseen.
      Esimieheni oli hyvä ystävä väkivaltaisen työtoverini kanssa.
      Luottamushenkilöllä ei minulle ollut yhtään aikaa. Mutta hän kertoi kuinka he ovat
      hyviä ystäviä esimieheni kanssa Ja tämä on luvannut kirjoittaa hänelle suosituksen
      luottamushenkilön hakiessa uutta työpaikkaa esimiestehtäviin.

      Myös todisteiden saaminen on vaikeutena.
      Vaikka työpaikallani oli myös muita. Näkemässä ja kuulemassa tämän
      työtoverin aiheetta asiatonta ja hyökkäävää käytöstä. Ei kukaan sieltä tulisi
      todistamaan. Peläten työnantajan painostusta ja omaa asemaansa.

      Myös kun tämä työtoveri hyökkäsi päälleni olimme kahden eikä silminnäkijöitä
      tapahtumalle ollut.
      Kävin lääkärissä joka totesi,että kaulassani olevat suuret mustelmat, ovat tulleet
      voimakkaasta puristamisesta. Pian tämän jälkeen sairastuin vakavaan vatsan
      alueella olevaan tulehdukseen, leikkaukseen.

      Sanouduin heti irti tapahtuman jälkeen työpaikastani. Pitkä hyvin hoidettu työurani
      päättyi näin. Olin myös sen ikäinen että minulla olisi ollut vain muutama vuosi
      eläkeikään.

      Nyt kun aikaa on kulunut. Mietin asioita. Kun huomasin ,että työpaikallani asioihin
      ei mitenkään puututa ,olisi ehkä ollut parempi vaihtaa työpaikkaa ( terveydenhoito
      alalla on työvoimapula.) Olin niin väsynyt, että en kyennyt ajattelemaan asioita
      selkeästi.

      Tapahtuneiden asioiden jälkeen löysin tämän TYÖPAIKKAKIUSATUT.NETIN.
      Toivon ,että mahdollisemmin moni joka on tälläisessa vaikeassa
      tilanteessa löytäisi tämän. Näin sinulla olisi mahdollista saada vertaistukea,
      omakohtaisia kokemuksia, tietoa asioista. Joka olisi tärkeää jaksamisesi kannalta ja tehdessäsi omia ratkaisuja.

      Kiitos kaikille kirjoittajille, näin olette kirjoittamalla vaikuttaneet tähän tärkeään asiaan.
      Jokaisella on oikeus työskennellä työpaikalla kokematta henkistä, fyysistä
      väkivaltaa.

      mirabeli

    • Hyvä kirjoitus.

      Kun otetaan vielä huomioon, että Etelä-Suomen AVI:n päivystykseen tuli vuonna 2010 ilmoituksia häirinnästä eli henkisestä väkivallasta 400 kpl ja että AVI oli siirtänyt asian Poliisille vain neljässä tapauksessa 400:sta eli vain 1%:ssa tapauksista, niin kieltämättä tämä alkaa mietityttää melkoisesti, vain 4 tapausta – 400:sta.

      Ei ole ihme, että henkinen väkivalta saa rehottaa, kun viranomaiset käyttävät ahkerasti kumileimasinta, jossa lukee “Häirintää ei ole tapahtunut”, pam-pam-pam… 396 kertaa vuodessa pelkästään Etelä-Suomen AVI:n alueella.

      Lakia olisi syytä tarkentaa häirinnän osalta siksi, ettei siitä voi tehdä liian leväperäisiä tulkintoja, kuten nyt tapahtuu.
      Lisäksi häirintää koskevaa lakia ei valvo oikeasti kukaan, kun AVI:n työsuojelu torppaa lähes kaikki ilmoitukset toimistossaan istuen, papereita selaten, ilman työpaikalla käyntiä tai asiaan osallisten kuulemista.

  8. ”Epäluottamusmiesten toiminta”

    Yhä useammassa kirjoituksissa, keskusteluissa ja tapaamisissa tulee
    esiin, etteivät luottamusmiehet enää nauti työntekijöiden luottamusta, miksi ?
    Jäsenien itsensä valitsemat luottamusmiehet eivät enää toimikaan luottamustehtäviensä
    ja -toimiensa mukaan, miksi ?
    Vain hyvin pieni osa työntekijöistä on tyytyväisiä, vain pieni osa käy äänestämässä, ja tämä ei koske vain yhtä työyhteisöä vaan koko maan työyhteisöjä ja useampaa alaa, miksi ?
    Onko kenttä muuttunut luottamusmiesten toimia tehtävissään vai ovatko
    luottamusmiehet muuttuneet ?

    Erkki Aro

    • Kuten kaikissa luottamusta ja johtajuutta vaatisissa tehtävissä, myös luottamustehtäviin voi hakeutua ihmisiä väärillä perusteilla mm. vallantavoittelun tai aseman tuomien etuisuuksien vuoksi.

      Henkisen väkivallan tapauksissa on valitettavaa, että jotkut luottamusmiehet ja työsuojeluvaltuutetut, joiden pitäisi hoitaa työntekijöiden tilanteita, eivät hoidakaan tehtäviään.

      Tällöin henkisen väkivallan kohde on täysin yksin työpaikalla tilanteensa kanssa ja asioiden selvittäminen on hyvin vaikeaa tai jopa mahdotonta.

    • Luottamusmiesasia ei ole ihan yksiselitteinen. Siinä pitää meistä itsekunkin katsoa peiliin. Olisinko itse valmis ryhtymään siihen toimeen. Tämä koskee myös työsuojeluvaltuutettuja. Ne jotka ryhtyvät, niin millaisen tuen he saavat omalta työyhteisöltään. On totta, että jotkut hakeutuvat näihin tehtäviin itsekkäistä syistä. Se on yleensä aika helppoa, kun näihin tehtäviin useissa työyhteisöissä pitää henkilöitä maanitella.

      Jossain tilanteissa AY-politiikka haittaa luottamusmiestoimintaa. Useissakin yrityksissä, joissa työntekijät ovat järjestäytyneet eri keskusjärjestöissä oleviin liittoihin, niin vahvempi puoli pyrkii tahallaan haittaamaan heikomman osapuolen luottamusmiestoimintaa. Omat kokemukseni tästä ovat tietoalojen puolelta. Olen muiltakin toimialoilta kuullut vastaavaa. On ikävää, että oman ammattiliiton/keskusjärjestön etu ajaa työhyvinvoinnin ja yksittäisen työntekijän edelle.

      Myös työnantajapuolessa on vikaa. Liian moni työnantaja/esimies kokee työsuojeluorganisaation pakollisena pahana ja luottamusmiehen työnantajan vihollisena. Kun luottamusmiesorganisaatio on kunnossa ja nauttii työnantajan kunnioitusta saadaan aikaan ilmapiiri, jossa kipeitäkin asioita voidaan ratkaista kohtuullisen oikeudenmukaisesti

      • Suomessa on niin, että luottamusmiespaikka voi olla vain yksi väylä muuhun politiikkaan. Tällöin sen hoitajan intressi on primäärisesti oma ura ja sekundäärisesti toisten auttaminen, jos se ei ole ristiriidassa edellisen kanssa.

        Tämä näkyy myös isossa mittakaavassa hienosti nyt tapaus AKT/Räty kanssa. Siinä työpaikkakiusaaminen on nyt AY-liikkeen suojeluksessa. Jos tätä olisi tehnyt joku muusta ryhmästä, nyt seisoisi rekkoja ja tehtaita. Ja mitä AY-liike edestä, sitä jäsenet perässsä. Ei tämän palstan henkilöillä ole tässä maassa toivoa. Valitettavasti.

        Minä itse törmäsin asiaan niin, että yritin saada luottamusmieheltä apua pomon kiusatessa. Ei tule, kun ei ole maksut maksettuna. Siis inhimillisyyskin tulee nykyään vain maksusta.

  9. Hei
    Onko joku miettinyt miten kiusaaminen lähtee, onko lähtökohtana joku vähän narsistinenhenkilö ? Joka kaipaa tuekseen muita ihmisiä ja myöskin saa, koska ryhmädynamiikan lakien mukaan aina löytyy ”palvelijoita”.
    Jos näin on eikö vastauksena olisi narsistin hoitoon ohjaus ???
    Voidaanko sellaiseen löytää tunnistusmenetelmä ja systeemi, koska tällainen kiusaaminen tulehduttaa koko työpaikan ja estää kehityksen ja vaikuttaa koko yhteiskuntaan.

    T: Aimo

    • Työpaikkakiusaaminen toimii ketjureaktion tavoin, tarvitaan vain työympäristö josta reaktio saa energiansa. Usein ketjureaktiossa olevat henkilöt ovat yrityksen johdon tai omistajan suojeluksessa, usein jopa heidän toiveidensa toteuttajia. Yrityksellä on eräänlainen sisäpiiri jossa annetaan suostumus tai vähintäänkin katsotaan läpi sormien henkilöiden kiusaamistapauksia, jotka eivät jostain syystä ole sisäpiirin suosiossa. Sisäpiiriin kuuluu vähintään yksi agressiivinen henkilö joka levittää juoruja ja hankaloittaa kaikin puolin kiusattavan henkilön toimintaa yrityksessä. Juorujen levityksellä on suuri merkitys, sillä ne kohdentuvat tiettyyn henkilöön ja niillä voidaan varmistaa riittävä negatiivinen asenne muiden työntekijöiden keskuudessa kiusattavaan nähden. Juoruilusta johtuen useimmiten muut työntekijät vieraantuvat kiusattavasta henkilöstä ja lopuksi eristävät hänet työyhteisöstä. Tällainen henkilö on helppo asettaa aina syntipukiksi jolla ei ole yhteyksiä muihin työntekijöihin. Mielestäni kiusaamistapaukset etenevät usein tällä tavoin ja saavat usein elinvoimansa joko yrityksen johdolta tai omistajalta. Tällä tavoin voidaan irtisanoa henkilöitä ilman suurempia vastuita yritykselle. Usein kiusattu ei jaksa puolustaa itseään ja hakeutuu sairaslomalle ja sitä kautta pois työelämästä. Tästä johtuen myös useimmat kiusaamistapaukset jäävät käsittelemättä, koska johtoporras ja omistajat ovat vähintäänkin antaneet ymmärtää kiusaajille että tämä on luvallista meidän yrityksessä.

      • Voi miten hienosti kuvasit sen, mitä minulle kävi. Juuri noin se meni. Syntipukki piti jostain saada, uskomatonta kuinka tämä toimii. Minusta leviteltiin juttuja että syön rauhoittavia (en ole koskaan syönyt), lääkkeet olivat varpaani kynsisieneen. Ja vauhtia annetiin kaikilla muilla epätosilla ja väärillä puheilla. Näin minusta saatiin työpaikan hylkiö. Puhuin puolison kanssa puhelimessa, ja sanoin ”paska paikka” tarkoittaen talomme rakentamiseen liittyvää ratkaisua. Olinkin kohta puhuttelussa ja minulle huudettiin sormella osoittaen ”olet sanonut että tämä on paska paikka”. Tällaista se oli, monta kuukautta kunnes fyysinen terveyteni romahti ja jouduin sairaalaan sairastuttuani vakavasti. En enää pystynyt syömään ja nukkumaan. En ole enää töissä. Toivon pääsyä työkyvyttömyyseläkkelle.

  10. Nykyaikana työyhteisöihin on päässyt pesiytymään varsin vaarallinen ilmiö, narsistiset johtajat tai esimiehet. Narsistisen luonnehäiriön omaava persoona on jo työtoverinakin erittäin haitallinen työyhteisölle, mutta silloin kun narsisti valitaan johtamistehtäviin, on helvetti irti.

    Iso osa kiusaamistapauksista vaikuttaisi olevan jonkin asteisten narsistien aikaansaannoksia. Narsisti lähtee salakavalasti luomaan haaremiaan ja toisaalta luomaan vihollisia ympäröivistä ihmisistä. Samaan aikaan hän tehokkaasti alistaa, nöyryyttää, mustamaalaa, mitätöi, eristää, jne. niitä ihmisiä, jotka hän on vihollisikseen valinnut. Tyypillisesti nämä ihmiset ovat kovaluonteisia henkilöitä, jotka eivät suostu mielistelemään vallan- ja statuksenhimoista narsistia.

    Kun viholliset on pelattu pelistä pois, on aika etsiä uusia vihollisia. Näin tämä filmi pyörii. Vähänkään ajattelevat ja oman arvonsa tuntevat ihmiset siis joutuvat joko omasta tahdostaan väistymään sivuun (hakeutumalla mahdollisimman kauaksi narsistista) tai hänen vihamiehikseen, mikäli eivät halua tai ymmärrä itse väistyä.

    Heikkoluonteiset ja miellyttämisenhaluiset ihmiset puolestaan ovat niitä, jotka ”pääsevät” haaremiin tai vaihtoehtoisesti heidät sananmukaisesti tuhotaan heti kättelyssä. He eivät useinkaan tunnu ymmärtävän omaa tilannettaan, sillä ”päästessään” narsistin sisäpiiriin, heitä hyväksikäytetään häikäilemättä. Heitä talutetaan kuin pässiä narussa ja heitä kuormitetaan henkisesti odottamalla jatkuvaa narsistin ihailua ja myötäilyä. Heiltä odotetaan jatkuvasti palvleuksia ja tilanteen vaatiessa heidät uhrataan. He toimivat kilpenä tai lyömäaseena narsistille.

    Tilanne on sama kuin antaisi ”pirulle pikkusormen”. Narsisti ei näytä tyytyvän mihinkään. Kuin vampyyri hän haluaa koko ajan enemmän eikä hänen ihailluksi tulemisen tarve tyydyty milloinkaan.

    Mielenkiintoinen kysymys on mielestäni se, miten narsistijohtajat tai esimiehet eivät karsiudu jo rekrytointivaiheessa? Onko niin, että nykyajan tehokkuusvaatimukset tuloshakuisuuksineen ajavat työnantajat valitsemaan vakuuttavalta ja määrätietoiselta vaikuttavan narsistin? Itse en usko, että mikään organisaatio tulee kestämään taloudellisesti narsistin aiheuttamaa tuhoa työyhteisössä, tuottavuudessa, asiakkuuksissa, jne.

    • Narsisti osaa esimiestehtäviin hakeutuessaan esittää olevansa vastaus kaikkeen siihen, mitä firmassa tarvitaan. Sillä ei ole väliä, onko hänen esittämät asiat totta. Narsistit hakeutuuvat mielellään johtotehtäviin. Työhönottotilanteessa alan asiantuntijatkaan eivät voi varmuudella poissulkea narsismia työnhakijassa.

      Olisi tärkeää kehittää työpaikoille systeemit, joilla narsisti tunnistetaan mahdollisimman aikaisin ennen kuin täystuho on jo tapahtunut. Erityisesti johtajien toimintaa pitäisi tarkkailla ja ns. eläkevirkoja vältellä, koska niistä ei saa narsistia pois millään ennen koko organisaation täystuhoa.

    • Hei,
      luin kirjoitustasi, aivan kuin olisin lukenut omasta työpaikastani.
      Iso konserni, uusi esimies taloon ja kaikki sekaisin.
      Esimies todella häikälemätön, luonut muutamassa kuukaudessa itselleen haaremin, joka valehtelee muista työntekijöistä mitä sylki suuhun tuo.
      Varoituksia satelee harva se päivä, porukkaa irtisanottu väärin perustein ja esimies senkun porskuttaa. Suurin osa työntekijöistä koko ajan saikulla, töissä sijaisia ja opiskelijoita, joille ei vastuun kantaminen kuuluisi vielä ollenkaan.
      Ilmoituksia epäasiallisesta kohtelusta lähetetty työterveyshuoltoon, isoimmille pomoille, henkilöstöhallintoon, työsuojeluvaltuutetuille jne. Mitään ei tapahdu. Koita siinä sitten työsi tehdä, kun ei minkäänlaista työrauhaa!!!

      • Tehkääpäs niin, että ottakaa yhdessä yhteys aluehallintoviraston työsuojeluun ja jos tunnette muita tapauksia työyhteisössänne, niin antakaa heillekin AVI:n yhteyshenkilönne yhteystiedot. AVI:lla on lakisääteinen velvollisuus selvittää asia. Kun he (AVI) sitten havahtuvat siihen, että samalta työpaikalta tulee paljon ilmoituksia, he varmasti selvittävät mistä on kysymys. AVI voi tarvittaessa asettaa sanktioituja vaatimuksia työnantajalle, antaa asian poliisille tutkittavaksi (mikäli asiassa on syytä epäillä esim. työsuojelurikosta tms.) tai pahimmissa tapauksissa määrätä jopa hallinnollisia pakkokeinoja (esim. hyllyttäminen). Tietysti jos kyseessä on yksityinen yritys ja kiusaajana toimitusjohtaja, voi olla helpointa vain lähteä. Julkisuus on myös myrkkyä niin yksityisellä kuin julkisellakin puolella, mutta se on kuluttavaa myös kiusatun/kiusattujen osalta.

    • Samoin minä. Tosin se narsistinen asenne tuntui olevan työpaikan rakenteissa, johtamistapa, joka sai minut paniikkiin. Lähdin paikasta pois ja nyt elän edelleen harhaisessa epävarmuudessa siitä, mitä minun tulee tehdä, jotta teen riittävästi. Ei mikään miellyttävä tunne, koska kuitenkin osaan tehtäväni enkä haluaisi palata suorittaja-työtapaani, jos yhtään kunnioitan esimerkiksi oikeuttani vapaa-aikaan.

  11. Olen tällähetkellä palkallisella saikulla (koko Helmikuun) Olen olut n. puoli Tammikuuta töis voi sanoa että helevetti alkoi kunnolla 1½ kkn jälkeen kun en pystynyt sanomaan itseeni irti enää.Olen ollut tos paikas ensinäkin nyt yhteensä 5kk (kunnallisessa´) Helvetti alkoi työpaikkakiusaamisella ja eräs työtoverini kaksinaamasuudella ja hän ei myöskään halunnut tehä yhteistyötä kanssani , nyt tämä hklö siirreettiin 3001’12 oiseen paikkaan ja ajattelin että vihdoinkin saisin paneuta työheni ilman häirikkö kun esimieheni alkoi pomppimaan silmilleni ;'(( hän keksi ja esitti valheellisia syytöksiä joita en todellakaan ole tehnyt.
    Kun olin ollut n. viikon saikulla tämä kieroileva esimies oli järkännyt ajan työterveyteen koska itse halusin jotta työpaikkakiusaaminen loppuisi. Siellä hän ei pystynyt lainkaan katsomaan silmiin hänen silmänsä pyöri kauheeta vauhtia 960 astetta ja yritti kääntä kaiken – että minussa se vika on . Hän ei sanonut sanaakaan valheellisesta stoorysta jota hän on käynnyt valehtelemas kunnalle . nyt on kulunut taas viikko ja sain kirjeen
    V A R O I T U K S E N Joissa he ovat kääntäneet kaiken minun viaks ja syyksi .
    en todellakaan kestä enää olen niin rikki . ei hajuakaan että mitä tehdä?!

    • Vaikuttaa tyypilliseltä epäasiallisen kohtelun ja häirinnän kohteeksi joutumiselta. Se ei lopu itsestään. Asioille pitää tehdä jotakin. Ikävä kyllä meitä samanlaista kokeneita on paljon.

      Älä jää yksin. Kunnallisella alalla on jokaisella mahdollisuus saada apua työterveyshuollosta, työsuojeluvaltuutetulta ja luottamusmieheltä. Työterveyspsykologin tuki saattaisi olla nyt tärkeää. Jos kuulut ammattiliittoon, neuvoja voi kysyä sieltä lakimieheltä. Nyt tulisi selvittää onko varoitukselle olemassa lailliset perusteet. Ota rohkeasti auttaviin tahoihin yhteyttä ja pyydä apua asioiden selvittämiseksi. Prosessi on yleensä pitkä ja rankka. Yksin ei pärjää.

      Jos haluat pitää työpaikan ja päätät selvittää asian, älä sano itseäsi irti. Irtisanomisen jälkeen työnantajalla ei ole velvollisuutta selvittää asiaa.

    • olen sama hklö 🙂 .

      Jaa en kyllä tiedä mutta liitosta ja luottamus mies tekevät ainakin parhaansa.

      Työterveys ja sen lääkärit meinaavat että syy olisi ainostaan minussa ja ihan kun olisin vingsahtanu.

  12. Olen väsynyt ja peloissani. Olen kokenut työpaikkakiusaamista monen vuoden ajan. Selvisin pari vuotta silllä, kun työterveyspsykologi antoi toimintaohjeita, kuinka hallita tilannetta: vetäydyin kyseisen henkilön työstä kauemmas, laitoin rajat omien ja hänen töidensä välille jne. Sain myös psykoterapiaa.

    Kuitenkin 1,5 v. sitten olin pakotettu samaan projektiin hänen kanssaan. Työstä tuli erittäin hankalaa. Sinnittelin pahojen asioiden keskellä (tyypilliset kiusaamisjutut), mutta kun minuun alkoi kohdistua pahoja syytteitä mm. töiden tekemättömyydestä, pistin pelin poikki ja vaadin yhteistä neuvottelua esimiesten ja muiden kanssa. Paikalla oli lakimieskin ja työterveyslääkäri jne. Asiat sovittiin ja minulle pyrittiin turvaamaan rauha. Esimies ei kuitenkaan ole tehnyt toimenpiteitä, joita häneltä vaadittiin (0,5 v. sopimuksesta mennyt), seurantakokouksessa hän vannoi tekevänsä ne. Kiusaaja on ollut alkuvuoden poissa, mutta palasi takaisin.

    Nyt tuntuu, että muutun itse kyyniseksi. En luota enää töissä keheenkään, en usko ihmisyyteen. En halua osallistua mihinkään ja pakotan itseni kuitenkin. Muistan että olen ollut iloinen ja avoin, halunnut jakaa osaamistani ja auttaa muita, jos olen pystynyt. Nyt en halua enää. Kun vaadin oikeuksiani, niiden toteutumattomuuden syyksi löytyy tekosyitä – kiire, unohdus, tekninen vika… Vaikka ammattiliitto onkin ollut apunani erittäin hyvin, lähtee näiden asioiden ajaminen minusta itsestäni, enkä vain jaksa enää.

    Rakastan työtäni, mutta lähtisin, jos minulla olisi toinen paikka. Täällä vain ei ole mahdollisuuksia. (enkä enää usko, että muuallakaan olisi sen parempi olla…). En uskalla jättäytyä työstä pois, minulla on pieniä lapsia ja mieheni kanssa yhdessä sinnittelemme (mutta pärjäämme). En myöskään haluaisi luovuttaa rakasta työtäni yhden ikävän ihmisen takia.

    Pelottaa, että muutun itse ja unohdan kuka olen.

    • Se asia on yhteistä henkisen väkivallan kohteilla, että pitäisi hoitaa järjetön määrä asioita ja jaksaa neuvotella ja sovitella, vaikka voimat eivät riitä.

      Tilanne on hankala, mikäli työnantaja ei ole halukas puuttumaan henkiseen väkivaltaan. Usein sopimukset eivät tuota tulosta, koska kiusaaja ei niitä noudata ja lisäksi esimies ei niitä aina valvo.

      Vaihtoehtoina ovat työpaikan vaihto tai taistelu omista oikeuksista, taisteluun on hyvä pyytää apua ammattiliitosta, jos se vain on mahdollista.
      On myös hyvä seurata omaa terveyttä, sitä ei kannata menettää yhdenkään sairaan työpaikan vuoksi.

      Toivon voimia sinulle ja asian pikaista selviämistä

  13. Facebook ryhmäämme vastaan hyökättiin 9.3.2012 asiattomin viestein 20:00 – 21:00 välisenä aikana ja tämän seurauksena ylläpidon oli poistettava 2 henkilöä ryhmästä.

    Tällainen toiminta kertoo sen, että ryhmämme on tärkeä ja työmme henkisen väkivallan vähentämiseksi ja kiusattujen tukemiseksi on huomattu. Ylläpito pitää jatkossakin huolen, että keskustelu ryhmässä pysyy asiallisena ja kiusattuja tukevana.

    Asiattomat viestit jatkuivat henkilöiden erottamisen jälkeen Facebook viesteinä minulle, viestit kohdistuivat ryhmäämme ja minuun henkilökohtaisesti, teksti oli törkeää ja julkaisukelvotonta. Toiminnan motiiveista ei ole tietoa, mutta selvästikin nämä henkilöt toimivat yhdessä.

    Heikki Dillström

  14. Hei ! Oltuani 10 v työpaikkakiusattuna mm. eri valtion virastoissa, ei voi muuta sanoa kun että hyvä että olen nyt omasta tahdosta työttömänä ja saan asioihin etäisyyttä tätä kautta.
    ” Leima otsassa” kun olen määräaikaisia töitä tehnyt, niin olen tullut huomaamaan että mitään kunnon töistä mistään vähäänkään paremmasta paikasta en saa, joita olen vuosikaudet hakenut. Ei ole auttanut paikkakunnan vaihtokaan. Kiusaajat ( esimiehet ? ) kyllä pitävät huolen siitä, että aina kun työtarjous tulee, niin se on sellainen työpaikka, jossa on joko psygologit ja työterveyshuollon väki jo vieraillut työpaikkakiusaamisen vuoksi. Minut on aina siis palkattu burnout-potilaiden paikoille jotka ovat pitkillä sairauslomilla, joku hlö irtisanautunut tai vaihtanut osastoa kiusaamisen vuoksi tai työpaikkoihin jossa tarvitaan extravoimaa toisten työvirheiden selvittelyyn ja työpaikkoihin joissa julkiset keskustelut ovat jo netissä ja aluehallintovirastoihin tehty kantelut. Näin siis mm. isoissa valtion virastoissa. Työntekijöistä mustat listat käytössä täällä Suomen maassa. Kerran kun saa tietyn maineen, niin huoli pidetään että huonosti menee myös jatkossa.

    • Tämä pitää valitettavan hyvin paikkansa, sen olen joutunut kokemaan… Sana leviää jopa toiselle puolen Suomea. Tämä pistää epäilemään jonkinlaista ”hyvävelijärjestelmää” työnantajien välillä

      Minut savustettiin ulos vakituiseksi luvatusta työpaikastani puoli vuotta oppisopimuksen päättymisen jälkeen. Työsopimustani ei lupauksista huolimatta koskaan vakinaistettu, vaan annettiin pomon sukulaisnaiselle ja hänen hyvälle ystävälleen. Minua moitittiin kaikkien kuullen, pomon taholta, ”hitaaksi ja tuottamattomaksi” ja minun piti antaa asiakkaita ja työtehtäviä näille kahdelle muulle ”erikoistumiseen” vedoten vaikka niitä oli ennestäänkin liian vähän. Aloin kyseenalaistaa ratkaisuja joiden varjolla minulta vietiin töitä. Minua alettiin kiusata, mielenterveyttäni ja ammattitaitoani kyseenalaistettiin, ja uskonnollinen vakaumuksenikin joutui kritisoinnin kohteeksi. Minusta tekemällä tehtiin ”työyhteisöön sopimaton häirikkö.”

      Oltuani viitisen kuukautta työttömänä LUULIN saavani uuden työpaikan… Sovin kolmen kuukauden koeajasta. En ehtinyt edes aloittaa kun ”puskaradio” pääsi – mitä ilmeisimmin – vauhtiin… Vältellen ja valehdellen pomo sanoi ”kuulleensa asioita” ja samaan hengen vetoon sitten väitti että firmaan onkin tulossa toinen, minua pätevämpi, työtekijä – mahdollisesti osakkaaksi. Minua yritettiin saada alentamaan palkkaani, jolloin vetosin ammattitutkintooni ja työttömänä saamaani ansiosidonnaiseen päivärahaan… Vaatimukseeni taulukkopalkasta suostuttiin pitkin hampain… No, ei aikaakaan kun syyttelyt hitaudesta ja tehottomuudesta alkoivat – tosin peitellymmin kuin edellisessä työpaikassa. Olin kaiken lisäksi kaameassa flunssassa. En uskaltanut jäädä sairaslomalle, vaikka tämän naispomon hajusteet ja miespomon kaamea tupakanhaju pahensivat flunssaoireitani, ja tämän lisäksi aiheuttivat päänsärkyä ja pahoinvointia, sekä lievää kuumeilua… Pelkästään helpottuneena lopetin työt määräaikaisuuden jälkeen.

      Olen yrittänyt hakea alani töitä internetin välityksellä. Hiljaista on ollut… Taitaa edessä olla joko yrittäjäksi ryhtyminen tai eläkkeelle hakeutuminen.

  15. Voiko kukaan suositella terapeuttia, psykiatria tai psykoanalyytikkoa joka olisi erikoistunut työpaikkakiusaamisesta syntyneisiin oireisiin ? Oireet ovat vahvistuneet viiveellä pitkän ajan kuluessa ja ovat post traumattisia stressioireita. Näihin erikoistuneita hoitohenkilöitä olisi hakusessa Helsingin alueelta ?
    Kiitos kaikista vinkeistä ja avusta.

  16. Osataan sitä kuljetusalallakin kiusata ja varsinkin kesätyöläisiä.Ei varmasti kaikissa firmoissa mutta joissakin kyllä.Ja kun siitä mainitset esimiehellesi niin saat kuraa niskaan ja loppu elämäksi.Valheet kulkevat edellä ja ties miten monta kertaa tarinaan lisätään omat versiot asioista.Mutta asiaan kun on lähtö,purku,lastaus ajat niin silloin trukki kuskit menevät kahville,tai nauravat nurkan takana.Lähtö myöhästyy tunnilla&saapumis aika venyy toisessa paikassa,aamulla pitäisi olla ajallaan kuitenkin takaisin.Mutta miten sen teki koska digipiirturi laski ajoajan,ei niin nopeaa rekkaa ole että ajaisit 4,5tunnissa 800km.Tauko oli joka tapauksessa pidettävä.Ja kun tästä sanoi niin eihän se minun vika ole,eipä niin mutta sitä jatkui kuukausi tolkulla.2vkoa ajoin putkeen ajoaika ylityksillä kunnes tuli stoppi.Hain sairaslomaa koska kortti ois lähteny jos poliisi olisi pysäyttänyt ja sakot olisi olleet melkoiset.Kyseinen firma pilasi työpaikan saamisessa KAIKEN.Valheet voitti Faktan.Kiekot&digipiirturin tulostus kertovat faktan.

  17. Hei, minulla oli tosi inhottava tyoilmapiiri muutenkin pienessa yrityksessa. Omistajat olivat epareiluja nipottajia ja lopulta viela vaimo suuttui minulle jostain alyttomasta pikku jutusta ja rupesi pitamaan mykkakoulua. Minua stressasi semmoinen, kun olin saanut tyopaikankin, kun tunsin heidat opiskeluajoiltani. Nyt tietenkin ymmarisin, miksi heilla oli niin vaikea pitaa ihmisia siella. Edelliset kaksi minun paikallani kestivat alle 4 kk. Vahingossa sitten sanoin hanelle, etta pelkaan hanta ja sitten han todella suuttui ja he molemmat alkoivat hiostaa minua ja tehda kaikenlaista kiusaa, etta tekisin virheita tyossani. Se meni niin tukalaksi henkisesti, etten jaksanut vaan menin sairaslomalle viikoksi ja samalla etsin uutta paikkaa tai mita vaan mahdollisuutta, etta paasisin sielta pois. Omistaja soitti ja lupasi, etta minun ei tarvitse tehda 6 viikon irtisanomisaikaa jos he maksavat lomarahat vasta sen jalkeen. Seuraavana maanantaina menin irtisanomaan ja siella han yrittikin painostaa minua jaamaan irtisanomisajaksi, mutta sanoin etten voi olla kun he ovat olleet niin ilkeita, etta on pakko menna taas sairaslomalle ja sitten sovittiin, etta vain lahden. Nyt kuukauden kuluttua sain palkkakuitin ja siina on vain puolet lomarahoista ja lukee etta vahintaan 2 vko irtisanomisaika ollut tyovelvoite. Onko laillista tehda noin ilmoittamatta mitaan siita etukateen? Eivat myoskaan ole lahettaneet tyotodistusta pyynnoistani huolimatta.

  18. Olen kolmekymppinen nainen ja työskennellyt 6 vuotta saman työnantajan palveluksessa. Yksikön esimies aloitti samoihin aikoihin. Etukäteen kuulimme paljon ikäviä asioita hänen edellisen työpaikkansa työntekijöiltä. Lopulta hän oli joutunut oman käytöksensä takia lähtemään edellisestä työpaikasta. Tullessaan omalle työpaikalleni, hän kuitenkin vaikutti ihan oikeudenmukaiselta, mutta tiukalta esimieheltä. Itse tulin hyvin toimeen hänen kanssaan ja sain osallistua monenlaisiin mielenkiintoisiin projekteihin. Neljä vuotta meni mielestäni ihan kivasti. Mutta…
    Kolmisen vuotta sitten tuli puhetta siitä että tuotantosihteerimme jää eläkkeelle parin vuoden kulutta. Olen koko ajan pitänyt aika selvänä sitä, että minä siirryn hänen paikalleen eläköitymisen jälkeen. Olin niitä töitä jo vähän tehnyt ja työ kiinnosti minua. Päätin opiskella töiden ohella, jotta pätevöityisin ko. työhön. Siitä hetkestä, kun kerroin esimiehelle läpäisseeni pääsykokeet, alkoi kaikki mennä pieleen. Aluksi se näkyi siinä, että kaikki projektityöt otettiin pois minulta. Jouduin pyytämään muutaman vapaapäivän opiskelujen takia ja tähän sain vastaukseksi kehotuksen lopettaa opiskelut jos en jaksa tehdä työtäni. Sairasloman jälkeen, esimies kehotti menemään psykiatrille, vaikka sairasloman syy oli ihan muu.
    Mutta pahinta tässä on se, että muutama kuukausi ennen valmistumistani esimies siirsi vanhan tuotantosihteerin muihin töihin ja siirsi tuotantosihteerin paikalle työkaverini jolla ei ollut työhön mitään koulutusta eikä kokemusta. Hakua ei ollut, vaan asia ilmoitettiin eräänä aamuna viikkopalaverissa. Minulla ei ole mitään käsitystä miten olen sen palaverin loppuun selvinnyt. Tällä hetkellä esimies kouluttaa tätä henkilöä ja hän voi myös firman kustannuksella käydä kursseja.
    Ei minulle kukaan tuotantosihteerin paikkaa ikinä ääneen luvannut, mutta pidin asiaa itsestäänselvyytenä, kuten nyt jälkeenpäin on moni työkaverinikin kertonut pitäneensä. Nyt tämä tuotantosihteerin paikalle noussut nainen suunnilleen nuolee pomon saappaita, ja takanapäin koko ajan selittää kuinka kauheaan työhön hänet on pakotettu. Tuntuu kyllä tosi pahalta, kun se oli se minun unelmatyöni jonka eteen olen tehnyt paljon työtä.
    Esimies ei minun valmistumiseni jälkeen ole juuri puhunut minulle. Sen verran ettei nyt suoraan voi syyttää mistään. Yleensä hän poistuu paikalta, jos minä tulen esim. kahvioon samaan aikaan. Viime aikoina on alkanut käymään niin, että työtehtäviä muutetaan monta kertaa viikossa ja jopa työpäivän aikana. Tämäkin on hoidettu niin, etten pääse siitä asiaa tekemään. Isosta firmasta on jatkuvasti joku poissa ja minua saa nyt vapaasti ”lainailla” osastolta toiselle. Pitkään aikaan en ole päässyt osallistumaan mihinkään projektityöhön.
    Tiedän kyllä että olen esimiehelle uhka siinä mielessä, että nyt valmistumiseni jälkeen voisin yltää jopa hänen paikalleen. Tämä ihminen siis pelkää oman työnsä puolesta. Lisäksi olen 20 vuotta nuorempi ja onnellisesti naimisissa. Eli eronnut vanha harppu on siis minulle kateellinen monestakin asiasta. Ja kaikesta tästä saan kärsiä. Aina esimies pystyy selittämään ratkaisunsa jotenkin niin että lopulta minä näytän turhalta valittajalta. Nyt alkaa olla todella voimat loppu, eikä oikein anna ylpeys periksi viedä tätä asiaa firman ulkopuolelle. Monet itkut on tullut tämän takia itkettyä. Vaikka työpäivän ajan pystyykin pitämään itsensä kasassa, vapaa-ajalla ei sitten enää jaksa. Onko ainut vaihtoehto irtisanoutua?

    • Älä irtisanoudu vaan kerro tarinasi työterveyshuollossa ja jää sairaslomalle. Olet työpaikkakiusaamisen uhri, ja mitä ilmeisimmin ihan syyttä.

      Muistaakseni voit olla 10 päivää kerrallaan sairalomalla täydellä palkalla. Mikäli kiusaaminen jatkuu, tee sama uudelleen.

  19. Hei,
    olen ollut pian pari vuotta nykyisessä työyhteisössäni. Kun aloitin, onnistui eräs työpaikan nilkki saamaan mukaansa monia kavereitaan, minun eli uuden työntekijän kyykyttämiseen. Vaihdoin hommia talon sisällä, en ollut enää koeajalla. Samalla työyhteisöni vaihtui. Aikaisemmassa yhteisössä tulin loistavasti toimeen ihmisten kanssa. Kyse on miesvaltaisesti teknologia puolen työpaikasta, jossa on kilpailua.

    Aloitin parempipalkkaisessa tehtävässä ja paremmissa hommissa kuin tuo kiusaaja ja hänen paskanpuhuntakerhonsa. Koska kiusaaja oli luottamusmiehen kanssa hyvää pataa,en voinut häneekään turvautua. Koska olen aikaisemmin kokenut kyykytystä koulussa ja armeijassa, ja kokenut, että kiusaamiseen eivät osaa puuttua esimiehet tai opettajat. Parin kuukauden harkinnan jälkeen päätin ottaa tietoisen riskin. Olin oppinut jo aikaisemmista tapauksista, että kiusaajan taktiikka on kiistää kaikki, ja vieläpä vyöryttää kaikki syy kiusatun niskoille. Päätin hyödyntää tätä seikkaa. Päätin minulle luontaisen harkitun käytöksen sijasta yllättää kiusaajani täydellisesti, ja tehdä hänen olonsa niin tukalaksi, että hän joutuisi ottamaan yhteyttä tarvittaviin henkilöihin (esimies, luottamusmies, henkilöstöpäällikkö).

    Sellaisena työpäivänä, kun ****** oli tullut kiusaajan suusta jo useampaan otteeseen (sivusta huutelua muun porukan läsnäollessa) muun paskanpuhuntakerhon läsnäollessa, toteutin suunnitelmani. Lähestyin huutelijaa suoraan edestäpäin kahvitauolla ja otin häntä rinnuksista kiinni ja ravistelin ” Sanoin: Mikä ***** siinä, että sinä katsot oikeudeksesi heittää lokaa minun niskaan ihan miten haluat. Minä haluan, että lopetat huutelun juuri tähän paikkaan. Minä en hyväksy sinun huutelua. Joku muu voi hyväksyä, että huutelet hänelle. Minä en hyväksy. olen tullut tänne tekemään työni.”

    Kaveri valahti valkeaksi ja sanoi ”Toisille vittuilu on tämän paikan käytäntö. Et tule pärjäämään täällä, jos et sitä kestä”. Vastasin ”Tuo on paskapuhetta. Kenenkään ei tarvitse olla siinä mukana, jos ei halua. Minä en ole huudellut sinulle kertaakaan. Pidä se mielessäsi.”. Muu paskanpuhuntakerho ei reagoi tähän. Kiusaaja on menettänyt valtansa. Hän on kai laskenut kaiken sen varaan, että viimeiseksi häneen voidaan käydä käsiksi suunsoiton takia.

    Seuraavana päivänä saan soiton henkilöstöpäälliköltä, mikä ei ole yllätys. Pääsen hänen puhutteluun. Minulta kysytään ”Revitkö työkaveria hiuksista, potkitko, koskitko jollain muulla tavalla?”. Myönsin, ettö olin koskenut fyysisesti, mutta en myöntänyt väkivaltaisuutta. Kerroin, että olin kokenut epäasiallista käytöstä ja kokonut henkisen koskemattomuuteni tulleen loukatuksi kiusajan taholta. Minulta tivataan, että mitä sanamuotoja oli käytetty. Oliko kyse ainostaan yleisen tason huumorista. En lähde tähän ansaan. Vastaan, että minulle oli huudeltu sivusta päin loukkaavia kommentteja henkilökohtaisista asioista. MInulta kysytään, että olenko huonoissa väleissä muiden työkavereiden kanssa. VAstaan, että minulla ei ole mitään ongelmaa muiden työkavereiden kanssa (vaikka ******** ihan sikana se, että niin moni ihminen hyväksyy kiusaajan muita mollaavan käytöksen). Sanoin, että päätin ratkaista tämän asian kasvotusten kiusaajan kanssa. Koska olin uusi työpaikassa, en voinut vielä luottaa muihin työtovereihini tai esimieheeni.
    Minulta kysytään, että haluanko, että todistajia kuunnellaan koskien sivustahuutelua, jota olin kokenut ja koskien väkivaltaista käytöstäni. Sanoin, että mikäli tästä tulee oikeusjuttu, niin sitten otetaan todistajat mukaan. Ajattelin, että voi olla todella vaikeaa muistaa esim. 2 viikkoa vanhoja huutelutapauksia. Se, että minun väitetiin repineen hiuksista ja potkineen halusin tietysti toditaa vääräksi. Tuokin liioittelu-aspekti kuitenkin oli jo etukäteen tiedossani. Tärkeintä oli tässä vaiheessa, että asia oli saanut huomiota. Olin hoitanut omat työtehtäväni hyvin. Olin hyvissä väleissä muiden työkavereiden kanssa. Varmasti henkilöstöpäällikkö punnitsisi yhdessä oman esimieheni kanssa, että annetaanko minun jatkaa. Minun tavoitteeni oli saada jatkaa nykyisessä tehtävässäni, ja se, että paskanpuhuminen ja sivustahuutelu loppuu. Se, että saisin hieman ”hiiltyvän miehen leiman”, ei haittaisi minua.

    Asian jälkipuinti tapahtui siten, että minä, esimieheni, kiusaaja ja hänen esimies pidimme palaverin, jota johti kiusaajan esimies. Tässä käytiin läpi samat asiat kuin henkilöstöpäällikön kanssa. Kiusaaja sai esittää ensin tarinansa. Hän esitti, että olin käynyt kimppuunsa yleisen läåänheiton aikana, johon useat työyhteisön jäsenet osallistuivat. Hänen kielsi huudelleensa minulle mitään henkilökohtaista käsiksi käymisen ajankohtapäivänä tai aikaisemmin. Hän sanoi kaiken olleen yleisen tason läpän heittoa, joka on työpaikan kulttuuri. Tämänkin tiesin odottaa. Kerroin oman tarinani. Olin valmistellut pari A4:sta tekstiä, jossa olin päivämääräkohtaisesti laittanut ylös sanatarkasti ne huutelut, joita olin kiusaajan puolelta saanut osakseni. Kerroin nämä suullisesti. ja nämä kirjattiin kokouspöytäkirjaan. Kirjattiin myös, että kiusaaja kieltää sen, mitä väitän hänen sanoneen. Lopuksi laadittiin toimenpiteet, joilla tapahtunut estetään. Ensimmäinen ehdoton vaatmis kohdistui minuun ”En saa missään tapauksessa käydä käsiksi jatkossa kiusaajaan”. Minä pyysin kirjaamaan ”Kiusaaja ei jatkossa huutele henkilökohtaisia asiattomuuksia sivusta tai takaapäin minulle”. Kiusjaan esimies halusi ensi käyttää tässä passiivimuotoa ”Sivusta ja takaapäin huutelua vältetään kiusatun kohdalla”. Pyynnöstäni passiivisijamuoto poistetiin ja muutettiin ”Kiusaaja välttää kaikenlaista sivusta ja takaapäin huutelua, joka kohdistuisi kiusattuun”. Sovittiin suullisesti, ettei todistajia kuulla tapauksessa, ja että tämä tapaus pidetään mahdollisimman pitkällä meidän neljän tiedossa. Tilanteesta pidettiin seurantapalaveri parin kuukauden päästä samalla porukalla. Siellä todettiin, että sovituissa säännöissä on pysytty. Sain pitää työpaikkani, ja huutelu loppui. Aika ison riskin otin, mutta jos huutelua olisin joutunut vaikkapa vuoden päivät vielä kuuntelemaan, olisi kuitenkin vaihtanut työpaikkaa.

    Mutta ei tässä vielä kaikki. Kiusaajan vanha tuutava ja kaveri, joka osoittautui vielä kiusaajaa isosuisemmaksi aloitti vajaan vuoden päästä samassa työyhteisössä, jossa yllä mainittu kiusaamistapaus sattui. Kai isosuu halusi jollakin tavalla ottaa heti valtaa kaverinsa silmissä tullessaan työyhteisöön. Tämä isosuu otti oikeudekseen huudella epäasiallisuuksia myös minulle, josta otin hänet henkilökohtaiseen puhutteluun. Osana tätä piikittelyä oli myös työtuloksieni mitätöinti ääneen. Tähän mennessä minulle oli jo selvinnyt se, että todellakin oli niin, että työyhteisössäni todellakin oli pieni epämuodollinen porukka, jonka jäsenten välille tuollaine asiaton huutelu kuului, ja oli eräänlaista viihdettä. Oli myös hiljaisempaa porukkaa, josta oli vaikea sanoa, mitä mieltä he asiasta todella olivat. Kun huomautin Isosuulle huutelusta hän vetosi juuri siihen, että kyseessä on tapa, joka kuuluu työhteisöön. Hän myös vetosi siihen, että tulisiko kaikkien muiden työyhteisön jäsenten muuttaa käytöstään yhden henkilön takia, mikä tuntui pöyristyttävältä väitteeltä. Sanoi hänelle vastaan täysin selvästi, että minua ei häiritse se, mitä hän ja pari muuta kaveria keskenään toisilleen vittuilee.Siihen en puutu. Kyse on siitä, että minun ei tarvitse olla siinä mukana, jollen halua. Tein hänelle selväksi, että minä en tuohon huuteluun osallistu enkä kuuntele sivusta tai takaapäin piikittelyä. Sanoi tulevani vastaisuudessani puuttumaan, jos sitä esiintyy. Päätin, että tulen puuttumaan piikittelyyn heti. Jonkun sivustahuutelua on vaikea todistaa. JOs vielä kävisin käsiki, saisin todennäköisesti potkut.

    Meni pari kuukautta. Tänä aikana sain aistia, että sanattomasta viestinnästä, että en juuri kuulu kiusaajan ja isosuun ja näiden liehittelijöiden porukkaan. He osasivat kuitenkin pitää suunsa kiinni, ja minua tuo seläntakana jauhaminen ei haitannut. Sain kuitenkin työrauhan, ja vietin työpaikalla mm. tauoilla aikaa uusien tutustumieni ihmisten kanssa. Isosuuta ja kiusaajaa en kuitenkaan voinut välttää, sillä he oleskelivat samassa avokonttorissa. Sain kuulla sivusta huutelua isosuun taholta muun paskanpuhuntaporukan läsnäollessa ansiotasostani ja pukeutumisestani. Tämä tapahtui aamulla töihin tullessani. Kukaan ei sanonut työporukasta huomenta minulle vastaukseksi, kun kävelin työporukan ohi aamulla. Kun olin kävellyt isosuun ohi, palasin takaisin ja meni isosuun nenän eteen, ja sanoin ”Sovitaanko, että tästä edespäin raha-asiani ja pukeutumiseni ovat sellaisia asioita, joista sinä et minulle sivustapäin huutele”. Muu kahviporukka kuunteli tämän sivusta. Isosuu ei ottanut tätä kuuleviin korviinsakaan. Poistuin paikalta. Kun kahvitauko oli ohi, isosuu palasi konttorisoppiinsa. Menin hänen luokseen ja sanoin ”Huomasitko mitä äskein sanoi sinulle kahvipöydässä”. Sain vastaukseksi ”Hoh, hoijaa, minun käytökseni oli vain normaalia sosiaalista toimintaa”. Eli viestini ei ollut mennyt perille. Sanoin ”Kuten aikaisemmin jo keväällä oli puhetta, minä en huutelua sinun taholta hyväksy, ja tuo sinun huutelu ei todellakaan ollut normaalia toimintaa. Onko sinun esimies tänään paikalla?”. Sain vastaukseksi nyökkäyksen. Tiesin, että tämän isosuun esimies oli fiksumpi kuin ylempänä mainitin kiusaajan esimies. Menin isosuun esimiehen juttusille, ja pyysin, että hän, isosuu ja minä voisimme pitää palaverin. Oma esimieheni oli pitkällä sairaslomalla, joten häntä emme voineet ottaa mukaan.

    Palaveri alkoi, ja esitin asiani. Isosuun esimies vetosi aluksi ronskiin huumoriin, jota jopa hän ja isosuu harjoittavat keskenään. Sanoin yksiselitteisesti, että on turha vedota siihen, että kyseessä olisi jokin työpaikan yleisesti hyväksytty käytäntö. Sanoin jälleen saman asian kuin olin henkilökohtaisesti isosuullekin todennut, että minua ei kiinnostaa yhtään se kielenkäyttö, jota pieni piiri keskenään harjoittaa, ja se ei minulle kuulu. Kyse olisi ainoastaan siitä, etten haluaisi olla siinä mukana, jollen halua. Korostin myös sitä, että isosuulla oli pokkaa vedota siihen, että muiden tarvitsisi muuttaa käytöstään yhden henkilön (minun) vuoksi. Vaadin, että isosuun esimies pyytää isosuuta lopettamaan käytöksensä minua kohtaan ja pyytää minulta henkilökohtaisesti anteeksi käytöstään. Ne hän joutui tekemään, ja ei tehnyt sitä mielellään. Tunsin nyt, että ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni olin pystynyt puolustamaan itseäni kunnolla henkisesti, ja osannut puuttua epäasialliseen käytökseen heti.

    Esimieheni palasi sairaslomalta pari kuukautta myöhemmin. otin asian puheeksi hänen kanssaan. Halusin, että vielä keskustelisimme sen läpi mitä oli tapahtunut hänen olless sairaslomalla. Tämä johti siihen, että sain järjestettyö kokouksen, jossa oli paikalla minä, oma esimies ja isosuun esimies. Vaadin, että myös isosuu olisi paikalla johtuen siitä, ettän hänellä on asenneongelma siinä, että hän on ottanut oikeudekseen huudella ihmisille epäasiallisuuksia ja vetoaa tämän olevan työpaikan kulttuuri. Nauhoitin tulevan keskustelun puhelimessani olevalla ääninauhurilla. Kerroin mitä oli tapahtunut, ja tein selväksi, ettei asia ollut loppuunkäsitelty. Halusin olla myös varma siitä, mitä voidaan tehdä sille, ettei jatkossa tarvitse kuuntelua isosuun huutelua. Aikaisemmassa palaverissa isosuu ei ollut myöntänyt väärää asennettaan ja tehnyt anteeksipyynnön ja muun näytelmän vain kalkkia niellen. Kokouksessa ei sovittu mitään, mutta isosuun esimies lupasi keskustella asiasta vielä isosuun kanssa.

    Onneksi luottamusmies oli ehtinyt vaihtua. Saatoin myös keskustella tilanteesta hänen kanssaan. Hän ehdotti ratkaisuksi, että ongelmia pohdittaisiin työyhteisön kesken.

    Kaksi viikkoa myöhemmin isosuu tuli minun juttusille, ja sanoi olevansa pahoillaan ja muuttavan käytöstään.

    Isosuu ja kiusaaja ovat edelleen työyhteisömme kovaäänisimmät kaverit. Omalla huutelullaan he eivät enää häiritse minua.

    Annoin henkilöstötutkimuksessa palautetta kohtaamastani epäasiallisesta käyttäytymisestä. Tänä keväänä työyhteisössäni pidettiin kehittämispäivä. Ennen tilaisuutta ilmoitettiin, että eräänä syynä tilaisuuden järjestämiseen olis he-tu:ssa saatu palaute.

    • Kumma miten moni tänne kirjoittaneista on leimattu huumorintajuttomiksi… !?

      Itse olen saanut kuulla samaa jo peruskouluajoista lähtien. Minua on kyseenalaistettu jopa ihmisenä, samoin ammattitaitoani, uskonnollista vakaumustani, ja oletettu asioita jotka eivät pidä paikkaansa.

      Ilmeisesti uusi nimi työpaikkakiusaamiselle on työpaikkahuumori. Ja ne jotka eivät kestä sitä ovat huumorintajuttomia. ;(

  20. Hei! Liityin tähän joukkoon mukaan, koska olen työpaikkakiusattu työkaverini taholta. Yksin on raskasta tätä taakkaa kantaa. Esimieheni on hieno ihminen ja on puuttunut tilanteeseen, muttei tavalla, joka olisi tuonut kiusaamisen ilmi. En syytä häntä, koska ovelaa kiusaajaa on vaikea havaita. Meidät vedettiin yhteiseen keskusteluun, muttei siitä ollut hyötyä, koska työantajan eikä työterveyshuollon edustajat huomanneet kiusaajani jatkuvaa valehtelua ja manipulointia. Tilannetta hankaloittaa lisäksi se, että työparini väittää minua kiusaajaksi. Kun kumpikin pitää omasta väitteestä kiinni, ilmoitti työnantaja, ettei mitään voi tehdä, kun ei ole näyttöä ja kehoitti meitä kumpaakin katsomaan omaan peiliin. Onko todella näin, ettei työnantajan tarvitse tehdä mitään tämmöisessä tilanteessa?

    Todisteita minulla on mutta myönnän, etten uskaltanut mainita asiasta kiusaajan kuullen, koska ajatteli hänen vain ärsyyntyvän ja tilanteen pahenevan. En tiedä, toiminko tässä oikein? Olen saanut neuvoja, ettei todisteista pitäisi kertoa työnantajalle, koska työpaikka ei ole oikeuslaitos.

    Tilanteemme on nyt vähän rauhallisempi, koska töitämme vähän eriytettiin. Epäilyttää kuitenkin, että kyse on vain tyynestä myrskyn edellä. Sillä en jaksa uskoa kiusaajani, jossa näen narsistisia piirteitä, tyytyvän sana vastaan sana tilanteeseen. Siksi mielessäni pyörii, että tuoko hän joku päivä työnantajalle vääriä ja taitavasti tehtyjä todisteita minua vastaan.

    En koen kenenkään muun työkaverini kiusaavan minua, mutta kukaan ei ole tunnistanut tilannetta. Sillä työparini hallitsee loistavasti kaksinaamaisuuden eli vain minä saan kuulla kauheudet. Uskon, että hän haluaa savustaa minut ulos, koska vain minä tiedän hän toisen puolen. Muiden ollessa paikalla hän on kuin mitään ei olisi tapahtunut jopa ystävällinen. Muiden työkavereiden kanssa minulla menee hyvin.

    Kaipaan kovasti neuvoja, kuinka minun tulisi ikävässä tilantessani edetä sekä milloin ja miten todisteet tuodaan työnantajan tietoon, jotta tämä noteeraa ne?

  21. Usein ajatellaan, ettei kiusaamista tapahdu, ellei se ole nimenomaan sitä fyysistä ja silmin havaittavaa. Näistä viesteistä kuitenkin selkeästi näkee, että KYLLÄ tapahtuu!

    Minun on usein väitetty ”vain kuvittelevan” ja ”olevan yliherkkä”, kun olen yrittänyt kertoa, että minua kiusataan. Kiusaaminen alkoi jo tarhassa, jatkuen läpi koko kouluajan. Ajattelin, että ”aikuisten maailmassa” (työelämässä) oltaisiin jo fiksumpia. Toisin kävi.

    Työpaikkaamme on pesiytynyt harvinaisen paljon kaikkea ikävää. Erityisesti yhdellä työntekijällä on taipumusta käydä kimppuun tämän tästä. Kyseinen henkilö on naistenvihaaja, huutaa, haukkuu, kiroaa, paiskoo tavaroita (ei kuitenkaan kohti) ja potkii ovia ja nakkelee niskojaan, jos en tee kuten hän sanoo. Esimerkkejä:
    hän: ”Siivoa tuo pöytä!! NYT! Se ei ole minun hommani siivota sitä!”
    Hetken päästä hän tulee katsomaan, vaikken ole vielä edes lopettanut, pyyhkäisee kaikki järjestellyt tavarat lattialle ja käskee siivota paremmin. Hän ei ole määräävässä asemassa minuun, tai kehenkään muuhunkaan nähden. Ns. tavallinen rivityöntekijä siis, joka vain tykkää pomotella muita.

    Kahvit hän kaataa kannusta viemäriin, kun hänelle epämieluisat työntekijät (mm. minä sekä meillä työskentelevä maahanmuuttaja) ovat vielä ilman, sanoen kylmästi luulleensa kaikkien ottaneen jo, vaikka tietää ihan hyvin, etteivät kaikki saaneet. Jos minulla on pöytä täynnä paperihommia, hän tulee naljailemaan viereen, että olen hidas ja tarpeeton, enkä kuulemma tee mitään. Hän puhuu minusta pahaa muille (kuultu sattumalta useita kertoja), tuijottelee ikävästi kun kävelen ohi, ja kerran hän kielsi ketään muutakaan työpaikassa puhumasta minulle, koska olen ”tyhmä ja vähäjärkinen”.

    Hänellä on tapana tulla kitisemään viereen, arvostella työtäni ja kertoa, miten hän pystyisi tekemään sen niin paljon paremmin, vaikkei se kuulu edes hänen tehtäviinsä. Hänellä on tapana jättää omat jälkensä siivoamatta päivän päätteeksi, ja komentaa minua tekemään se puolestaan, vaikkei se taas ole minun hommani.

    Hän on saanut myös muut mukaan. Siellä ne istuvat aina porukalla nurkassa ja mutisevat ja vilkuilevat minua. Jos kysyn jotakin, porukka naksuttelee kieltään ja hymähtelee, eikä tee elettäkään vastatakseen. Jos heiltä kysyy, tarvitsevatko he apua jonkin homman kanssa (kiireellisenä aikana), he tokaisevat ”vttu ei!” ja kiroilevat sitten keskenään suureen ääneen, etten koskaan tee mitään ja heidän täytyy aina raataa. Osa työntekijöistä yritti alussa olla ystävällisiä minullekin, mutta lopettivat inhimillisen käytöksensä pian.

    Kun uusi työntekijämme (se maahanmuuttaja) vielä työsuhteensa alussa puhui minulle, tämä ikävä tyyppi pisti hänet ojennukseen saman tien. Kun meille tuli jälleen uusi työntekijä, joka aluksi oli kohtelias ja tervehti aamuisin, tämä naistenvihaaja alkoi kiusata häntäkin, kunnes uusi poika lopetti kohteliaisuutensa. Nyt hänkin katselee pahasti, eikä tule auttamaan, vaikka pyytäisin.

    Tietenkään muiden työntekijöiden ikävä käytös ei johdu yksin tästä yhdestä yksilöstä (kaikkihan päättävät itse käytöksestään, eli menevätkö mukaan kiusaamiseen vai eivät). Meillä oli työpaikassa kerrankin keksitty tehdä oikein yhteinen sopimus, ettei kukaan puhu minulle. Tietysti tuo ikävä tyyppi oli tässä taustalla ja päämiehenä, mutta ei muiden olisi tarvinnut ryhtyä siihen, elleivät olisi halunneet.

    Pari vuotta tuota piikittelyä ja piilovttuilua kuunneltuani hermostuin, ja kerroin pomolle. Hän sanoi, ettei sillä ole mitään väliä, ja ettei saa vain välittää. Kerroin asiasta myös työterveystarkastajalle, kun sellainen täällä työpaikassa kävi, ja hän totesi, ettei asia kuulu heille. Työterveyshuollosta yritin vuositarkastukseni yhteydessä saada jonkinlaisia neuvoja, miten voisin sietää hankalaa tilannetta, ja sieltä sanottiin, että sellaista elämä on.

    Kun meille tuli uusi työnjohtaja, luulin tilanteen parantuvan, sillä hän vaikutti fiksulta ja asiansa osaavalta ihmiseltä. Aluksi pidin hänestä. Pian tämä kiukutteleva työntekijä kuitenkin valehteli tai jollain muulla lailla keinotteli tj:n puolelleen, ja nyt tämä tj kuuntelee vierestä, kun se ikävä työntekijä kiljuu minulle naama punaisena solvauksia ja käskee painua v….. Tj ei tee asialle mitään, vaan sanoo, että olen yliherkkä ja loukkaannun liian helposti.

    Samainen tj ei itse siedä ulkomaalaisia eikä maahanmuuttajia, ja alkoi huomaamattomasti sortaa meidän maahanmuuttajaame. Minun paikkani ei olisi kertoa, saako hän tehdä niin vai en, mutten pitänyt meiningistä ”kaikki yhtä vastaan”, ja aloin puolustella työntekijää. Tj rasittui siitä ja kostoksi kielsi minua juomasta vesihanasta, sillä hän ”ei halua juoda samasta hanasta kuin joku ulkomaalaisten ystävä”. Seuraavaksi hän siirsi suurimman osan aiemmista töistäni toiselle työntekijälle, ihan kuin vinkkinä, etten ole kovinkaan tarpeellinen. Hän on antanut ymmärtää, etten ole järin fiksu, eikä minun pitäisi edes olla töissä siellä, missä olen.

    En tiedä, onko tämä varsinaista henkistä väkivaltaa, mutta itse koen sen ikävänä, että työpaikalla vain kyräillään pahasti, kieltäydytään (jatkuvasti) puhumasta minulle, mustamaalataan selän takana, haukutaan ja veetuillaan päin näköä ja juostaan arvostelemaan pomolle heti kun sanon, etten ole mikään kynnysmatto. Vaihtaisin työpaikkaa, mutta tuntuu olevan kiven alla löytää uusi…

    • Kiitoksia vastauksesta! 🙂

      Kuten sanoitkin, että näissä tapauksissa oireilee kiusaajan/uhrin lisäksi koko muukin ympäristö, uskon itsekin näin. Kyllähän meillä tuolla ilmapiiri on räjähdysherkkä, etenkin loppuviikkoa kohden, kun kiire ja paineet lisääntyvät.

      Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että omat rasistiset tai muunkaanlaiset toista herjaavat/alistavat mielipiteet eivät kuulu työpaikalle. Kaikista/kaikesta ei tietenkään voi pitää, ja olen edellisessä viestissäni itsekin julkituonut, etten pidä tuosta kiusaavasta työntekijästä, mutta mielestäni töissä kaikkien pitäisi yrittää tulla toimeen. Ne ikävät mielipiteet voi kyllä pitää siellä omassa päässään, jos se nyt on tarpeellista vihata toisia. Etenkään työnjohdolle ei missään nimessä pitäisi kuulua työntekijöidensä arvostelu näiden ulkonäön, sukupuolen, sukujuurten, seksuaalisuuden, etnisen ryhmän tai vastaavan seikan perusteella, jos vain työt hoituvat hyvin…

      Itse olen täyssuomalainen vailla mitään ”erikoisuuksia”, enkä pääse ”ulkonäkörasismista” mihinkään. Epäkaunis, pubiruusu, mitä näitä nyt on kuultu. En usko itsekään olevani kaunis, mutten haluaisi kuunnella sitä herjaamistakaan.

      Toinen syy, minkä luulen ulkonäön lisäksi vaikuttaneen kiusaamiseeni, on varmasti se taipumus turhan usein puolustella sitä maahanmuuttajatyöntekijäämme, kun kuulen muiden herjaavan (seläntakana) häntä. Jos olenkin päivän – pari onnistunut pysyttelemään poissa tulilinjalta, pahanpuhumisen kieltäminen on takuuvarma keino hankkiutua takaisin silmätikuksi. Sinänsä hullua, että haluan auttaa jotakuta, joka _ei_ aio puolustella minua, mutta hän on ollut ystävällinen (silloin kun muut eivät näe), ja vähintään antanut minun olla rauhassa, menemättä mukaan kiusaamiseen. Tiedä sitten, mitä seläntakana puhuu.

      Hmm meillä on hieman… miten sanoisin. Monimutkainen tuo rakenne, joten en uskalla mennä kamalan äänekkäästi osoittelemaan ketään syyttävällä sormella, viranomaisten kanssa varsinkaan. Siitä voisi seurata vain lisää kiusaamista. Pomomme on työntekijöiden keskuudessa lähinnä työpaikan omistava henkilö, eikä häntä oteta todesta missään. Aina kun pomo puhuu, muut sulkevat korvansa ja naureskelevat sitten niissä nurkkaryhmissään. Tätä varten on työnjohtaja, sillä tuo kuuntelemattomuus alkoi haitata kuulemma töiden valmistumistakin jo aiemmin.

      Entinen tj oli herrasmiesmäinen ja täysin puolueeton. Hänen seuraajansa, tämä vedenjuonninkieltäjä, on fiksu ihminen ja hyvä työssään, mutta tolkuttoman puolueellinen ja suosii toisia, joiden virheitä ei suostu näkemään. Suosikeistaan hän raportoi pomolle pelkkää hyvää, joskus liioiteltunakin, kun taas epäsuosikeista ja näiden töistä haetaan virheitä vaikka väkisin suurennuslasin kanssa. Itse olen häilyvällä rajalla, olenko hänen mustalla listallaan vai tavisten joukossa, riippuu melko paljon siitä, millaisella tuulella tj on.

      Huonolla tuulellaan hän saattaa tehdä mm. seuraavaa:
      hän antaa ohjeet jostakin työstä, kysyn tarkennuksia, ja hän kertoo. Tässä vaiheessa kaikki hyvin. Kun olen hoitanut homman täysin hänen ohjeidensa mukaisesti, parin päivän päästä han saattaa tulla sanomaan, että se meni nyt kyllä ihan pieleen. Tässä kohtaa hän yleensä ottaa tietyn äänen, jolla kertoo sanattomasti ”oletko oikeasti noin tyhmä, ettet ymmärtänyt?” ja alkaa puhua hitaasti, kuin en ymmärtäisi normaalia puhetta. Jos sanon tehneeni tarkalleen hänen omien ohjeidensa mukaan, hän alkaa keksiä kaikkea mahdollista, mikä minulta on kuitenkin jäänyt huomaamatta, koska en ole tarpeeksi tarkka. Tämä on ärsyttävää.

      Kyllä, valitsisin mieluusti työttömyyden ja terveyden, ellen olisi jokseenkin rahaton ilman töitä. Asumisjärjestelyni on niin ikään monimutkainen, enkä saisi työttömyyspäivärahaa, vaikka jäisin pois töistä (kysytty työvoimatoimiston / Kelan kautta, koska työkkäri ei ollut halukas tarjoamaan uuden työpaikan mahdollisuutta.) Samaan aikaan en tosin halua olla se, joka ”antaa periksi”, sillä mainitsemani naistenvihaajakiusaaja on savustanut jo kolme työntekijää ulos (kyllä, olen todellakin tyhmä, koska itsepäisesti haluan ajatella, että yksikin ihminen VOI muuttaa asioita paremmaksi). Kiusaajaa itseään yritettiin saada pois meiltä kahden hyvän työntekijän lähdön jälkeen, kun minä ja pari muutakin kyllästyimme ko. kiusaajaan ja pomo suostui hetkellisesti avaamaan silmänsä, mutta konkreettista näyttöä ei kuulemma ollut tarpeeksi irtisanomiseen. Kiusaaja on saanut kaksi varoitusta huonosta käytöksestään, minkä piti rauhoittaa häntä, mutta se vain pahensi yleisvaikutelmaa. Sitten tuli tämä uusi tj, jonka suosioon kiusaaja luikerteli välittömästi. Nyt tj pitää häntä koko firman kantavana voimana, katsoo muualle kun hän alkaa riehua, tukkii korvansa kun hän alkaa mekastaa, ja ehdottelee kiusaajalle palkankorotuksia. Niihin pomo ei ole vielä suostunut.

      Olen kyllä päättänyt vaihtaa firmaa heti kun tarjoutuu mahdollisuus. Tosin en usko hetkeäkään, että muualla minusta pidettäisiin sen enempää, ei ole ikinä pidetty, mutta ehkä se olisi kuitenkin fiksumpi paikka kuin nykyinen.

  22. TYÖPAIKKAKIUSATTU
    Työpaikkakiusaus vie elämän ilon ei jaksa enään mitään, jatkuva paha olo, ei ole aloitekykyä aloittaa mitään, ei jaksa nousta aamulla ylös, ei pysty nukkumaan, kun näkee painajaisia kiusaajista, itkee…on kuin elävältä murhattu, ei ole enään mitään…ei jaksa enään…ei ole enään mitään menetettävää…
    Levitellään perättömiä, aiheettomia, keksittyjä juoruja, levitellään laittomasti työntekijöiden sairauslomatietoja, leimataan mielisairaaksi, mustamaalataan, nöyrytetään, nujerretaan, alistetaan, vähätellään, aliarvioidaan, mitätöidään, huudetaan, käskytetään, pompotellaan, suljetaan työyhteisöstä, ei kuunnella, ei keskustella, heittäydytään puhumattomaksi, jopa suljetaan peittäen käsillä korvat, pyöritellään sormia korvien ympärillä, kohdellaan epätasa-arvoisesti verrattuna muihin työkavereihin, ei informoida, ei oteta mukaan yhteisiin työn suunnittelupalavereihin, ei anneta työasioista tietoja, ei tiedoteta, ei muisteta kutsua yhteisiin työpalavereihin tai peruutetaan ne yht´äkkiä eikä peruutuksista ilmoiteta, käännetään kaikki työpuhelut pois ja viedään puhelimet pois, suljetaan pois työyhteisöstä, ei anneta töitä ja otetaan pois kaikki työtehtävät vähitellen. Pomojen kaverit saavat ensin valita vuosilomat, kiusatulle määrätään mitä jäljelle jää, siinä sitten valitset. Jos kiusaajat, esimiehet ja ylemmät esimiehet ovat kavereita “kuppikuntalaiset” keskenään niin suojelevat toisiaan. Kiusaajat ovat monesti entisiä koulukiusaajajia, jotka jatkavat kiusaamista samaan tapaan työpaikoillaan. Turha valittaa kiusaajista, varsinkin, jos kiusaaja on esimies ja, jos ylempi esimies vain puolustelee, jos on esimiehen tuttu, kavereita keskenään, jotka uhkailevat ja syyttelevät, jos uskallat viedä asiat eteenpäin työsuojelupiiriin niin… kiistävät kaiken ettei ole ollut mitään kiusaamista vaan ettei ko.asiat ole kiusaamista vaan ne ovat kaikki olleet työhön liittyviä määräyksiä. Kiusaaja-esimies pyytää kiusaaja-lähiesimiestä todistamaan kiusattua vastaan, puhumaan vastoin parempaa totuutta, koska ovat yhdessä sopineet kiusattu savustetaan ulos keinolla millä hyvänsä. Lähiesimies on käynyt sekoittamassa tehdyt työt ja sanoo ettei niitä ole tehty. Todistusainestona tehdyt työt viedään pois. Näin se vaan menee “korppi ei korpin silmää noki”. Teet niin tai näin, niin aina teet väärin päin, mikään ei kelpaa kiusaajille! Työsuojelu, esimiehet, työpaikkaterveydenhuolto ei voi tehdä mitään, työpaikkaohjaajat vähättelevät työpaikkakiusausta, ovat puolueellisia, välttelevät ja väistävät kokonaan asian, aletaan puhua aivan muuta, “kaikki halutaan lakaista maton alle” eikä käsitellä kiusaamista ollenkaan. Sanotaan ei nyt enään puhuta mitä on tapahtunut katsotaan vain tulevaisuuteen, unohdetaan ne menneet. Tukitaan kiusatun suu eikä anneta kertoa mitä on tapahtunut monen vuoden ajan. Tämä ei ole kuulemma työpaikkakiusaamista!?
    Toivon vain, että työpaikkakiusaajat tunnistaisivat tästä itsensä, omaatuntoa alkais kolkuttaa viimeistään ainakin kuoleman lähestyessä haudan partaalla.

    Kaupungilla ei ainakaan saa apua, jos kiusaajana on lähiesimies ja esimies, jolloin ei auta edes työpaikan nimetyt työsuojeluhenkilöt, esim. meidän työpaikassa esimies itse nimesi mieleisensä työpaikan työsuojeluhenkilön, työntekijöiltä ei kysytty mitään. Ei auta niin ikään vaaleilla valitut työsuojeluvaltuutetut tai lainmukainen työterveydenhuolto. Lisäksi ihmetystä herättää se, että kaupungilla samaan ammattiosastoon JHL:n vieläpä samaan osastoon kuuluu niin työntekijät sekä lähiesimiehet ja esimiehet? Arvatkaa kuinka käy kun esimiehet ja työntekijät ovat samassa JHL:n ammattiosastossa? TIETÄKÄÄ TYÖNTEKIJÄT, että JHL:n ammattiliitto ei ole ainoastaan työntekijöiden liitto vaan sinne kuuluu myös esimiehet ja pomonne!!! Kielletään ottamasta yhteyttä ammattiliittoon ongelmatilanteissa ja kiusaamistapauksissa, sanotaan että nämä asiat hoidetaan työpaikalla, mutta mitä tehdä tässä tapauksessa, kun kiusaajina ovat esimiehet. Mitä tarkoittaa kolme 000? Kaupungilla se tarkoittaa kait…
    Tarkoittaako se, että kielletään ettei kiusaamista ole tapahtunut ja kiusaamisongelmat lakaistaan maton alle eikä asioita selvitetä. Kiusaamistapaukset pyyhkäistään pois silmistä, jolloin kiusaajat sanovat vain ettei mitään kiusaamista ole ollut ja jatkavat kiusaamista! Näin kiusaamistapaukset hoidetaan kaupungissa.
    Työsuojeluvaltuutetut vain sanovat: Kaupungissa monessa työpaikassa kiusataan, et ole ainoa! Kaupungissa työterveydenhuollossa työpaikkakiusattu joutuu sellaiseen rääkkiin ja painostuksen alaiseksi vielä monen vuoden kiusaamisen jälkeen. Kaupungin työpaikkaterveydenhuollossa ei saa puhua kiusaamisesta sen oikealla nimellä ”kiusaaminen”. Yhteispalavereissa kiusaamisasiaa kierretään kuin ”kissa kuumaa puuroa”. Eniten ihmetyttää kiusaajana olleiden esimiesten asema työterveyshuollossa työntekijän kuntokartoituksessa!? Työterveyshuollon järjestämässä yhteispalaverissa on mukana työntekijä, työsuojeluvaltuutettu, työterveyshoitaja, lääkäri, psykologi ja kiusaajana olleet esimiehet. Kaupungin työterveyshuollossa ko. tilaisuudessa selvitetään kiusatun terveys, työkuntoa ja huom! jossa on mukana myös kiusaajana olleet lähiesimies ja alue-esimies, siis nämä kiusaajat ovat ratkaisemaan mitä kiusatulle pitäisi tehdä siirretäänkö toiseen tehtäviin, toiseen työpaikkaan, joutuuko kallonkutistajalle, työkuntoutukseen vai eläkkeelle, siis aivan hullunkurista, toistan, siis että itse kiusaajat ovat mukana päätöksenteossa ratkaisemassa, siis pohtimassa kiusatun henkilön terveyttä ja kuntoa kiusattuna olevana ja miten se on vaikuttanut työntekijän työkykyyn. Eikö tästä tilanteesta paista jo epäkohdat ja epäoikeudenmukaisuus sekä työpaikkakiusaajana olevien lähiesimies ja alue-esimiehen jääviys, kun kiusaajat ovat ratkaisemassa kiusatun kohtalosta, miten pääsisivät eroon heidän kiusauksen kohteena olevasta työntekijästä.
    Mikä tehdä, jos kiusattu ei saa apua mistään? Kiusattu on kulkenut tämän kaiken läpi. Kiusaamista ei haluta selvittää eikä kiusattua puolusteta kaupungissa: Työpaikan työsuojeluhenkilö ei halua auttaa, on lähiesimiehen ja alue-esimiehen talutusnuorassa, koska oma asema voi heikentyä->työsuojeluvaltuutettu nostaa vain kädet pystyyn ja sanoo, ettet ole ainoa kaupungissa jota kiusataan->ammattiosasto-> luottamusmiehet pallottelevat kenelle asia kuuluisi-> Kaupungilla työterveyshuolto, työterveydenhoitaja, lääkäri ei auta millään lailla tilanteessa, ovat kai työnantajan käskyläisiä! Seuraavaksi onko mentävä korkeammalle taholle, jos kiusaaminen ei lopu ja kiusaajat eivät lopeta kiusaamista vai mikä on viimeinen vaihtoehto!? Työsuojelupiiri-> Kaupungin henkilöstöpäällikkö-> kaupungin valtuusto->kaupunginhallitus-> kaupunginjohtaja-> eduskunta->oikeusasiamies->Eu-oikeus

    • Yleensä työpaikallla ei työpaikkakiusaamista oikeasti selvitetä vaikka pitäisi. Kokoustamiset ovat näennäistä toimintaa, jolla ei tähdätäkään kiusaamisen lopettamiseen, vaan ainoastaan niitä käytetään sen osoittamiseen, että jotakin olisi mukamas tehty. Kiusaajat kiistäävät säännönmukaisesti kiusaamisen. Linjaorganisaatio katsoo yleensä tehtäväkseen työpaikkakiusaamisen piilottamisen, jotta työpaikan maine ei menisi. Valehtelu on yleisin keino piilottaa tämä rikosoikeudellinen asia.

      Älä väsytä itseäsi enempää yrittämällä selvittää asiaa työpaikalla. Ainoa keino saada asia eteenpäin on työpaikan ulkopuoliset puolueettomat tahot.

      Ota yhteyttä AVI:n työsuojelutarkastajaan ja kysy menettelyohjeita. Jos kuulut liittoon, niin liiton lakimiestä voi konsultoida, mutta kuten kirjoitat heidän puolueettomuus on kyseenalaista silloin kun esimiehetkin kuuluvat samaan liittoon. Jos on liiton/kotivakuutuksen kautta oikeusturvavakuutus, niin voi palkata oman lakimiehenkin.

      Hyvä yhdistelmä on lääkäri ja psykoterapeutti tukemassa jaksamista. He voivat olla myös työpaikan ulkopuolisia. Usein tarvitaan oma lakimies auttamaan asian eteenpäin viemisessä. Mutta kaikki maksaa. Yksin ei pärjää. Aloita AVI:n työsuojelutarkastajan kanssa neuvottelusta. Näin itse kokemukseni perusteella tekisin. Voimia!

  23. En jaksa. Aloitin uudessa työpaikassa ihan vasta ja nyt minulle on jo vihajiltu makkaroiden, juustojen leipien häviksistä. Olen hoitoalalla ja joudumme tekemään ruuat itse potilaille. Jatkuvaa nälvimistä, että käy syömässä jääkaapista milloin mitäkin. (tietääkseni muutama makkarapaketti kadonnut tai syöty) koen tämän kohdistuvan minuun siten, että yritetään laittaa minut ruokavarkaaksi. Raha-asiat ovat siellä ihan pielessä ja kirjauksia ei pidetä kunnolla paljonko annettu ja kenelle. Kirjaaminen ei siis täsmää potilasrahoissa. Siitäki vihjaillaan, että ota kassasta jne…Nyt tämä henkilö oli mennyt väittämään pomoille ja muille työkavereille että haukun niitä kokoajan takanapäin ja arvostelen. pahat puheet on nyt paisuneet pullataikinan tavoin. nyt hänen pikkukätyritkin muka ovat kuulleet, että haukun. EN TODELLAKAAN OLE PUHUNUT TAI HAUKKUNUT KETÄÄN!!! Kaikki ovat minulle vihaisia ja ilmapiiri on raskas. Näitä asioita on kerrottu nyt ympäri osastoja ja en tiedä mitä teen, sillä en voi edes osastoa vaihtaa. Jouduin sairaslomalle jo kesäkuun lopussa ja nyt elokuussa on neuvottelu jossa on minun pyynnöstä työsuojelu mukana. Mitä tämä työsuojelun kuuluu tehdä neuvottelussa?? Tiedän että minut lyödään matalaksi koska minulla ei ole ketään puolustamassa minua 🙁 Yhden kerran kun jäin yskin osastolle, kun muut lähti neuvotteluun, niin otettiin muka vahingossa puhelimet mukaan etten voinut edes soittaa mihinkään vaikka juuri silloin meille oli tullut hyvin agressiivinen potilas sisälle, joka saattoi tulla päälle yhtäkkiä sanan puhumatta. Oma puhelin pukukopissa alakerrassa. Tuntuu, että en enään jaksa. Jos sanon itseni irti joudun karensiin ja tää on niin pieni paikkakunta, että joka paikassa nyt tiedetään mun puhuneen paskaa vaikken ole. En siis saa edes työpaikkaa täältä.

    • Hei!

      Olen kokenut samantapaista. Eräs työkaveri valehteli kaikkea minun päähäni. Kertoi, että olen haukkunut toisia. Kaikki tulivat minulle ilkeiksi. Ensin en tajunnut asiaa, mutta myöhemmin tajusin, että valehtelee minun päähäni kaikkea. Kävi jopa osastonhoitajalle valehtelemassa, että olen haukkunut häntä. En ollut kenestäkään sanonut pahaa sanaa. Olen vielä lisäksi siinä mielessä varovainen, että en puhu toisten kuullen pahaa toisista ihmisistä, ainakaan jos ei ole aihetta, että kukaan ei mene levittelemään sanomisiani. Oli myös levitellyt yksityiselämästäni vääriä tietoja työpaikalla. Oli kamalaa, kaikki piikittelivät. Halusi syödä minut töistä tallä tavalla pois. Kehua retosteli itsellään aina minulle. Halveksi minua. Miten tällaisia ihmisiä voi olla? Lähdin itse pois töistä. Trauma jäi. Pelkään aina, että jotain tällaista sattuu taas. Taas on uudessa työpaikassa eräs, joka ei pidä minusta. Toivottavasti ei kehitä mitään kauheuksia.

  24. Tarkennus. Mukana on siis työsuojeluvaltuutettu elokuussa olevaan neuvotteluun. Voinko muuten pyytää neuvottelua muualla kuin omassa työpaikassa, sillä koen että minut nujerretaan jo ovella ja paniikki iskee jo talon nähtyä.. Tuo puhelinten vienti tapahtui kun jäin yksin osastolle muitten mentyä osastokokoukseen talon alakertaan ja itse oli kolmannessa kerroksessa talon toisella puolella.

    • Hei Paha mieli!

      Melkein tarkalleen vuosi sitten olin lähdössä todella pitkäaikaisesta työpaikastani kiusaamisen vuoksi. Minun annettiin ”olla rauhassa” sairaslomalla 8 kuukautta, sillä kiusaajaesimiehelläni ei tietenkään ollut pienintäkään halua selvittää asiaa ja ottaa sitä riskiä, että palaan takaisin työhön!

      Onnekseni kävi niin, että sairasloman aikana talon johto vaihtui kokonaisuudessaan ja työkaverini alkoivat puhua uudelle johdolle puolestani. Uusi johtaja teki organisaatiomuutoksia ja pääsin eroon kiusaajaesimiehestäni ja kahdesta työkaverista, jotka olivat koko sopan yhdessä keittäneet. Mutta haavat ovat syvät – en kai muuten tällaisilla palstoilla seikkailisi…

      Ketä palaveriin on tulossa? Sinun pitää tietää se. Sinne täytyy tulla ainakin työterveyshuollon edustaja (yleensä lääkäri) ja työnantajan edustaja (ei kiusaaja esimies!) Sinulla on oikeus ottaa mukaan joku tukihenkilö. Tee se EHDOTTOMASTI! Se voi olla kuka tahansa: ystävä, sukulainen, työkaveri, luottamusmies.

      Itse kerroin ennen palaveria masennushoitajalleni, että tällainen palaveri on tulossa, mutta en enää suostu menemään sinne haukuttavaksi ilman tukihenkilöä. Ja jos kerron, että olen ottamassa palaveriin tukihenkilön mukaan, niin palaveri kuitenkin perutaan (näin oli tapahtunut aiemmin). Masennushoitajani sanoi, että ei sinun tarvitse kertoa, että menet tukihenkilön kanssa. Sinulla on siihen oikeus.

      Näin tein, eikä työterveyshuollon psykologi edes vaikuttanut hämmästyneeltä, kun minulla oli tukihenkilö mukanani. Se on ihan tavallista. Sen sijaan palaverissa oli muutama muu henkilö, joilta meni pasmat ihan sekaisin… 😀

      • Vielä Pahalle mielelle: Yleensä palaveri pidetään jossain muualla kuin työpaikalla. Juuri mainitsemastasi syystä johtuen.

  25. Tällä palstalla on kirjoitettu lainsäädännön ja viranomaisten tehottomuudesta Suomessa. On valitettavaa että Suomessa sallitaan henkinen väkivalta työpaikoilla. Suomi on johtaa huonojen johtamiskäytäntöjen ja kiusaamisen tilastoja kansainvälisissä vertailuissa. Väärä toimintamallit alkavat jo koulussa. Yläasteiden opiskelurauhaa vertailevassa tutkimukssa Suomi oli pohjalla: maa jossa työrauhaa ei saatu luokkaan ollenkaan. Myös koululaisten viihtyvyys on huonoimpia.
    Viranomaiset eivät käytä edes niitä keinoja jotka heille on annettu. Myös lainsäädäntö laahaa jäljessä. Muissa Euroopan maissa on otettu käyttöön mm. post-traumaattisen stressin kliininen tutkimus oikeuden päätöksissä. Kliinissessä tutkimuksessa voidaan todentaa henkilön kärsivän post-traumaattisesta stressistä, ja täten todentaa epäasiallisesta kohtelusta aiheutunut kärsimys.
    Kuvaavaa on että Suomessaa voi toimia organisaatio jossa 30% työntekijöistä on ilmoittanut olevansa kiusattuja Työterveyslaitoksen tekemässä tutkimuksessa. Työsuojeluviranomainen on jo kahdessa tapauksessa pyytänyt poliisi apua, rikostutkimuksia siis jo kaksi. Laitos on verovaroin rahoitettu, ja ministeriön pitäisi valvoa sen toimintaa. Rikostutkimuksen alaiset henkilöt jatkavat tehtävissään veronmaksaja rahoittaa. Heille on palkattu maan kallempiin kuuluvat puolustusasianajajat, mutta kiusatut työntekijät ovat joutuneet taloudellisiin vaikeuksiin ja omalla omaisuudellaan vastuuseen, kiusaajat puolustautuvat verovaroin. Tapaukset vastaavat julkisuudessa ollutta Räty-Ahde juttua. Mutta koska mukana ei ole julkkiksia mitään ei tapahdu, ja poliittinen korruptio suojelee kiusaajia.
    Kyseisessä laitoksessa on mm. työntekijä saanut aivoverenvuodon, kun oli niin ahdistunut kiusaamisesta. Monia on savustettu ulos ja haukuttu julkisesti. Henkilökunta ei uskalla etsiä apua koska kiusaajat ovat hyvävelijärjestelmän suojelukessa. Kiusaaminen jatkuu organisaatiossa edelleen ja on todella räikeätä. Kyse ei ole enää edes yksittäistapuksista vaan sairaasta organisaatioista ja laajamittaisesta ja systemaattisesta epäasiallisesta johdon käytöksestä julkisrahoitteisessa organisaatiossa. Tämäkö on oikeusvaltion touhua? Mikä on Suomen julkishallinon tila?

    • Nimimerkin Terveysmeni teksti on tuttua monille julkisrahotteisissa laitoksissa töissä oleville. Kiusaamista ei haluta kitkeä pois. Se on yleisesti hyväksytty tapa toimia; johtaa ja hallita. Hyväveli/täti järjestelmä suojelee, piilottaa ja veronmaksajat kustantaa. Ja jos niin kävisi, että seurauksia tulisi silloinkin veronmaksajat maksaa. Ei ole ihme, että luonnehäiriöiset hakeutuvat julkishallinnon johtotehtäviin. Siellä he saavat toimia luonnehäiriöiselle luonteenomaisesti ja sellainen toiminta luetaan meriitiksi. Siitä saa usein palkinnoksi ylennyksen ja palkankorotuksen.

      Onko olemassa jokin taho Suomessa, jonka velvollisuuksiin kuuluu tällaiseen asiaan puuttuminen? (Jokin muu taho, kuin ne tahot, joista on tällä sivustolla keskusteltu.)

      Toistuva asiantuntijoiden kiusaaminen ammattikateuden takia työkyvyttömyyseläkkeelle tulee todella kalliiksi veronmaksajille. Samat laitokset, joiden tehtäviin kuuluu ihmisten terveydestä huolehtiminen ja siten työurien pidentäminen ja jotka saarnaavat työurien pidentämisestä ja sairauslomien vähentämisestä ovat itse pahimpia sairastumista ja työkyvyttömyyttä aiheuttavia tahoja. Mikä on julkishallinnon, verovaroin kustannettujen laitosten tila?

      – Kiusattu työkyvyttömyyseläkkeelle alle 50 vuotiaana

      • Kiusaamista on myös yksityisillä työnantajilla – toisin kuin voisi luulla! Kaikki kainot – etenkin henkinen painostaminen, vähättely, ivaaminen, ja huutaminen – ovat sallittuja. Menetin työpaikkani pomon sukulaiselle joka savusti minut ulos valehtelemalla ja vähättelemällä minusta pomolle. Ei siinä ammattitaidolla ja muulla tietotaidolla, saati rehellisyydellä ja ahkeruudella, ollut mitään tekemistä. Nyt olen vain tyytyväinen että olen työtön ja ansiosidonnaisella päivärahalla. Minulla on on lukuisia allergioita ja keskivaikea keuhkoastma. Minua on kiusattu ja syrjitty hajusteallergiakin takia. Työelämä on mennyt niin hulluksi ja epäoikeudenmukaiseksi hiillostamiseksi ja kilpailuttamiseksi että aion itsekin hakeutua eläkkeelle. En jaksa enää epäoikeudenmukaisuutta, ja olla odottelemassa ja kärkkymässä työllistämistukitöitä. Ei niistä työharjoitteluistakaan eläke kerry. Ei huvita (!) enää näin keski-ikäisenä olla työnantajien ja vakityöntekijöiden mollattavana ja pompotettavana. Voimia sinulle! 🙂

  26. Olen ollut nyt hoitoalalla reilut 3 vuotta ja koko tämän ajan kokenut jos jonkilaista henkistä työpaikkakiusaamista. Viimeinen niitti oli tänään. Alunperin aloitin juuri valmistuneena sinisilmäisenä tyttönä uudesa paikassa, jossa sain lähes heti nenilleni hyvinkin narsistiselta henkilöltä. Vaihdoin jatkuvan haukkumisen, syyllistämisen, rivien välistä kettuilun jälkeen toiseen paikkaan, jossa valitettavasti tapahtui jälleen aivan sama asia. Noh, vaihdoin reilun vuoden jälkeen takaisin lähtöpaikkaani alalla ja ajattelin, että nyt kaikki alkaa puhtaalta pöydältä, koska tämä kyseinen narsistinen henkilö oli lähtenyt vuodeksi pois ja minä sijaistan häntä. Eipä aikaakaan kun elämäni pahin hyökkäys alkoi. Olen aina ollut hyvin kiltti, enkä tosiaan kovin helpolla sano asioihin vastaan. Olisi kai helppo sanoa, että hieman vietävissä tai ainakin helppo polkea maahan. Alkukeväästä eräs tiimimme henkilö aloitti rivien välistä sorsimisen ja selän takana puhumisen. Tämä jatkui sitten sillä, ettei minulle kerrottu tärkeistä työhön liittyvistä asioista, vaikka olen vastuussa lapsista joita työssämme ohjataan ja avustetaan. Alku kesästä kävimme vihdoin pomomme ja tämän henkilön kanssa keskustelun, jossa tämä työntekijä ei kokenut tehneensä mitään väärää, vaan syytti minua kaikesta, jopa niinkin hirveistä asioista, että en tykkää työstäni, enkä lapsista ja minä kettuilen hänelle. Nämä on ihan hirveitä asioita kuulla, koska olen aina halunnut vain olla mukava kaikille, jopa hänelle vaikkei olla koskaan oltu mitenkään ”läheisiä”. Mies pomomme ei tainnut ihan täysin ottaa kuitenkaan tätä tosissaan, vaikka varoittikin tätä työntekijää. Minä hölmän ajattelin, että kun käymme kummatkin tämän työntekijän kanssa lomalla, niin anna hänelle vielä mahdollisuuden aloittaa puhtaalta pöydälät. Että ehkä tilanne voi vielä parantua! Tänään palasin lomalta (+ sairaslomalta, koska olen sairastellut tänä vuonna enemmän kuin ennen stressin takia), ja minua odotti töissä se, että hän eikä muutama muu edes puhuneet enää minulle :/ Minut suljettiin ihan täysin kaiken ulkopuolelle, kun he aikuiset naiset istuivat ja naureskelivat, minun istuessa yksin sivummassa. Oon vaan niin väsynyt tähän syrjimiseen ja kaiken ulkopuolelle jättämiseen, etten enää jaksa. Tuntuu, että tämä työntekjiä jopa osaa kääntää asiat niin, että minä olen syyllinen. Ja nyt alkaa jopa siltä tuntumaan. Alkaa olla vaan puhti pois, vaikka rakastan työtäni ja lapsia joita ohjaan. Ja kaiken lopuksi minulla on aivan hirveä häpeä.

    • Ei sinulla ole mitään häpeämistä kun kiusataan. Me kiltit, tunnolliset ja ahkerat, ihmiset ja työntekijät saamme maksaa mielenterveytemme menettämisellä kanssaihmisten ilkeilyjen takia. Jouduin itsekin viimeisimmässä työpaikassani syrjimisen ja nepotismin uhriksi – tosin syy yritettiin vierittää minulle. Onnistumatta. Mene työterveyshuoltoon puhumaan suusi puhtaaksi. Ei kenenkään tarvitse sietää tuollaista käytöstä.

  27. Mikähän siinä on kun tuntuu että lähes jokaisella työpaikalla nykyään näyttää olevan joku joka tekee toisille tai eräälle yksilölle kiusaa? Harva vain uskaltaa julkisesti asiasta kertoa, saati mennä puhumaan esim. esimiehellensä.
    Itse olen elämäni aikana kokenut niin koulu- kuin työpaikkakiusaamista. Ja vielä muutama vuosi sitten ajattelin, että lapset ja nuoret osaavat olla toisilleen todella ilkeitä. No osaapa tuo aikuinenkin, varsinkin naispuolinen! Siinä missä lapset sanovat yleensä suoraan ja saattavat käyttää myös fyysistäväkivaltaa niin aikuiset (ainakin omalla kohdallani) tukeutuvat usein mustamaalaamiseen, juoruiluun ja vasten naama valehteluun. Omalla kohdallani tämä on nyt ollut tätä. En osaa sanoa kauan tätä on jatkunut, mutta olen valitettavasti saanut tietooni itseäni koskevia juoruja ja työpanostani vähätteleviä ja jopa mustamaalaamista. Olen asiaa nyt vienyt eteenpäin ja helvetti on päässyt valloilleen.
    Pelkään, että pahimmassa tapauksessa työpaikkamme alkaa jakautumaan omiin leireihinsä. Tämä ei todellakaan ole ollut tarkoituksena vaan saada asia selvitettyä, jotta voisin jälleen tulla hyvillä mielillä töihin, sairastaa kipeänä ja viettää lomani pelkäämättä että mitä sillä välin tapahtuukaan.
    Olo on nyt niin väsynyt ja mieli matala… Ja hävettää kun tuntuu että tein sittenkin väärin ja teollani olen ne monet hyvät tyypit saanut mukaan tähän sotkuun (ne joilla ei ole käytännössä mitään tekemistä asian kanssa)

    • Olet tehnyt ihan oikein. Valitettavasti vain harvat ovat noin rohkeita että tuovat julki työpaikkakiusaamisensa. Ja kun niin tekee saa kärsiä tavalla tai toisella. Ole iloinen siitä että ”kissa on nostettu pöydälle” ja totuus selviää työpaikallasi itsekullekin. Toivottavasti sillä on tervehdyttävä vaikutus. Kyllä asiat pitää selvittää. Et ole tehnyt väärin puolustaessasi itseäsi epäoikeudenmukaiselta käytökseltä. Voimia! 🙂

  28. Hyvä väsynyt ja muut kiusatut,

    Naamiona terve mieli -teoksen hengessä pohdin, taistelenko vai pakenenko vai valanko taas pintaani teflonia aikani kipuiltuani. Naapuriosaston pomo vähätteli, halveksi ja mollasi asiattomasti, julkisesti ja selvin sanoin erään osastonsa viranhoitajan osaamista ja viranhoitoa ja sen perään omaanikin. Kuulijoina oli 50 ulkopuolista. Miksi emme väittäneet vastaan?

    Siksi, että vuodesta 2006 olemme keikkuneet milloin milläkin barrikadilla, vieneet asiat moneen kertaan työsuojeluvaltuutetulle, työterveyshuoltoon, sekä omille esimiehille että kiusaamista harjoittavan johtajan esimiehille, työsuojelupiiriin ja virkamieslautakuntaan. Työntekijät ovat matkalla uupuneet, sairastuneet, sinnitelleet. Kuka on eronnut virasta, kuka irtisanottu, kuka pitkällä sairauslomalla, kuka sinnittelee teflonpintaisena työnimussa töissä. Mutta luonnehäiriöisen, narsistisen, johtajan asema on betoniin valettu. Mikään keino ei toimi, se tiedetään nyt kokemuksesta, ja jokainen yritys saada oikeutta kohdentuu vain jo kärsivien työntekijöiden ja heidän tukijoidensa piinaksi.

    Sairauslomalla tänään. Maanantaina töihin?

  29. Hei!

    Tässä minun tarinani (joka ei vielä ole saanut päätöstä. Toivon, ettei päätös ole se, että päädyn itsemurhaan, niin kuin moni muu työpaikkakiusattu. Päätin siis kirjoittaa tänne.)

    Työskentelen yrityksessä, jossa olen kärsinyt viimeiset puolitoista vuotta enemmän tai vähemmän työpaikkakiusaamisesta.

    Työn aloittamiseni osui sinänsä pahaan väliin: työpaikallamme oli sijainen joka oli hakenut myös kyseistä paikkaa ja se oli ilmeisesti hänelle luvattukin. Ainakin hän tuntui siihen uskovan. Jostain syystä minut kuitenkin valittiin työhön.

    Autuaan tietämättömänä muista työnhakijoista menin sitten noin kaksi vuotta sitten innokkaana uuteen työpaikkaani. Ja kylmää kyytiä tuli heti alkuun: Tämä kyseinen sijainen hyökkäsi kimppuuni sanomalla, että on itse paljon parempi työssä kuin minä ja että teen asioita väärin. Olin kaikin puolin huonompi ihminen kuin hän ja sen hän antoi myös kuulua. Hän jopa tuli työpisteelleni kesken kaiken huutamaan, että minkälaista työnjälkeä täällä onkaan. Aluksi suhtauduin asiaan välipitämättömästi ja jopa huumorilla. Päätin olla välittämättä ja jättää tuollaisen käytöksen omaan arvoona.

    Kuitenkin se, mitä selän takana tapahtui, oli paljon pahempaa. Myöhemmin sain kuulla, että selän takan minua oli haukuttu esim. rumaksi huoraksi myös muiden kuin tämän kiusaajan taholta. Hänellä oli tukijoita myös muiden työntekijöiden keskellä. (Mikä oli sinänsä ymmärrettävää, koska hän oli tullut työpaikalle 2 vuotta minua aiemmin.) Juoruista olin tietenkin loukkaantunut ja samalla hämmentynyt. En oikein osannut suhtautua asiaan saati suuttua kellekkään, enemmänkin olin surullinen. Ja yllättynyt. Ajattelin kuitenkin, etten itse alennu samanlaiseen käytökseen ja otin asian puheeksi ko. kiusaajan kanssa kahden kesken. Se auttoi niin, ettei kiusaaminen ollut hetkeen niin näkyvää kuin aiemmin.

    Kuitenkin selän takana puhuminen jatkui. Tiesin sen ja annoin sen jatkua: Päässäni pyöri ajatuksia, kuten : ”Ei minusta paljon puhuttavaa riitä, kyllä he aikanaan kyllästyvät.” ”Minuun ehkä kestää tottua hetki, kyllä se ajan kanssa rauhoittuu.” Ja edelleen kyllä pidin näistä ihmisistä, jostain sairaasta syystä. En siis puolustautunut ollenkaan. Keskityin työn mukaviin puoliin ja mukaviin ihmisiin. Samaan aikaan he keräsivät lisää ihmisiä tähän juorupiiriin. Mustamaalaus siis jatkui ja vielä entistä pahempana.

    Olen nyt ollut samaisessa työpaikassa yli kaksi vuotta ja juoruaminen jatkuu edelleen, vaikka kyseinen sijainenkin on sieltä jo lähtenyt. Se on myös saanut uusia piirteitä: enemmän ihmisiä on mukana (jopa ne, jotka puolustivat minua aluksi) ja jutut rajumpia: olen juoppo, hullu, ruma, epäsosiaalinen..(Minä, jonka elämä on tällä hetkellä vähintäänkin tylsää perhe-elämää. Kaikki pyörii lapsien ja heidän harrastuksiensa ympärillä. (Onneksi! He auttavat minua jaksamaan) Omaa aikaa oli viimeksi elokuussa ja pullon olutta olen juonut viimeksi syyskuussa.) Poikkeuksena viime vuoteen, tällä hetkellä työpaikkakiusaaminen jo vaivaa minua -Se on niin ilmeistä, etten voi enää viitata siihen kintaalla. (mm. päivittäisiä vihjailuja ja porukasta poissulkemista. Kerran jopa vahingossa kuulin näitä juttuja.) Lisäksi se tuntuu pahenevan, ei laantuvan, niin kuin aluksi luulin.

    Olen menettänyt yöuneni jatkuvien painajaisten vuoksi: Työtoverit muun muassa sylkevät päälleni ja kivittävät minua öisin..Huonojen yöunien vuoksi myös näytän usein väsyneeltä ja olen väsynyt. Tästä sitten taas riittää juoruamisen ja haukkumisen aihetta näille kiusaajille. (Olipa rumat silmäpussit!)

    Nyt tiedän, että asiaan pitää siis puuttua, ja pian, mutta mitä teen?

  30. Näitä olen töissäni joutunut kohtaamaan järkyttävän paljon.
    Ihmisten kyky samaistua on tavattoman heikko. Myyrmannin jälkeen perustettiin MAPAR, joka koulutti samaistumista. Samaistumisen kouluttaminen tulisi olla äidin tehtävä pikkulapsille. Se on vuosi vuodelta heikentynyt, mikä näkyy väkivallan ja tappojen lisääntymisenä.
    Kasvattakaa itsetuntonne maksimiin. Narsistiset kiusaajat eivät kestä sitä. Heillähän itsellään on usein ollut surkea menneisyys.
    Tässä pari linkkiä, joista toivottavasti on apua:
    http://muutoksenblogi.blogspot.fi/2011/09/tyopaikan-pahoinvointi-ja-sen-hoitoi.html
    Evertson

  31. Saako missään vinkata työpaikkakiusaajaksi epäillyn nimeä viranomaisille anonyymisti? Jos samasta ihmisestä tulisi valtavasti ilmoituksia, luulisi että joku lähtisi sitten tutkimaan virallisesti asiaa ja pakottaisi työpaikan reagoimaan ja mukaan jonkinlaiseen tehostettuun seurantaan.

    Olin erittäin taitavan kiusaajan uhri monta vuotta. Saman ihmisen uhreja on jo kymmeniä, ehkä tänä päivänä jo sata. Yksi ihminen on kyykyttänyt jokaista vuorollaan itseriittoisesti hymyillen kaikilla niillä menetelmillä mistä narsistisen työpaikkakiusaamisen foorumeilla kirjoitetaan. Kukaan ei voi pysäyttää tätä miestä, sillä jokaiselle urhealle yrittäjälle on jo näytetty tämän paikka ekosysteemissä. Tilanne ei laukea ehkä koskaan, jolloin tästä tulee ilmiö, joka pysyy.

    En keksi muuta keinoa pysäyttää tätä kierrettä kuin anonyymi ilmiantokanava. Kukaan ei enää uskalla laittaa omaa nimeään peliin.

  32. Kyllä saa mainita. Pitää vain olla käytännön esimerkkejä kiusaamisesta: jurotetaan, ei vastata tervehdyksiin, luodaan ns. merkitseviä katseita, jätetään asioita kertomatta, halveksutaan sinuun liittyvän yhteisön elämäntapaa, rajoitetaan puheoikeuttasi eri tilaisuuksissa, ym minkä koet kiusaamiseksi.

    Tällaisten paskiaisten järjestykseen saamiseksi on olemassa useita keinoja, jopa ihan normaaleja yrityksiä.

  33. Miten kannattaa toimia? Olen irtisanoutunut, minulle halutaan järjestää läksiäiset. En todellakaan halua tarjota kakkua ihmisille, jotka eristivät minut työyhteisöstä.

  34. OIKEUSMURHANI 2008-2013

    VOITKO JOLLAKIN TAVALLA AUTTAA MINUA SAAMAAN OIKEUTTA?

    (Retoorinen kysymys, mitenkä toimisit, jos olisit kokenut samat asiat kuin minä 2008-2013?)

    JHL:027 (SYYLLISTETTIIN, JÄÄVÄTTIIN, EROSIN 2010), POLIISI LAITOS (EI TÄHÄN MENNESSÄ APU AINAKAAN…), JA TYÖSUOJELUPIIRI EI OLE AUTTANUT ASIASSA. PÄÄOSIN YKSIN TAISTELUA ”ELIITIN” VÄÄRYYKSIÄ/VALHEITA/KORRUPTIOTA/AHNEUTTA VASTAAN…

    … YLI VIISI VUOTTA…?!

    http://ollihakala.blogspot.fi/2013/04/julkinen-irtisanominen-ma-07102013.html

    http://ollihakala.blogspot.fi/2013/01/jaako-kateeni-winnova-luu-vai.html

    http://ollihakala.blogspot.fi/2013/04/matapaise-winnovan-hallituksessa-ja.html

    Yllä olevista linkeistä käy aika hyvin ilmi yli 5 vuoden taistoni henkistäväkivaltaa / moraalittomuutta vastaan kaupungilla (mm. Jari Lehti 8 vuotta! Jatkuu yhä!) / 2011 sain työajalla hyvänhyvyyttäni partamallina ollessani kuulovamman, josta yhä kärsin! Koen, että yritys on totaaliseti jättänyt asioiden oikeudenmukaisen hoitamisen, sekä lääkärien harhaanjohtavat lausunnot ja yrityksen flegmaattisuus minua kohtaan (mm. henkilöstöpäällikkö/juristi, otti potkut 2013 alussa, jolloin alunperin minun piti saada potkut!!) asiain hoidossa! Tästä kaikesta vääryydestä on muodostunut elämäntehtävä, saada asiassa vihdoin oikeutta, saada oikeutta myös samalla yli 150.000:lle joka arkipäivä työ- ja koulukiusatulle Suomalaiselle, joista n. 300 päätyy itsemurhaan joka vuosi!

    Silloin heidät on yleisemmin rääkätty loppuunasti ja monet työpaikoilla olevat ovat menettäneet työnsä ja perheensä, KAIKEN! Yleensä kiusaajat jatkavat kohteessa uusia uhreja etsien, työpaikoilla poliittisen- ja okkultistisen hyvävelijärjestelmän usein suojatessa kiusaajan olemisen jatkuvuuden työpaikalla ja uhrin täydellisen mustamaalaamisen hänen selkänsä takana, keinoja kaihtamatta. Monessa tapauksessa esim. työpaikkalääkärin hoitokertomus voi olla järkyttävää luettavaa uhrin kannalta ajateltuna, minun ainakin oli, kun sen älysin tilata 2008-2013 ajalta! Normaalisti ihminen ei kestä kuin korkeintaan 2-3 vuotta, täysrääkkäystä koulussa tai työpaikalla ja monet vetävät itsensä hirteen tai surmaavat itsensä mm. lääkkeiden yliannostuksella etc.

    Täten ehdotan/vaadin mm. 0 toleranssia Poriin!
    http://ollihakala.blogspot.fi/2013/04/riikka-mannerko-pelastaa-yli-150000.html

    Ryhmäni Facebookissa… https://www.facebook.com/groups/224174243936

    Terveisin: Olli Hakala Pori
    Deus Protector Noster
    Googlesta lisää: Olli Hakala blogi

    XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX

    OLLI HAKALA

    Sähköposti: olli.hakala@winnova.fi

    GSM 044-4557374

    Päivitetty 10.4.2013

    Lupaan mahdollisista korvauksista puolet oikeutta-ajavalle tuomarille/juristille. Uskon, että tästä on hyötyä myös yli 150.000 koulu- ja työpaikka kiusatulle/henkisen väkivallan uhrille Suomessa. Asiani on edennyt hyvinkin tyypillisesti, ajan kuluessa uhrin pikkuhiljaa lisääntyvä syyllistäminen ja selän takana pahan puhuminen etc. on toteutunut kohdallani täydellisesti. (Varsinkin tilaamani työterveyshoito kertomus 2008-2013 on järkyttävää luettavaa minun kannaltani.) Mutta, että vielä kuulovammakin kaupan päälle… sekä jopa poliisin soittaminen työpaikalle, yrittäessäni työpaikallani tavata yrityksen työturvallisuus päällikköä asiassani, on jo liikaa…! Etc.!

    Vastuunkantoa talon tapaan….

    (n. 5 vuotta apua/oikeutta hakien Porissa, kaikki instanssit melko turhaan läpikäyneenä…)

    Kyllä on ”talon tavoissa” paljon vikaa, eivätkä tavat yrityksen aikana ole yhtään parantunut! Oy pohjainen toiminta tulisi välittömästi lopettaa, kuten ylimääräiset, liian kalliit Oy pohjaiset johtamisen vakanssit, varsinkin jos 2010-2011 johdon talouden ennakonti, hoito (tai hoitamattomuus) aikaansai yli 100 määrä-aikaisen potkut 2012, muutenkin on yrityksen johdon päällekkäisyyksiä, koordinaattori/titteli ”tulvaa”, sekä talossa suhteettomia ylipalkkauksia ja poliittisia suojatyöpaikkoja, sekä niitä ”talon tapoja” talossa tulisi tarkastella ”punakynän” kanssa pikimmiten. Yrityksen alkaessa piti syntyä säästöä mm. em. asioissa. Toisin kävi. yrityksen tulisi olla luonnollisesti myös 0 % toleranssi linjalla henkisessä väkivallassa ja kiusaamisessa.

    Näin aloitin vakityöni talossa aprillipäivänä 1.4.2008!?

    Kiinteistöpäällikkö (kiinteistöpalvelut, ICT-palvelut) – ennen ammattiopisto (rehtori) Sanoi minulle 1.4.2008 1 työpäivänä; Tervetuloa taloon, mutta Olli, muista, se ei ole sitten sinun vikasi, jos joku sinua vihaa tai käyttäytyy ilkeästi tms. Pyörittelin päätäni, aprillipilaa vai mitä tämä on…!? Mutta kyllä kaikki selvisi aika piankin, karvaamman kautta..

    Tilanne 2013 on nyt tämä:

    1. Syyttömästi työpaikka kiusattuna 2008-2009 15kk helvetti 17.500,- + 2012 indeksi tarkistus 18.825,- (ikuinen korvausvaatimus, syy; asian valheellinen ja epäoikeudenmukainen käsittely.) + Kunnian loukkaus etc. 2012.

    2. Kuulon alenema (17.11.2011 alk.) XXX.000,-? 410 päivää kärsimystä 1.1.2013 mennessä. Yrityksen vakuutuksesta haen hoitokulujen lisäksi myös korvausta työtapaturmana ainakin pitkäkestoisesta (pysyvästä?) kuulovammasta PTA 24/31 dB

    Vakuutus väittää vapaa-ajalla tapahtuneeksi? Ei käsittelyä työtapaturmana? Ja työpaikan ylilääkäri ei näe etyylialkoholin syyksi/yhteyttä kuulovammaani ja keskussairaalan korvalääkäri väittää kuulovammaa tyypilliseksi ikäkuulo laskuksi!? Uskomatonta! Kun pyydetään parta-malliksi yrityksen opiskelijoille ja hyvää hyvyyttään suostuu ja käy näin! Yrityksessä asiaa on käsitelty mahdollisemman huonosti ja hidastellen kaikin tavoin, haluamatta nähdä todellista tilannetta/tapahtunutta mitenkään.

    3. ”Kultainen kädenpuristus” XXX.000,-? 04.05.12 pe 6kk eroraha tarjottu ja myös liian pienenä hylätty. (12-18kk eroraha ja lupaan harkita) http://ollihakala.blogspot.fi/2012/04/alustukseksi-tanaan-perjantaina-4.html n. 700.000,- sitä häviäisi kuitenkin eläkeikään mennessä tuloja ja työllistyminen on vaikeaa em. asioiden takia pienessä tehokkaasti ”verkostoituneessa” kaupungissa.

    Jatkoni:

    Toivon mukaan kohdallani jatkossa mahdollistuu eteneminen ja kehittyminen yrityksessä, jossa asiat olisi moraalisesti myös kunnossa… työntekijää alhaisintakin/pahnanpohjalla ajatellen! Tätä hyvää talolle/WinNovalle eli totuutta, moraalia ja oikeudenmukaisuutta vain olen ajanut ja tuon sitä esille jatkossakin, koska olen karvaamman kautta sen puutteen talossa joutunut läpikäymään, itse oppineena työhyvinvointi/moraalikoordinaattorina. Jos muutoksia ei tapahdu talossa parempaan, MUISTA! Seuraava kohde/silmätikku voitkin olla sinä! Ja voin taata, että se on raskas tie… pääosin yksin olet ja vastapuoli syyllistää sinua ovelasti työyhteisössä, selkäsi takana kaikilla mahdollisilla keinoilla/valheilla.

    Jos kaikki menee jatkossa niin, että saan jopa varoituksen (ja sain syksyllä 2012/laiton), moraalittomuus etc. vain jatkuu ja ettei sitä 17 vuotta kestä mahdollisesti jatkuvia vääryyksiä yrityksessä eläkeikään asti, niin silloin 1, 2 ja 3 kohtaan pikainen ratkaisu ja yrityksestä äkkiä pois… Irtisanomistani suunniteltiin 2013 alusta tammikuussa, joka on nyttemmin peruuntunut . Sovitteluun yritys ei suostunut joulukuussa 2012. Terveys on alkanut horjumaan mm. stressistä, sekä jo työpaikka rasismistakin etc. uutena ilmiönä työpaikalla, tosin ennalleen tiedettynä/arvattuna, hyvin yleisenä ilmiönä, henkisten (n. 5 v projekti jo talossa, oikeutta saamatta) väkivaltatapausten jälkiseuraamuksina/pyykkinä. Verenpaine oli 16.1.2013 jo 183/131 jota lääkityksellä nyt korjataan!

    10.4.2013
    Olli Hakala Pori
    Deus Protector Noster

  35. Olen 23 vuotias nuori nainen ja ollut työpaikallani n. 2 vuotta töissä. Yli vuoden verran minua jatkuvasti kiusattu. Olen käynnyt eri aikaa tauoilla jotta pystyisin välttämään näitä 2 kiusaajaa jotka toimivat yhdessä. Nyt vihdoin viimein keräsin rohkeuteni kerroin tehtaanjohtajalle että mitä töissä tapahtuu. Asiasta kuulivat työsuojeluvaltuutettu ja luottamusmies. Luottamusmiehelle kerroin asiasta jo aikaisemmin, mutta hän ei siihen puuttunut. Näitä 2 kiusaajaa oli puhuteltu. Nyt kun palasin töihin saikun jälkeen tunsin kuinka nämä 2 kiusaajaa ovat levitelleet juttuju pitkin työpaikkaa. Meillä oli palaveri johon osallistui 2 kiusaajaa, tehtaan johtaja, työsuojeluvaltuutettu ja luottamusmies. Nämä kyseistä kiusaajaa väittivät etteivät ole mitään tehneet ja syyttivät minua. Suoraan sanottuna hyökkäsivät päälle. Sanoin heille suorat sanat, eikä sekään auttanu. Heissä ei ole mitään vikaa. Kun kerrottii että 3 todistajan lausunnot että he ovat myös huomanneet minuu kohdistuvaa jatkuvaa kiusaamista. Toinen myönsi että saatanut kiusata ja tonen jääräpää väitti että kai hän on jotaa ehkä sit tehny. He pyysivät anteeksi ja asia jää siihen. Ei mitään muuta!! En ole ensimmäinen kehen tämä kohdistuu enkä viimeinen.. Pyysin johtajalta kirjallista lausuntoa mustaa valkoisella, ensin hän kieltäytyi ja totesin että mulla on oikeus vaatia se! Tuskin saan edes sitä. Loppupeleissä olen pettynyt ja väsynyt kaikkeen tähän. Yritin saada asiat kuntoon jotta minulla että muilla olisi hyvä olla. Nämä kyseiset kiusaajat pääsevät kuitenkin vain huomautuksella vaikka he ovat sitä jatkaneet monia vuosia.. Itse en enää siihen paikkaan halua palata koska he pystyvät tekemään mitä haluavat. Nyt kysyn teiltä apua. Mitä minun kannattaisi toimia? Kiitos jo etukäteen!

  36. Voiko työnantaja sanoa ettei ole hänen ongelma millä tulet töihin,,,,mulla on ongelma että linja-autot ( ei oo autoo eikä korttia)ei satu kulkemaan hänen haluamallaan tavalla…(oli luvannu sanallisesti muuta kun sovittiin ens viikosta)sano vielä aika loukkaavasti että hän on joutunut tulostamaan aikatauluja …kun ne tyhmät ei ilmeisesti ite osaa…ja sitten meen vielä päiväkotiin tekemään viikon kun ei olle lomapäiviä kertynyt että saisin syysloman kun olen koulussa töissä ja joudun yksin ottamaan lapsia vatsaan aamulla…EI KOULUTUSTA .hän käski hankkimaan avaimen sinne noin 20km (40 edes takasin) päästä ja milläs haet kun ei oo kyytiä HATUTTAA voiks ne sanoo noin..eiks työtekijällä oo mitään väliä?.Tää kuvio kahden pomon alla alkaa muistuttaa sellasta mistä läksin pois…

  37. Työpaikalle saapui uusi työntekijä joka nopeasti paljastui pahaksi narsistiksi. Pyrin kaikin keinoin välttämään hänen seuraansa jotten joutuisi hänen ponnahduslaudakseen. Raitiovaunussa aamulla väistely oli vaikeaa koska hänen tarve saada heti aamusta huomiota ja jouduin usein todistamaan kovaäänistä itsensä nostamista hävyttömillä jutuilla ja myötähäpeän tuntu oli lähes sietämätöntä. Hänen tarve vääristellä toisten sanoja ja keksiä jopa omiaan johti siihen etten keskustellut sanaakaan kuin pakosta hänen kanssaan ja vain muiden nähden, jotta ainakin itse tiesin ettei perusteita hänen puheilleen ole. Todisteitahan ei tarvita kun kerrotaan toisen sanoneen jotain, mutta etten sanonut noin on sinun mahdotonta todistaa. Näin pääsin kiusaajan rooliin. Välillä harkitsin jopa rakastamani työn vaihtamista mahdottoman tilanteen vuoksi. Onnekseni henkilö ei enää ole enää töissä ja olen saanut luottamuksen osittain takaisin. Epäilys kuitenkin aina pyörii ympärilläni kun tulee puhetta työpaikkakiusaamisesta eikä täyttä luottamusta voi saada koskaan takaisin. Työnjohdon kommentteja oli että tällaista se nyt vain on, täytyy kestää.

  38. Olen ollut työssäni nyt vajaat kolme vuotta, ja esimies vaihtui uuteen puolisen vuotta sitten. Tämän vaihdoksen jälkeen olen saanut olla omissa oloissani, uusi esimies ei kysele kuulumisia tai työn edistymisen perään.

    Työni tukemiseksi sovitut säännölliset palaverit ja keskustelut jäivät pariin kertaan. Uusi esimieheni ei ole perehtynyt toimenkuvaani eikä työni tavoitteisiini. Hän vähättelee työni merkitystä eikä juurikaan puhu minulle. Jos menen toimittamaan jotain asiaa hänen luokseen, ehdin aloittaa asiani ja hän puhuu päälleni ja vaihtaa puheenaihetta.

    Urakehityksestäni puhuttaessa hän on jo pariin kertaan kehottanut minua hakemaan uutta työpaikkaa ja sanoi kannustavansa minua työnhakuun.

    Esimies myös kieltäytyi palaverista, jossa keskusteltaisiin tilanteestani. Odottaa varmaan, että otan hänen neuvostaan vaarin ja irtisanoudun, niin ei tarvitse käsitellä tätä asiaa.

    Olo on kuin hirressä roikkuisi.

  39. Tunnutaan ajattelevan, että jos rekrytoija on sattunut palkkaamaan luonnehäiriöisen, asia on sitten lopullisesti lukkoonlyöty eikä sille mitään voi. Ajatellaan varmaan, että heistä vasta ongelman saa, jos siirtää toiseen työpisteeseen tai irtisanoo työsuhteen. En usko ollenkaan, vaan kehotan rohkeasti kokeilemaan kiusaajan irtisanomista. Vai pelkääkö moni pomo, että siitä alkaa ikävikköjen irtisanomiskierre ja jäljet johtavat sylttytehtaalle? Oivoi.

  40. En enää tiedä mitä tekisin. Olen täysin romahtamispisteessä ja en tiedä mistä saisin apua. Minut on leimattu ilmeisesti kiusaajaksi tai oikeastaan sanamuoto on työnantajan puolelta epäasiallinen kohtelu. Sain esimieheltäni sähköpostissa viestin jossa oli kutsu palaveriin. Ei ollut tietoa mitä palaveri koski, ainoastaan otsikossa luki epäasiallinen kohtelu. Yritin asiasta kysellä, mutta sanottiin vaan, että sittenpä näet. Palaverissa sitten selvisikin paljon. Oli kutsuttu myös minun työkaverini jonka mielestä olen kohdellut häntä epäasiallisesti. Palaveri oli tullut myös yllätyksenä hänelle ja ilmoittikin palaverissa, että hänen mielestään meillä on ihan suht koht hyvät välit. Joskus on napit vastakkain, mutta eiköhän se ole ihan normaalia kun ollaan sentään 20 vuotta tehty samassa työpaikassa töitä. (Ystäviä meistä ei varmaankaan koskaan tule luonteiden erilaisuuden takia). Sitten palaverissa tuli ilmi, että koko henkilökunta on sitä mieltä että kohtelen heitä epäasiallisesti. Esimiehiltä ei tullut mitään konkreettisia esimerkkejä näistä kohteluista. Olen palaverin jälkeen keskustellut muutamien työkavereitteni kanssa ja kaikki he ainakin ovat olleet hämmästyneitä tästä yleistyksestä. Palaverissa myös ilmoitettiin, että yhtiön hallituksen jäsenetkin ovat loukkaantuneita minun käytöksestäni heitä kohtaan ja he ovat antaneet toimitusjohtajan tehdä asian eteen mitä vain eli tarkoittaa ilmeisesti potkuja. En voi ymmärtää tätä, koska en edes tunnistaisi ulkonäöltä heitä kaikkia ja ne harvat joiden kanssa olen ollut tekemisissä, olen ollut kohtelias ja sanonut päivää ym. mutta vastausta ei aina ole tullut. Tuntuu, että koko esimieskaarti on nyt lähtenyt jotenkin ajojahtiin minua vastaan. Tämä ilmeisesti on saanut alkunsa jo vuosia sitten kun sairastuin masennukseen ja jäin pitemmälle sairauslomalle. Sitä ennen olin ollut todella ihanteellinen työntekijä, en koskaan sanonut ei ja suostuin aina tekemään ylitöitä. Olen myös luonteeltani sellainen, että sanon mielipiteeni asioista jos minun mielestä ne on epäoikeudenmukaisia. Myönnän, että sanon ehkä liiankin suoraan asioista, mutta mielestäni työntekijälläkin pitää oikeus mielipiteisiin. Ehkäpä tämä on saanut nyt alkuunsa siitä, koska kritisoin sitä ettei työpaikallani ole noudatettu millään tavalla yt-lakia, ei ole valittu luottamusmiestä kahdeksaan vuoteen eikä ole pidetty työsuojeluvaaleja kuuteen vuoteen. Tässäkin palaverissa ilmoitin, että minun mielestäni ei ole noudatettu mitään lakia, koska heti suoraan uhattiin potkuilla ja toimitusjohtajan sanojen mukaan on käytöksestäni kiinni, lähdenkö rahojen kanssa tai ilman rahoja. En kylläkään ymmärtänyt mitä tämä tarkoitti. Toimitusjohtaja myös ilmoitti, että muotoseikoilla ei ole mitään väliä. Eli oikeastaan minulla olisi jollekin joka tietää yksi kysymys: Eikö minulla olisi ollut oikeus ottaa avustaja tähän palaveriin, koska nyt kun pitäisi allekirjoittaa siitä tehty pöytäkirja, niin huomaan että ei siinä kaikki asiat ole kyllä ihan niin kun puhuttiin. Auttakaa joku, koska ihan oikeasti olen romahtamassa. Kuljen jo pilleripurkki laukussa ja mietin milloin vedän ne kaikki ettei tarvitse kestää tätä. En saa nukuttua, oksentelen ja en oikein ole pystynyt syömään mitään aikoihin.

  41. Yritä jaksaa. Itse olen ihan samanlaisessa tilanteessa. Itse sain kutsun palaveriin puhelimitse jossa sitten ryöpytettiin kunnolla. Kiusattu oli esimieheni ja hän oli keksimällä keksinyt täytettä tarinaansa. Minut saatettiin ulos ja viikon palkalliselle lomalle. Nyt maanantaina palasin töihin koska eivät voineet irtisanoakkaan, minut siirrettiin istumaan nurkkaan ja tekemään jotain ala-arvoisia töitä. Olen myös jutellut työkavereilleni ja tämä kaikki tuli heille yllätyksenä. Esimieheni on jatkanut minun mustamaalaamistani ja töideni vaikeuttamista. Kukaan ei saa puhua minulle, ja ei kukaan uskallakkaan. Itken koko ajan, en nuku ja en syö. Se miten voi auttaa sinua on ainoastaan tieto siitä ettet ole yksin. Me sanavalmiit ja epäoikeuksiin puuttujat saamme aina kärsiä, koska olemme poikkeavia. Ja aiheutamme kateutta. Itse mietin jaksanko taistella vai annanko asian olla ja saan pitää työpaikkani. Olo on nöyryytetty ja pelokas. Tuntuu kun seinille puhuisi niin ala-arvoiseksi minut on työpaikassani määritelty. Yritä jaksaa, itse olen tsempannut itseäni sillä että kyseessä on vain työ. Mutta tiedän kuinka kamala sinulla on olla. Päivä kerrallaan – yhdessä.

    • Todellakin aivan väärin tämä, että täällä pärjää vaan ne jotka ovat joojoo-miehiä ja naisia. Suu supussa olet hyvä työntekijä. Olen vielä enemmän käynyt työkavereita läpi ja en vielä ole tavannut yhtäkään jonka mielestä olen ollut töykeä ja ilkeä. En oikein jaksa uskoa, että aikuiset ihmiset valehtelisivat päin naamaa. Olen jo sen verran iäkäs, ettei työmarkkinoilla ole oikein sijaa, niin kai se on pakko vaan ajatella, että tämä on vaan työ. Toivottovasti tämä ei kuitenkaan jatku aivan loputtomiin. En suostunut allekirjoittamaan pöytäkirjaa, koska siihen ei tehty tarkennuksia joita vaadin. Olen valmis lähtemään vaikka oikeuteen asti tässä asiassa, jos pomot keksivät irtisanoa minut. Mutta tuntuu, että edes sillä ei ole merkitystä heille tulisiko tappio vai voitto (rahallahan siitä selviää) kunhan pääsevät eroon minusta. Ei ainakaan jää sitten enää ketään joka pitäisi joskus työntekijöiden puolta. Yritetään todella jaksaa jotenkin ”Kiusaajako”, tsemppiä sinullekin.

      • Aikaa on kulunut nyt reipas kuukausi, ja edelleen istun nurkassa. Joka päivä pelkään, töihin tulo saa voimaan huonosti – niin huonosti että oksennan. Viime viikolla taas ylin esimies tuli hakemaan palaveriin – taas oli kiusaajilta tullut viestiä etten ole hoitanut työtehtäviäni. Sanoin että miten voin hoitaa kun välineet on viety pois ja kaikista viestiketjuista minut tiputettu pois. Ja seuraavana päivänä huomasin että yksi iso työprojekti oli piilotettu minulta ja kun kyselin aikataulua niin vastaus oli ”se olisi viikko sitten pitänyt tehdä”. Ei muuta kun ylimmän esimiehen juttusille kertomaan, että sain tehtävän vasta nyt – tiedä sitten uskoiko asiaa. Tällä hetkellä siis istun yksin ja teen jotain, minulla ei ole ryhmää mihin kuulun, eikä oikein esimiestäkään. Ensi viikolla aika työterveyshuollon kautta varattuun psykologin neuvotteluun yhdessä tämän ”kiusatun” esimiehen kanssa – sen jälkeen kuulemma tehdään ratkaisuja siitä miten jatketaan. Olen myös jutellut useamman työkaverin kanssa ja he eivät ymmärrä mitä on tapahtunut. Kaikki työyhteisössä pelkäävät tätä ”kiusattua” esimiestä – paitsi tietenkin hänen ”oikea kätensä” jonka kanssa tekevät kaiken yhdessä. Työilmapiiri on huono koko työpaikalla tapahtuneen takia. Itse kävin työkykyneuvottelussa ja lääkäri oli mahtava. Hän puolusti minua ja tuki hienosti. Sai avattua hieman ylimmän johdon silmiä tapahtuneeseen. Mutta se ei auta jos ylinjohto tekee ratkaisunsa sen perusteella kenestä pitävät. Minä olen valmis myös oikeuteen asti viemään asian, jos irtisanovat. Tällä hetkellä olotila on sellainen että jopa odotan irtisanomista – kun ei vaan jaksa. Olen näkymätön työyhteisössä, minulla ei ole minkäänlaista arvoa. Mutta olen voimakas ja taistelen. Periksi en anna. Taistellen eteenpäin 🙂

  42. Minulla on hiukan samanlainen tilanne kuin edeltäjällä. Meillä on töissä henkilö jonka henkilökohtaisia asioita on saanut kuunnella vuodesta toiseen muut ja jos sitä ei enää ole jaksanut tai on yrittänyt kertoa omaa näkemystään hänen ongelmiin, niin on saanut hänet vihamiehekseen. Nämä jutut ovat siis koostuneet hänen vääristyneestä näkemyksestään kaikkeen ja ne ovat piinallisen jatkuvia. Minulle hän loukkaantui ensimmäisen kerran n. 2vuotta sitten. Silloin uskalsin ensimmäisen kerran kyseenalaistaa hänen juttujaan ja siitä alkoi ensin minun vähättely. Esim. jos jossain keskustelussa sanoin jotain parisuhteestani (joka on tavallinen mutta hyvin toimiva) meni sitten hyvin tai jokin harmitti, niin hänen mielestään asiat johtui siitä että mieheni vain pelkäsi minua, siis sitä että rupeaisin mököttämään. Aluksi luulin itsekin että näin olisi, että olen vain niin hankala ihminen, että saatan hermostua kun toinen tulee 5 tuntia myöhässä kotiin töistä ilmoittaen vaan että menee pidempää. Tai kun merkkipäivinä ei ole merkkiäkään hänen puoleltaan niistä. Olin siis hänen (työkaverini) mielestä turhan herkkähipiäinen ja näin ollen siis muistutti asioista aina. Kun sitten en enää asioita hänelle tai missään hänen aikanaan maininnut sain olla vähän rauhassa. Kuitenkin hän aina löysi jonkin kohdan josta pystyi piikittelemään. Tajusin että hän haki kostoa eräälle toiselle aikaisemmalle tapahtumalle ja sille etten enää jaksanut kuunnella kiltisti asioita hänen elämästään. Tässä vaiheessa olin kuullut jo muiltakin samoista ongelmista. Hän esimerkitsi kertoi aina ensimmäisenä asiana uusille työntekijöille eräästä toisesta työnntekijästä tarinaa jossa heillä oli ollut jonkinlainen suhde jossa häntä oli kohdeltu kaltoin. Suhdetta siis ei ollut ollut vaan jotakin pikkujoulusekoilua mutta hän näki asian toisin. Oli piinannut tätä työntekijää vapaa-ajalla ja töissä niin kovin että tälläkin kohteella oli todella huono olo töissä. Minun kohdallani seuraava pahempi käänne tapahtuk n. vuosi sitten. Meille oli tullut töihin uusi työntekijä joka nosti itsensä toisten yläpuolelle osaamisessansa. Hän oli ehtinyt jo lyhyen työsuhteensa aikana toisen samaanaikaan tulleen henkilön lähtemään toiseen paikkaan. Kun tämä uusi henkilö puuttui minun työntekooni päätin sanoa hänelle asiasta. Hänen mielestä olin huutanut hännelle ja nyt siis pelkäsi minua. No tästäkös pontta sai tämä työkaverini joka oli jo minua kaikesta mahdollisesta huomautellut ja olihan hän tosissaan tiennyt että miehenikin minua pelkäsi. Hänen mielestään kaikki pelkäsi minua ja olin kaikille ilkeä. Vaikka sain asiat selvitettyä tämän uudemman kanssa hyvin ja pystyimme juttelemaan luottamuksella jo ennen kuin hän muutti kauemmaksi ja näin ollen vaihtoi työpaikkaa, joudun kestämään tämän piinaakan aikaan saannoksia. Nyt olen samassa tilanteessa kuin esim. se toinen jonka kanssa hän kertoi suhteen oleen ollut. Tällä hetkellä meillä on kolme uutta työntekijää joiden kanssa minulla oli niin kauan mukavaa kunnes huomasin että he ovat alkaneet suhtautumaan minuun varauksella. Varmuudella tiedän kuitenkin etten ole heidän mieltään pahoittaa mistään koska en ole uskaltanut sanoa edes asioista joista olisi pitänyt. Olen sitten itse korjaillut heidän jälkiään. Olen kuitenkin ihan loppu enkä tiedä miten pääsisin eteenpäin. Työnantaja ei halua puuttua ei vaikka tällä henkilöllä on aikaisempikin hänen tiedossaan oleva tapahtuma. Ennen minun tuloa tähän paikkaan on yksi aikaisempi uskaltautunut työnantajan puheille kiusaamisesta mutta häneen puheensa mitätöitiin täysin koska hän sairastui jonkin ajankuluttua tästä psykoosiin. Vaikka hurjalta kuulostaakkn uskon että kiusaaminen on saattanut olla yksi niitti hänen sairastumisessaan. Itsekin olin todella syvällä niissä uskomuksissa itsestäni joita hän minusta loi. Edelleenkin epäröin onko vika kuitenkin minussa ja olenko todella niin pelottava ja ilkeä vaikka tiedän etten ole varmuudella saanut aikaan ainakaan mitään uutta. 🙁

  43. Aloitin työni nykyisessä tehtävässä 1.1.2010 klo 8:00, saman aikaisesti alkoi kuisaaminen. Minulle ei saanut kertoa mitään tämän henkilön mielestä. Esimiehelle hän sanoi aina, että ei saa kertoa tämä on salaisuus. Näin saatiin heti eri arvoisuus aikaan. Saman aikaisesti henkilö oli laihdustus kuurilla ,joten arvata saattaa, että tekee tiukkaa.
    Aluksi hän halusi, että olisin hänen juoksupoika, kun hän sanoo mitä pitää tehdä minun olisi pitänyt heti tehtävä suorittaa,tähän en kuitenkaan suostunut. Tästä alkoi syyttely sekä epäasiallinen käyttäytyminen, en kuulemma osannut tehdä työtehtäviä oikein.
    Aina tuli uusia ja uusia tehtäviä, jotka kuulemma kuuluivat minulle. Muttä kun tuli hänen vuoro, niin eivät tehtävät hänelle kuulunetkaan.
    Nykyään tulee usein riittaa ja erimielisyyttä, kun häntä pitää palvella, jos en tee, niin hän jättää tekemättä ja syyttää siitä minua ja sanoo, että se on minun tehtävä.
    Monesti on tullut myös ilmi, että hänen henkilökohtaiset asiat on huonisti ja ne täytyy purkaa minuun.
    Henkilö on jo täyttänyt 65-vuotta,
    Tämä päivänä yritän välttää olemasta missään tekemissä hänen kanssa. Kierrän kun on mahdollista.
    Lomista ja kaikesta tulee riittaa, jos satun haluamaan samalle päivälle loman, hän on kuulemma sen varannut itselle ja minun pitää vaihtaa loma muuhun ajankohtaan.
    Hän on niin itse keskeinen, ettei ota muita huomioon. Huomio tulee kiinnitää vain häneen.
    Kun tulee uusi työntekijä ei mene kun hetki, niin uudella henkilöllä on tiedossa kuka on kuka ja ketä pitää kuunnella ja kenen pillin mukaan työpisteessä mennään.
    Olen yrittänyt kysyä häneltä, mihin hän pyrkii tällä kiusaamisella, mutta ei jää keskustelemaan vaan lähtee pois ja käskee jättämään rauhaan ja sanoo minä en keskustele sinun kanssa.

    Esimies ei voi tehdä mitään vaikka on työsuojelupäällikkö.
    Meille on palkattu työnohjaaja selvittämään välejä. Työnohjaaja on keskustellut
    minun ja hänen kanssa ja tullut siihen tulokseen, että minut päitäisi siirtää muihin tehtäviin, jotta henkinen voimavarani ei ehtyisi.
    Mutta ei ole kuulemma mahdollista,kun ei ole firmassa paikkoja auki.

    Esimies kertoo minua koskevia asioita hänelle, jonka jälkeen hän sanoo, että eipä onnistunut siirto muihin tehtäviin.
    Tuntuu siltä, ettei tämä lopu koskaan eikä tästä henkilöstä pääse ikinä eroon.

  44. Istun täällä yksin yövuorossa ja ahdistaa. Viime yö oli aamuun asti rauhallinen, mutta viimeinen tunti menikin työn touhussa ja en kaikkea kerennyt viimeistellä, mutta aamuihmiset lupasivat hoidella homman loppuun. Illalla kun tulin töihin, minua odotti pomon kirje, jossa hän moitti että en ollut kaikkia töitäni tehnyt viime yönä (esim. pyykkiä oli jäänyt pesemättä; kone lauloi taukoamatta koko yön) ja uhkaili, ettei voi antaa minulle enää yötöitä, koska en suorita tehtäviäni.
    yritin soittaa hänelle, mutta hän ei vastannut. Täällä olisi ollut muutakin ongelmaa, johon olisin halunnut hänen ottavan kantaa, mutta hän ei vastannut. Luin tuossa uutta pelastussuunnitelmaa, jossa kehotettiin pomolle soittamaan, jos tarvitsee lisäapua kriisitilanteessa. Hän ei siis vastannut. Olenkohan ihan työkykyinen täällä tällä hetkellä, kun rintaa puristaa ahdistus ja itku on kurkussa.

  45. Itselläni vastaavanlaisia kokemuksia kuin Tarexilla. Ehkä itse olen tuollaisissa tilanteissa pyrkinyt ottamaan pomon kanssa asian sitten esille myöhemmin, jotta sävelet ovat sitten selvät molempien osalta. Eikä kannata liikaa murehtia tuollaista palautetta, pyrkii sitten seuraavalla kerralla sopimaan hommat pomon kanssa siten että molemmat osapuolet ovat tyytyväisiä!

  46. Hei

    Osaako joku neuvoa onko olemassa virallisia kanavia muita kuin käräjäoikeus jos kiusaaja onkin työntekijä ja kiusattu pienyrittäjä? Ilmeisesti Työsuojelu ja Ammattiliitot on kuitenkin ajateltu enemmän työntekijän turvaksi. Henkilö ei ole enää töissä meillä mutta jatkaa viestittelyään ja mitätöintiään sekä masinoi yhä erilaisiasimpia valituskirjelmiä b2b asiakkaillemme. En ole enää yrittäjäjärjestön jäsen koska tuntui että sieltä ei noin ylipäätään saa asiatietoa mistään kuin paitsi kovin ylimalkaisesti.

  47. En osaa edelliseen juurikaan kommentoida. Tässä alla kuitenkin pala minun tarinastani..

    ”En ylimalkaan usko että kiusaamista olisi aikuisten ihmisten keskuudessa” oli esimieheni kommentti neuvottelussa, jossa oli mukana työsuojeluvaltuutettu. Kiusaamista oli tapahtunut jo pitkään, noin pari vuotta. Se oli vaikuttanut jo koko yhteisön käytökseen minua kohtaan. Kiusaamista tuli kahden kollegan taholta. En täysin vieläkään ole varma syistä. Esimies ei puuttunut ja ne kerrat kun puuttui, oli tapa minua vähättelevä.

    Kyseessä on virasto. Olin virastoa ennen työskennellyt melkein neljä vuotta infran rakennustyömailla insinöörinä. Siellä jos missä olisi luullut, usein ainoana naisena(pienikokoisena ja hentoäänisenä), tulevan kiusatuksi. Mutta ei, siellä en joutunut tällaista pelkäämään. Olen sitä mieltä että ehkäisevää on esimiesten työskentely ja lisäksi turhalle päsmäröinnille ei ehkä ole samanlaista jalansijaa yksityisellä kun aikataulut on tiukat ja töitä tehdään koko ajan kovalla tahdilla.
    Valitettavasti kärsin kuitenkin tiukasta työtahdista jälkeen jääneestä burn outista ollessani jo uudessa työpaikassa. Yli vuoden uudessa työssä oltuani menin tukeutumaan kollegaani, kolleegaan joka kuului Tyhy(työhyvinvointi)-ryhmään..mitä mainosti usein ylpeänä. ..elikkä olimme kahden hänen kanssaan, kun hän kerrottuani burn outista totesi että ”voih sua raukkaa, juoksitko päin seinää!” ja hymyili nautinnollisen ivallisesti. Olin oksentaa siihen paikkaan. Se on ollut elämäni karmaisevin tilanne. ( karmaisevia tuli sitten myöhemmin ihan tarpeeksi lisää.. niihin en nyt jaksa tällä erää mennä) Esimieheni ei ymmärtänyt koko tilannetta kun kerroin hänelle. En viikkoon edes kyennyt kertomaan. Se oli niin järkyttävää. ”Raahasin” itse nämä aikuiset ihmiset, esimiehen ja TYHYläis-naisen, selvittämään tilannetta. Se ei auttanut mitään. Esimies ja tämä nainen ovat entiset työkaverit joilla on keskinäinen luottamus. Tämä nainen on korkeasti koulutettu ja tosiaan TYHY-ryhmässä. Mutta ei korkea koulutus (10 vuotta tutkijana) ja työhyvinvoinnin parissa työskentely vie pois sitä tosiasiaa, kuinka tämä nainen oikeassa real life -elämässä toimii. Eli ei piirun vertaa piittaa muista ihmisistä inhimillisellä tasolla. Lisäksi olen ollut niin naiivi..kun jälkeenpäin katson tilannetta, niin tämä nainen suorastaan vältteli minun neuvomista työasioissa, kun taas toiselle kiusaajistani hän antoi kernaasti neuvoja. Yritin kyllä tästäkin puhua esimiehelle aika varhain, mutta hän ei puuttunut mihinkään vaan sanoi että kysy joltain muulta. Tämä nainen olisi kuitenkin parhaiten osannut neuvoa asioita..valitettavasti. Hän ei kuitenkaan halunnut avata kallisarvoisia tietojaan kuin tälle oppipojalleen – hänen ja tämän oppipojan välillä oli jonkinlainen yya-tyyppinen yhteistyö. Kaksi nörttiä oli kai löytäneet toisensa. Naisen kylmyydestä, tai sanoisin sairaasta mielestä, johtunee se että hän elää yksin.. Ei ole minusta yllätys.

    Työnantajalla ja työterveyshuollolla ei tuntunut olevan mitään keinoa ratkaista tilannetta töissä. Toimeni on nyt siirretty eri osastolle. Ajattelin ettei minulla taida olla vaihtoehtoja. Olin siis suostuvainen tähän. Nyt joudun opettelemaan uuden työn. Kaikki siis alusta, ja alusta joutuu aloittamaan burn outin läpi käynyt kiusaamisen uhri. Kiitos paljon kestävästä ratkaisusta inhimillisellä ja yhteiskunnallisella tasolla.

    Kyllä olisi järkevintä puuttua ongelmiin eikä kiertää niitä. Esimies on melko lailla avainasemassa tässä.

    Tukea ja tsemppiä meille kaikille

  48. Hei!
    Miten toimia kun on yksin työyhteisössä. Olen näkymätön, hajuton ja mauton työntekijä. En kuulu joukkoon. On oma työhuone, jossa työskentelen. Mitä näkymättömämmin teen työni, sen parempi. Mielipiteilläni ei ole väliä ja on parempi kun en kommentoi mitään. Minulle voidaan kyllä purkaa oma paha olo. Työterveyshoitajan kanssa olen asiasta keskustellut ja hän suosittelee keskustelemaan esimiehen kanssa. Vaikea keskustella esimiehen kanssa kun hän on yksi joka viestii asiani koko työyhteisölle ja seurauksena syrjintä jatkuu. Jos jään sairaslomalle syyttömät joutuvat kärsimään muissa yksiköissä. Työsuojeluun olen menettänyt luottamukseni. Olo on umpikuja, josta ei tunnu olevan ulospääsyä. Seurannaisvaikutuksina pitkäkestoinen masennus, katkeruus ja apatia. Irtisanominen olisi työnantajalle ilo, minulle leivän menetys. Mietin, myrkytänkö tällä kaikella itseni ja lopun elämän. Tämä vaikuttaa työssäjaksamiseen, vapaa-aikaan ja jopa siihen, että ei osaa enää ajatella, mikä on oikein tai väärin.

  49. Hei.

    En laita tälle sivustolle nimiä, koska sivuston säännöt tavallaan sen kieltävät.
    Asia on kuitenkin ollut jo osaltaan Käräjäoikeudessa ja todetu laittomaksi irtisanomiseksi ( perusteeton ). Hovioikeuskin tapauksen tietää.

    Jatkan asian käsittelyä työkyvyttömyyseläkkeen osalta niin pitkään kuin vain on mahdollista, siirtyen ilmeisesti omaan blogiin Konnankoukun omille sivuille.

    Voin toki asiasta keskustella myös täällä, jos sitä halutaan,

    Mutta mainitsemani asia löytyy googlella iltalehden keskustelupalstalta:
    googleta. Työterveys`13 ja Hän

    Tästä se lähtee. Terv. Ahti

  50. Olen jo töelämäni tehnyt ja jäänyt aikanaan työkyvyttömyyseläkkeelle virastani Verohallinnosta. Syy eläkkeelle jääntiin ei varsinaisesti ole työpaikkakiusaaminen , mutta henkinen jaksaminen oli kuitenkin alentunut sen johdosta.

    Tein varsinaisen työurani pienessä 10 henkilön yhteisössä pienellä paikkakunnalla, olin sinne muualta tullut,kaikki muut olivat paikkakunnalta jo vanhempiensakin kautta.
    Tuntuu kyllä, että mitä minä enää näitä asioita märehdin. Koin olevani outolintu jota sai kohdella kuinka vain. Tekemiseni yksityiselämänkin osalta olivat vapaata riistaa.Murteeni oli erilainen ja sekös heitä huvitti, en siis osannut heidän mielestään puhua kunnolla. Pukeutua en osannut heidän mielestään tarpeeksi tavallisesti. Enpä jaksakaan nyt kertoa kaikkea, sillä em. asiat ovat vain niitä pintasivalluksia.
    Voi minua, miksi minä vieläkin jaksan näitä muistella, vaikka olen käynyt 3 vuoden terapian ja itkenyt ,itkenyt ja taas itkenyt.

  51. Etsimme työpaikkakiusattuja naisia TV-ohjelmaan! Koetko tarvitsevasi apua tai tukea kiusaajasi kohtaamiseen? Onko elämässäsi ihminen, jonka kanssa haluaisit tulla toimeen, mutta et tiedä miten edetä? Oletko kyllästynyt jumiutuneeseen elämäntilanteeseesi? Osallistu uudenlaiseen dokumenttisarjaan, jossa autetaan ihmisiä, kenties juuri sinua!

    http://haeohjelmaan.net/

  52. Muuttoalalla aikoinaan olin hommissa, ja kun alkoivat taannoin tositv-ohjelmaa kuvaamaan, esimies täysin kateuttaan eväsi kyseiset työvuorot minulta! Nostin asiasta ”haloon!” ja sain kuitenkin palkkani takautuvasti + päivärahat, vaikka en koskaan työvuoroja saanut tehdä, sekä esimieheni sai kirjallisen varoituksen 🙂 Jätin kyseisen firman ilomielin.

  53. Olin työharjoittelussa (ja kesällä kuukauden palkallisessa työssä) eräässä menestyvässä firmassa Helsingin Herttoniemessä. Yhteensä 7 kk. Yksi työtovereistani siellä oli samaa ikäluokkaa kanssani oleva maahanmuuttajataustainen nainen. Oikeastaan jo alusta asti hänen suhtautumisessaan muhun oli kyseenalaisuuksia. Aina, kun oli hänen vuoronsa perehdyttää minua siivoustyötehtäviin työssäoppimisjaksoni alkuvaiheessa, minusta tuntui, että hän teki sen ehkä vähän liian ankaralla kurilla. Kuukausia myöhemmin alkoi sitten piikittely, jota jatkui oikeastaan siihen asti, kun minut lähetettiin firmasta pois. Taukoa piikittelyssä oli oikeastaan vain sen verran, kuin mitä se nainen oli kesälomalla, muutaman viikon. Lopulta hän meni piikittelyssään ihan liian pitkälle, jolloin mulla suomeksi sanottuna keitti yli; aloin silmittömästi raivota hänelle. Valitettavasti vain tapauksen silminnäkijät säikähtivät sitä niin maan perusteellisesti, että tekivät asiasta henkilöstöosastolle reklamaation.

    Siihen päätökseen, että just mä jouduin lähtemään, myötävaikuttivat kyllä muutamat muutkin kuukausien varrella tilastoidut, paljolti piikittelyongelmaan liittymättömät epäjohdonmukaisuudet, mutta ehkä tuo mun silmitön suuttumiseni oli niistä yksittäisistä syistä radikaalein. Ei siinä firmassa ainakaan kenenkään tarvitse pelätä jotakuta toista työntekijää. Samaan tilaankaan minun kanssani ei kuulemma enää uskallettu tulla.

    Mielenkiintoista kuitenkin on se, että tämän kiusaajanaisen tiedetään piikitelleen joskus jotakuta pahemminkin kuin mua, mutta silti kyseinen henkilö on saanut jäädä taloon.

  54. Anteeksi maailma, että olen olemassa.
    Anteeksi te kaikki, jotka olette olleet asiakkaitani ja kokeneet saaneenne hyvää palvelua ja asianmulkaista asioittenne hoitoa. Anteeksi siksi, että esimiesteni ja työtovereiden mielestä teen vain virheitä ja olen ihminen jonka kanssa ei voi keskustella asioista. Tiedän minusta keskustellun ja asioista joista voisi oikeasti kysyä mun näkemyksen. Yhteisössä on ihmisiä jotka tällaisen tiedon minulle ovat välittäneet. En niistä ole niin välittänyt, mutta kun enää muuta kuulekaan.
    Anteeksi siksi että en enää vai jaksa. En jaksa enää taistella sen puolesta että minusta ei tulisi kyyninen paskiainen.
    Ja mitä minusta paskasta,olen surullinen siitäkin että samaa tehdään muillekin. Sellaisen näkeminen sattuu. Ja nämä ihmiset – heidänkin työn kohde on ihmiset.

    Anteeksi, en enää tiedä mitä tekisin. En tiedä mitä sanoisin. En tiedä enää miten tekisin työni muuten kuin tähänkin asti. Saada asiakkaani voimaan hyvin ja hymyilemään. En saa enää nauttia ja kokea iloa siitä mitä olen tehnyt elämän. Anteeks, en vain jaksa enää.

  55. Aikoinaan, muuttoalalla moisesta käytöksestä tarpeeksi saaneet iskivät takaisin äänittämällä osuvan biisin https://www.youtube.com/watch?v=Gjeyj0QsoW8 Kyseisellä firmalla ei ollut edes työehtosopimusta voimassa, NYT on, ja kaikista perusteetta evätyistä työvuoroista tuli palkat jälkikäteen, ja esimiehet saivat kirjallisen varoituksen 🙂

  56. Halusin jakaa tarinani juuri tänään, sllä tunsin sellaise ikävän tunteen jutellessani uudella työpaikalla entisestä työpaikastani.

    Minun luottamus ihmisiin on romuttunut jo ala-asteelta saakka. Paras ystäväni käänsi selkäni, jouduin koulukiusatuksi, mikä jatkui vielä yläasteellakin. Sellaista naisten ”jätämme sinut ulkopuolelle” syrjintää. Olin erilainen. Minulla on ADHD, ja näytän tunteeni, niin ilon, surun kuin muutkin aidommin kuin muut, ja osittain siksi minua pidetään varmaan vähän erilaisena.

    Lukiossa kiusaaminen ei ollut enää nimittelyä, mutta samat kaavat pitivät itsepintaisesti kiinni sielläkin: vaikka joku olisi saattanutkin nähdä että olisipa ihan kiva tehdä ryhmis tuon kanssa, ryhmäpaine tai muut syyt eivät antaneet periksi ottaa kontaktia. Onneksi oli muutamia hyviä ystäviä, mutta kuljin silloinkin käytäviä esittämällämahdollisimman pientä ja huomaamatonta.

    Arvostelu jatkui vielä ensimmäisessä opinahjossani. Olen sellainen sähäkkä pakkaus, mutta ilmeisesti herätin sen vuoksi paljon kummastusta, eikä minuun haluttu tutustua.
    Opiskelut menivätkin sitten ihan opiskeluihin keskittyen, koska ei minulla juuri ollut ketään kenen kanssahirveästi olisin opiskelija elämästä nauttinut.

    Tämä kiusaaminen on tuntunut olevan sellainen vaino elämässäni. Olen itse, ehkä juuri ADHD:n ansiosta ollut ihmeellisen sulattavainen, pudonnut monesti rappusia alas ja aina taas noussut.. Mutta sitten ensimmäisessä työpaikassani putosin niin alas, ihan pohjalle, ja tuntui että sieltä nouseminen vei mahdottoman kauan aikaa, enkä tiedä olenko vieläkään kuin vasta puolessa välissä miettien, laskeutuisinko vai nousisinko, kaiteesta kiinni pitäen ettei kukaan ainakaan tuuppaa alas…

    Olin tosiaan vasta aloittanut työssäni, kun sain alaisekseni entisen työkaverini, joka ennen oli tottunut olemaan pomona. Ilmeisesti minun esimiesoolini alkoi häntä ärsyttämään, kun tilanne muuttui, ja hän myös oli ollut ehdolla esimiesasemaan, muttei päässyt. Siitä alkoi sellainen mylläkkä, josta topuminen vei kauan. Näin vielä neljä vuotta tapahtuman jäkeen painajaisia. Sitten ne loppuivat. Tämä heppu yritti kaikin keinoin saada näyttöä kasaan minun irtisanomisekseni, käänsi neljän muun alaisenä päät minua vastaan, ja teki elämästäni niin helvettiä, etten sinä kesänä enää edes nukkunut. Itse olin niin tyhä että syytin kaikesta itseäni, kunnes toinen työkaverini sivusta seuranneena tuli tuekseni, josta rohkaistuin kertomaan asiasta esimiehelleni, ja hän lennähti heti seuraavana päivänä apuun, mistä olen hänelle ikuisesti kiitollinen. Tunnen valtavaa lojaaliutta tätä henkilöä kohtaan.

    Mutta ongelmani ei loppunut siihen. Organisaatiossamme tuli muutoksia, ja sain pian kuulla että olen työpaikalta ainoa, joka siirrettäisiin eri ryhmän alaisuuteen kuin muut. Siitä alkoi seuraava helvetti: joku keksi nälviä että minun on ostettava omat kahvit työpaikalle, kun heidän yksikkönsä maksaa kahvit vain heille. Toimistotarvikkeistakin nälvittiin, ja viimein työpisteeni yritettiin siirtää varastotiloja muistuttaviin oloihin, jolloin väsyneenä romahdin ja annoin tulla tuutin täydeltä, ja minua pidettiin narrina ja minut nöyryytettin ihan kunnolla kaikkien edessä, ja josta sain kuulla nauruja vielä pitkään jälkeenkin päin. Jataas olin tilanteessa, että tein vain työni ja koetin pysyä mahdollisimman hiljaa ja huomaamattomana. Lopulta sain terapeutin apua alkuun pääsemiseksi. Tuntuu kuin olisin ollut nakattu ihan kylmimpään kellariin kosteimpaan nurkkaan, naurettu perään ja lukittu ovi perästä. SIltä minusta tuntui. Voiko täältä enää nousta? En kelvannut koulussa, en töissä, kelpaanko mihinkään.. mutta näin jälkeenpäin tuntuu että olisin varmasti kasannut itseni ajan kanssa. Tein päätöksen lähteä. Lähdin opiskelemaan, unohtaakseni.

    Opiskellessani tunsin olevani jälleen elossa. Katkera kaikesta, mutta elossa. Mieheni on töissä edelleen samassa työpaikassa josta lähdin, ja hänen kauttaa aina kuulen missä mennään, ja tunnen syvää katkeruutta.
    Silti tuntui että haavat alkoivat parantua. Ihanat opiskelutoverit, avoin ilmapiiri, mukava professori- kerrankin tunsin olevani hyväksyty sellaisena kuin olin!

    Mutta olihan se kamalaa se pelko, voinko enää työllistyä: kuka tästä on kuullut, saanko ikinä edes töitä kun lähtöni oli niin nolo.. etenkin kun työskentelen pienen ammattialan sektorilla.

    Mutta aika on tenyt osin tehtävänsä: olen päättänyt hoitaa vain työni, ja pysyä asialinjalla. Olen nauttiut uudesta työstäni. Mutta tänään tuntui kuin varjo olisi liitänyt ylitseni, ja tuli kylmiä väreitä: kuulin että henkilö, jonka edessä menetin kasvoni puolustaessani oikeuksiani, ja jonka yli ei kävellä vaan hän kävelee kaikkien yli, olisi tulossa vierailemaan työpaikallamme.

    Pohdin, olenko valmis kohtaamaan henkilön? Vai alkaako taas joku nälvimis tai kenties samanlainen ulos savustamisen kierre jota sain kokea?
    Olenko riittävän ylhällä portaissa, ettei hän kykeneminua taas tuuppaamaan alas saakka, niinkuin teki viimeksi?

    Mutta onneksi välillä on ollut noita palauttaviakin hetkiä, jotka ovat auttaneet paljon. Olen niiden aikana ehtinyt oppia itsestäni, tutkia tunteitani, mitä tein väärin, mitä kukin teki väärin, millä loppujen lopuksi ei ole enää mitään merkitystä, mutta on ollut kova oppiläksy.

    Toivottavasti osaan pitää kaiteesta lujasti kiinni jatkossa!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *